Kotiutumista ja koiraterapiaa

---

Paasin kuin paasinkin eilen elementtiini valloittaessani takapihallamme olevaa linnaa. Polku tai paremminkin kivikkoinen tie loytyi sokkeloisten katujen takaa. Matkan varrelta ja ylhaalta avautui huikeat maisemat. Linnan rauniot oli kaikessa jyhkeydessaan jopa hieman hirvittavan nakoiset. Yritin kysella toissa tyokaveriltani Sandilta historiasta, mutta hankaan ei tietanyt. Ehka viela selviaa.

Tyopaiva oli paljon selkeampi kuin eilinen, perushoitotoimenpiteiden ja aamupalan syoton jalkeen taas mukaan fysioon ja siita kognitiiviseen terapiaan, jossa mukana oli koira. Harmittelen edelleen etta unohdin ottaa kameran muistikortin mukaan, voin siis vain kuvailla sanoin. Homma meni niin etta vanhukset istuivat ringissa ja yrittivat heittaa paperimyttya koriin. Koira nouti paperipallon maasta ja toi sen avattavaksi vanhukselle. Jokaisessa paperissa oli jokin tietovisamainen kysymys, johon vanhus vastasi vuorollaan. Toinen vaihe oli etta koira kantoi kaulassaan pussia, joista vanhukset vuorollaan nosti kirjaimen, naista kirjaimista piti sitten keksia niin monta kirjaimella alkavaa sanaa kuin mahdollista. Koiran lahdettya lahdettiin taas syomaan ja sitten alkoi kokkikoulu, huomiseen ekologisuuspaivaan tehtavan paikallisen erikoisuuden ocvirkovkan teko (leipa jossa lihatayte). Jestas etta vanhukset innostuivat tasta, moni halusi olla mukana myos ihan vaan katsomassa. Sekaan mahtui aivan uusi tuttavuus, joka kertoi hanella olevan ystava Suomessa, han myos puhui todella hyvaa englantia.

Aamun hoitotoimenpiteissa taman paivaiselle tyoparilleni valkeni, etta osaankin jo hoitotoimenpiteita, niinpa paasin taas heti hommiin. Vertailevalle silmalle ei mahda mitaan, edelleenkin saan pitaa kiinni siita ergonomiasta, joka takaraivooni on nakutettu. Toimintaterapeutti kertoi tanaan kuntouttavan tyootteen olevan melko uusi kasitys Sloveniassa, toimintaterapeuttikin mielletaan valitettavan usein vain palapeleja vanhusten kanssa huvikseen kokoavaksi tyontekijaksi. Han haluaisi kuntouttaa paljon enemman kuin hanella on ajan puitteissa mahdollista. Joka tapauksessa tyopaiva oli erittain onnistunut ja vaikka paivat tuntuvat todellakin tyopaivilta, on tama mahdollisuus mika alkaa vasta nyt ihan toisella tavalla valjeta.

Tyopaivan jalkeen lahdin taas kappailemaan ja tata kappailya jatkoin jatkoin, jestas mitka maisemat. Pienia kylia siella taalla, kanoja, isompia ja pienempia viljelmia. Kilometrin paasta loytyi valtavat viiniviljelmat! Sitten tulee ehka paras osuus: vahan kaikilla on hevosia. Ja miten kauniita hevosia! Yhden rapsutuksista tyytyvaisena parryytellessa kaikkosi koti-ikavan rippeet. Jarjettoman hieno tilaisuus tama, olen niin tyytyvainen etta lahdin tahan mukaan.

Asuntolaan palatessa eras koulun opettajista halusi jutella kanssani ja han ehdotti etta lahtisin katsomaan Miramar nimista linnaa Triestessa. Siihen kuuluu noin kolmen kilsan lenkki rantaviivaa pitkin. Sain myos samalla luennon Itavalta-Unkarin hallitsijakaudesta Sloveniaan nahden. Joka paiva tulee jotain uutta ja otan vastaan sen mita annetaan. Ehkapa lahden viikonloppuna Triesteen!

---

Photos

Elinen iltalenkki linnalle

Maisemissa ei valittamista

Rauniot kaempaa