Shiraz & Persepolis


Advertisement
Iran's flag
Middle East » Iran » South » Shiraz
June 18th 2015
Published: July 7th 2015
Edit Blog Post

Sunnuntai 14.6. Shiraz

Aikainen aamuherätys ja pikainen aamupala, jonka jälkeen pakulle. Paku oli täysi romu ja vauvan turvaistuin oli tyyliä muovilaatikko henkseleillä. Turvavyöt eivät olleet olan yli eli L:n turvaistuin oli ihan turha. Jotenkin sen kuitenkin siihen virittelin, mutta aika epämukavaa oli. Ja kun lähdettiin matkalle, niin S:n takapuoli kastui penkistä. Vaihtoi ikkunapaikalle, jossa kävi minuutin päästä sama homma. Kuski ja apukuski eivät ymmärtäneet, mikä on ongelma. Apukuski tarjosi kasvopapereita, mutta kun avuksi otettu A:n peppupyyhekin oli jo ihan märkä, niin tuskin ne olis paljoa auttaneet... Lopulta apukuski kaivoi aurinkosuojat, mutta tulihan niistäkin vesi läpi. Pyysin S:ää ajattelemaan positiivisesti kun oli pitkä reissu edessä, mutta sitten myös mun penkki alkoi kostuttaa hanuria. Vaikeaa olla positiivinen, kovin vaikeaa... Tässä vaiheessa kuski alkoi hokea, että carwash, carwash. No ehkä olivat sit vain kastelleet penkit kun muuten oli ihan peruspaskainen (tosin täysin odotusten mukainen) sisältä.



Reissu kesti 6,5h ja meidän kuskit (nuija ja tosinuija) seikkailivat kohti määränpäätä. En tiedä mistä olivat kotoisin kun eivät meinanneet ensin löytää ulos Isfahanista eivätkä sitten tunteneet yhtään Shiraziakaan. L oli käsittämättömän reipas koko matkan eikä tosiaan pysähdytty kuin pari kertaa matkalla pissalle. Muuten syötiin eväitä, laulettiin, luettiin kirjoja, torkuttiin ja katseltiin vähän maisemia (aavikkoa ja vuoria, vuoria ja aavikkoa. Kerran näkyi lampaita ja kerran vuohia. Ja pari kertaa jotain vihreää, kunnes saavuttiin Shirazin vehreään laaksoon. Hotellille tultaessa oltiin kyllä aika hajalla.



Aioin keittää A:lle perunoita ja porkkanaa meidän keittiössä. Ei vaan mennyt liesi päälle... Kysyin asiaa respasta ja sanoi, ettei ne toimi koko hotellissa. MIKSI NE SIT ON TEHTY? No annoin kattilan respalle ja lupasi tuoda ne keitettynä pian takaisin. Saatiin ne takaisin illalla klo 20 eli 6h jälkeen. Muutenkin aika hassuja juttuja hotelleissa. WC-paperit loppu ja lisää saa vain pyytämällä. Pyyhkeitä 3h huoneessa on vain 2. Kun pyytää ison vesipullon, niin saakin kannullisen kuumaa teevettä, muttei teetä itsessään. Kylppäreissä on ollut tarjolla hammasharjat, mutta ei juuri muuta.



Vedettiin päikkärit ja lähdettiin syömään keskustan basaariin. Sinne piti olla lyhyt matka, mutta kyllä me siihen 45min saatiin menemään. L oli ihan puhki ja niin kyllä me muutkin. Matkalla oli rahanvaihtokortteli, jossa oli kadulla siistin näköinen kaveri istumassa maassa, edessään avoin salkku ihan täynnä rahaa. Eka rivi oli euroja, toinen dollareita jnejne. Aika huikeaa olisi lähteä aamulla tuollainen salkku kädessä duuniin.



Lopulta saavuttiin basaariin ja etsittiin sielä Lounarin suosittelemaan raflaa, josta saisi diziä (kana&pähkinä&munakoiso -hässäkkää, josta syötiin erikseen liemi ja loppu murskattiin itse soosiksi ja sitten käärittiin leipään yrttien kera). Tosi herkullinen ruoka. Oli kyllä tosi vaikeaa löytää se rafla, kaikki neuvoivat eri suuntaan, ja lopulta meidän pinna oli aika kireällä. Paikalla L veti ihan levottomat showt, leikki ruoalla ja hyppi pöydästä toiseen ja me komenneltiin/uhkailtiin kaikkien vanhemmuusoppaiden vastaisesti. Lopulta taksilla hotellille ja nukkumaan...



Todettiin, että Shiraz on ihan erilainen mesta kuin Isfahan eikä todellakaan samanlaista fiilistä. Isfahanissa kaikki oli kätevästi kävelymatkan päässä, mutta Shirazia oli jotenkin vaikea hahmottaa ja löytää sieltä yhtään mitään. Autoa tarvittiin koko ajan. Rankempaa oli myös siksi, että lämpötilat kohosivat päivä päivältä ja kosteus teki kuumuudesta raskaampaa. Kaupunki on myös 1,5 km korkeudessa, mikä saattoi vielä lisätä haastavuutta. Ihmiset oli pidättyväisempiä, eivätkä lähestyneet meitä yhtä usein, vaan enemmän katselivat kauempaa. Tai kävivät käsiksi lapsiin sanomatta meille mitään.



Maanantai 15.6. Shiraz



Netti muuten tuntuu toimivan tosi hyvin tässäkin paikassa. Osa nettisivuista menee tosin kiellon alueelle esim Facebook ei aukea tai IS nettisivut. On kyllä ihan ok, etteivät pelitä. J joutuu tyytymään Taloussanomien uutistarjontaan.



Respat oli taas ihan mehuissaan lapsista. L oli kanssa innoissaan kun hotlan johtajan toimistohuoneessa oli akvaario isoine kaloineen. Aamupala oli yllättävän hyvä: paikallista leipää (siis rieskantapaista, fetaa, viikunoita, halvaa jne ja jotain hyvää papu-linssi-keittoa. Ekan kerran tällä reissulla saatiin halvaa ja se oli todella hyvää. Lähdettiin sitten taksilla etelä-Iranin kuvatuimpaan moskeijaan Mashed e Nasir al Molkiin, joka oli ihan erilainen kuin mitä oltiin odotettu. Aika pieni, mutta tunnelmallinen ja todella kaunis. Upeat holvikaaret spiraalikuvioineen, pihalla vesiallas kaloineen ja sisällä oli värikkäät lyijylasit. Aurinko paistoi niistä läpi ja täplitti holvikaarisalin värikkääksi.



Sen jälkeen piti mennä samalla taksilla leikkipuistoon, mutta ajateltiin sittenkin vielä poiketa pikaisesti lähellä olevassa Aramgah-e Shah-e Cheraghissa. (Shiiojen tärkein paikka Iranissa. Sinne on haudattu yksi heidän tärkeimmistä profeetoistaan.) Meidän kuski yritti vääntää paketista 250tonnia (oikea turrehinta maks 100 ja paikallisille maks 40). Alkoi potuttaa ihan periaatteesta, vaikkei monta euroa tuossa välissä ollutkaan. Hypättiin pois, otettiin toinen taksi lennosta ja ajettiin Shah-e Cheraghiin. Siitä ei sitten tullutkaan mikään pikavisiitti. Mentiin sisään alueelle erillisten tarkastusten läpi, minä miesten ja S naisten puolelta. Minä odottelin varjossa A:n kanssa ja ihmettelin kun S ja L ei vaan tule. S oli kovasti toivotettu tervetulleeksi ja sitten vaan pyydetty istumaan alas. Kukaan ei vihjannut, mitä odoteltiin, jonnekin soitettiin puhelimella ja puhuttiin pitkään. Muut kiskoivat toisesta kojusta hakemiaan chadoreita niskaan ja kävelivät läpi. Siinä seurailtiin, kun kaapuun pukeutumattomat kiskoivat chadoria päälleen ja kävelivät sisään alueelle. Yhden naisen tehtävä oli vahtia meikkejä ja leikata paperipyyhettä niille, joilla oli huulipunaa ja ohjata peilin eteen pyyhkimään. Alkoi tulla nestehukka ja L:kin ihmetteli, miksi siinä istutaan.



Lähdin (S) itse hakemaan kaapua samalta kioskilta kuin muutkin, mutta nainen luukulla toivotti taas kovasti tervetulleeksi ja sitten elehti, että ei, ei ja sanoi "turist". Olin jo jättämässä koko homman sikseen ja onneksi J&A:kin palasivat ulkopuolelle. Kun siinä ihmeteltiin, chador-kioskin luukulta tuli se nainen tuoden chadorin ja opasti sen päälle. Niin päästiin sisään. Telttojen jälkeen pihalla meitä vastaan tuli nuori nainen,, jolla oli missityylinen nauha tekstillä "International affairs", ja joka ilmoitti olevansa vapaaehtoinen opas ja sanoi, että voisimme mennä hänen toimistolleen vaihtamaan chador turistimalliin. S:llä olikin jo muutaman askelen jälkeen huomattavia vaikeuksia liukkaan kaavun ja huivinsa yhdistelmän kanssa. Mentiin hänen toimistoonsa, jonka ovessa luki samainen teksti. Meille tarjoiltiin mehua, keksiä ja propagandaa. Jälkimmäinen tarkoitti Ajatollah Khomeinin allekirjoittamaa tekstiä, jossa puhuteltiin länsimaailman nuorisoa ja syytettiin heidän hallituksiaan islamvihamielisyyden levittämisestä.



Lounarin mukaan turistit eivät normaalisti pääse tuonne, mutta ottavat pieniä porukoita ja hyvin käyttäytyviä visiitille. Ehkä se on edellisen painoksen jälkeen kuitenkin muuttunut, kun ovat perustaneet oikein tuollaisen toimiston ja opettaneet kaikille sanan "Welcome". Aika pitkään meitä istutettiin ja vähän kerrottiin paikasta, mutta istutuksen tarkoitus ei oikeastaan meille selvinnyt. Lopulta meidät ohjattiin takaisin pihalle, ja minä ja A saatiin saattajaksi nuori kundi, kun S ja L menivät naisen mukana. He kävelyttivät kaikki paikat ja upean moskeijankin, vaikka alunperin sanoivat, etteivät turistit pääse sinne (kaikkien rakennusten sisäpuoli oli peilimosaiikkia!). Meidän pikavisiittiin meni lopulta 1,5h mikä ei haitannut kun oli niin hieno/härö juttu.



Sieltä napattiin taksi hotellille ja tilattiin keittiöstä safkat, jotka oli kyllä hyviä. A oli ihan puhki reisuusta. Shirazissa on yöt ollu vaikeita, ekana yönä (S) herätin J:n paniikissa, et A ei hengitä. No hengitti mut katkonaisesti. A myös lopetti täällä sen vähänkin kiinteiden syömisen tai jos syö niin useimmiten oksentaa, yskii ja vinkuu. L oli kuitenkin pakko saada päikkäreiden jälkeen ulos, joten mä lähdin sitten kahdestaan leikkipuistoon Azadi parkiin (taksilla, ei ihan vieressä). Siellä oli tosiaan kiva leikkipuisto, jossa taas kiemuraliukumäki sai kyytiä. L:kin yski ja hengitti aika raskaasti siellä. Täällä niin kuiva ja kuuma ilma sekä aavikolta tuleva hiekkapöly ja 1,5km korkeudella oleva kaupunki tekee olemisen lapsille aika raskaaksi. Ei tajuttu tätä etukäteen vaan arveltiin mahdolliseksi ongelmaksi vain kuumuuden.



Käveltiin hetki ja löydettiin myös huvipuisto. L oli ihan innoissaan ja mentiinkin valtavaan maailmanpyörään katsomaan maisemia. hmmm... Kun oltiin ylhäällä noin 30m korkeudessa, niin mua alkoi oikeasti jännittää. Ei juuri mitään turvakaaria, kori oli lähes läpi ruostunut ja hitsattu sieltä täältä kasaan. Onneksi reissu ei kestänyt liian kauaa. L oli ihan innoissaan aluksi, mutta sitten valitteli ettei mene tarpeeksi lujaa. Käveltiin sieltä sitten viereiselle aukiolle, jossa näin yhden lättypaikan. Vihdoin sain mitä olin odotellut koko Iranin ajan. Iso valikoima erilaisia lihavartaita. Kyytiin päätyi kanaa ja lammasta sekä valkosipulilla höystetty jogurtti. Ja tietty leipää ja sekalaiset yrtit ja salaatit. Taksilla takaisin kämpille ja kertomaan S:lle seikkailusta.



Tiistai 16.6. Shiraz



Yö oli taas melkoinen A:n kanssa. Röhisi ja yski ja hengitys tuntui vaikealta. Ei läheskään niin paha kuin edellinen yö, mutta silti.



S ja L kävi kahdestaan aamupalalla ja toi mulle leipää ja fetaa sekä halvaa. Sen jälkeen pestiin viinirypäleet ja kirsikat ja otettiin taksi Bagh Eramiin eli 900v vanhaan puistoon, joka on ollut jo monta sataa vuotta kasvitieteellinen puutarha. Oli taas tosi hieno mesta ja etenkin puiston päärakennus oli sanoinkuvaamattoman kaunis ja hienostuneen tyylikäs. Räpsittiin kuvia ja kierrettiin paikkaa ympäri sopivan piknik-paikan toivossa. Lopulta löytyikin ja mentiin nurmikolle lojuilemaan ja nauttimaan eväistä. Yllättäen puistossa oli paljon pareja, jotka ihan avoimesti halailivat ja pitivät kädestä. Ei ihan tyypillinen näky täällä.



Sieltä lähdettiin takaisin hotellille, josta mä jatkoin heti rahanvaihtoon ja hedelmäostoksille. Paluumatkalla piti mennä teehuoneeseen, jossa olin nähnyt edellisenä päivänä vesipiipun. Menin sisälle, mutta ei siellä mitään piippuja ollut. Oli vissiin ollut jonkun asiakkaan oma... No takaisin hotellille, jossa odottikin aikamoinen show: A oksentaa, L ei suostu syömään eikä nukkumaan. Onneksi ei siis ollut vesipiippua tarjolla ja sain sit L:n sekä hieman syömään että lopulta nukkumaan.



Iltapvnä piti mennä Vaklin moskeijaan ja vanhaan kylpylään keskustaan, mutta A oli heikossa hapessa, nukkui vain, ja päätettiin vaan juottaa suolaliuosta ja odottaa kuumimman ajan ohi. Suolaliuoksesta A piristyikin. Illalla 19 aikaan lähdimme koko jengi samaan puistoon, missä L ja J olimme edellisenä päivänä. Nyt S pääsi laitteiden kyytiin myös. Ensin L halusi mennä pieneen maailmanpyörään, mutta ei sitten uskaltanutkaan kun olisi pitänyt mennä yksin. Sama toistui junan kanssa. Lopulta S ja L menivät joutsenkaruselliin ja ainakin S näytti jännittävän sillä kertaa enemmän. (Pyöri aika kovaa!) Mä juttelin paikallisen pariskunnan kanssa jotain. En ymmärtänyt heitä ja he ei ymmärtäneet mua. Mut kymmenen minuuttia juteltiin. Sit L halusi törmäysautoon ja S meni taas mukaan. Ja hauskaa oli. Kun L ymmärsi jutun juonen, hän halusi törmäillä kaikkeen, mutta pääasiallisena ratinkääntäjänä toiminut S hillitsi menoa. Eikä muutkaan autoilijat kovin hanakasti meihin törmäilleet. Hauskaa oli ja L hekotti koko ajan.



Sieltä lähdettiin sit taas samaan raflaan kun edellisenä iltana. Tilattiin take awayt ja jäätiin pihalle odottelemaan. Juteltiin pitkän aikaa ed iltana samassa paikassa työvuorossa olleen miehen kanssa. Puhui tosi hyvää englantia ja oli mukava jutustella. Illalla hotlassa varattiin vielä taksi huomiselle Persepoliksen visiitille. Illalla päätettiin että minä lähden sinne yksin, ettei A joudu olemaan kuumassa ja pölyisessä paikassa ja mene taas huonompaan kuntoon. Ehdotin, että S lähtee sit iltapv sinne yksin muttei lämmennyt ajatukselle.



Keskiviikko 17.6. Persepolis / Shiraz

Yö oli taas melkoista rohinaa A:lla. Lähdin (J) sit yksin taksilla klo 7.30 kohti Persepolista. Kyydittäjänä oli taas se sama kundi, joka hinnoitteli itsensä jo aiemmin ulos. No noi Persepolikset jne on suht fiksattuja hintoja eli ei tullut tällä kertaa neuvottelua vastaan. Kaveri ajoi melko reippaasti, mutta tiet oli tyhjiä siihen aikaan(oli kyllä vähän yllätys kun luulisi viileämmällä olevan paljon porukkaa ulkona, 28c klo 7.30) ja perille päästiin 8.15. Reitti oli sama mitä oltiin jo ajettu Isfahanista tultaessa. Perillä koitin ottaa turistioppaan infosta, mutta kukaan ei ollut tullut vielä. Ostin sit lipun ja talsin muutama sata metriä rauniokaupungin portaille. Oli aika huikea fiilis kun oli ensimmäisenä paikalla ja sai fiilistellä ekat 15 minuuttia ilman muita turreja. Lopulta siellä oli muutama kymmen sinä aikana kun itse olin siellä.



Opasta ei oikeastaan kaivannutkaan kun olin lukenut paikasta ihan reilusti etukäteen ja siellä oli todella yllättäen loistavat kyltit englanniksi, joissa kerrottiin vielä tarkemmin mitä missäkin oli ollut. Persepolis oli aikanaan Persian valtakunnan pääkaupunki ja oli väsätty 500ekr ja lopulta Aleksanteri Suuri kävi ryöstämässä paikan. Ja lopulta sitten Aleksanterin porukat poltti sen kännissä eli vähintäänkin epäkohteliaita vieraita, jotka eivät ihan noudattaneet raumlaist sanontaa "ol niingon gotonas mut älä golppa gaapeis". Oho, olipa paska juttu mutta siihen jää...



Kävelin pari tuntia putkeen alueella ja ihastelin seinäkaiverruksia ja kuvia, jotka ova edelleen upeassa kunnossa. Kiipesin myös yhdelle haudalle, josta oli hienot näkymät koko alueesta. Siellä otin 10min tauon ja juttelin parin kiwin kanssa. Heillä oli aika jees reissu meneillään, maita pitkin Roomasta Pekingiin oli suunnitelmissa. Ihan hyvä, etteivät muut lähteneet mukaan, olis ollut liian kuuma kiertely L:llekin.



Tulin takaisin hotellille jo ennen klo 12, jonka jälkeen lähdettiin kaupungille kiertelemään. S:n ehdotuksesta mentiin lounaalle Niyayesh-hotellin ravintolaan, jotta J pääsi polttamaan vesipiippua. Oltiin varattu sieltä huonekin, mutta peruttiin, kun luettiin, että siellä oli ollut torakoita. Sisäpihan ravintola oli viihtyisä, vaikkei yhtä idyllinen kuin kuvissa. Istuttiin looshiin matoille ja välittömästi alkoi naapurissa kuhina, kun yrittivät kiinnittää L:n huomion ja saada hänestä kuvia. Tuollakin paikassa paikalliset parit kaulailivat avoimesti.



Paikallinen mies tuli puhumaan meille jostain syystä ranskaa ja yllättyi, kun me ymmärrettiin. Vähän jutusteltiin ja myöhemmin tuli kutsumaan meidät illalliselle kotiinsa. Voihan vitsit, olis niin haluttu mennä! Mutta ei vaan pystytty, kun oli samana yönä lento ja pakko saada lapset vähän nukkumaan ennen kentälle lähtöä.



Raflasta otettiin taksi Masjed-e Vakiliin eli vanhan kaupungin moskeijalle. Moskeijan edessä oli kiva aukio ja pysähdyttiin siihen penkeille syömään jätskit. Oli taas mukavan seesteinen tunnelma ja jopa suht siedettävä lämpötila puun varjossa. Tämäkin moskeija pääsi yllättämään ja oli S:n mielestä koristeluiltaan jopa koko reissun hienoin. Ei paljoa haitannut, että sisäpiha oli rempassa. Jos vesiallas olis ollut toiminnassa, rakennus olis ollut ihan yliveto. Täällä ei ollut sisätiloja ollenkaan vaan kaikki oli avointa. Jokunen kuva tuli taas napsittua.



Moskeijalta mentiin basaariin, joka oli nurkan takana. Ei taaskaan oltu ostofiiliksillä. Jatkettiin vielä seuraavaan basaariin, josta ostettiin herkkukaupasta vähän tuliaisia. J ei onnistunut tinkaamaan yhtään yrityksestä huolimatta. Oli kävelty aika pitkälle, eikä tiedetty yhtään missä ollaan, kun tultiin ovesta ulos. Alkoi näyttää vähän rähjäisemmältä ja sellaisilta putiikeilta, joissa tavallinen kansa käy. Tarjolla oli tavaraa joka lähtöön. J kävi ostamassa yhdestä kilon pistaaseja. Ostotapahtuman aikana S seurasi, kun kauppiaan poika lapioi maahan kaatuneen jauheen takaisin säkkiin ja myyntiin. Päivä meni pidemmäksi kuin oli suunniteltu ja oltiin taas aika nestehukassa, kun otettiin taksi. Sitten tuli mieleen, että kortit on postittamatta ja pyydettiin kuskia ajamaan postilaatikolle. L sai pudottaa isovanhempien kortit laatikkoon, kunhan ohikulkija oli ensin neuvonut, mistä luukku löytyy...



Lasten mentyä nukkumaan kasattiin tavarat. Kun olis itse päästy nukkumaan, A alkoi yskiä niin pahasti, että otin (S) hänet syliin nukkumaan olkkarin sohvalle, ilmastoinnin viereen. A sai nukuttua siinä, mutta itse en sitten kylläkään edes sitä paria tuntia.



Kuski kentälle oli jälleen sama ja vauhtia ihan liikaa. Oltiin tosi huolissaan A:n voinnista, koska hän yski jatkuvasti tosi pahankuuloisesti. Ennen terminaalia poliisi pysäytti auton ja meidän olis pitänyt kantaa kamat siitä perille. J vetosi häneen, ettei nyt tarttis alkaa keskellä yötä lasten kanssa ilman kärryä raahaamaan kamoja keskellä tietä. Saatiin ajaa terminaalin viereen. Lennot meni tosi hyvin, paitsi S:n korvaan sattui vietävästi. Istuin (J) Istanbul-Helsinki pätkällä iranilaisen pariskunnan vieressä ja olivat tulossa tapaamaan setäänsä Suomeen. Oli ollut melkoinen viisumirumba Teheranin lähetystössä. Ramadan alkoi juuri meidän paluupäivänä ja tuo pariskunta (kuten monet muutkin) olivat lähteneet sitä varta vasten pakoon, koska :" me ei kestetä vaan sitä".

Juhannus meni kuitenkin Lastenklinikalla Ventolinea hengitellen, kun A:lla todettiin sekä uloshengitysvaikeus että tulehdus molemmissa korvissa.



Note to self seuraavaa Iranin reissua varten (ainakin Mashed, Tehran ja Yazd):

1) Ota lasten turvaistuimet mukaan.

2) Älä mene kesä-elokuussa.

3) Selvitä lastenlääkärien yhteystiedot

4) Maista gazia ennen ostopäätöstä.


Additional photos below
Photos: 32, Displayed: 32


Advertisement



Tot: 3.494s; Tpl: 0.061s; cc: 10; qc: 50; dbt: 0.0431s; 3; m:saturn w:www (104.131.125.221); sld: 1; ; mem: 1.4mb