Paratiisisaarella

---

Vietettiin suloisia lomapaivia Gili Menolla...

Vahan sydameen sattuu, koska aika paratiisisaarella on ohi. En ole aikoihin nauttinut elamasta ja olemisesta niin paljon kuin Gili Menon kauniissa, hiljaisessa rauhassa. Sinne olisi voinut unohtua viikoiksi, mutta talla kertaa meidan ei auttanut kuin tyytya puolentoista viikon oleskeluun, silla reissukavereillamme Maaritilla, Reetalla ja Hessulla loppui viisumi, ja jouduimme saattelemaan heidat lentokentalle. Sinne tytot suuntasivat kohti Malesiaa ja jattivat lahes kuukauden yhdessa olon jalkeen meidat Annan kanssa tuijottamaan ihmeissaan toisiamme. Mita nyt??? Siina meilla on edelleen vahan ihmettelemista, mutta palataanpa viela hetkeksi sinne paratiisisaarelle.

Gilin saaria on kolme (Air, Meno, Trawangan), ja ne kuuluvat Lombokiin, joka on Balista seuraava suurempi saari itaan pain. Meidan ehdoton suosikki on Meno, joka on rauhallisin ja kaunein. Menolla on asukkaita vain 300, ja muodoltaan se on tasainen kuin pannukakku. Kovin suurikaan se ei ole, silla sen ympari kavelee vajaassa kahdessa tunnissa. Menon paakadut ovat hiekkateita, usein on kuin biitsilla kavelisi (siis hiukan hankalaa 😊, ja menopelina ovat kauramoottorit (eli hevoskarryt) tai omat jalat. Sinne tanne rannan tuntumaan on rakennettu bungaloweja ja ravintoloita, "sataman" tuntumaan tiheammin, muualle harvemmin. Saarta reunustavat kullanvaaleat hiekkarannat ja sisamaa on vihreaa viidakkoa tai palmulehtoja, joissa lehmat laiduntavat. Ymparoiva meri lainehtii rannan tuntumassa turkoosina ja vesi on kirkasta. Meri on ihana, mutta meri on vaarallinen. Saarien valissa kulkee hyvinkin voimakkaita ja vaihtelevia merivirtoja, jotka on vaatinut useita ihmishenkia vuosien kuluessa. Mekin uitiin aina vain rannan tuntumassa, ja snorklattiin paikallisten "oppaiden" kanssa. Ei huvittanut ottaa riskeja...

Meri on tarkea osa Menon viehatysta, ja meidankin ajasta paljon kului meressa tai sen aarella. Bungalowin terassilta oli vain muutaman minuutin kipaisumatka uimaan, ja ahkerasti lilluttiin meressa 😊 Menon ymparilla on myos hienoja snorklausmaastoja, ja tehtiin parina paivana monen tunnin snorklausretkia lasipohjaveneella. Kaikkein parasta oli valtavan kokoiset merikilpikonnat, joita nahtiin paljon. Muutaman kerran paasin ihastelemaan ihan kosketusetaisyyden paastakin, ja valilla snorklailin pitkan matkaa kilpikonnan perassa, kunnes se paatti karistaa mokoman turistin kannoiltaan ja ui sulavasti pois. Erilaisia varikkaita kaloja oli myos valtavasti. Kerran snorklausoppaamme kiikutti minulle suloisen pallokalan syliteltavaksi. Se lepasi sylissani ihan kaikessa rauhassa, sellaisena hiukan pehmoisen karvaisena ja pienen jalkapallon kokoisena. Todella suloinen, mutta syotyna tappavan myrkyllinen. Oppaat sukeltelivat pohjasta milloin mitakin ihasteltavaksi ja kokeiltavaksi. Niinpa pyoriteltiin myos kirkkaansinisia meritahtia kasissamme. Ilmassa kova, mutta meressa taivuteltavissa oleva mielenkiintoinen olio sekin. Ja sitten korallit, joita jaksoi myos kierrella katselemassa lahes tuntikausia. Ilmankos lahes joka snorklausreissun jalkeen iho hiukan punoitteli jostain, vaikka kuinka yritti rasvata ja suojautua vaattein.

Tutustuttiin "kilpikonnamieheen", joka oli perustanut saarelle kilpikonnien suojelukeskuksen. Kilpparimies tunsi paikat, joissa varmimmin nakee kilpikonnia, ja vei meita veneellaan snorklaamaan niihin maastoihin. Me myos paastiin auttamaan pienten kilpikonnien aamupesuissa, ja olihan siina urakkaa kuurata satojen kilpparien kilvet hammasharjalla 😊 Ja ihan parasta oli, kun eraana aamuna meidat juoksutettiin aamupalapoydasta katsomaan kilpikonnavauvojen kuoriutumista. Sielta ne kaivautuivat hiekasta esiin kovalla tohinalla, noin sata kilpparivauvaa silla kerralla. Kilpparimies kerasi vauvat saaviin, ja ne elavat uima-altaassa 8 kk:n ikaisiksi, jolloin ne paastetaan mereen. Jos vastasyntyneet paatyvat suoraan mereen, niista suurin osa joutuu lintujen ja suurten kalojen ruoaksi.

Merellisen elaman lisaksi puuhattiin muutakin 😊 Toisinaan herattiin aamuvarhaisella ja riennettiin rannalle joogaamaan tai pelaamaan pallopelia. Ja jos ei aamulla, niin ihan varmaan illansuussa pelattiin hiki paassa palloa aina auringonlaskuun saakka. Ja jos joku "harrastus" sai hien todella virtaamaan, niin auringonotto rannalla n. 45 asteessa, huh! Urheiluksi voi ehka laskea myos saaren ympari kavelyn, vaikka vauhti ei paata huimannutkaan ja puolessa valissa pysahdyttiin vahvistautumaan mehuin ja kookos-suklaapannukakuin. Kerran otettiin hevoskyyti saaren toiselle puolelle katsomaan auringonlaskua, joka oli muuten hyva, mutta pilvet oli ikaan kuin edessa. Useana iltana hotellimme rannalla paloi nuotio, jonka ymparille kokoonnuttiin juttelemaan, soittamaan kitaraa ja laulamaan. Yhtena iltana paatettiin tyttojen kanssa jaada siihen nuotion ymparille nukkumaan. Kuun ja tahtien loistaessa yovalona seka aaltojen kohistessa unettavaa tuutulaulua tuntui mukavalta jaada niille sijoilleen nukkumaan. Yllattavan hyvin nukuttiin ja aamulla oli suloista herata auringonnousuun, joka oli niiiiiiiin kaunis!!

Elama Menolla on helppoa. Kaikki tarpeellinen loytyy lahelta, muutaman minuutin kavelymatkan paasta. Elama Menolla on myos rauhallista ja kiireetonta. Mikas sen mukavampaa. Paitsi jos sattuu olemaan kiljuva nalka 😊 Nimittain myos ruokaa laitetaan ja toimitetaan kaikessa rauhassa. Paras on siis ennakoida, ja kuunnella jo ensimmaisia nalankurahduksia vakavissaan.

Sellainen on Gili Meno, taman reissun paratiisimaisin paratiisisaari 😊 Voin suositella lampimasti kaikille hiljaisuudesta ja rauhasta pitaville. Nyt ollaan oltu viikko Balilla ja seuraavaksi lennetaan Sumatralle etsimaan orankeja ja muinaisten kannibaalien jalanjalkia :D Niista seikkailuista sitten...

---

Comments

[Venla]

: DDD
Ihanan näköstä !!! Kilppari vauvat oli tosi sulosia ,muutenki ihanaa. Olis kiva päästä sinne. Me täälä jo innolla odotetaan vappua !!!

[Tiina]

Iuuk, oliko ne meritähdet muka kivoja pidellä kädessä...? :o Yöpyminen rannalla kuulostaa mahtavalta, taitaa loikata reissun top5-listalle, ainakin mun virtuaalireissun. :) Täytyy kyllä tunnustaa, että se saattoi olla todellisena jopa hieman hehkeämpää kuin virtuaalisena... :)