Melgein go Turu saaristos!

---

Lahdettiin 7.7. aamulla bussiasemalle, jota ei loytynyt miltaan kartalta ja yritettiin sen lisaksi saada combolippu Haiphongin kautta Cat Ban saarelle. Taksin kanssa tappelimme hetken aikaa, koska hinnasta ei oikein paasty yhteisymmarrykseen. Pelkasimme jo, ettemme ehtisi bussiin ja paatimme suostua pieneen ylihintaan (maksoimme 3km matkasta 1,5euroa).

Asemalta ei meinannut mistaan loytya oikeaa lippuluukkua eika kukaan osannut sanaakaan englantia. Itse hoin kohdetta ja bussifirman nimea kaikille ja joku osasi nayttaa sormella eteenpain. Menimme bussiin ja lopulta saimme ostettua liput paikallisen kauppatieteilijan (Lao 22v) avustuksella. Han ei oikein tainnut uskaltaa sanoa ei, kun pyysin hanta mukaan lippuostoksille. Lippuluukulla minulle kerrottiin, etta "you're big". Kiitin lipuista ja paasimme matkaan. Bussissa ei ollut meidan lisaksi kuin 1 lankkari. Taukopaikalla Lao kaivoi lapparin esiin ja kommunikoimme vietnam-englanti -sanakirjan avulla. Han on juuri valmistunut ja menossa ensimmaista kertaa ko saarelle toihin. Han myos kirjoitti, etta olen pitka. Eli olen seka vertikaalisesti etta horisontaalisesti keskivertovietnamilaista isompi. Tama oli minulle iso yllatys 8)

Joka paikassa vaitettiin, etta sinne saarelle ja takaisin (seka lahden kiertoristeilya) ei onnistu tekemaan omin neuvoin eika ainakaan halvemmalla. Tata mielta oli myos Lounarin opas, jonka artikkeli oli selvasti maksettu!paskanmarjat! meno saarelle maksoi 6,5e per naama(3h bussi + 2h lautta), majoitus 6,5e. Paluu 7e. Pratkan vuokra 4e bensoineen, safkat yhteensa 2pvn aikana 10e. Eli 2 paivan reissu kahdelta kustansi kaikkineen paivineen 40,50euroa. Eli noin 30% halvempaa kuin matkanjarjestajien halvimmat reissutarjoukset. Nyt meidan ei tarvinnut valittaa muiden aikatauluista ja paastiin paikallisten joukkoon edes menomatkalla. Paluupaatiksi saatiin maihalla todella kalliin ristelyn paatti. Yhden jarjestetyn retken opas oli ryhmansa kans illalla syomassa samassa ravintolassa meidan kans ja veti aika isot jurrit. Selitti ihan kasittamatonta ja soi muiden lautasilta! Jenkkiperhe ei nayttanyt oikein nauttivan siita...

Cat Ba on Halong Bayn saariston isoin saari ja ainoa jolla on asutusta. Muut saaret ovat tosi pienia, sademetsan peittamia vuoria. Cat Ba on entinen rauhallinen takapajuinen kalastajakyla, josta on yhtakkia tullut vietnamilaisten oma Kanariansaaret. Odotuket eivat taman takia olleet korkealla, mutta yllatyttiin positiivisesti. Hienointa oli luonto, maisemat ja ihmiset jotka nahtiin vuokramopolla (100cc) ympari saarta ajellessa. Perinteisia kalastuspaatteja, riisipeltoja, vesipuhveleita, vuohia ja vilkuttavia lapsia. Edelleenkin on vaikea uskoa, etta taalla oikeasti eletaan viela vuosikymmenten paassa meista, kartiohatut paassa polvia myoten riisipellossa kahlaten. Loysimme myos rannan, jolla hengailimme hetken rantarapujen kanssa keraten upeita simpukankuoria.

Bussin jalkeen matkalaiset siirrettiin vesibussiin, joka jai melko pian lahdon jalkeen kellumaan keskelle ulappaa. J kavi tsekkaamassa tilannetta takakannella ja siella mekaanikot olivat tyon touhussa hajonneen moottorin kimpussa... Moottoria ei saatu kuntoon ja saman firman toinen vesibussi ajoi meidan viereen, jolloin kaikki luulivat, etta meidat siirretaan siihen. Sen sijaan meidan paatti sidottiinkin siihen kiinni ja nain matka jatkui jalleen. Miksi vietnamilaisperheiden on pakko huutaa koko ajan?? Meteli paatissa oli melkoinen.

Pratkailyn jalkeen menimme katsomaan auringonlaskua merinakoalaparvekkeellemme, jonka peraan lahdimme hakemaan ravintolaa. Saarella kun oltiin, niin jotain merenelavaa oli tarkoitus syoda. Kalojen ja ayriaisten sailytys ravintoloiden pienissa akvaarioissa on melkoista kidutusta. Mentiin yhteen raflaan, jossa otettiin riisien ja nuudelien lisaksi paistettuja katkarapuja valkosipulissa ja hummeria. Mun(J) hummeri oli niin hanurista ettei mitaan rajaa. Miten voi pilata hummerin niin taysin!? Ne oli laittaneet siihen jotain maunpoistoainetta, niin etta mun oli pakko laittaa siihen jotain helvetin paikallista heinz-chili-ketsuppi sontaa. Queson sapuska sentaan upposi ihan ok. Yllattavaa oli se, etta sapuskat aiheutti ainoastaan pienta moyrintaa mahassa ja sitakin vain Q:lle. Perun muuten mun taannoisen Hanoi beerin haukkumisen. Suurin osa on ollut ihan hyvaa, mutta noin joka kolmas maistuu ihan kuralle. Taitaa olla Quality Control Managerin paikka avoinna... Safkan jalkeen menin pesemaan kasia vessaan, jonka seinalla juoksi muurahaisia, pytyssa jonkun jamat ja vetta ei tullut hanasta. Ruokailun jalkeen meidan ravintolan akvaariossa kellui kala vaarinpain. Katsottiin sita ja ravintoloitsijaa melko vihaisesti, jolloin tuli iloinen vastaus :"fish is sleeping". Just joo...

Pitaa kuitenkin menna ennakkoluulottomasti eri rafloihin, koska valilla vaan saa tosi hyvaa ja hinta riippuu taysin paljonko ravintolan antaa kusettaa.

Matka 8.7. Halong Cityyn Cat Balta paatettiin viiden tunnin risteilyn sijaan tehda kolmen tunnin paatilla eli ilman snorklailua, uimista ja kajakointia. Oltiin luettu netista huonoja kokemuksia ja tuntui pelkalta rahastukselta. Meidan hotellinpitaja olis myynyt seka tuollaisia pidempia etta lyhyempia risteilyja plus vuokrannut mopoja, mutta otettiin kaikki palvelut eri paikoista. Olishan se muuten tuntunut jo ihan pakettimatkalta! 😊

Paluumatkan ensimmainen tunti seilattiin pienella (aivan uppoamiskuntoisella) paatilla. Kaiken lisaksi keski-ikainen kiinalaisnainen alkoi matkapahoinvoida ja pukli minigrippiin suoraan Queson edessa! Jotain jota tunnetusti Queso pystyy hyvin sietamaan... Loppumatkan tama viettikin sit laivan kapealla reunustalla hytin ulkopuolella. Tamakin paatti hyytyi matkalla, jolloin matkanjohtaja vain iloisesti hymyillen totesi meille, etta "Engine is dead". Se saatiin kuitenkin pian korjattua. Tunnin paasta saavutimme isomman paatin, johon siirryimme ja joka naytti ihan leffojen merirosvolaivalta. Se oli kuitenkin yllattavan aito eika mitaan Disneyland-kamaa. Nousimme heti ylakannelle, jossa oli aurinkotuoleja ja maisemat olivat suorastaan henkesalpaavat. Yhtakkia oli myos ihan hiljaista, kun se eka paatti oli savuttanut ja pitanyt kauheaa metelia. Talla kertaa oltiin Jurassic Parkin ja Lostin kulisseissa (paitsi ilman dinosauruksia ja tappavaa mustaa savua).

Paluumatkaksi meidat tungettiin jonkun ryhmamatkan pikkubussiin ylimaaraisina, mutta vietiin parhaat paikat ja meidat jatettiin ihan hotellin eteen. Ei paskemmin. Tultiin samaan hotelliin, vaikka meita ei siella hirvean hyvin ollut kohdeltukaan sen jalkeen, kun ei ostettu heidan tarjoamaansa matkaa Halong Baylle. Ehka kostoksi kaytavaa meidan huoneen ulkopuolella alettiinkin maalaamaan heti saapumisen jalkeen, eivatka siita irronneet hajut varmaan olleet ihan kaikkein myrkyttomimpia. Myohemmin illalla sammuivat viela sahkot, kummallista kylla ainoastaan meidan huoneesta...

Illalla lahdettiin hengailemaan ja etsimaan ruokaa. Paadyttiin yhteen paikkaan, jossa kavi kauhea kuhina ja josta sai vitriinista itse valita mita ottaa. Tilattiin poyta tayteen lihaa ja kasviksia ja petyttiin pahemman kerran, kun huomattiin, etta vain riisi oli kuumaa, kaikki muu jaahtynytta. Hyvalla ruokahalulla muut sita nayttivat vetavan ja hyvaa se olisi kuumana ollutkin. Suututtiin tasta niin, etta suunnistettiin suoraan toiseen katuraflaan, joka oli nahty toisena paivana. Sielta saatiinkin parasta vietnamilaista tahan mennessa ja ehka parasta katuruokaa ikina (vrt.Carlsberg - probably the best beer in the world). Uusi kokemus oli rapeat nuudelit. Chilimaustettu ankerias oli mieletonta. Taalla leipa on ranskalaisten tuomaa patonkia ja niinpa mekin tilattiin viereen tuoretta ranskanleipaa.

---