Lauraasia
Laura Joined: October 31st 2008
Logged in: December 2nd 2011
Logged in: December 2nd 2011
Travel Blog Posts
Kohta ollaan oltu kuukausi Suomessa (huh, kuinka aika rientää!!), ja vieläkin on loppureissu päivittämättä tänne blogiin. Yritän nyt ryhdistäytyä, ja muistella mitä kaikkea tapahtuikaan... Mä ihan tosissani kuvittelin, että Sumatran ajalta kertoisin teille viidakkoseikkailuista ja lataisini blogiin läjittäin ihania valokuvia söpöistä orangeista. Vaan tarinat ja kuvat onkin ihan toisenlaisia. Viidakkoretket tehdään sitten joskus myöhemmin :) Tällä kertaa meidän Sumatran reissu piti sisällään lähinnä yksinkertaista kyläelämää ja järvimaisemia. Se järvi ei muuten ollut ihan mikä tahansa järvi, vaan Kaakkois-Aasian suurin (vulgaaninen) järvi, sumatralaisten ylpeyden aihe, Toba. 3 Balilta oli lentäen noin neljän tunnin matka Pohjois-Sumatralle, Medanin kaupunkiin. Meidän kanssa samaa matka Balilta Sumatralle lähti kaksi kaveria , jotka ovat kotoi... read more
Vietettiin suloisia lomapaivia Gili Menolla... Vahan sydameen sattuu, koska aika paratiisisaarella on ohi. En ole aikoihin nauttinut elamasta ja olemisesta niin paljon kuin Gili Menon kauniissa, hiljaisessa rauhassa. Sinne olisi voinut unohtua viikoiksi, mutta talla kertaa meidan ei auttanut kuin tyytya puolentoista viikon oleskeluun, silla reissukavereillamme Maaritilla, Reetalla ja Hessulla loppui viisumi, ja jouduimme saattelemaan heidat lentokentalle. Sinne tytot suuntasivat kohti Malesiaa ja jattivat lahes kuukauden yhdessa olon jalkeen meidat Annan kanssa tuijottamaan ihmeissaan toisiamme. Mita nyt??? Siina meilla on edelleen vahan ihmettelemista, mutta palataanpa viela hetkeksi sinne paratiisisaarelle. Gilin saaria on kolme (Air, Meno, Trawangan), ja ne kuuluvat Lombokiin, joka on Balista seuraava suurempi saari itaan pain. Meidan ehdoton suosikki on Meno, joka on rauhallisi... read more
Mieli teki Bandan paratiisisaarille, mutta sinne matkustaminen on edelleen tyolasta ja aikaa vievaa (tapaamallamme tsekkipariskunnalla kesti muistaakseni n. 2 vkoa paasta Bandalle). Paatos yrittaa Bandalle tarkottaisi kaytannossa Sumatran skippaamista, koska aika ei riita molempiin. Ja Sumatran skippaaminen ei oikein ole vaihtoehto talla kertaa. Luvattu, mika luvattu. Sulawesi, Sulawesi... Ei huono sekaan. Taydellista paratiisisaarta sielta ei loytynyt, mutta hienoja snorklausmaisemia kyllakin. Lennettiin Balilta Manodon kaupunkiin, pohjois-Sulawesiin, ja sielta jatkoimme Bunakenin saarelle. Bunaken ei ole kovin suuri saari, mutta silti tormasimme suomalaismieheen, joka oli 9 vuotta asunut saarella, eika ollut koskaan kaynyt saaren toisella puolella. Jaska oli vain keskittynyt sukellus-ja hotellibisneksen pyorittamiseen :) Keskella saarta kulki "tie", jota pitkin saattoi ajella skoott... read more
Noin viikko sitten Balilainen Uusi vuosi lahetti meidat pakolaisiksi lansi-balille pieneen muslimikylaan, Medewiin. Sama kyla, jossa samasta syysta vietettiin Annan kanssa pari paivaa myos vuosi sitten. Vuokrattiin isommalla porukalla kaksi huonetta samasta talosta kuin viimeksi. Yksi huone meille viidelle tytolle, toinen kahdeksalle pojalle. Viimeista huonetta asuttivat talon omistajat. Muistivat meidat hyvin viime vuodesta, ja isanta esitteli meille ylpeana 7 kk:n ikaista tytartaan ja kertoi vaimonsa olevan taas raskaana :) Uutta oli myos "suihku" (vesiletku), silla viela vuosi sitten vesi kannettiin saavilla kylpyhuoneeseen laheisesta joesta. Paivat Medewissa olivat rentoja. Hengailtiin talolla ja sen ymparistossa, pulikoitiin vahan laheisessa joessa yhdessa lehmien kanssa, ja tietenkin istuskeltiin kivisella rannalla katsomassa vauhdikasta surffausta. Unohtamatta tietenkaan grill... read more
Vihdoin taalla! Lahes kaikki on ennallaan, ja tuntui kuin ei olisi kahta viikkoa kauemmin poissa ollutkaan. Kaikki on niiiin tuttua :) Paluu oli siis helppo. Ystavamme Chandra oli meita levean hymyn ja juomien kanssa vastassa, ja toimitti hotellille, jonka oli meille varannut. Eika lentokoneen laskeutumisesta ehtinyt kulua montaakaan tuntia, kun oltiin jo hellemekoissa biitsilla tapaamassa vanhoja tuttuja ja ihastelemassa pilvetonta auringonlaskua. Lomaillaan viidetta paivaa (matkustuspaivia ei todellakaan lasketa lomailuksi!), ja takalainen tuuli, merivesi ja auringonpaiste on puhaltanut, liottanut ja haihduttanut tehokkaasti kaikki kotimaiset ajatukset unhola-nimiseen paikkaan. Ollaan lahinna hengattu rannalla, puhuttu indonesiaa :) uitu hotellin uima-altaalla ja vahan meressakin (mutta se heitteli niin epakohteliaasti kumoon, etta odotan sen rauhottumista, ennen kuin yritan uu... read more
Terveisia Hollannista, Amsterdamista! Ensimmainen lento on ohi, kaksi viela jaljella. Nyt (aamupaiva) odotellaan "yolentoa", 12 tunnin lentoa Hong Kongiin, jonne saavutaan aamulla sikalaista aikaa. Siita sitten viela Balille eli "perille" :) Tosin ei me aiota Balille jaada, vaan aikomuksena on kierrella Sumatraa, Sulawesia tai ehka mahdollisesti... Oikeastaan on suunnitelmat viela aika levallaan ja eletaan taas fiiliksen mukaan. Mikapa sen mukavampaa! Pakkailut ja muutkin valmistelut jai melko viime tippaan, mika aiheutti pienta hermostunutta lepatusta vatsan tienoilla ja aikamoisia hihityskohtauksia eilen illalla. Aika monesti ilmassa roikkui kysymys "mita viela?" ja melkein yhta usein se jai vastausta vaille. Mutta lopulta rinkat suljettiin ja samoin yritettiin tehda silmille. Ehdittiin nukkua joitakin tunteja, ennen kuin taksi saapui noutamaan kahta balleriinoissa sipsuttavaa rinkk... read more
Reissu on ohi! Sitä suunniteltiin kauan. Sitä odotettiin kauan. Reissu kesti kauan. Nyt tuntuu kovasti kummalliselta, että se todellakin on ohi. Kaksi viikkoa ollaan ihmetelty eksoottiseltakin tuntuvaa eloa Suomessa, ja vähitellen alkaa tuntua kotoisalta ja tavalliseltakin olla taas täällä. Ainakin vähän kotoisalta ja vähän tavalliselta. Aika paljon mieli vaeltaa vielä kahdessa hyvin erilaisessa maailmassa, nimittäin Kaakkois-Aasialaisessa reissuelämässä ja Suomi-arjessa. Näin varmasti vielä jonkun aikaa... Ihan hetkeksi palaan vielä Balille. Siellä meidän kaksi viimeistä viikkoa sujahti nopeasti mutta mukavasti. Välillä poistuttiin Balilta läheisille Gilin saarille sekä Nusa Lembonganin saarelle. Pidettiin kaikistakin saarista, mutta erityisesti meitä ihastutti Gili Menon kaunis rauha. Gilin saaria on kolme, ja ne on kaikki pienehköjä saaria, joilta puutt... read more
Rakastan merta! Sen varit, voima, aaltojen kohina ja siloinen tuntu iholla saa mut aina hyvalle mielelle. Viime aikoina ollaan lahinna hengattu merimaisemissa, joten mieli on myos ollut oikein hyva lahestyvasta reissun lopusta huolimatta. Alotettiin "merielama" Kambodzassa, kun matkattiin pieneen 4000 asukkaan kalastajakylaan, jossa ei turhan paljon turisteja tallannut :) Siella ihmeteltiin rapumarkkinoita, syotiin merenelavia joka lahtoon monta kertaa paivassa, ja uitiin. Tehtiin myos kokopaivan veneretki laheiselle janissaarelle, jonka maisemat oli varmaan reissun paratiisimaisimmat. Putipuhdas valkoinen hiekkaranta, palmuja ja turkoosi meri. Rannan tuntumaan oli rakennettu bambubungaloweja, joita sai vuokrata. Siella taalla oli myos saarelaisten koteja, ja pitkin rantaa kayskenteli lehmia, vuohia, kukkoja, kanoja, koiria ja kissoja. Saarella ei ollut mitaan moottoroituja kulkuneuvoja ... read more
Kambodzaa on nyt takana aikalailla kaksi viikkoa. Sina aikana ollaan ehditty katsella, kiertaa ja ihailla melkosen monta vanhaa tai tosi vanhaa kivikasaa eli temppelia. Joskus voisi puhua oikeastaan kivivuorista, niin valtavan kokoisia osa temppeleista on. Taalla temppelit sijaitsee useimmiten hyvin vaikuttavissa ymparistoissa, yleensa viidakon keskella, mika luo ihan omanlaisensa tunnelman. Usein mielikuvitus lahtee vaeltelemaan vuosisatojen taakse ja melkein saattaa nahda temppelit loistonsa paivina. On ihanaa istahtaa hetkeksi vanhoille lampimille kiville, sulkea silmansa, aistia tunnelmaa ja antaa ajatusten virrata. Kaksi vuotta sitten kiertelimme ensimmaista kertaa Kambodzan kuuluisimpia “kivia” Angkorin alueella, lahella Thaimaan raja. Talla kertaa ajattelimme kiertaa katsomassa muiden alueiden suunnilleen saman aikakauden temppeleita. Kavimmekin, mutta siina samalla ajaud... read more
Kun elaman tahti Laosissa ylipaataan on verkkaisempaa kuin lansimaissa, niin etelassa se hidastuu entisestaan. Ravintolaan kannattaa menna ennen kuin nalka on kova, koska ruokaa voi joutua odottelemaan toista tuntia. Vaan eipa siina lammossa todellakaan tee mieli juosta meikalaisenkaan. Polkupyoraily on sen sijaan ihan harrastettava urheilulaji, ja niinpa pyorailtiinkin viikon sisaan enemman kuin muun reissun aikana yhteensa. Paksesta paahdettiin paikallisbussilla ja livuttiin lautalla Champasakiin, joka on kuuluisa suuresta ja valtavan vanhasta temppelipalapelista (temppelin eri osat rakennettu eri vuosisadoilla). Koska se temppeli ei sijainnut keskella kylaa, vaan 10 km paassa vuoren rinteella me vuokrattiin pyorat. Herattiin hurjan aikaisin nuudelikeitolle ja lahdettiin viela "viilean" aikaan polkemaan (polvet suussa, koska satuloita ei kertakaikkiaan saa riittavan korkealle taalla... read more





















