Advertisement
Published: April 8th 2009
Edit Blog Post
... jatkoa edellisesta entrysta
Perjantaina olikin sitten ilon ja onnen paiva. Nimittain Meitin rakkaat ystavat Sini ja Antti saapuivat piristamaan meidan elamaan. Aamulla treffattiin pariskunta kampan respassa. Oltiin pari pv aiemmin varattu heille kamppa samasta mokkikylasta meidan kanssa. Siella tyypit olivat ihmettelemassa respaa, kuten mekin ekana paivana. Respassa ei nimittain ole ketaan paivalla. Omistaja, Berry tulee kerran paivassa, kuuden aikaan illalla pariksi tunniksi pyorimaan mestoille ja kaynnistaa generaattorin, jotta mokkilaiset saavat sahkoa illaksi. Muutoin sisaankirjautuminen toimii itsepalveluperiaatteella. Niin rento mesta. :-) Sini ja Antti asettautuivat taloksi ja mentiin kaikki yhydessa aamiaiselle. Saatiin muuten jalleen ihaania karkkituliaisia koto Suomesta (mm sukulakuja ja dracula pillereita NAM). Taman jalkeen laitettiin uikat paalle ja mentiin ottamaan aurinkoa. Grillailtiin biitsilla tunnin verran, jonka jalkeen syotiin, hengailtin ja hopoteltiin. Illalla mentiin rantaravintolaan vetamaan kunnon illallinen, Grillifisua. Itse soin Barracudaa (nam) ja Sini ja Antti vetivat makrillia. Niku paatti tilata jotain ihan muuta, silla kalassa on ruotoja (ei edes ollut). ;-) Illallisen jalkeen painuttiin pehkuihin ja yolla kuunneltiin jalleen ukkosen tuttua jylinaa.
Lauantaina lahdettiin koko poppoo kavelemaan viidakon halki tyhjalle biitsille. Oltiin ainoat ihmiset biitsilla. Otettiin rennosti, pulikoitiin ja grillailtiin, kunnes paikalle polahti rantakivikkoa pitkin (ilmeisesti venalainen) pariskunta. Tyypit asettautuivat muutaman metrin paahan meista. Kummallinen pariskunta.
Ukolla oli sanoinkuvaamaton takatukkaponnari ja mimmi oli unohtanut bikiniylaosan kotiin. Eivat kuitenkaan olleet pahasti hairioksi, kunnes ukkeli alkoi laulamaan ja eukko kiljumaan vedessa. Paatettiin lahtea kotiopain. Ilta hengailtiin meidan mokin parvekkeella ja otettiin rennosti.
Sunnuntaina oltiin erittain aktiivisia. Kaytiin vuokraamassa kanootit ja snorkkelit. Melottiin samalle tyhjalle biitsille, missa edellspaivana kaytiin. Snorklaaminen ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen, silla vesi oli taynna ilkeita pikkumeduusoja. Hengailtiin rannalla hetkinen ja jatkettiin melomista. Melottiin viela toisen biitsin ohi, kunnes oli pakko kaantya takaisin, silla aallot olivat liian suuret. Melottiin takaisin Coral Bayhin ja jaatiin hetkeksi grillailemaan rannan edustalla killuvale pikkulautalle. Lepailyn jalkeen jatkettiin jalleen. Talla kertaa melottiin biitsille, jolla oltiin kayty pariin otteeseen sukeltamassa, eika siella ainakaan silloin nakynyt meduusoja. Paatos oli hyva, silla polttajaotuksia ei tosiaankaan ollut ja vedenalainen maailma oli uskomaton. Nahtiin mm. mustekala ja parvi isoja, kuhmupaisia kaloja, jotka jalkikateen paljastuivat Napoleon kaloiksi. Kun nalka alkoi vaivaamaan, melottiin takaisin Coral Bayhin, palautettiin kanootit ja mentiin syomaan ja kertaamaan paivan tapahtumia. Ilta meni jalleen tuttuun tapaan rentoillessa ja kuunnellessa Thaimaalaista iskelmamusiikkia. :-)
Maanantaina otettiin jalleen kanootit alle ja melottiin suoraapaata edellisen paivan hyvaan spottiin. Epaonneksemme ilkeat pikkumeduusat olivat nyt myos kansoittaneet taman rannan. Snorklailtiin kuitenkin jonkin verran ja ihailtiin Nemokaloja. Meduusoista ei
Coral Bay, Pulau Perhentian Kecil
Valkoiset ystavamme Sini ja Antti =) ollut suurta haittaa. Silloin talloin poltti ilkeasti mutta ei laheskaan kokoajan. Suurin osa ajasta kuitenkin grillailtiin, kunnes oli taas aika lahtea kotio.
Tiistaina sitten paatettiin tehda jotain muuta. Aamupalan jalkeen kopoteltiin viidakon halki Long Beachille. Paiva oli todella tuskaisen kuuma. Aurinko porotti pilvettomalta taivaalta, rantahiekka oli polttavan kuumaa, eika 30 asteinen vesikaan tuonut suurta helpotusta. Otettiin silti aurinkoa urheasti pari tuntia ja valilla kaytiin vetamassa jaiset hedelmapirtelot rantaraflassa. Lopuksi kaveltiin vasyneina kotiin ja loppupaiva meni toipuessa.
Keskiviikkona olikin sitten vuorossa viidakkoretki nro 2. Paatettiin etsia tie samalle biitsille, jossa oltiin snorklailtu parina paivana. Polku kylla loytyikin ja oli hieman vaikeakulkuinen flip flopeissa mutta tama ei vauhtia hidastanut. Pitkan ja otokkaisen kavelyn jalkeen paattelimme olevamme about oikean rannan kohdalla. Polku vaan kulki viidakon syovereissa, korkealla kalliolla. Yritettiin epatoivoisesti etsia polkua alas rannalle, kunnes tormattiin parimetriseen, lihavaan varaaniin. Siinna lohikaarmeen nakoinen otus kollotteli parin metrin paassa, eika nayttanyt olevan moksiskaan. Kun menin vahan lahemmas, varaani pullisti kaulansa isommaksi nayttaakseen pelottavammalta. Enaa en viitsinyt menna lahemmaksi. Mainio otus. :-) Varaanikohtaamisen jalkeen paatettiin luopua leikista ja kaantya takaisin. Paluumatkan alussa Niku kuitenkin spottasi pienen, rannallepain vievan polun. Alamaki oli jyrkka ja laskeutumista helpottamaan, joku oli virittanyt polulle koyden. Loistojuttu. Pian oltiin jo rannalla
grillailemassa. Uiskenneltiin, snorklailtiin ja paistateltiin auringossa, kunnes taivaan tayttivat todella uhkaavan nakoiset pilvet. Paatettiin palata takaisin. Paluumatkalla suojauduttiin koko potukka hamahakinseiteilta ja muilta ottiaisilta kietaisemalla sarongit paan ja hartioidden ymparille. Naytettiin kaikki aivan idiooteilta. Paasiaisnoitalook oli kuitenkin erittain toimiva. Otokat eivat hairinneet juuri ollenkaan paluumatkalla. Viidakkoilun jalkeen paineltiin rantaraflaan happy hourille, vetamaan parit mukilliset halpaa boolia, jonka jalkeen hipsittiin meidan terassille latkimaan korttia.. siinna se loppuilta sitten vierahtikin.
Torstaiaamuna meita kohtasi ikava yllatys. Saa oli surkea. Satoi ja oli haarmaata ja sama show jatkui koko paivan. Ei siis hirveasti harrastettu. Katsottiin koko porukka House- tv sarjaa meidan lapparilta ja pelailtiin korttia. Siinna se. Perjantai oli meidan viimeinen kokonainen pv saarella ja ikavaksemme saa oli harmaa edelleen. Pyydettiin silti Rantaravintolan Jeffery- herraa viemaan meidat snorklaamaan. Ukkeli oli silminnahden huvittunut asiasta mutta lahti silti kuskaamaan meita. Aluksi oli tarkoitus menna katsomaan haita. Lahdettiin isohkolla veneella aaltojen armoille. Merenkaynti oli kuitenkin liian voimakas, eika Jeffery saanut venetta parkkiin haidentiirailualueelle, joten kaveri paatti vieda meidat toiseen paikkaan etsimaan haikaloja. Kun kaannyttiin takaisin, meita vastaan ajoi pari paikallista nuorta kundia pikkuveneella. Toinen istui keulassa rooki huulessa ja toinen ajoi aivan kaasu pohjassa. Pieni vene pomppi isoissa aalloissa aivan holtittomasti kokonaan ilmassa, niin etta peramoottorin
propelli pyori tyhjaa. Hauskaa kavereilla naytti silti olevan... hullua porukkaa. Harmittaa, ettei kamera ollut tuolla hetkella kasilla. Matkalla toiselle haidenspottausalueelle pysahdyttiin snorklailemaan iiiiisojen merikilpikonnien kanssa. Kilpparit olivat varmaan metrin mittaisia. Mitenhan vanhoja mahtoivat olla.... Kun paastiin tokalle haispotille Jeffery parkkeerasi veneen poijuun ja hyppasi meidan kanssa etsimaan fisuja. Kauaa ei mennyt kun kaveri jo raahasi meikalaisen kadesta pitaen katsomaan upeaa otusta. Kyseessa oli vaaraton riuttahai. Pelottavan nakoinen ja iso jokatapauksessa (120-150 cm). Muut eivat tata tainneet nahda mutta spottasivat hetken paasta uuden kaverin jota puolestaan mina en nahnyt. Vedessa uiskenteli myos rauskuja ja isoja barracudia. Olivat aika veikean nakoisia fisuja. Haiden bongauksen jalkeen hypattiin takaisin veneeseen ja kaytiin viela ihailemassaa upeita koralleja saman majakan luona, jossa oltiin aiemmin kayty sukeltamassa. Snorklailun jalkeen palattiin rannalle, kiitettiin kuskia kauniisti ja lahdettiin kotiin. Ilta meni tuttuun tapaan: rentoillessa.
Lauantaiaamuna saa oli edelleen harmaa. Mentiin silti Steffenin sukellusliikkeeseen, silla hinku viela yhdelle sukellukselle oli suuri. Lahdettiin aamusukellukselle samaan spotiin saarten valissa, jossa oltiin kayty meidan kurssilla. Nakyvyys oli todella surkea (huonoimmillaan 3m). Ympariston tutkiminen oli vaikeaa, silla piti jatkuvasti pitaa Dive masteria silmalla, ettei eksy. Spotattiin 40 minuutin sukelluksen aikana kuitenkin muutama mielenkiintoinen kala. Sukelluken jalkeen sanottiin heipat Rickylle ja muille sukellusliikkeen tyontekijoille.
Lahdettiin kampille pakkaamaan ja kolmen aikaan kaytiin syomassa ja paineltiin laiturille. Hypattiin talla kertaa oikein hienoon speedboatiin (500hv). Merenkaynti oli paljon rajumpi, kuin aikaisemmilla venekerroilla. Kuski ajoi tietty hirveeta vauhtia ja vene oli taynna kiljuvia paikallisia turisteja. Erittain jannittava matka kertakaikkiaan... Ihme etta selvittiin ehjana mantereelle. Laiturille paastya kaytiin ostamassa bussiliput samalle illalle Kuala Lumpuriin ja loppupv tapettiin aikaa. Illalla sitten hypattiin bussiin ja haikein mielin jatkettiin matkaa kohti paakaupunkia.
Advertisement
Tot: 0.085s; Tpl: 0.021s; cc: 10; qc: 28; dbt: 0.0478s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Kimmo
non-member comment
hei!!!
miten siistiä voikaan elämä olla.. kateeksi käy jälleen... Täällä paistaa aurinko ja kevättä ilmassa mut tosi kylmä vielä, vaan 4-6 astetta lämmintä.. NIKULLE TIEDOKS ET, BLUES HÄVISI KALPALLE PRONSSIN (1-2) ELI NELJÄLNSIÄ SM-LIIGASSA. V...U! Nyt toivotaan Jyp mestariksi, niin Blues on silloin enskaudella CHL:ssä! Miloin oikeen tuutte takas kotiin???? Täällä on pieni mies (Daniel) joka haluaa tutustua teihin...