Advertisement
Published: November 11th 2006
Pieni ikuisuus sitten, eli silloin kun olin viela Vietnamin maaperalla paatettiin painella omia teita Phu Quocin saarelle. Sinne paasyn piti kayda helposti, tai niin meille kerrottiin. Taksi tulis ja hakis meijat hotellilta. Ostais meille bussiliput ja laittais oikeeseen bussiin. Matkustettaisiin koko yo ja aamulla oltais satamassa valmiina ottamaan laiva saarelle. Mutta toisin kavi. Taksikuski huijas meita. Osti halvemmat bussiliput, joten jouduttiin vaaraan bussiin. Aamu neljalta sitten saavuttiin bussin paatepysakille. Ja tietenkaan ei tiedatty etta oltiin vaarassa kaupungissa. Koitettiin kysella tieta satamaan, eika kukaan meita ymmartany. Varsinkaan kun koko kaupungissa ei ollu satamaa. Aamu neljalta ei ole kauheen helppoa loytaa englantia puhuvaa ihmista kaupungista jossa niita juuri ei ollu. Kesti kolme tuntia selvittaa missa ollaan ja miten paastaan sinne minne haluttiin menna. Lopulta istuttiin paikallisbussissa matkalla rannikolle. Huomas heti, etta oltiin turistirysan ulkopuolella. Kaikki muut matkustajat tuijotti meita koko matkan. Ihmiset osotteli, vilkutteli ja lahetteli lentosuukkoja.
Oltiin matkustettu koko yo, joten oltiin aivan loppu. Nukahdettiin aivan saman tien ja nukuttiin sikeesti vaikka pomppuisella tiella heittelehdittiin edestakaisin kuin rasynuket. Paikalliset ihmetteli ja naureskeli kun piloille hemmotellut valkonaamat pysty nukkumaan vaikka meijan paat valilla iskeytyi yhteen ja valilla seiniin. Eika bussimatka ole bussimatka ilman elaimia. Meijan jaloissa oli hakillinen rottia. Osa niista oli
Vietnamilainen kalastajakyla
ihmiset oli rakentanut talonsa veden paalle. Ja siirsi sita aina riippuen siita kuinka korkeella joki oli.kuolleita, joten ne alko haista kuumassa bussissa. Mutta kuinka onnellinen olinkaan kun paasin pois turistibusseista paikallisten pariin. Loppujenlopuksi myos selviydyttiin saarelle. Vaihteen vuoksi vuokrattiin skootteri. Ja vihdoinkin rohkaistuin hyppaamaan pelkaajan paikalta kuskin paikalle. Uskaltauduin jopa ajamaan kaupungin vilinaan. huh huh...etta saa olla tarkkana. Mitaan liikennesaantoja ei ole. Ihmiset tekee mita lystaa ja menee mista haluu. Vahan torttoilin ja paikalliset sai taas nauraa lansimaisten kustannuksella. Erityisen hauskaa niiden mielesta oli, etta tytto ajoi ja poika istui kyydissa. Selvisin kuitenkin taas kerran hengissa. Enka malta odottaa, etta paasen taas ajelemaan. Oli aivan huippua.
Saarelta suunnattiin matkamme Cambodiaan. En ehtiny olla Cambodiassa kuin muutaman paivan, mika vahan harmittaa. Vaikutti tosi mukavalta maalta ja mulla oli uskomattoman hauskaa siella. Sanoin myos hyvastit aussi pojille, joiden kanssa ehin matkustaa yli kaksi viikkoa. Mutta tapaan ne pian uudestaan etela-Thaimaassa. Cambodiasta sitten seilasin Singaporeen. Laos on tehny tehtavansa. Niiden bussimatkojen jalkeen en todellakaan enaa karsi matkapahoinvoinnista. Vietin kolme yota merella tulematta yhtaan sairaaksi. Mina, joka en ennen pystyny menemaan edes Tallinnaan.
Singaporessa vietin vain kaksi yota. Koko kaupunki oli vain iso kauppakeskus. Pysty kavelemaan kilometreja kaupasta toiseen menematta ulos ollenkaan. Ei tehny mitenkaan suurta vaikutusta, joten jatkoin matkaa Malesiaan. Nyt oon Kuala Lumpurissa, mutta odotan innolla
maaseudulle paasya. Vaikuttaa tosi kauniilta maalta. Ja luonto on erilainen kuin muissa maissa. Olis tarkotus menna vahan patikoimaan. Matkustelen nyt kolmen irkkupojan kanssa. Ja melkein aina ymmarran mita ne sanoo..Mutta aksentti ei todellakaan ole helppo. Kuulostaa kuin ne puhuis jotain muuta kielta kun englantia.
Advertisement
Tot: 0.077s; Tpl: 0.015s; cc: 8; qc: 56; dbt: 0.0476s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
iskä
non-member comment
älä kompastele kanoihin
sillä lintuinfulenssa ei kuulemma ole mihinkään kadonnut. Mukava lukea sujuvaa matkustelua ja blogitekstiä. Miksi et tarjoa jollekin lehdelle niin saattais matkakassa kilahdella. Taka-intian maantiede menee meikältä kyllä uusiksi; en tiennyt Phu Quocin:stakaan aiemmin mitään. Meillä on ihan oikeata lunta ja pakkasta näinkin etelässä. Pääsis vaikka hiihtämään.. (niin että mahtaa sua harmittaa).