Advertisement
Published: April 28th 2013
Alkumatkan maisemiaNo en lahtenyt Triesteen enka myoskaan lahtenyt kävelemaan mielessa siintaneelle Nanokselle, vaan valloitinpa vuoren!
Tutustuin suomalaiseen Heliin, joka on pitanyt majaa Ajdovščinassa tammikuusta lahtien, han on taalla vapaaehtoistyontekijana vuoden. Launtaina viestiteltiin, etta hanen slovenialaisella ystavalla Markolla (kylla, taalla on kavellyt vastaan jo paljon suomalaisella etunimella varustettuja slovenialaisia.. :D) olisi kaytossa auto ja puhetta oli ollut vaelluksesta Predjeman kylan lahistolta lahtevaa polkua pitkin Mali Golakille, joka on vuoren huippu tarkalleen ottaen 1495 metrissa. Selkealla saalla huipulta olisi mahdollista nahda todella kauas, pohjoisen alpit seka myos Slovenian korkeimman vuoren, Triglavin. Sen lisaksi, etta keli muuttuu vuorilla aina nopeasti, ikkunastakin katsottuna saa naytti perin pilviselta. Tartuin silti innosta piukeana haasteeseen, vaikkei minulla ollut edes mitaan kasitysta koko reitista. Extemporereissujen olen kuitenkin ennenkin huomannut tuovan mukanaan aivan uusia nakokulmia.
Muutama ensimmainen tunti kaveltiin rinnetta ylos ilman minkaanlaista suuntavaistoa, valilla tullen hiekkatielle ja valilla takaisin polulle. Seka rinteilla etta paikoin hiekkateilla oli viela paljon lunta. Ilmaisesti sloveniassa ollaan ajateltu saastaa maalissa, silla jossain vaiheessa emme loytaneet enaa suuntamerkin merkkia (valkoinen laiska punaisilla aariviivoilla). Lopulta harhailumme, joka jo sinallaan oli todella kivaa luonnossa liikkumisen riemua, paatettiin hiekkatielle joka taas johti baarinakin toimivan vuoristomajan pihaan.
Virallinen reitti huipulle kavikin majan kautta, kyltissa arvioitiin ajaksi 45
minuuttia. Hiki virtasi jo meidan kiertotien aikana, mutta varsinainen riemu alkoi vasta majan pihalta. Jyrkkaa reittia hankaloitti liukas lumi, lumen alla olleet onkalot, sulissa kohdissa marat lehdet, kalliot ja pienet kivet. Varsinaista polkua ei jalleen ollut havaittavavissa, merkkeja sentaan jo muutama enemman. Marko kyseli valilla oliko reitti meille liian rankka, mutta eihan sita voinut periksi antaa, sisulla eteenpain vaikka syke pomppi taivaissa. Nakyvyys joka suuntaan oli huono, metsa oli silti aarimmaisen hiljainen ja kaunis sumussa.
Huipulle tiensa oli loytanyt myos jokunen slovenialainen. Korkealla oli huomattavasti kylmempi, tuulikin kohtalaisesti. Kuvittelimme maisemaa jonkin hetken, kirjasimme itsemme rautaisessa sailytyslokerossa olleeseen kirjaan ja latkaisimme leimat kateen muistoksi. Huipulla oli myos mielenkiintoinen metallinen laatta, jossa oli nuolia joka ilmansuuntaan, jalleen jos saa olisi suosinut, korkealta olisi nakynyt jopa rannikolla olevaan Piraniin asti!
Alaspain tuleminen oli vielakin haastellisempaa kuin ylospain meneminen. Liukas lumi laittoi vaelluskengatkin luistamaan, joissain kohdissa oli suosiolla tultava istualteen alaspain (mika ei sekaan ollut jarin hyva idea… :D). Reitti oli omassa listassa yksi haasteellisimmista, mutta olen todella hyvillani etta suoriuduin. Tippaakaan ei haitannut, ettemme nahneet sita mita tulimme katsomaan. Seura oli mita parhainta, huumoria riitti koko matkan, rento meno. Takaisin majassa, puolivalin paikkeilla hiekkatieosuuden ollessa enaa edessa, otettiin onnistuneen suorituksen kunniaksi
Kivasti eksyksissa.lammittavat travaricat. Nastravje!
Advertisement
Tot: 0.108s; Tpl: 0.011s; cc: 8; qc: 50; dbt: 0.0551s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
