Dönerland

---

Lauantai 6.6. Istanbul

Lento meni hyvin lukuunottamatta puolituntista, jonka aikana kaikki räjähti käsiin. Just kun ruokakärry oli kohdalla, A alkoi huutaa täysillä, L:n piti päästä vessaan, tarjottimet liukui syliin, ruokailuvälineet lattialle, vedet penkille, mikään ei toiminut tai sujunut. Ja kuin taikaiskusta kaikki oli taas hyvin kun tarjottimet kerättiin. Pitäis varmaan suosiolla luopua koneruokailuista, mikä ei olis hirveä menetys.

Meitä oli vastassa kuski nimikyltin kanssa, helpottavaa. Auto kiemurteli pikkukatuja, kunnes kääntyi ihan mahdottomasta kulmasta parikerroksisen puutalon eteen. Vastaan tuli yltiöystävällinen hotellinpitäjä, joka hymyili korvasta korvaan ja hoki tervetuloa. Tultiin ekaan kerrokseen, josta paljastui olohuone pikkukeittiöllä ja makuuhuone. A:lle oli matkasänky ja sen päällä vaipanvaihtoteline, L:lle oli tehty sänky olkkariin. Paikka on jotenkin älyttömän kotoisa ja viihtyisä. Saatiin vettä ja aamupalankin lupasi tuoda meille "No problem". Yliystävällisyys nostaa aina niskavillat pystyyn, mutta jotenkin tämä tyypi vaikutti aidosti lämpimältä. Saa nähdä, pitääkö linja loppuun asti, mietimme me skeptikot.

Muutaman tunnin yöunen jälkeen L heräs 5.30 ja S meni nukuttamaan ja torkkumaan olkkarin sohvalle, kunnes vuorostaan A heräs. Kun L heräs, laitettiin piirretyt pyörimään ja A sai syötön jälkeen mennä pyörimään ja höpisemään sänkyynsä, niin saatiin vielä vähän torkuttua. Aamupala oli pullia, jotain ohutta leipää jossa ehkä oli kananmunaa, oliiveja ja kirsikkamehua. Mies pahoittelikin kun oli niin huono aamupala.

Taksista oli nähty leikkipuisto ja kun kysyttiin tietä sinne, hotellinpitäjä lähti näyttämään. Me jäätiin L:n kans leikkimään, kun J ja A lähti vaihtamaan rahaa. Liukumäet oli tahmaisia ja keinut vimpuloita ja kolmesta kiikkulaudasta yks ehjä. Muita vempeleitä ei ollutkaan. L kaipas lapiota, mutta viihtyi jonkun kolme varttia ihan hyvin ja sai itsensä kuraan ja putos kerran päälleen. Yks tyttö tuli antamaan vauhtia, mutta muuten meihin ei otettu kontaktia, katsottiin vain uteliaasti.

Puiston jälkeen etsittiin ruokapaikkaa ja käveltiin Blue mosquen suuntaan. Saatiin tosi hyvää kebua perusbaarista. Moskeijan pihalla tajuttiin, että eihän meillä ole pitkiä vaatteita eikä mulla huivia ja väsykin alkoi painaa, joten käveltiin takaisin hotlalle. Otettiin vielä muutama baklava kyytiin lähikulmalta. On tosi kivalla paikalla tää mesta, kun voi kävellä noihin nähtävyyksiin, mutta silti on pari korttelia pois pahimmista turrerysistä ja pelkkiä paikallisia liikuskelee. Kiemurtelevia mukulakivikujia ja tosi mäkistä. Vanhoja vähän ränsistyneen puoleisia taloja, joitakin ihan vimpan päälle laitettuja.

Huoneessa me tipahdettiin ihan täysin ja lapsetkin nukahti jossain vaiheessa. Yritin lukea L:lle kirjaa,mutta huomasin parissa kohtaa, että näin jo jotain unta... Koomaamisen jälkeen lähdettiin vielä köpöttelemään. Suurin urakka oli yrittää saada A syömään jotain, kun se on viime päivät ollut ihan tosi vaikeaa. Ei haluais syödä kolmea lusikallista enempää. Hotellimies ei osannut suositella raflaa, eikä turrekulmilta poispäin kävellessä tullut vastaan muuta kuin miesten kansoittamia kahviloita ja pari kebulaa. Käytiin parissa ruokakaupassa ja saatiin L:lle maitoa ja A:lle jogurttia. Päädyttiin sitten take away kebuun, kun muutakaan ei ollut.

L ihmetteli, kun joillakin naisilla "on naamari". Kerroin, että liittyy näiden uskontoon, niin kuin moskeijatkin. Hän piirsi sitten tänään paperille uskonnon leppäkerttujen ja kummitusten sekaan.



Sunnuntai 7.6. Istanbul

Sunnuntaiaamuna saatiin aamupalaksi leipää, jotain pullia, hyvää fetaa, juustoa, leikkelettä, oliiveja ja mehua. Saatiin L hyvin liikkeelle, kun kerrottiin, että lähdetään seikkailemaan prinsessalinnoihin. Nyt oli varustauduttu sinistä moskeijaa varten oikein, vaikka olis sieltäkin kyllä saanut huiveja peitoksi. Tuntuu, ettei kukaan kyllä kiinnitä mitään huomiota siihen, mitä mulla on päällä tai ei ole, kun kaikki vaan ihailee lapsia. Toivottavasti tilanne on sama Iranissakin...

Jonotuksen jälkeen päästiin sisään. Ulkopuoleen verrattuna sisäosa oli lievä pettymys, olin odottanut koristeellisempaa. Aika nopeasti käveltiin läpi. L ihmetteli, kun ei näkynyt naamareita. Naisille oli kyllä varattu niin pieni tila, ettei sinne monta mahdu kerralla.

Pysähdyttiin moskeijan ja Hagia Sofian väliin penkille imettämään Arnoa. L putosi aivan yhtäkkiä penkiltä pää edellä maahan, mutta sai onneksi käsiä eteen. Ei tainnut tulla edes naarmuja. Sitten jatkettiin kohti Topkapia eli sulttaanin palatsia ja haaremia ja matkalla etsittiin ruokapaikkaa, mutta oli vaan ihan turremestoja. Yhtäkkiä oltiinkin jo Topkapille johtavan mäen alla. Ostettiin L:lle paistettu maissi kärrystä, mutta ei hän tykännytkään siitä. Päästiin ilmaisella golfkärrykuljetuksella mäen päälle, jossa A alkoi ilmoitella nälkäänsä. Istuttiin nurmikolle, jossa yritettiin syöttää hänelle 8kk ikäisten purkkia, jossa oli ihan liian isoja perunan palasia ja kokonaisia herneitä. Eihän sekään sitten maistunut, vaikka J muussasikin ruokaa katkaistun vesipullon pohjalla. Seuraavaksi olikin nälkä L:llä ja otettiin kahvilasta pieni snack, kun ei ollut mitään järkevää tarjolla.



Topkapissa L sitten natusti pähkinänpaloilla kuorrutettua hedelmämassapalloa ja ihaili kuningattaren, kuninkaan, prinssien ja prinsessojen huoneiden koristuksia. "Mikäs tämä huone sitten on?" Kirjastossa ei ollut yhtään kirjaa, joten L arveli, että ne ovat kaikki lainassa. On se kyllä valtava kompleksi, jonka rakentamiseen on kulunut muutama koristeellinen seinäkaakeli. Ylhäältä oli myös tosi hienot näköalat kaupunkiin.

Kun ei enää jaksettu kierrellä, otettiin ratikka takaisin kotikulmille. Päädyttiin sitten kuitenkin ihan turremestaan syömään, jossa oli vielä tosi aktiivinen sisäänheittäjä ja superpienet annokset, niin että jäi vielä nälkäkin. Niinpä otettiin vielä McFlurryt ja suklaa sundae... Ratikkapysäkiltä kävellessä L nukahti mun syliin. Oli kyllä kävellyt ja katsellut tosi reippaasti, vaikka varmasti väsytti. Ja oli koko päivän ilman vaippaa, kun täältä löytyy onneksi tosi hyvin vessoja ja ne on siistejä.

Pysähdyttiin hotellin kulmalle ostamaan vielä hedelmiä, kun hotlamies bongasi meidät ja tuli auttamaan, maksoikin ostoksen ja halus työntää rattaat ovelle. Koomailtiin ja pyöritettiin taas vähän piirrettyjä, yritettiin syöttää A:a. Ja A vuorostaan putos yhtäkkiä mahalleen sohvalta. No se oli vasta toinen kerta samana päivänä, kun kupsahti jo turreraflassa rattaista naamalleen. Silloin ei edes huutanut, huomattiin vaan yhtäkkiä, ettei ollut enää kärryissä...

Hotellin omistaja on aina yhtä innoissaan nähdessään meidät ja hymilee korvasta korvaan ja yrittään auttaa kaikin mahdollisin tavoin. Silti onnistuen olematta häiritsevä tai tyrkky. Todella harvinainen tapaus. Ikävä kyllä L ei tykkää hänen huomionosoituksistaan, ja alkoi pelätä sen takia lähteä huoneesta ulos... Pohtii jo etukäteen, onkohan se mies alhaalla ja jos on, niin menen rattaiden taakse piiloon. "Ei tarvitse koputtaa oveen, isi!" alkaa hokea ovella. Tai takaisin kävellessä jo kaukana alkaa tuo hokema. Voi raukkaa, ei ole helppoa olla suosittu.

J ja L lähtivät illalla vähän etukäteen leikkipuistoon, jossa olikin paljon lapsia ja oli kuulemma ollut hurjaa menoa, kun isommat tönivät ja kiipeilivät ylös liukumäkiä. Yks pikkuinen oli työntänyt sormensa L:n suuhun. Pari tyttöä olis halunneet kiikkua L:n kanssa, mut hän lähti pois. Kun meno vähän rauhoittui, L innostui liukumaan kiemuraliukumäestä. J istui A:n kanssa penkillä ja siihen tuli joku paikallinen nainen muovikasseineen supisemaan, samalla ottaen jonkun hajuvesipullon pussistaan. Ostopäätös jäi tekemättä... Alkoi väsy painaa, joten käytiin kaupassa ja haettiin taas kebua samasta paikasta kuin eilen. Ja baklavia, jotka oli parempia, mutta ei parhaita mitä on syöty.



Maanantai 8.6. Istanbul

Maanantaiaamuna alkoi vähän tihkuttaa, kun päästiin ulos, joten otettiin taksi Grand Bazaarille. L jaksoi vähän aikaa ihailla kultakoruikkunoita, mutta sitten alkoi kitistä väsymystään. Jonkin aikaa väkisin vielä kierreltiin ja L melkein nukahti rattaisiin. Ulkona satoi aika kovaakin, joten sinnekään ei voinut mennä. Pysähdyttiin kahville, teelle ja appelsiinimehulle katselemaan ohikulkijoita. Basaari oli oikeastaan aika hieno holvikaarinen kompleksi ja aika rauhassa siellä sai kuljeskella. Paitsi L, jolla riitti ihailijoita.

Uskaltauduttiin ulos tihkusateeseen, eikä suostuttu ostamaan sateenvarjoja kaupustelijoilta. Onneks löydettiin pian paikallisten suosima lounaspaikka ja saatiin muutakin kuin kebua. Jihuu! Mausteista lihapataa, lammasta, riisiä rusinoilla ja pähkinöillä, hummusta, täytettyjä kesäkurpitsoja ja paprikoita, jälkkäriksi riisivanukasta. Pienessä tihkuttelussa käveltiin kämpille alas kiemurtelevia katuja, jotka oli täynnä kenkäkauppoja. Ihan tajuttomasti kenkiä!

Päikkäreiden jälkeen lähdettiin taas ulos kävelylle. Ensin mentiin taas leikkipuistoon, mutta se oli sateen jäljiltä tietenkin litimärkä eikä muita lapsia ollut paikalla. Jatkettiin siitä rantaan päin puutalokortteleita. Yksi katu oli kunnostettu hienoksi, mutta muuten olivat aika rotiskoja. (J löysi monta sormiasyyhyttävää projektikohdetta 😊 Kierreltiin kujia ja kortteleita yli tunnin verran. Kivaa safkapaikkaa ei löytynyt, (vain jotain backpacker pizzapaikkoja tai dönereitä. Koitin samalla bongata vesipiippupaikkaa, mutta ei näkynyt. Lopulta oltiin aika väsyjä ja L halusi hotelliin eli otettiin safkat taas kantoon naapurikujalta. Tällä kertaa vaivauduin kääntämään menun toisinpäin ja hieman tyhmä olohan siinä tuli kun sieltä löytyi muutakin kuin kebuja.

Safkan jälkeen J:lle nousi yllättäen melko kova kuume ja meninkin nukkumaan buranan kera jo ennen klo 21. Yö oli aika katkonainen, mutta aamulla oli jo parempi olo.

Tiistai 9.6. Istanbul

Tiistaina aamupäivä meni pakkaillessa ja lähdettiin liikkeelle vasta puoliltapäivin. Käytiin syömässä pastaa ja turkkilaista pizzaa aika trendikkäässä paikassa Cemberlitasin ratikkapysäkin vieressä. Sitten hypättiin kyytiin ja ajettiin tois pual jokke, josta mentiin funicularilla Taksimin aukiolle. Arvottiin, mitä tehtäis ja päädyttiin puistoon, jossa L pääsi muiden lasten kanssa kiemuraliukumäkiin kiipeilemään. Oli aika kuuma, joten mentiin lepuuttamaan upeaan teehuoneeseen, jossa oli parikymmensivuinen jälkkärilista. Valittiin kahta erilaista baklavaa ja ne olivat varmaan parhaita, mitä on ikinä syöty. Aivan tuoreita, kosteita, mutta ilmavia, kunnon pähkinäisiä, mutta ei liian sokerisia. J sai myös reissun parasta turkkilaista kahvia.

Käveltiin koko shoppailu/kävelykatu toiselle funicularille asti. Oltiin ruuhka-aikaan ylittämässä salmea, ratikoita tuli tosi harvoin, eikä mahduttu ensimmäiseen. Oltiin just luovuttamassa, kun tyhjä juna tuli toiselta puolelta, otti meidätkin kyytiin ja lähti takaisin tulosuuntaansa. Matkalla hotellille käytiin syömässä, S sai moussakaa, jee, ei kebua. Yhtäkkiä olikin kiire ja ehdittiin vain vaihtaa vaatteet yms. alakerran huoneessa, jonka omistaja oli luvannut meidän käyttöön kentälle lähtöön asti, vaikka piti lepäillä enemmänkin.

No niin, tällä kertaa yltiöystävällisyys osoittautui aivan aidoksi ja kesti loppuun asti. Palkittiin se olemalla jättämättä juomarahaa, vaikka saatiin aamupalat, hedelmäostos, pyykinpesu ja late check out free of charge... Pitää tällä kertaa oikeasti kehua paikka Tripadvisoriin ja Bookingiin! Piti oikeasti jättää kunnon tipit, mutta unohtui siinä hässäkässä.

Rantatien ja meren välissä oli nurmikkoa ja tiheästi uudennäköisiä leikkipuistoja. Perheitä istuskeli nurmella ja teki ruokaa nuotioilla ja keittimillä. Mukava tapa viettää iltaa.

---