Advertisement
Published: April 2nd 2012
Edit Blog Post
Vamos a la playa de Montañita
Matka Montanitaan meni sujuvasti, vaikka vessaa ei ollu. Lindalla oli hiukan nukkumisvaikeuksia, mutta loikoileenhan rannikolle oltiin menossa niin väsymys ei sinänsä hirveesti haitannu. Bussimatkalla tutustuttiin kahteen ranskalaiseen matkaajaan ja yhteen sveitsiläiseen, joista oli suuri apu, kun meidän piti vielä ettiä vaihtobussi Libertadista Montanitaan. Montanitassa meni viä tovi, kun kilpailutettiin hostelleja. Pisimmän korren vei netillinen huone, joka oli yöltä pari dollaria toista suosikkia hintavampi. Käytiin katteleen biitsiä tulopäivänä ja kylää muutenkin. Montanita on kalastajakylästä pieneks surffikyläks kehittyny rantalomakohde, jossa on hostelleja ja ravintoloita vuoronperään muutamalla pääkadulla. Kojuista myydään koruja, vaatetta, pikkupurtavaa ja irtokarkkeja.
Selvittiin siis koko yhdeksäntuntinen bussimatka ilman vessavierailuja, mutta maanatai –tiistai välisenä yönä alko mun todellinen vatsatauti. Löysällä vatta oli ollu aikasemmin, mutta nyt alko tuleen tavaraa kolmen minuutin välein. Onneks meille oli jääny lääkkeitä ja Linda kävi vielä päivällä hakeen apteekista veteen sekotettavaa ravintopulveria niin pysyin voimissani. Tosin hirveen kauas vessasta ei uskaltanu lähtee. Linda hengaili päivän yksin rannalla ja lueskeli. Illalla päätettiin käydä yhdessä syömässä, mikä onnistu ihan hyvin. Piti vaan tehä ravintolavalinta siisteyden eikä menun mukaan.
Keskiviikkona oltiin kummatkin sen verran voimissamme, että suunnattiin keskipäivän pahimman porotuksen jälkeen biitsille ja vuokrattiin surffilauta kolmeks päivää. Lauta osottautu meille tosi
hyväks ja aallot myös. Saatiin kummatkin hyvin aaltoja alle ja päästiin eteneen kuohussa. Oltiin tosi innoissamme, kun olosuhteet surffailun suhteen oli ehkä parhaimmillaan tai tulos oli ainakin sen mukasta. Kummallakin oli puhtia ja paikat kunnossa ja aikasemmista surffikokemuksista oli jääny meille jotain käteen. Meillä oli päällä jopa pienimuotonen hurmos surffauksen suhteen. Yks surffikerta oli lähes virheetön. Sain jokaisen yrittämän aallon ja muutamat niistä sain vielä siten, että muutama muu aallon odottaja ei päässy kyytiin, vaikka ne näytti kokeneilta kavereilta.
Rannalla ja kaduilla törmäs mitä ihmeellisempiin käkättimen, savipillin ja koristelokin kaupittelijaan. Monet ymmärtää jatkaa matkaa, mutta toiset jakso paasata espanjaa ja kaupata tavaraansa, vaikka meillä ei pienintäkään mielenkiintoo ostamisen suhteen ollu.
Torstai oli pitkälti keskiviikon kanssa samanlainen, käytiin aamupalalla herkullisilla hedelmäsmoothiella, ostettiin evästä rannalle ja suunnattiin kohti biitsiä. Jaksettiin tosiaan eväiden voimin olla rannalla neljä/viis tuntia per päivä. Aurinkorasvat piti olla kunnossa ja mielellään sitä olikin välillä pyyhkeen alla suojassa auringolta. Meren käynti oli kasvanu hurjemmaks eikä saatu ihan niin hyviä aaltoja alle, kun keskiviikkona ja voimatkin oli vähän heikommat, mutta kyllä sitä samanlailla surffailtiin. Tosin oltiin vähän pettyneitä, kun kehitystä ei oikein keskiviikkoon nähden saatu. Muutamat hurjat aallot viskeli meitä vähän miten sattu ja teki meistä vähän varovaisempia.
Nähtiin jopa, kun aallon mötkäytys katkas yhden kollegan laudan. Vedessä on voimaa. Huh huh!
Perjantai meni vielä samaa kaavaa mukaillen, koska meillä oli surffilauta lainattuna. Hoidettiin meidän galapagoksen lentoja kyllä joka päivä ennen rannalle menoo (pahimman porotuksen aikana) ja toisinaan jälkeenkin päin. Paikallinen mentaliteetti on vähän meiningillä hoidetaan, kun jaksetaan ja se pitää järjestelytouhut vähän turhan keskeneräisinä ja tuottaa samalla myös ressiä meille matkaajille. No nyt liput pitäs olla kaiken veivaamisen jälkeen kunnossa, mutta vielä pitäis noutaa ne ennen täältä lähtemistä sunnuntaiaamuna. Katotaan, kuinka käy. Ei vielä tiedetä päästäänkö lentoon, mutta bussi ja majotus on ainakin varattu guayaqilistä.
Aallot oli taas hurjat ja aamupäivällä nähtiin jotain mattomaista aaltojen takana. Hengenvartijat tuli häätään kaikki vedestä, mutta meille jäi epäselväks, mistä oikein oli kysymys. Surffaaminen ei sinänsä menny eteenpäin perjantainakaan, mutta kai me hiukan rutiinia suoritukseen saatiin. Suurempi kehitys olis vaatinu pieniä tasasesti murtuvia aaltoja, joissa oltas pystytty eteneen ja kurvaileen. Nyt me edetään vaan kuohussa. Saadaan kyllä siinä kiihdytettyä vauhtia, vaihdettua nokan suuntaa ja vähän steppailtua laudalla, mutta varsinaisesti aallossa ei olla päästy eteneen.
Käytiin perjantaina tapas -murkinan jälkeen koittamassa montanitan drinkkikujaa, jossa noin kahdellakymmenellä kojulla myydään drinkkejä ja kaikilla tietysti pauhaa päällekäin omat musiikit. Baarimikot sekottaa juomat
salsan tahtiin ja turistit päihtyy oman baarimikkonsa kojun edessä olevassa pöydässä. Drinkit oli todella makoisat. Lindalle tehtiin tehosekottimilla mansikoista jonkinsortin miksi, mikä maistu tosi raikkaalle ja lisäks saatiin puolikkaat lasilliset, jotka oli tehdessä jääny yli kaupan päälle. Ite otin pina coladan, joka oli herkullista sekin, mutta ei niin raikasta kun mansikkadrinkki. Hintaa kerty juomille 2,5 dollaria kappale.
Lauantaina jouduttiin vaihtaan hostellia. Alkuperäsen suunnitelman mukaan meidän piti lähtee jo lauantaina guayaqiliin ja sunnuntaina lentää, mutta pääsiäinen tekee tännekin harmillisesti pienen lomasesongin. Nostaa meidän matkustushintoja ja vähentää vapaita paikkoja niin lennoilla kuin maissakin. Vierestä löyty vaivatta hostelli. Käytiin vielä kyseleen kylillä lentolippujen perään, käytiin ostaan bussiliput ja vimoseks käytiin vielä tuhdilla lounaalla. Iltapäivällä mentiin muutamaks tunniks rannalle ja vuokrattiin surffilauta. Otettiin ny vähän köykäsempi lauta, jota olis helpompi käännellä. Aallot oli vielä hiukan arvaamattomia eikä päästy kunnolla aallossa kurvaileen. Aallon alle saaminen ja ylösnouseminenkin oli kiikkerämmällä pikkulaudalla vaikeempaa. Kurvailu kuohuissa kävi ketterämmin, mutta ei onnistuttu vieläkään kurvaileen kunnolla vasta murtuvassa aallossa. Saatiin kuitenkin tarpeeksemme surffailusta nyt taas toviks ja palautettiin lauta ihan tyytyväisinä.
Aurinko laski täälä kauniisti veden taakse horisonttiin. Sitä oli mahtavaa kattella niin surffilaudan kanssa vedestä, kun rannaltakin. Kylässä oli paljon nuoria reissaajia ja paikallisia lomailijoita. Kaikilla tuntu
olevan aika lepponen meininki. Me vaan ei ihan hirveen yber lepposiks ylletty, kun meidän lentohäslingit ja muut sairastelut vähän stressaa meitä vieläkin. Tosiaan Lindalla heräs yöllä taas vatsan väänteisiin ja lentoliputkin Galapagokselle on vielä saamatta, vaikka niitä on jo kolmatta viikkoo metsästetty. Yritetään pysyä rauhallisina ja nauttia hetkistä, mutta se on välillä vaikeeta kun ei ihan täysin ymmärrä mitä toiset tarkottaa (puhuu espanjaa ja usein niillä on vielä metkunsa takana). Vilpittömään auttamiseen ei tääl olla hirveesti törmätty.
Toivotaan, että pakit pysyy jämäköinä, seikkailumieli mukana ja päästään nauttiin Galapagoksen tarjoamista ihmeistä.
Nyt sunnuntaina saatiin liput, hengaillaan guayaqilissa ja huomena todentotta ollaan lähdössä Galapagokselle!!!!
Hasta luego chicos!!!
Advertisement
Tot: 0.126s; Tpl: 0.013s; cc: 14; qc: 46; dbt: 0.0863s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
anonymous
non-member comment
Heipä hei Linda ja Simo!!!! Me aloitamme täällä Suomessa pääsiäisen vieton. Olimme menossa viettämään sitä Lumikankaalle, mutta täällä tuli lunta aivan mahtavasti. Jouduimme siis olosuhteiden pakosta olemaan kotosalla. Lauantaina tulee meille Markun perhe ja I pääsiäispäivänä eli sunnuntaina saamme Karkonkujalle koko joukkueen ruokailemaan. Silloin etsimme myös piilotetut pääsiäismunat. Kiva on ollut seurata Teidän touhuja. Ikävää on, että olette vähän sairastaneetkin. Näissä viimeisissä kuvissa huomasi miten kristallinkirkasta merivesi siellä on. Paljon me Teistä keskustelemme ja elämme mukana reissuissanne. Rakkain tervehdyksin Mummu ja Pappa Karkonkujalta