Advertisement
Published: September 24th 2010
Perhentianin saarilla meitä vastassa odotteli jo Annemiekin sisko Marleen. Päästiin heti perille paikan sukelluskuvioista sekä hostellin huonoista ja hyvistä puolista. Hyvän mainospuheen jälkeen päätettiin alottaa open water-sukelluskurssi, ja kattoa kuinka Eve selviää hankalien korviensa kans. Ennen eka sukellusta piti palata takas koulun penkille, mikä tuotti vähän hankaluuksia reissurouville, kirjoja kun on tähän asti luettu vaan omaksi huviksi, jos siksikään. Lukemista vaikeutti myös uteliaat hostellin pojat, jotka pyöri koko ajan ympärillä kysellen ja höpötellen. Ensimäisen koulupäivän jälkeen, innokkaat opiskelijat sai tarpeeksi aktiivisuudesta ja päättivät vaihtaa vapaalle, opettajien liittyessä seuraan. Illalla oli siis luvassa sikäläinen kuuluisuus, Monkey Juice. Huvitusta tämä apinoiden juoma soi meille useampanakin iltana ja Long Beachin yöelämä tuli tutuksi aina auringon nousuun asti. Erittäin hyvin nukuttejen öiden jälkeen syöksyttiin aina innosta puhkuen kirjojen pariin oppimaan lisää sukelluksen alkeista.
Kannustavan sukellus opettajamme, Miken, ansiosta alettiin pikku hiljaa päästä jyvälle sukeltamisesta ja merenalaisen elämän ihmeistä. Pari kertaa oli typyillä kuitenki melkein pissat housussa, ku kuultiin minkälaisia tehtäviä veden alla pitäs suorittaa. Täyttää snorkkeli maski vedellä, minkä takia??? Lopulta pikku paniikki muuttu kuitenki raudanlujaksi osaamiseksi, ehheh! Kohdattiin jopa useampi bamboo hai täysin kylmän rauhallisina, nähtiin lisäksi kilpikonnia, leijonakala, pikku mureena, enkelikaloja... ja paljon paljon muita.
Hostellin pojat opetti meille viikon aikana kaikki pahat sanat malesiaksi, mutta opittiin me muutama ihan käyttökelponen sanaki. Burit pari, bodoh, lancau ja pukimak kajahteli hostellin terassilla kuitenki huomattavasti useammin..! Saatiin pojista hyviä kavereita, Wan lauloi ja soitteli kitaraa joka ilta Monkey Barissa, vekkuli Jimmy burit pari tuli tuon tuostaki juttelemaan ja kyselemään kuulumisia, Emi viihdytti meitä hassutelulla ja ainutlaatusella bailaus tyylillä, ja Nik hurmas meijät hymyllään sekä ihanalla persoonallaan! Annemiek, Marleen ja Gerry kuulu joka iltaseen illallis seurueeseen Panoramassa, ruoka oli taivaallista ( ja kaikkea muuta ku paikallista)!
Malesian kansallispäivää juhlittiin porukalla Monkey Barissa, katottiin ilotulituksia, tansittiin sateessa, laulettiin, nautiskeltiin Monkey Juicea ja piireltiin punamuste tatuointeja. Aamu kuuden maissa päätettiin luovuttaa, jättää parhaat bilettäjät vielä jatkamaan ja lähteä perinteitä kunnioittaen yö(=aamu)uinnille. Yöllä vedessä olevat planktonit loistaa pimeässä kun ne liikkuu, joten kun heilutteli käsiä veden alla, näytti kuin tähtisade olis seurannu perässä, just magic! Sinä yönä eve ei ehtiny nukkua minuuttiakaan, hannan koisiessa puolisen tuntia. Onneksi joka aamuset paratiisi maisemat pitää mielen virkeämpänä kuin kotisuomessa.
Myös ne hostellin huonot puolet tuli lopulta tutuksi parin päivän ja eväspussien jälkeen, ROTTAJAHTI! Keskellä yötä rankan piletyksen jälkeen palattiin huoneeseen, jossa odotteli yks kutsumaton vieras, erittäin elämäniloinen hiiri! Neljän tytön kiljuntaa ei voinu olla kuulematta, ja kohta ovelta kurkisteliki usempi avustaja ehdokas. Ongelma olikin siinä, että hiiriki pelästy pahemman kerran ja pelastajat ehti luovuttaa etsinnöissä.. kunnes monsteri taas loikki ympäri huonetta. Lopulta koko huone käännettiin ylös alas sängyistä lähtien ja hiirijahti jatkui. Me odoteltiin kiltisti ulko-oven turvallisemmalla puolella positiivista tulosta. Lopulta hiiri häipyi ja kaikki vähän nakerretut sipsit, keksit, nuudelit ja leivät siirettiin ulos syötäväksi. Naapurin neuvo: "nukkukaa valot päällä, niin vältytte hiiri farmilta", ei paljo lohtua suonu. Hiiri vilahteli kuistilla vielä parina iltana syömässä eväitä, mutta sisälle se ei enää uskaltanu, onneksi!
Toiminnan täyteisen viikon jälkeen, osan porukasta piti palata takaisin todellisuuden pariin muutaman "sairaspäivän" jälkeen. Marleen palasi Kuala Lumpuriin töihin ja Annemiekin piti myös lähteä, koska edessä odotti lento kotiin Hollantiin. Tyttöjen hyvästeleminen oli haikeeta, mutta onneksi suunitelmissa oli jo couchsurfingia Marleenin sohvalla. Kun seuraavana päivänä Emikin lähti saarelta, alko Long Beach tuntua jo melkein liian rauhalliselta, oltiin jo totuttu siihen että koko ajan on joku jonka kans pelleillä.
Viimeset päivät kulu sukeltaessa ja nauttiessa viimesistä hetkistä. Lähdön hetkellä tuli suru puseroon, kun piti hyvästellä kaikki ystävät Long Beachilta .. Jimmy burit pari kuitenki tuli meiän mukana Kuala Lumpuriin, koska oli menossa kattoomaan siskonsa poikaa, joka oli vasta 7 päivää vanha. Jotenki mekin päädyttiin Jimmyn mukana sairaalaan kattomaan pientä vaavia. Oli vähän outo istuskella siinä, kun ei oltu ikinä ennen nähty muita kun Jimmy. Kuala Lumpurissa saatiin vähän lisäperspektiiviä siitä, kuinka iso kaupunki se oikeestaan onkaan. Aikasemmin me ollaan oikeestaan liikuskeltu pelkästään ydinkeskustan alueella, nyt nähtiin vähän enemmän laitakaupunkia ja huomattiin, kuinka paljon aikaa meneekään paikasta toiseen liikkumiseen.
Jimmyn matka meidän seurassa ei kuitenkaan päättynyt vielä Kuala Lumpuriin. Hari Raya oli tulossa ja Jimmyn mummola Penangissa, Jimmy päätti lähteä saattamaan meitä Penangiin. Samalla me saatiin ainutlaatuinen kokemus aidosta malesialaisesta pikkukylän kulttuurista. Penangissa yövyttiin Jimmyn mummon ja papan luona. Talon lähettyvillä asu myös monet muut Jimmyn sukulaiset, jotka kyläili päivittäin majapaikassamme. Mummolassa vilisi lapsia ja lapsista rohkein Christina uskaltautui syliin jo ensitapaamisella. Malesian kielen osaaminen olis ollu tarpeen, koska käytössä oli käytännössä ainoastaan elekieli ja Jimmy, joka toimi englanti-malesia-englanti sanakirjana. Penangissa saimme maistaa Jimmyn mummon mahtavia ruokia, syödä käsin, käydä markkinoilla ja yöbazaarilla. Jotain todella malesialaista.
Malesian tutuksi ja turvalliseksi tulleesta maailmasta oli aika mennä mukavuus alueen ulkopuolelle ja tutustua uuteen maahan ja kulttuuriin! Indonesia, here we come!
Eve Burit Pari & Hanna Burit Pari
Advertisement
Tot: 0.103s; Tpl: 0.016s; cc: 12; qc: 51; dbt: 0.0622s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Ilkka
non-member comment
Moi Eve ja Hanna
KIva lukea kertomuksianne. Teillä on vain noin viikon aikaviive ennenkuin julkaisette juttunne, mutta ei se haittaa. On tärkeintä, että kirjoitatte muistiin kaikkea kokemaanne kun vielä muistatte. Turha niitä on myöhemmin Suomessa yritää muistella. Pitäkää muistikirjaa koko ajan, kiitätte siitä myöhemmin. Muistakaa käsien pesu ja sekin etteivät muut ehkä pese käsiään ennenkuin tarjoavat teille ruokaa. -Ilkka-