Ohi on!

---

Reissu on ohi! Sitä suunniteltiin kauan. Sitä odotettiin kauan. Reissu kesti kauan. Nyt tuntuu kovasti kummalliselta, että se todellakin on ohi. Kaksi viikkoa ollaan ihmetelty eksoottiseltakin tuntuvaa eloa Suomessa, ja vähitellen alkaa tuntua kotoisalta ja tavalliseltakin olla taas täällä. Ainakin vähän kotoisalta ja vähän tavalliselta. Aika paljon mieli vaeltaa vielä kahdessa hyvin erilaisessa maailmassa, nimittäin Kaakkois-Aasialaisessa reissuelämässä ja Suomi-arjessa. Näin varmasti vielä jonkun aikaa...

Ihan hetkeksi palaan vielä Balille. Siellä meidän kaksi viimeistä viikkoa sujahti nopeasti mutta mukavasti. Välillä poistuttiin Balilta läheisille Gilin saarille sekä Nusa Lembonganin saarelle. Pidettiin kaikistakin saarista, mutta erityisesti meitä ihastutti Gili Menon kaunis rauha. Gilin saaria on kolme, ja ne on kaikki pienehköjä saaria, joilta puuttuu kaikenlainen moottoriliikenne ja kulkupelinä kopsuttelevat hevoset kärryineen. Me asetuttiin sinne Gili Menon idylliin. Siellä oli todella rauhallista ja kaunista. Aamuisin herättiin varhain pelaamaan "ping-pongia" valkoiselle hiekkarannalle ja pulahdettiin kirkkaan turkoosiin puhtaaseen mereen vilvoittelemaan. Illalla kierrettiin saarta kuun valaistessa rantoja. Vesirajassa saattoi nähdä pieniä kimaltavia valoja, planktoneiksi paikalliset niitä kutsuivat.

Gili Menolla nähtiin myös upeita vedenalaisia maisemia. Lähdettiin lasipohjaveneellä kiertämään saarta, ja ihan uskomattomasti veneen lasipohjan läpi näki ainakin 10 metrin syvyyteen, niin kirkasta vesi siellä on. Bongattiin paljon erilaisia koralleja, veneen hylky, värikkäitä kaloja (joillakin oli pelottavia myrkkysarvia) ja suuria (ja pienempiäkin) merikilpikonnia. Välillä pysähdyttiin uimaan ja snorklailemaan ja taas retki jatkui kahden turistin kyyröttäessä veneen pohjalla nenä kiinni lasissa välillä hihkuen 😊 Se oli hienoa!

Nusa Lembonganilla kieriskeltiin unelmarannan vesirajassa ja hienossa hiekassa kuin hylkeet 😊 Ehdittiin me riippumattoon ja aurinkotuoleillekin. Iltapäivisin ja iltaisin hämmästeltiin laskuvettä, joka laski ja laski ja laski, monta sataa metriä! Isotkin veneet jäi kuivalle maalle tai pieniin lätäköihin keikkumaan ja saarelaiset keräsivät ahkerasti paenneen veden alta paljastunutta merilevää. Levä pakattiin säkkeihin ja kuljetettiin ulkomaillekin asti.

Ja sitten olikin aika lähteä kotimatkalle. Ajatus palaamisesta tuntui mukavalta, mutta silti lähteminen oli haikeaa. Kotimatka oli pitkä, mutta aika kului loppujen lopuksi nopeasti. Singaporessa vietimme 15 tuntia, ja ehdimme levätä ystäviemme luona sekä pyörähtää keskustassa. Kaupunki antoi edelleen erittäin miellyttävän vaikutelman. Vielä Hong Kong ja Amsterdam ennen kuin olimme kotiväkien lämpimissä tervetulohalauksissa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Aivan kummalliselta tuntui erota toisistamme. 5 kuukautta olimme viettäneet yhdessä lähes 24 tuntia vuorokaudessa ja nyt yhtäkkiä edessä oli ero ja erilaiset omat elämät.

Hassua ihmetellä Suomi-elämää, mutta niin siinä vain aluksi kävi. Ihmeellisen kylmä! Ihmeellisen valoisaa iltaisin. Ihmeellistä juoda suoraan hanasta. Ruokakin ihan erilaista. Salmiakki todella väkevää. Ihmeellistä hoitaa asioita suomeksi (välillä vieläkin aloitan englanniksi tai kieltäydyn englanniksi). Ei hymyiltäis tuntemattomille. Eikä tuijotettais (vaivaannuttavaa). Eikä huudeltais, eikä varsinkaan kukaan huutelis mulle.

Suomi on hyvä maa. Täällä on hyvä elää. Muutamia asioita toisin silti tuliaisiksi suomalaisille. Kuten hymyilemisen, että vois hymyillä tuntemattomillekin ja varsinkin läheisille ilman erityistä syytä, kun se ei edes maksa mitään ja siten voi levittää paljon iloa, valoa ja hyvää mieltä. Vähäänkin tyytyväistä mieltä ja ylipäätään tyytyväisyyttä toisin myös tänne, ja ettei tyytyväisyys olisi ainakaan riippuvaista materiasta ja omistamisesta. Itse opin reissussa, että "ikä on vain numero" (laosin munkeilta) ja "ulkonäkö on vain kuori" (sumatralaiselta ystävältä). Paljon muutakin opin muilta, itsestäni ja elämästä. Reissu opettaa. Reissaaminen on mukavaa. Reissaamista jatketaan 😊

---

Photos

Ali veistää kookoksesta korua
- minulle :)

Comments

[Reissufani]

Täältä Suomen kesästäkin kaihoaa kaukomaille näitä tarinoita lukiessa. Erityisesti merellinen elämä houkuttaa, meri on siellä niin kauniin värinen! Miten tulikin sellainen olo, että ootte varmasti palaamassa noihin maisemiin ennemmin tai myöhemmin...