Sulawesi, Sulawesi...

---

Mieli teki Bandan paratiisisaarille, mutta sinne matkustaminen on edelleen tyolasta ja aikaa vievaa (tapaamallamme tsekkipariskunnalla kesti muistaakseni n. 2 vkoa paasta Bandalle). Paatos yrittaa Bandalle tarkottaisi kaytannossa Sumatran skippaamista, koska aika ei riita molempiin. Ja Sumatran skippaaminen ei oikein ole vaihtoehto talla kertaa. Luvattu, mika luvattu.

Sulawesi, Sulawesi... Ei huono sekaan. Taydellista paratiisisaarta sielta ei loytynyt, mutta hienoja snorklausmaisemia kyllakin. Lennettiin Balilta Manodon kaupunkiin, pohjois-Sulawesiin, ja sielta jatkoimme Bunakenin saarelle. Bunaken ei ole kovin suuri saari, mutta silti tormasimme suomalaismieheen, joka oli 9 vuotta asunut saarella, eika ollut koskaan kaynyt saaren toisella puolella. Jaska oli vain keskittynyt sukellus-ja hotellibisneksen pyorittamiseen :) Keskella saarta kulki "tie", jota pitkin saattoi ajella skoottereilla ja mopoilla, muuten siella taalla risteili erinaisia heikohkoja polkuja viidakon seassa. Mekin
yritettiin kerran selvita kylalle, mutta kun heikko polku haarutui kolmeksi olemattomaksi oli palattava hanta koipien valissa takaisin. Pikkupojat lahti sitten opastaan meita isolle tielle, ja ei me oltais kylla ikina selvitty sinne keskenamme. Kylalle ei selvitty sittenkaan, mutta kaytiin kuitenkin katsomassa saaren toisen puolen mangroverantoja ja suomalaisen Jaskan hotellia.

Asuttiin Bunakenilla bungalowissa rinteessa, josta oli hienot nakoalat merelle, ja rantaankin vain 10 metria matkaa. Aurinko laski aina siihen meidan silmien eteen, mita nyt pari puuta saattoi olla vahan edessa. Paikkaa pyoritti todella mukava perhe, jonka tytar oli naimisissa saksalaismiehen kanssa, joka jarjesti sukellusretkia lahistolle. Mekin oltiin aina tervetulleita mukaan retkille ja saatiin valtavasti tietoa avuliaalta ja ystavalliselta saksalaiselta. Bungalowin hintaan kuului kolme ateriaa paivassa, ja syotiin sellaisia herkkuruokia, ettei heti unohdu. Varsinkin kalat oli tosi maukkaita, suoraan meresta :)

Tehtiin sitten puolenpaivan veneretki. Aluksi ajeltiin tervehtimaan delfiineja. Se oli melko uskomaton kokemus. Kuvittelin aikaisempien delfiiniretkien perusteella nakevani muutaman evan, mutta mehan nahtiin kymmenia ellei satoja delfiineja. Isoja ja pienia, aiteja vauvojen kanssa, vaareja, arpisia... Siihen ne tuli hyppelemaan ja leikkimaan meidan veneen vierelle, kisaili siina meidan edessa ja me oltiin vaikuttuneita! Pari tuntia vierahti ihan huomaamatta, kun aina yritettiin bongata korkeimmat hypyt ja tutut delfiinit. Se oli hauskaa :) Siita sitten jatkettiin snorklaamaan. Kaytiin kolmessa erilaisessa maisemassa snorklaamassa, ja nahtiin valtavasti erilaisia hienoja kaloja, joiden joukossa uitiin. Koralleja oli myos moneen lahtoon ja hienoja jyrkanteita, kun meren pohja putosi yhtakkia 60 metria alas pain. Mahan pohjastahan se otti, kun yhtakkia ui siihen reunalle. Snorklattiin niin innokkaasti, etta unohdettiin lisata aurinkorasvaa, ja sen seurauksena oli muutaman paivan ajan hiukan hankala istua :) Kerran lahdettiin myos sukeltajien matkaan ihmettelemaan sita touhua, ja kyllahan ne kehui kaikella hienolla, mita sielta syvyyksista loytyi.

Bunakenilla meita kiusasivat pienet elaimet. Kerran "suihkussa" ollessani sain tappaa nelja hamahakkia, jotka tahtoivat tulla kimppapesulle. Naapurintyttojen, Martin, Reetan ja Hessun terassin lamppuun pesiytyi Heikki Hirvioelain valtavien saksien kanssa hairiten illan viettoa. Ja Heikin serkku, suurikokoinen Hannu ilmaantui viimeisena iltana meidan huoneen ylimaaraiselle sangylle rinkkojen viereen vahtimaan pakkaustouhuja. Anna reippaana naisena iski pesukauhan Hannun paalle ja paksun kirjan painoksi, jotta saimme unirauhan. Hannupa vain oli niin vahva elain, etta se yolla mekasti kauhan patjan reunalle, ja karkasi sielta raosta. Onneksi me nukuttiin turvallisesti moskiittoverkon suojissa, eika Hannua ainakaan toistaiseksi ole loytynyt kummankaan rinkasta...

Bunakenilla mietittiin sitten jatkosuunnitelmia. Joka likka oli enemman tai vahemman flunssainen, eika pitka matkustaminen houkuttanut. Siksi jouduimme karvain mielin hylkaamaan suunnitelmat Togeanin saarista. 3-4 paivan matkan takana olisi odottanut oikeat paratiisisaaret, mutta... Ne vaihtuivat sitten Balin lahella sijaitseviin Gilin saariin, jotka ovat "ihan hyva vaihtoehto" :) Huomenna matkataan Gili Menolle, kauniille ja rauhalliselle saarella, jossa hevoset ovat jarein kulkupeli.

(Kuvia tulee myohemmin lisaa, koska kone on nyt vahan vasynyt.)

---