D.F. eli loppukaneetti

---

Käsittämätöntä mutta totta: olimme laukkuinemme (!) Mexico cityssä (D.F.) perillä keskiviikkona aikataulusta 10 minuuttia myöhässä! Lento SPS:sta lähti tunnin myöhässä, kuten jo tiistai-iltana oli ilmoitettu, mutta silti ehdittiin jopa jatkolennolle San Salvadorissa, jossa vaihtoaikaa oli alunperin 50 minuuttia. Musta tuli ihan TACA Airlinesin fani!! Mexicossa odoteltiin kentällä Kaisaa ja Päiviä, joiden lento Cancunista oli tunnin myöhässä.

Aamulla ei päästy hotellista ulos ennen kello viittä yhdeksältä illalla alkaneen curfew’n takia. Ihmettelin suureen ääneen, miten lentokenttähotelli voi sulkea ovensa yöksi ja arveltiin sen ehkä liittyvän prostituutio-ongelmaan, mutta Kaisalta ja Päiviltä kuultiin, että ainakin San Pedro Sulassa oli ulkonaliikkumiskielto kolme päivää. Joten ehkä se sittenkin liittyi siihen eikä ollut hotellin omaa tyhmää politiikkaa... Taksien piti tulla hotellin pihalle viideltä, mutta kun niitä ei lupauksista huolimatta alkanut kuulua, käveltiin tielle ja otettiin taksi sieltä. Hotellissa oli sanottu, että taksi maksaa 12 dollaria ja Jaakko sanoi kuskille tomerana, että 10:ä enempää ei makseta, vaikka tämä oli pyytänyt 5...

Otettiin taksi 5 tähden Holiday Inniin, joka oli ihan zocalon (keskusaukio) kulmalla, koska nettihinta oli tosi kilpailukykyinen jopa hostelleihin verrattuna. Taksin vihdoin päästyä zocalolle huomattiin, että naapurikadulta nousi savua ja pian nähtiin liekkejäkin. Molemmat kadut oli suljettu eikä päästy hotellille. Siinä kohtaa kyllä tuli sellanen olo, että nyt alkaa draama riittää ja Kaisakin mutisi jotain, että heti alkaa tapahtua kun pääsee meidän seuraan... Päätettiin mennä zocalon toiselle kulmalle hostelliin, koska ei ollut mitään tietoa, milloin hotellille vois päästä ja maksettiin huoneet yhdeks yöksi. Hostelli oli ihan ok, mutta kun oli jo päästy 5 tähden fiilikseen, niin se tuntui tosi rottaiselta. Illalla Kaisa sattui näkemään lattialla yhden ötökän ja sitten ruiskittiinkin hyttysmyrkkyä huoneet täyteen... Koko matkan aikana ei oltu edes tallelokeroita käytetty (koska niitä ei ollut missään) ja nyt tungettiin rinkkoja myöten kaikki huoneessa olleisiin lukollisiin peltilaatikoihin ja jätettiin passit ja luottokortit respaan. Joukkohysteriaa??

Käytiin syömässä tuhdit liha-annokset (vihanneksena sipuli), yritettiin päästä Museo de Bellas Artesiin katsomaan Diego Riveran seinämaalausta, mutta se oli jo kiinni, käveltiin Avenue Reformaa pitkin pinkille alueelle, jossa käytiin yksillä. Puolessa välissä matkaa alkoi jo munkin kurkkua korventaa, vaikka missään muussa kaupungissa en ole paljon saasteita huomannut. Muilla särki myös päätä ja silmiä kirveli. Muuten tosi upea ja kiva kaupunki, mutta toivoton liikenne ja ihan hirveät saasteet, sekä tietysti rikollisuusongelma. Metrossa oli ihan hirveä tungos ja ulos pyrkivät ihmiset tunkivat edestään kaikki muutkin ulos, jolloin oli vaikea päästä taas takaisin sisään muiden tunkijoiden joukossa. Nyt on löytynyt liian suuri kaupunki mun makuuni.

Torstaina käytiin aamupalalla buffassa, jossa oli ihan kaikki mahdollinen. Sen jälkeen käytiin katsomassa zocalon kulmalla Tenochtitlanin, atsteekkien joskus 1300 rakentaman kaupungin päätemppelin (Templo Major) rauniot. Mexico city on siis rakennettu atsteekkien pääkaupungin päälle! Raunioilla näki hyvin eri kerrostumat, kun atsteekit olivat rakentaneet aina uuden temppelin vanhan päälle. Ne olivat yksi harvoista alkuperäiskansoista, jotka säännöllisesti uhrasivat temppeleissä ihmissydämiä jumalille ja heittivät sitten ruumiit alas portaita. Mielenkiintoisia olivat myös itsensä uhraamisessa käytetyt välineet, joilla esim. kuorittiin säärestä ihoa jumalille.

Raunioiden jälkeen käytiin katsomassa katedraali ja Palacio Nacional, jossa on Diego Riveran ihan mielettömät, Mexicon historiaa kuvaavat seinämaalaukset. Portilla mitattiin jokaisen lämpötila ja truutattiin käsidesiä, ainoana kaikista nähtävyyksistä. Lounaaseen ei ollut aikaa, vaan piti jatkaa suoraan antropologiseen museoon: Mexico city 3 päivässä ei ole helppo tehtävä! Metrosta noustessa huomattiin, että oli alkanut sataa ihan kaatamalla ja jäätiin odottelemaan sateen hiljenemistä. Jaakko kävi kurkistamassa, näkyisikö kahvilaa tai ravintolaa ja tuli takaisin neljä mielettömän hyvää tacoa mukanaan! Vihdoin portaille ilmestyi myös sateenvarjomyyjä ja uskaltauduimme liikkeelle. Perillä oltiin silti märkiä ja poikki, joten mentiin museon kahvilaan syömään järjettömän kokoiset kakkupalat. Siinä kohtaa mulle valkeni, että kakkujen syöminen oli jäänyt reissulla aivan liian vähäiseen rooliin, vaikka mexicolaiset - ja hondurasilaisetkin - on ihan jälkkärikansaa.

Huhhuh mikä museo! Pullollaan sellaisia aarteita, että mikä tahansa museo maailmassa olisi onnensa kukkuloilla jos saisi niistä edes pienenpienen osan. Ikävää vaan on se, että keskittymiskyky herpaantuu aina tietyssä pisteessä ja kaikki inkkarien jumalkuvat alkaa näyttää Walt Disneyn tai Tähtien sodan hahmoilta. Itse asiassa tultiin jo kierroksen alkupuolella vakuuttuneiksi siitä, että kaikki sarjakuvapiirtäjät ja scifi-leffojen tekijät hakee inspiraatiota noista kulttuureista! Oli kiva myös nähdä kaikki inkkarikansat putkeen, että pääsi vertailemaan ja etsimään yhtäläisyyksiä, mutta kun olmeekkien, teotihuacanilaisten, zapoteekkien, misteekkien ja atsteekkien huoneiden jälkeen tuli joidenkin ihme tolteekkien huone vielä ennen mayoja, ketään ei voinut enää vähempää kiinnostaa...

Ulkona oli ollut ihan järjetön ukkonen ja edelleen satoi, mutta taksiakaan ei haluttu ottaa, joten hypättiin paikallisen neuvomaan collectivoon, vähän tavallista pienempään bussiin. Mentiin samalle alueelle kuin edellisenä iltana, koska sillä sateella ei muuallekaan viitsinyt lähteä. Löydettiin trendikäs rafla, jonka tortilla-keitto oli ihanaa. Oltais vielä haluttu drinksuille, mutta porukka oli ihan väsynyttä ja kylmissään, joten käveltiin taas metrolle. Yritettiin etsiä hotellin läheltä jotain baaria, mutta zocalon ympäristö on iltaisin kyllä ihan kuollut. Täytyy myöntää, että oltiin aika innoissamme kunnon sängystä, kuumasta vedestä ja ilmastoinnista, vaikka ei ollut edes kuuma. (Ihme Holidayinn-porukkaa, tästä lähtien kannattaa varmaan pysytellä niissä 😊

Perjantaina nämä holidayinniläiset ottivat taksin ja matkasivat 40 kilsaa Teotihuacánin (250-750 j.K.r) rauniokaupunkiin, huom. eivät suinkaan menneet metrolla ja bussilla, kuten hostellissa oli neuvottu. No, olihan se sikahalpaa varsinkin neljästään. Jaakko joutui neuvottelemaan kuskin kanssa aika pitkään ennen kuin tämä tajus, ettei haluta enää mennä katsomaan mitään tequilan valmistusta tai käsityömestoja, ne on nyt nähty. Teotihuacán oli vaikuttavampi kuin mitä odotettiin, iso alue oli säilynyt ja siellä oli kaks pyramidin näköistä temppeliä, isompi auringolle ja pienempi kuulle. Kheopsin pyramidi on ainoa Auringon temppeliä isompi lajissaan. Oli aika homma kiivetä huipulle, varsinkin kun ohuemman ilman vaikutuksen huomas selvästi. Teotihuacánissa asui eri kansoja ja enimmillään 150,000 asukasta, jolloin se oli maailman suurin kaupunki. Atsteekit tekivät sinne pyhiinvaelluksia, koska uskoivat, että jumalat olivat syntyneet siellä.

Tehokkaita kun oltiin, ehdittiin vielä vähän shoppailemaan (levyjä, kun Clinique’iä ei löytynyt) ja syömään tosi kivaan Condesan kaupunginosaan, joka oli itse asiassa aika eurooppalainen, matkaoppaiden mukaan boheemi... Tehtiin virhe ja tilattiin punkkua, joka tuli sitten pöytään jääkylmänä. Kaisa pyysi suosittelemaan valkoviiniä kalalle ja tarjoilija kysyi, halusiko hän punaista vai valkoista ja kuivaa vai makeaa. Ensimmäinen virhe oli kylläkin mennä italialaiseen ravintolaan, mutta kun taas alkoi sataa ihan kaatamalla ja se oli sillä hetkellä ainoa näköpiirissä. Hassua kun yrittivät olla niin hienoja ja asiantuntevia ja sit kaikki kuitenkin meni vähän mönkään, eurooppalaisilla mittareilla.

Jaakko ja Päivi ottivat taksin zocalolle, koska menivät hostelliväen järjestämälle reissulle katsomaan lucha libreä. Minä ja Kaisa jäätiin mieluummin kiertämään ravintoloita. Mä sain taas ihan järjettömän kokoisen Oreo-kakkupalan jälkkäripaikassa. Ja pahan mojiton trendibaarissa.

Lucha libre(paikallista wrestlingiä) järjestettiin Arena Mexicossa, jossa oli vajaa 4000 katsojaa. Parhaimmillaan mahtuisi 18000. Oli aikamoinen huuto ja älämölö. Oltiin halvimmilla paikoilla(hostelli veti älyttömät katteet!) piippuhyllyllä betonialustalla. Kesti yli 3h. Eka tunti meni ihmetellessä surullisen huonoa showta ja sitten olikin pakko huudella älyttömyyksiä, jotta aika kuluisi paremmin(el luchadoRRRRRRRRRR). Lopussa oli kyllä tosi upeaa showta ja meteli aivan tolkuton. Paikallisten sankarit Mistico ja El Volador heittelivät vastustajiaan näyttävästi. Vähän ihmetytti naisten ja pienten lasten määrä. Olin luullut sen olevan enemmän punaniskaäijien harrastusta...

Lauantaina olikin sit loppukirin paikka, sillä paljon oli vielä näkemättä! Aamupalalle mentiin San Angelin alueelle, koska siellä oli Fridan ja Diegon kaksoistalot. Taloissa ei sit ollut mitään näkemistä sisällä, siellä oli vain jonkun ihan muun nukketaiteilijan näyttely, petosta! Ja aamupalapaikka yritti olla taas niin hieno ja epäonnistui... Käveltiin kapeita ja mutkaisia mukulakivikatuja oppaiden mainostamille lauantaimarkkinoille, jotka osoittautui ihan turhiksi, mutta niiden läheltä löydettiin kivat taidemarkkinat, joilta ostettiin vähän tuliaisia. Ihan uskomatonta, että siitä suurkaupungista löytyy sellaisia idyllisiä mukulakivikatuja! Niiden reunoilla oli tosi varakkaan näköisiä taloja, joista osa oli muurien takana.

Käveltiin Coyoacanin kaupunginosaan Avenida Francisco Sosaa pitkin, jota reunustivat hienot kolonialistiajan talot. Yhdellä sisäpihalla käytiin kauniissa kahvilassa, taas kakuilla tietenkin. Ja Jaakko sai tequilaa. Löydettiin kauppahalli, josta Jaakko osti chilejä, tuoretta nopalesta eli kaktusta ja vielä tortillojakin. Lopuksi ehdittiin kuin ehdittiinkin käväistä Fridan sinisessä talossa, joka oli aivan ihana; tuli ihan seesteinen olo ihaillessa tauluja ja puutarhaa. Saatiin ihan kaheli taksikuski, joka lausui meille tytöille runon ja kehui olevansa Mexicon nopein kuski. Jossain vaiheessa oli pakko huutaa, että meillä ei oo turvavöitä! Ehdittiin vielä poiketa tavaratalossa ostamassa tuliaistequilat ja Cliniquet ennen kuin taksin piti viedä kentälle. Täydellisen onnistunut päivä!

Ehdittiin hyvin kentälle ja käytiin sapuskoimassa vielä viimeiset meksikolaiset eli prikallinen täyteen erilaisia lättyjä. Seuraavana päivänä oltiin 3h Amsterdamin keskustassa pyörimässä ja oli todella kiva ilma. Väsy vain painoi päälle, ettei oikein jaksanut innostua kauniista kanaaleista.

Lisättiin juuri jonkin verran kuvia vanhoihin kirjoituksiin.

---