Advertisement
Published: April 11th 2012
Edit Blog Post
Galapagos osa 1
Me julkaistaan blogi Galapagossaarilta kolmessa osassa, jotta saadaan mahdollisimman paljon kuvia.
Isla San Cristobal
Saavuttiin maanantaina San Cristobalin –saaren pienelle lentokentälle, missä matkatavarat roudattiin traktorilla ihmisten poimittavaks. Jouduttiin maksaan vielä passin tarkastuksessa 100 dollarin kansallispuistomaksu. Pakettimatkojen myyjät oli varotellu meitä turhaan, että saarilla on ruuhkaa pääsiäisloman takia, sillä onnistuttiin jo toisesta kierretystä hostellista löytään meille käypä huone käypään hintaan.
Lähdetttiin heti tavaroiden tiputtamisen jälkeen tutkiin lähietäisyydellä olevia kohteita. Suunnattiin eka rantaboulevadille, jossa törmättiin ensimmäisenä sankkaan joukkoon siestaa viettäviä merileijonia (ei rantaleijonia). Ne toivotti meidät vähän laiskanlaisesti tervetulleeks saarille, mutta ei se meitä haitannu kun oltiin ihan ihmeissämme vaan jo niitten näkemisestä. Siinä ne määky ja tepasteli rannan puistoalueella meneen, nukku pulsuina penkkien päällä ja pitkin poikin kuka mitenkin päin. Vau! Kaikki kasvusto ja eläimet on maahanmuuttajia Galapagoksella, saaret on muodostuneet vedenalaisten tulivuorten purkauksista. Kaiken joka saarille on päätyny on pitänyt jotenkin kulkee ilmateitse tai kelluen tänne.
Käppäiltiin tästä Galapagoksen luonto- ja historiamuseolle ja sen läpi kohti luontopolkua,missä törmättiin muutamiin lintu- ja liskolajeihin. Jonkinolosia koukkunokkia nuokku rannalla yhden käppänän puun latvassa. Pysähdyttiin toisen kerran maisematasanteelle josta bongattiin vaan Galapagossaarilla pesivä blue footed boobie –lintu. Tästä lintulajista Galapagos on jokseenkin tunnettu ja sillä todella on
kirkkaansiniset jalat, mistä se on helppo tunnistaa. Kooltaan se on aika iso ,vähän pelikaania pienempi ja se tekee hulluja syöksyjä nokka edellä veteen. Bongattiin kävelyn aikana vielä snorklauspaikka, joka koettiin ihan varteenotettavaks paikaks lähitulevaisuuden kannalta. Käytiin lopuks uimassa rannalla ja bongattiin kymmeniä rapuja. Niitä oli useeta eri lajia. Katteltiin aikamme niitten vikkelää vipellystä.
Illalla käytiin kiertelemässä, kyselemässä ja kilpailuttamassa päiväretkien tarjoojia. Törmättiin Martin-nimiseen retkenjärjestäjään, joka sano, että huomena ei kannata lähtee snorklaan sateen takia, koska näkyvyys on sillon heikko.
Uskottiin Martinia ja päätettiin tehdä sisämaareissu Galapagoksen ainoolle makeen veden järvelle, joka sijaitsee vanhan tulivuoren huipulla. Järvi on pelastanu aiemmin saarelle ajelehtineen Panaman piispan vuonna 1535, joka löysi saaret siis vahingossa , kun oli matkalla Panamasta Peruun, mutta kovan merivirran takia pääty San Cristobalille. Nykyään linnut käy peseytyyn järvessä. Nähtiin muutamia lintuja, jotka liihotteli pitkin pintaa peseytyen. Paikka oli kaunis ja ainutlaatunen, mutta ei sitä oikein ymmärretty kun eläimien näkemisen suhteen oli hirvee hinku ja niitä oli aika laihanlaisesti järvellä.
Seuraavaks mentiin morjestaan jättikilppareita kasvatuslaitokselle. Piraattien mukana tuomat rotat, koirat ja kissat on kilppareiden vihollisia, niinpä niitä täytyy kasvattaa läpi ensimmäisten elinvuosien. Kun kilpi on kehittyny tarpeeks vahvaks niitä uskalletaan päästää villiin luontoon. Nähtiin kuitenkin jättikokosiakin kilppareita ruokailupuuhissa.
Ne söi aika villinä siinä lehtiä. Kilpparit oli yli satavuotiaita. Se pystyttiin päätteleen niiden kilven paksuudesta ja koosta. Kuultiin myös, että kilpparit selviää vuoden syömättä mitään, joten ne oli merirosvoille hyvää evästä pitkille reissuille ja lisäks niistä saatiin öljyä lamppuihin. Me keskityttiin vaan katteleen noita nälkäsiä jättiläisiä.
Oltiin hyvissä ajoin kylillä perillä ja päätettiin käydä vuokraan Martinilta snorklausvälineet ja suunnata toiselle snorklauspaikalle. Vesi oli kirkasta ja nähtiin paljon värikkäitä pikkukaloja. Yllätyttiin siitä, että niitä oli joka puolella ja montaa eri sorttia. Nautittiin todella paljon niin eksoottisista näkymistä, jotka toi meille mieleen Nemoa etsimässä –elokuvan. Sade tuli ilkeesti vaan viilentään meidän snorklaustuokioo ja päätettiin hilpasta vettä karkuun. Nähtin jonkun sortin kurki lähtöö tehdessä.
Varattiin illalla Martinilta snorklausretki ja mentiin syömään herkullista kalaa. Siihen on täälä erikoistuttu. Kaiken tuominen saarille kallista ja niinpä järkevintä on käyttää lähituotteita.
Ikäväksemme saatiin kuulla heti aamusta, että koko kylän kaikki snorklausreissut on tältä päivältä peruttu rankan sateen vuoksi. Linda ounasteli sitä yöllä, kun vettä tuntu ropisevan. Reilua sinänsä, että ei kisko turisteilta rahoja säällä kuin säällä, mutta meitä vähän harmitti, koska tiedettiin kyseessä olevan meidän viimenen päivä San Cristobalilla. Ärtymyksen lievenyttyä saatiin tehtyä suunnitelma snorklauksesta aiemmin bongaamalla paikalla luontopolun varrella. Martin anto meille
välineet ilmaseks harmittavan takapakin jälkeen ja oltiin jo innoissamme menossa uusia seikkailuja, kun sade oli laantunu.
Snorklaamassa nähtii lisää noita silmää ja mieltä virkistäviä värikkäitä pikkukaloja. Lisäks meidän seurassa polskutteli pariin otteeseen merileijonia. Se oli jännä tunne, kun ne tuli morjesteleen ja ilmottaan omasta läsnäolostaan tekemällä muutaman kierroksen siinä ihan metrin päässä meistä ja kieppuivat meidän ympäri tuijotellen silmästä silmään. Morjesteltiin takasin ikimuistosta kokemusta rikkaampana. Ajauduttiin yhdellä snorklauskerralla aallon työntämänä kohti kivikkoo ja siinä samassa hupelluksessa bongasin meitä lähestyvän jonkun lepattavan valkosen, joka oli halkasijaltaan komekymmentä senttiä. Innoissani osottelin sitä ja Lindaa, että tuolla on jotain uutta, isoo ja ihmeellistä. Sitten välähti, että sehän on meduusa. Se lillu koko ajan lähemmäks ja meidän väistely oli siinä aallokossa vaikeeta. Paniikki nousi siihen asti, kunnes meduusan kyljestä pysty lukeen minimarket Jorge. Meduusa oli näköjään muotoo muuttavaa tyyppiä ja oli meidän kohdalla just muuttunu muovipussiks. Huokastiin helpotuksesta, pistettiin polskutteluun kaikki voimamme ja suunnattiin laiturille. Laiturille meitä tuli vielä morjestaan merileijona, joka kiipes vielä rappuset päästäkseen meidän kanssa samalle tasanteelle.
Suunniteltiin loppupäivä tulevia kuvioita ja käytiin herkullisella kala-aterialla. Bueno!
Advertisement
Tot: 0.061s; Tpl: 0.012s; cc: 13; qc: 27; dbt: 0.0282s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb