Isfahaniin lämmittelemään

---

Keskiviikko 10.6. Isfahan



L pysyi hereillä koneeseen asti, vaikka lento lähti vasta klo 23. Nousussa kyllä tipahti ja nukkui koko matkan. J diilasi meille kaks penkkiriviä, joten lapset sai hyvin nukkumaan. Me ei silti nukuttu oikeastaan ollenkaan. Herätettiin huomiota koneessa ja portilla, ihmettelivät, että ollaan tulossa Iraniin. Yks iranilainen, Jenkeissä asuva tyttö antoi numeronsa ja sanoi, että voidaan soittaa, jos halutaan jotain apua. Juuri kellään ei ollut huivia portilla, ainoastaan joillakin vanhemmilla naisilla, vaan laittoivat ne koneen laskeuduttua.



Passintarkastuksessa meitä, kuten kaikkia muitakin koneessa ollutta noin viittä länkkäriä, pyydettiin istumaan odottamaan ja meidän passit lähti jonnekin yläkertaan. Eri miehet niitä kävi heiluttelemassa ja pohdittiin, näkyykö mulla jotain liikaa tai mistä kiikastaa. Väsy painoi. Lopulta saatiin passit ja päästiin tavaroiden läpivalaisun kautta ulos, jossa onneksi oli taksikuski odottamassa. L oli aika hysteerisen väsy ja itki, että haluaa lentokoneeseen.



Kuuden maissa aamulla päästiin nukkumaan kivikoville sängyille ja saatiin vajaan neljän tunnin unet. Ihme kyllä ei herätty rukouskutsuun, vaikka kuviteltiin niin käyvän, kun niitä on kuulemma vain pyhäisin (eli perjantaisin) klo 12 aikaan. Hotellihuone (olkkari/avokeittiö ja makkari) on iso ja suoraan 1970-luvun Neukkulasta.



Jo lentokoneessa tuli jotenkin fiilis, ettei tarvi turhaan jännittää, ja se on vain vahvistunut. Monilla nuorilla naisilla huivit roikkuu päälaella, eikä muutenkaan mitään kaapuja ole päällä. Meille hymyillään ja muakin tervehditään, monet sanovat jotain. Ihmiset on iloisia, istuskelee nurmikoilla, syö jätskiä. Kun päästiin Lounarin suosittelemaan ravintolaan, jossa istuttiin sisäpihalla suihkulähteen ympärillä matoilla peitetyillä lavereilla, tuli sellainen olo, että miksei me olla tultu tänne aiemmin.(J on 4 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti lobannut Irania ja vasta nyt lähti...). Vuodenaika ei ehkä ole paras, koska joka päivälle luvattu tyyntä ja pilvetöntä 38-39c. Mutta kuumuus on kuivaa eikä ole siten niin paha. Matkarattaat ovat tosin aikamoinen pätsi ja A:ta pitääkin nostella sieltä tasaisesti ulos. Rattaat ovat muutenkin hajoamispisteessä ja yksi rengas vaatii jatkuvaa virittelyä.



Ruoka oli ok, L vähän villiintyi liikaa väsymyksestä ja A ei syönyt taaskaan mitään. Lattialla syöminen oli tällä kokoonpanolla melko hankalaa. Meitä vilkuiltiin uteliaasti muista pöydistä. Vessat olivat niin hirveässä kunnossa, että J vaihtoi A:n vaipan lennossa. Rahastajasetä soitti tiskinsä takaa L:lle huuliharpulla Lambadaa. Lähtiessä meidän seuraan lyöttäytyi mies, jolla oli kuulemma tuttuja Suomessa, opiskeli yliopistossa ja halusi näyttää meille kaupunkia ja mennä J:n kanssa lasilliselle. Juoksi vielä meidän perään, että niin muuten, mun mattokauppa on tässä, tulkaa katsomaan. Vedottiin väsymykseen...



Illalla J haki meille taas kebua, kun muuta take awaytä ei ole tarjolla. Hirveä kasa leipää lihojen seurana. Ja grillattua tomaattia ja isot nivaskat jotain yrttiä ja kokonainen sipuli.



Torstai 11.6. Isfahan



Aamupalaksi oli samaa leipää, fetaa ja L:lle vaniljajogurttia, jonka hän sanoi maistuvan suklaalta.



Päästiin ulos vasta klo 12 kun nukuttiin täydet 12h koko porukka. Käveltiin Imam squarelle, joka on muuten upein ja tyylikkäin aukio (grandioso sarjassa), joka ollaan nähty. Ihan mielettömän upea ja tehty 1600-luvun alussa. Keskellä suihkulähde leikkivine lapsineen, holvikaarireunustat ja upeat moskeijat ympärillä. Taustalla nousevat vuoret. Melko spektaakkelimainen siis... L tykkää tosin eniten hevosista, jotka kuskaavat paikallisia huviajelulla aukiota ympäri. Ja päästiin mekin kahlaamaan suihkulähteeseen.

Montaa turistia ei ole nähty ja ehkä siksi me saamme niin paljon huomiota. Missä tahansa mennään niin alkaa supina ja porukkaa lapsista aina mummoihin tulee könöttämään ja kyselemään. Ja tietenkin kuvaamaan meitä (ensisijaisesti L&A:ta).Täällä sentään kaikki kysyvät lupaa kuvaamiseen (toisin kuin Aasiassa) ja jotkut jopa koskemiseen, mutta suurin osa tulee vain nipistelemään poskista ja silittelemään tuosta vain. Vaikka näkevät, että L ei tykkää. Yksikin nainen piti L:a väkisin kädestä, kun halusivat kuvaan hänen kanssaan, vaikka L yritti kiemurrella pois.



Mentiin sitten Masjed-e-Imamiin eli aukion "päämoskeijaan". Hintaa sisälle oli paikallisille 20000 rialia ja turisteille 150000rialia. 100000rialia on noin 2,7euroa. Valuutasta on oltu pikkuisen sekaisin kun hinnat rialeissa ja puhutaan tomaneissa. Eli jos jokin maksaa 150000rialia niin myyjä pyytää 15. Sen jälkeen alkaa setelien kaivuu (kuvissa aina sama kekkonen) ja nollien laskeminen seteleistä, ettei tule klassista mokaa. Pari kertaa ollut aika koomista ja päivittäin tulee annettua 10x liian vähän myyjälle. Myös Floyd Mayweather kalpenisi kun mä tyhjennän päivän päätteeksi mun taskuista muutaman miljoonan yöpöydälle. Ihan naurettavia nippuja seteleitä taskussa kun lähtee liikenteeseen.



No moskeija oli tosi upea. Mielettömän upeita sinisen sävyisiä keraamisia tiiliä. Todella hieno sisäänkäynti ja kupoli. Sisällä pääty"huoneessa" oli paikka, jossa kaikui ihan törkeän hienosti. Ihminen kykenee siellä tunnistamaan 12 kaikua, mutta jotkut tutkijat mitanneet siellä 49kertaisen kaiun. No siellä sit taputeltiin L:n kanssa ja kuunneltiin kaikua. Olkoonkin noin keskeisellä paikalla, niin siellä oli ehkä maks 7 turistia meidän lisäksi. S imetti yhden sisäpihan nurkassa.



Tuo imetys on muuten ollut jatkuvan päänsäryn aihe, niin kuin odotettavissa olikin. Imetetty on ravintolan ryhmille varatussa isossa salissa lattiatyynyillä (ravintolapäällikkö ohjasi sinne vaihtamaan vaipan) valvontakameran alla, Masjed-e-Imamin aukion nurmikolla pimeällä, syrjäisellä puistonpenkillä päivällä, autossa, basaarin portailla kaapukaupan vierustalla, avoimen vaipanvaihtohuoneen tasolla. Kekseliäisyyttä ja rohkeutta on vaadittu. Ja vähän taitoa, kun A yrittää koko ajan repiä kaikkia mahdollisia harsoja ja huiveja päänsä päältä.



Mentiin moskeijan jälkeen basaariin kiertämään ja upeahan sekin on. Mutta ei oltu millään matonostofiiliksellä liikenteessä ja paremminkin vain katseltiin sokkeloisia käytäviä ja holvikaaria. Kivaa noissa on kiertää. Eikä kukaan tuputa mitään vaan jättävät rauhaan. Omat fiilikset iranilaisista vs muut arabimaat on se, että Iranissa ollaan paljon chillimpiä ja hillittyjä. Meuhkaaminen ja välillä melko käsittämätön touhuaminen loistaa täysin poissaolollaan. Liikennekin on todella rauhallista verrattuna melkein mihinkään kaakkois-Aasian maihin, lattareihin tai muualle Lähi-itään. Alkuperäinen huoli siitä, että mahtaako Iran olla lapsiperhekohde, on täysin poistunut. Mahtava paikka, helppo olla, kaikki tarvittava saatavilla (paitsi vauvanruokaa, muuta kuin puuroa ja maitojauhetta, ei löytynyt edes valtavasta Carrefourista), ihmiset avuliaita jnejne. Ainoa vaikeus on se, että ravintoloita ei tahdo tunnistaa kun kylttejä ei välttämättä ole ja tekstit vain farsiksi. Eli jos ei näytä ravintolalta heti ensisilmäyksellä niin ohi mennään... Ja tietysti tää överi kuumuus on lisännyt haastavuutta huimasti.



Basaarissa alkoi iskeä nälkä ja kysyttiin yhdeltä ohikulkijalta onko mitään raflaa lähellä. Vei meidät tosi hienoon entiseen hammamiin, jota ei taas mitenkään tunnistanut ravintolaksi. Rakennus oli 450v vanha ja pöydät oli katettu entisten altaiden ympärille. Tosi iso ja sokkeloinen paikka. Safka oli hyvää ja saatiin samalla syötettyä A:kin. Ja vessastakin löytyi ihan oikea pytty, joka helpotti L:n oloa. S ohjattiin vaihtamaan vaippa yhteen saliin lattiatyynyille ja siellä oli siten myös oiva tilaisuus imettää. Kesken homman huomasin katossa valvontakameran...



Ravintolan jälkeen käveltiin vielä takaisin aukiolle ja uuvutettiin itsemme helteessä jälleen. Aukion laidalla otettiin paikallisten suosimasta kojusta jätskit. Istuskeltiin aukiolla nurtsilla(jäätelö ei muuten kovin nopeasti alkanut sulamaan vaikka edelleen oli jotain 37c) ja fiilisteltiin. Piti mennä vesipiippupaikkaan, mutta jätski voitti tällä kertaa.



Täytyy sanoa, että L ja A ovat ihan supermatkaajia. L käveli monta kilometriä tässä paahteessa meidän kanssa ja viihtyi hyvin. Aukiolta hotellille lähtiessä pitikin sit jo kantaa osan matkasta kun oli raukka ihan puhki.



Illalla taju lähti aika nopeasti eikä oman puolen kivikova patja (tuplasängyn välissä on muuten joku hassu "siveysvyö") tuntunutkaan niin kovalta. L tosin heräili yöllä pariin kertaan ja juoksi makuuhuoneeseen herättämään.



Perjantai 12.6. Isfahan



Perjantaina noustiin taas aika myöhään ja päästiin liikkeelle 11.30. Koska suuri osa paikoista oli pyhäpäivän takia kiinni, ja koska tarvittiin Arnolle uusia soseita, kun ei Suomesta tuodut maistuneet, mentiin paikan ainoaan ostoskeskukseen City Centeriin. Oltiin alustavasti googlattu, että sieltä löytyy Carrefourin ketjuun kuuluva "HyperStar" kauppa. Siellä olikin pitkät hyllyt vauvatarvikkeita, mutta ei mitään ruokaa, paitsi jotain ilmeisesti maitoon murskattavia keksejä sekä puuro- ja maitojauhetta. Aika iso järkytys, ettei noinkaan valtavasta kaupasta löytynyt edes yhtä lajia sosetta, koska A on siis käytännössä lähes lopettanut syömisen. Ostettiin sit hedelmiä, viikunoita (aivan mahtavia ja sikahalpoja) jne hotellille vietäväksi. Ja kanssa pari valmissafkaa L:lle, koska iltaruoan hankkiminen oli aika paljon kebujen varassa jos jotain take awayta halusi. Ostoskeskus oli iso, monta liikepaikkaa tyhjänä ja sitä laajennetaan koko ajan. Syötiin food courtissa, kun ei löydetty mainostettua persialaista ravintolaa, eikä vaksit ymmärtäneet meistä mitään. Tarjosivat taksia... Päädyttiin turkkilaiseen pikaruokaan, kun muut olivat purilais- ja pizzapaikkoja.



Päästiin takaisin hotellille ja päikkäreille hotellin symppis taxipapparaisen kyydissä.

Illalla lähdettiin Hasht Besehstin palatsille ja sen puistoon, mistä löytyikin huikea leikkipuisto. L veti ihan täysillä 36c lämmössä ja pitkähihainen päällä pitkin kiemuraliukumäkiä ja kiipeilytelineitä. Ja sitten jonoteltiin pomppulinnaankin, kun ei vissiin muuten saanut kunnon hikeä päälle. Mä jäin A:n kanssa seisomaan aidan vierustalle. Siinä oli penkki, jossa istui pari nuorta naista. En sitten tiennyt voiko siihen istua vai ei, mutta he vinkkasivatkin mut siihen. A lähti kiertämään molemmissa syleissä ja sitten tuli vielä kolmas nainen (toisen naisen kummisedän tytär). Ja sitten vielä jonkun äiti. Kaikki lässyttivät A:ta vuorotellen.



S ja L jonottivat trampoliineille jonossa, jossa valvoja piti tiukkaa kuria. Paikallinen tyttö halusi hieroa ystävyyttä L:n kanssa, mutta L ei lämmennyt. Kun valvoja puhalsi pilliin, päästiin parinkymmenen minuutin jonotuksen jälkeen sisään häkkiin. Ja L pomppimaan discomusiikin tahdissa. Kun 10 min pomppu-urakka oli valmis, L pääsi myös J&A:n seuralaisten ihailtavaksi. Sitten L meni vielä pieneen maailmanpyörään, joka pyöri todella kovaa. Hassu old-school kapistus kun ohjaaja pysäytteli sitä oikeiden vaunujen kohdalla ihan käsin roikkumalla. Jostain syystä, varmaan väsymyksestä johtuen, touhu päättyi itkuun. Koko puistossa oli ihan mieletön tunnelma. Aurinko alkoi jo laskea, oli pieni tuulenvire ja kymmenittäin perheitä pikniköimässä mattojen päällä. Ehkä parasta täällä on ollut (mahtavasta arkkitehtuurista huolimatta) paikallisten ihmisten kanssa samoissa paikoissa hengailu ja se rento, ystävällinen tunnelma.



Puistosta käveltiin Isfahanin muka-parhaaseen-raflaan. Ulkoa ränsistynyt talo oli sisältä aivan upea. Kaikki parisataa vuotta vanhaa. Kaakeleita, seinämaalauksia, kattojen koristeellisia puurakenteita jne. Viereen pukkasi kiinalaisryhmä, jolloin odotukset ruoan tasosta laski välittömästi. Seurueen naiset riisuivat huivit päästään pöydässä. No, muutkin asiakkaat taisivat olla turreja. Alkupaloina otettiin pikkelöityä valkosipulia (mun uusi herkku) sekä sahramijogurttia. Varsinkin jogurtti oli erikoinen ja positiivinen ylläri. Pääruokina kanaa, lammasta ja kebua sekä jokaiseen vielä iso lautanen eri tavoin maustettuja riisejä. Oli kyllä hyvää. Lopulta L alkoi osoittaa sellaisia merkkejä, että tilattiin lasku. Saatiin laskun kylkeen gazit eli paikallista nougat'ta.



Raflasta käveltiin pimeässä Si-o-sepolin sillalle. Päivällä ei ole kummoisen näköinen, mutta iltavalaistuksessa tosi mahtava. Ja vielä mahtavammaksi sen teki paikalliset ihmiset, jotka olivat vaan paseolla ilman kiireen häivää. Tai no, kiire tulee vain silloin kun L tulee paikalle ja alkaa ryntäily kuka saa silittää poskesta ja kuka saa valokuvan. Kyllä tuo superstaran elämä alkaa pikkuisen jo rassaamaan L:a (ja vanhempia). Taas käveltiin usea kilometri ja L veti reippaana mukana! Nyt tosin väsyi (kello oli jo 22 eikä päikkäreitä ollenkaan) ja otettiin taxi hotellille



Lauantai 13.6. Isfahan



Herättiin meidän mittakaavalla aikaisin ja lähdettiin Chehel Soutoniin eli ainoaan kuningassuvun säilyneeseen linnaan Isfahanissa. Hotellilta lähtiessä yksi heppu, joka yritti esittää hotellin taksikuskia, oli huolissaan, kun taas haluttiin kävellä ympäri kaupunkia eikä lähteä hänen mukanaan mahdollisimman kalliille kyydille johonkin lintupuistoon. Koska siirtyminen Shiraziin olisi sunnuntaina, niin pyysin hotellia selvittämään meille sieltä majapaikkaa. Oli jo varattu yksi, mutta haluttiin sittenkin enemmän apartment -tyyppinen ratkaisu erillisellä makuuhuoneella ja keittiöllä. Lisäksi pyydettiin selvittämään pakukyytiä tulevalle 500km ja 6,5h matkalle. (No, kumpikaan ei ollut tapahtunut siihen mennessä, kun palattiin hotlalle viideltä.) Harmitti, ettei se symppispapparainen sopinut kuvaan, mutta sillä oli niin pieni Peugeot (ja ihan romu, kuten suurin osa autoista täällä) ettei takapenkille sopisi enää aikuista istumaan vauvanistuimen (hotelli järkännyt) ja korokeistuimen (raahattiin mukana rinkassa) väliin. Lopulta saatiin vasta illalla klo 22 vahvistettua meidän pakukyyti Shiraziin. Hotlan tyyppi löysi meille myös tosi kivan majoituksen, jonka hinta oli aamupalan kera 2,7miljoonaa.



Joku hotellilla notkunut mies lähti näyttämään meille tietä, vaikka tarkoitus oli ollut mennä taksilla ja säästää voimia. Käveltiin reilu 10min ja päästiin Cheheliin. Se oli aika hieno puisto, jonka keskellä oli suorakaiteen muotoinen lampi ja sen päädyssä vanha linna, tai enemmänkin kuninkaallinen huvila. Se oli taas yksi ideaali kohde "remonttitaitoiselle". En tajua miksi näitä paikkoja ei pidetä kunnossa. Joo, maksaa rahaa mutta eiköhän EUlta tai YK:lta löydy joku rahasto näihin tarpeisiin.



Linnan jälkeen käveltiin keskusaukion yli ja syötiin penkeillä samosaa ja paikallista lihistä. Hyviä oli. Mä otin lisäksi jotain hapatettua maitoa, jota paikalliset näyttää lipittävän litratolkulla rafloissa. Oli aika kauheaa, mutta koska jano oli kova niin 2dl purnukka loppui heti kesken. (Yhdessä basaarissa tyttö tarjosi L:lle samasta aineesta tehtyjä palluroita. S laittoi sellaisen luottavaisena kokonaisena suuhun ja meinas pykätä. L natusti puolikkaan.) Penkkilounaalta jatkettiin Lounarin suosittelemaan jälkkärikojulle, jonka jätskit piti olla hyviä. Otin makeaa puuroa ja se oli oikeasti aika kamalaa. Meni roskiin heti kun ohikulkijoiden silmät välttivät. Otettiin taksi suurimpaan moskeijaan Mashed e Jameliin. Taksi jätti meidän johonkin maanalaiseen liikenneympyrään, jossa oli hirveä melu ja pakokaasu ja liukuportaat ylös, mutta sattuivat olemaan rikki. Kavuttiin portaat maantasolle ja oltiin ihan pyörtymisen partaalla. Oli ihan törkeän kuuma, 40c eikä yhtään tuulta eikä pilveä. Jonkin kauan markiisin alla L:kin joi vesipullosta monta desiä kerralla. Kaupanitäjillä riitti ihmettelemistä... Basaarin kaapukaupan viereisillä rappusilla S imetti ja mä ja L juotiin lisää vettä ja mehua. Meillä on muuten ihan turhina hirveä läjä korviketta mukana, samoin L:n vaipat, koska ei oo tehnyt koko matkalla yhtään pissaa vaippaan, paitsi yöllä. Ja koska matkarattaat on nyt lopullisesti romuna ja jätetään ne tänne, kuten myös L:n vaipat, niin aika tyhjillä laukuilla päästään kotio kohti.



Kun vihdoin raahauduttiin moskeijaan, meille kerrottiin, että se aukeaisi turisteille vasta 30 min päästä. Saatiin lupa mennä sinne kuitenkin vessaan ja samalla nähtiinkin koko paikka, tai ainakin tarpeeksi siinä kohtaa. S ja L etsiytyivät jalkojenpesupaikan taakse vessaan, mutta jälkimmäinen ei suostunut kyykkypissalle, vaikka äiti näytti mallia. Sisätiloissa olisi ollut vielä jotain näyttelyitä maksua vastaan, mutta oltiin niin romuna, että päätettiin lähteä pois siitä pätsistä. Moskeija oli ihan hieno, mutta Mashed-e-Imam oli meistä ehdottomasti hienompi. Sisäänmennessä vastaan tuli muuten mustakaapuinen mummeli, joka nakutti sormella otsaansa ja näytti sitten L:a. Joko ei pitänyt väsyneen uhmaikäisen käytöstä moskeijaan sopivana tai sitten ei vaan tykännyt kun tultiin sisään ennen virallista aukeamista.



Ei haluttu mennä takaisin maan alle pyörimään ja metsästämään taksia, joten lähdettiin moskeijasta basaarin kujia pitkin kohti keskustaa. Pikkuhiljaa alettiin toipua ja olikin ihan mukava kuljeskella suhteellisen viileässä basaarissa kojuja katsellen. Siellä ostin jotkut raidalliset, rantapallon näköiset (noin 5cm läpimitaltaan) hedelmät, jotka maistuivat banaanilta ja olivat täynnä siemeniä. Basaarissa joku reppanan intialaisen näköinen heppu kävi kourimassa S:n hanuria. Seuras meitä vielä basaarin ulkopuolelle ja iski silmää S:lle ja jäi odottelemaan, josko S hylkäisi perheensä ja lähtisi hänen mukaansa - ei lähtenyt. Mä olen tässä "kisassa" selvä voittaja, kun mulle paikalliset nuoret ja nätit naiset vilkuttelee ja vinkkailee silmää. Tuo miekonen oli kyllä tosiaan varmaan intialainen, koska iranilaiset ei oo häirinneet mitenkään, vaan olleet vaan tosi ystävällisiä. Oon (S) ollut tosi yllättynyt, kun mulle jopa puhutaan ja mut huomioidaan, enkä oo täysin ilmaa, niin kuin muissa muslimimaissa.



Otettiin taksi Abbas hotelliin, joka on periaatteessa huikea hotelli, mutta käytännössä ihan hanurista. Tai siis osa hotellista on vanhaa ja hienoa ja osa taas uudisrakennusta. Ja hinnat ihan levottomia. Ajatus oli mennä sinne teelle ja vesipiipulle, mutta ei taaskaan mitään vesipiippuja löytynyt. Mä olen tän reissun aikana polttanut 2 sikaria enkä kertaakaan vesipiippua. Todellinen pettymys sen suhteen. Luulin tämän paikan olevan täynnä erilaisia teehuoneita ja vesipiippuloita, kuten Syyriassa, mutta eipä sit ollutkaan...

Nyt sit tyydyttiin jätskeihin, joista sahramijätski pistaasipähkinöillä teki erityisen vaikutuksen.

Pistaasipähkinät, muut pähkinät ja hedelmät (erityisesti viikunat, mangot ja kirsikat) ovat täällä ihan kipeän hyviä. Pistaasipähkinöihin jää ihan koukkuun. Pahempaa kuin kittaaminen tai ikivanhan tapetin tai maalin poisto. Todella addiktoivaa. Mikähän on porttiteorian mukainen seuraava askel pistaasipähkinöistä? Saksanpähkinät? Jotain muuta?



Abbasista käveltiin hotellille lepäämään ja syömään edellisenä päivänä ostettuja safkoja. Illalla lähdettiin vielä Imam aukiolle katsomaan iltavalaistusta. Matkalla pysähdyttiin ostamaan tuliaisgazia ja siitä joku mattotyyppi sai meidät puhuttua katsomaan mattojaan. Ajateltiin mattodiilauksen kuuluvan ns. pakolliseen Iran-kokemukseen ja mentiin sisään. Sinänsä kökköä ettei tarjonnut edes teetä. Ensin tarjosi jotain mattoa 8500USD hintaan. Tein heti selväksi, ettei tuo ole meidän hintaluokassa. Jotenkin sille oli vaikeaa ymmärtää, ettei me tehtäisi pikaista ostopäätöstä ilman mitään omia taustaselvityksiä minkään hintaisesta matosta. Lopuksi yritti vielä tunkea 3000 USD ja sitten vielä 1000 USD mattoa meille eli viesti ei selkeästi mennyt perille.



Aukio oli täynnä porukkaa pikniköimässä. Kun valot syttyivät, aukio oli vielä entistäkin upeamman näköinen. Taas saatiin riittävän paljon huomiota ja kuvaajia. Mutta tunnelma oli siellä ihan mielettömän seesteinen. Todella hyvissä fiiliksissä oltiin siellä. Joku naisporukka kutsui meidät matolleen istuskelemaan ja tietenkin pallottelivat A:ta ja koitti saada L:n kuvattavaksi. Tarjosivat poppareita L:lle, joka alkukursailun jälkeen otti kourallisen. Onneksi meillä oli taatelit mukana ja saatiin mekin jotain tarjottua heille. Yksi naisista pisti huivia eteensä ja käänsi päätään pois ja oli selvästi vaivaantunut mun läsnäolosta. Kun yksi hieman englanninkielentaitoinen oli saanut kysyttyä, että olemmekö lasten isä ja äiti, niin sitten tuo nainenkin raotti huivia ja osallistui "rinkiin". L ei jaksanut enää poseerata ja A:n imetyksen jälkeen (keskellä aukiota! no nurmikolla pimeässä) kannettiin L kotiin. Pakkaamisen jälkeen nukkumaan klo 24 ja aamulla klo 06 herätys ja kohti Shirazia.

---