Viva la revolucion! Patria o muerte!


Advertisement
Published: June 29th 2009
Edit Blog Post

Taalla Hondurasissa tehtiin sitten tanaan aamulla vallankaappaus, kun armeija haati presidentin Costa Ricaan. Puoli tuntia pressan linnan edessa oli ammuskeltu armeijan ja turvamiesten valilla ennen kuin olivat saaneet pressan mukaansa. Taalla oli jo pari paivaa kiistaa presidentin taksi paivaksi maaraamasta kansanaanestyksesta, jonka kautta se yritti muuttaa perustuslakia niin, etta pystyisi asettumaan ehdolle uudelle kaudelle. Korkein oikeus, armeija, parlamentti ja jopa pressan oma puolue vastustivat kansanaanestysta ja armeija sitten esti sen jarjestamisen. Paakaupungissa ja San Pedro Sulassa on ollut mielenosoituksia pari paivaa ja pressan kannattajat ovat tanaan mellakoineet. Toivottavasti tilanne on ehtinyt rauhoittua siks kun ylihuomenna matkataan San Pedroon. Parlamentti on nyt nimittanyt valiaikaiseksi presidentiksi puhemiehensa, mutta USA ja naapurimaat ei tunnusta tata ja vaativat presidentin paluuta. Tata on vahan vaikea ymmartaa, kun presidentin tavoitteena olisi ollut toisen kautensa aikana ajaa Honduras kaverinsa Hugo Chavezin ja Venezuelan / Castron ja Kuuban tielle. Ei kuulosta ihan parhaalta ratkaisulta, joten me todellakin kannatetaan vallankaappausta: Viva la revolucion! Petelta saatiin tehtavaksi syosta presidentti vallasta ja kun se homma on nyt hoidettu, voimmekin alkaa pikku hiljaa palailla Mexicoon. Vai olisko viela jotain muuta korjailtavaa talla suunnalla??

Ollaan nyt siis Graciasin pienessa vuoristokylassa. Aamulla otettiin minivan Copanista 61 kilsan paahan Entradaan. Pikkupakun kyydissa matkaa teki parhaimmillaan 25 henkea, joista noin kolme joutui seisomaan penkkien valissa niska kenossa ja osa sylikkain. Jaakon viereen istui sopo pikkupoika, joka sarjamorjesteli innokkaasti "¡Hola! ¡Hola!" Jossain vaiheessa, kun osa porukasta joutui jo seisomaan ja silti pysahdyttiin poimimaan vaan lisaa matkustajia, Jaakko kysyi "¿Cuando estamos llenos?" ja porukka repes ihan taysin, tuskin kuitenkaan pieneen kielioppivirheeseen. Entradassa mun rinkka kaapattiin suoraan katolta seuraavan minivanin kyytiin ja matkaan paastiin vasta kun autoon oli saatu taisteltua sopiva maara porukkaa mukaan. Matkustajista kilpailtiin ihan taysilla toisen minivanin kanssa... Talla kertaa matkattiin Santa Rosa de Copaniin 28 kilsaa ja siella taas juostiin tien yli suoraan seuraavaan bussiin. Se naytti silta, etta on ihan just silla sekunnilla lahdossa, mutta kun paastiin sisaan, ei taas ollutkaan mikaan kiire... Aina sama juttu, hirvea huuto ja hosuminen 😊 Tuo viimeinen patka paastiin Chicken busin eli jenkkien vanhan koulubussin kyytiin. Tie mutkitteli ylos ja alas ja vauhtia oli ehka 30, mutta lopulta paastiin Graciasiin. Matkalla pysahdyttiin ostamaan hedelmia pikkukojusta ja jossain kohtaa kyytiin tuli etupenkille kana omistajineen. Tanaan paastiin siis vihdoin viimein ihan oikean reissaamisen makuun, kylla sita oli jo Hedman Alasin luxusbusseissa huristeltukin!!

Tama on niin pieni tuppukyla, etta ei juuri oo mitaan tekemista. Kaytiin syomassa taas yhdessa turrelassa (mika meita vaivaa???!!!), nyt selityksena oli terassilta avautuneet upeat vuoristomaisemat ja se etta sunnuntaina on melkein kaikki kiinni. Moraali alkaa muutenkin horjua: ollaan kaupungin kalleimmassa hotellissa (28 euroa/yo), jossa on uima-allas ja vartija portilla. Yritettiin menna Lounarin suosittelemaan paikkaan, jossa kanat ja hevonen juoksentelivat puutarhassa ja meidat otti vastaan vanha pappa, mutta ei vaan pystynyt, kun huoneessa oli kaks kulahtanutta patjaa suoraan betonilattialla eika yhtaan mitaan muuta. Rautaportti olis ilmeisesti johtanut kylppariin, mutta sinne ei edes katsottu. Saaliksi kavi pappaa, mutta vois nyt vahan panostaa!!

Raflan jalkeen kaveltiin ylos maelle linnoituksen tapaiseen ihailemaan nakymia alas kaupunkiin ja luonnonpuistoon vuorille. Kun sielta kaveltiin keskusaukiolle, oltiinkin nahty koko paikka... Ostettiin muuten tosi hyvaa irtojatskia, nam! Se taitaa olla joku juttu taalla Graciaksessa, kun kaduilla on tullu vastaan monta Heladeriaa, joita taas muualla ei oo ollu. On taalla kylla myos Pupuseria-paikkoja, kuten Copanissakin. Nama sanoo kylla ihan kaiken diminutiivissa: nahtiin yks Hotelito, jotkut bussit on Rapiditoja ja siivooja toi huoneeseen aguatitoa 😊

Toisena paivana Copanissa lahdettiin heti aamusta maya-raunioille. Ei ollu juuri yhtaan turisteja viela siihen aikaan, mutta kuuma kyllakin. Hienoin juttu oli korkeat hieroglyfi-portaat, joihin oli kuvattu Copanin kuningassuvun historia. Upea olis myos koko Keski-Amerikan toiseksi suurin pallokentta, jossa oli sailynyt myos linnun (papukaija?) paan muotoiset kenttamerkit. Pelin avulla mayat tekivat erilaisia paatoksia, kuten koska kylvetaan/korjataan maissi ja myos huvittelivat. Aika hyvin olivat sailyneet myos eri kuninkaiden itsestaan teettamat kivipaasit. Mayojen pisteet nousi heti mun (Suvikki) silmissa, kun huomasin yhden patsaista esittavan kuningatarta. Yleensa naisia ei kuvata missaan tai sit korkeintaan tanssijattarina tms. Oli raunioissa joitakin hienoja yksityiskohtia, kuten paakalloja ja jaguaareja (opas olis ehka osannut kertoa symboliikasta tarkemmin...), mutta eivat ne kokonaisuutena ihan hirmu vaikuttavat olleet. Aletaan ehka olla nahty liikaa niin hienoja juttuja, etta ihan kaikkea ei enaa jaksa niin taysilla arvostaa ja kaikkea yrittaa vertailla ja pistaa paremmuusjarjestykseen, vaikka jokainen on omalla tavallaan upea.

Raunioiden jalkeen mentiin syomaan paikallisten paikkaan ja meita katsottiin aika pitkaan, mutta tarjoilija tuntui olevan otettu, etta mentiin sinne, puhuttiin espanjaa ja kyseltiin kaikkea ruuista. Ja oli ihan alyttoman hyvaa ruokaa, vaikka periaatteessa ihan tavallista lihaa ja riisia, mutta paikallisilla mausteilla kuten itse leivotut latyt ja jalapeño-korianteri-sipuli -maustekastike. Limonada con sodasta on tullut ihan lempparijuoma. Iltaa vietettiin hotellin kattoterassilla riippumatoissa. Jaakko soi yhden melkein kokonaisen niista jalapeñoista jotka oli edellisena paivana ostanut torilta ja on tanaan ollut ihan mahavaivoissa. Jo eilen paloi naama ja suu.

On muuten ihan kasittamatonta tama naiden sottaisuus! Joka paikka on taynna roskaa. 2/3 asuu koyhyysrajan alapuolella, mutta ei koyhyys kylla selita roskaamista (menkaa katsomaan Laosiin). Bussimatkalla naki myos selvasti toisen ongelman, joka on metsien haviaminen nopeinta vauhtia Keski-Amerikassa. 90% hakkuista on laittomia. Ottaisivat oppia siita, miten mayoille kavi: kuolivat sukupuuttoon kun olivat riistaneet kaiken ymparoivan maan, joka kuivui ja koyhtyi eika siita saanut enaa ravintoa. Tallaisia Suvikki miettii bussimatkoilla...

Copanissa satoi ja ukkosti molempina iltapaivina ja taallakin sataa ja ukkostaa parhaillaan. Johtuu varmaan naista vuorista. Huomenna kaydaan Graciaksen ainoassa nahtavyydessa, kuumissa lahteissa.

Advertisement



Tot: 0.073s; Tpl: 0.011s; cc: 7; qc: 22; dbt: 0.0523s; 1; m:domysql w:www (10.17.0.13); sld: 1; ; mem: 1.1mb