Advertisement
Published: June 27th 2009
Edit Blog Post
Saavuttiin Copanin pikkukaupunkiin tanaan iltapaivalla bussilla hienoja vuoristomaisemia ihaillen. Kilsan paassa kaupungista on maya-kaupungin rauniot, joita mennaan tutkailemaan huomenna. Copan jo itsessaan on kylla ihan tosi kiva paikka, tosi idyllinen, mutta ei liian turre vaan paikoin myos rosoinen ja aidon tuntuinen. Keskusaukion vieressa on aika suttuinen tori, jossa karpaset porraa ja myyjat nyppivat tiskinsa vieressa koirastaan kirppuja. Jaakko osti kaksi habaneroa, mika huvitti myyjaa suuresti ja laskutti niista 1 lempiran eli 4 senttia. Torin vieressa mies grillasi maisseja ja niistakin laskutettiin Jaakkoa yhta paljon kuin paikallista pikkupoikaa. Kiva kun turrea ei yriteta huijata joka kaanteessa.
Asken oltiin syomassa yks matkan parhaista aterioista, vaikka paikka olikin lahinna turreille suunnattu. Lautanen oli kukkuroillaan lihaa, frijoles-papumossoa, avokadoa, riisia, paistettuja platanoksia eli ruokabanaaneja ja lattyja. Sita ennen kaytiin kahvilla ja pirtelolla paikassa, josta turre saa ihan kaikkea mita vaan voi odottaa: Casa de Todos! No siella oli tosi kiva ja vehrea sisapiha. Nyt on lipsahtanut vahan liikaa turrevaihteelle, kun viela eilen La Ceibassa oltiin ihan kauheessa jenkkimestassa, jossa vedettiin keski-ikaisten punaniskojen kanssa lautasellinen lihaa! La Ceiba oli kylla jarkyttavan kuuma ja haluttiin jonnekin, jossa taatusti olisi ilmastointi. Jaakko kommentoi tahan valiin: sikarit ovat hyvia ja pehmeita, kahvi on maukasta, ruoka tulista ja rommi halpaa
ja loistavaa.
Edellinen blogi taisi loppua siihen, etta oltiin saavuttu viidakkoon. Kylla hatken katseltiin suu auki majapaikkaamme, kun ei mitaan viidakkoyota oltu suunniteltu. Oli se kylla tosi idyllinen, kun kuunteli puron solinaa ja luonnon aania ja katseli varikkaita, eksoottisia kukkia suoraan hyttysverkon takaa. Oli ihan viimeisen paalle hiottu koko kompleksi, saksalaisen 20 vuoden aikana rakentama, joten kai voi odottaakin yksityiskohtien hallintaa. Hedelmapuita ja kukkia, luonnonvesiuima-allas, baari ja kaiken takana kohoavat vihreat vuoret. Siellakin saatiin hyvaa ruokaa, kalaa ekaa kertaa koko reissulla. Kaiken lisaksi nukuttiin yllattavan hyvin, vaikka taustalla oli loputon ja kovaaaninen luonnonkonsertti.
Oltiin suunniteltu rauhallista kanoottireissua Rio Cangrejal-joessa, joka siis virtasi majapaikan vieresta. Minut saatiin kuitenkin ylipuhuttua koskenlaskuun, koska olishan se ollut ihan liian nynnya menna kanootilla... Maisemat olivat aivan huikeat: vihreat vuoret, joista korkeimapana Pico Bonito (yli 3000 m), joki ja valtavat boulderit (korkeimmillaan yli 10 m korkeita kivijarkaleita). Retken ensimmainen puolisko oli nailta kivilta jokeen hyppimista ja arvata saattaa, hyppiko Suvikki, joka ei ole koskaan hypannyt edes uima-altaan reunalta. Siispa mina liu´uin peppuliukua kivia alas veteen... Jaakko oli kuitenkin innoissaan. Paastiin myos uimaan koskessa, joka oli minustakin jo astetta hauskempaa. Jaakko putosi heti ensimmaisessa vahan isommassa koskessa ja Suvikin matkanteko meinasi loppua siihen, mutta loppujen
lopuksi kosket olivat hauskoja taitavan oppaan ohjastuksessa.
Tarkoitus oli ottaa lento La Ceibasta maan paakaupunkiin, mutta ne olivat taynna, joten lahdettiin sielta tanaan aamulla 05.15 bussilla San Pedro Sulan kautta tanne Copaniin. San Pedrossa oli parin tunnin vaihto, joka kaytettiin suht huvittavassa ostoskeskuksessa erilaisia ruokapaikkoja testaillen. Matkalla nakyi maan koyhyys, johon ei saarella saanut mitaan kosketusta. Monet asuvat aaltopellista ja laudoista kyhatyissa hokkeleissa, kaytannossa puoliksi taivasalla. Vahan paremmin toimeentulevat asuvat betonitaloissa, joissa on ikkunoissa vain rautakehikot. Paljon lehmia tuntuu kuitenkin olevan ja hevosiakin lahempana kaupunkeja.
Ollaan Copanissa tosi kivassa majoituksessa hiukan keskusaukion pohjoispuolella. Perinteinen varikas talo, jonka sisapihan rakennuksessa ollaan. Maksoi hiukan vajaa 15e per yo eli sita mita alunperin ajateltiin maksettavan kaikista majoituksista. Roatan veti budjetin overiksi, koska haluttiin majoittua lahella hyvaa sukelluskeskusta. La Ceibassa ei ollut ongrlmia majoituksen hinnan kanssa, mutta maksettaessa paikan omistaja ei huolinut meidan rahoja, koska vaitti niiden olevan vaarennettyja. No tieda hanta, mutta muualla ainakin toimi ihan ok.
Nyt kuuluu kadulta laulua ja leikkia, joten blogin kirjoitus loppuu talta eraa tahan. Yritettiin laittaa kuvia, mutta taman vehkeen USBt ovat nakojaan poissa pelista..
Advertisement
Tot: 0.405s; Tpl: 0.014s; cc: 5; qc: 45; dbt: 0.0659s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb