Advertisement
Published: April 8th 2009
Edit Blog Post
Ennakkovaroitus: Tama tarina on suht pitka...
Junamatka ethelan lampoon sujui ihan mukavasti. Yolla tuli herailtya muutaman kerran, kun juna tuntui poukkoilevan kiskoilla aivan holtittomasti ja ihan paatonta vauhtia. Aamulla herattiin seiskan aikoihin, kun paikalle polahti erittain agressiivinen sangynpetaajamies. Aamulla junassa alkoi rampata toinen toistaan pelottaavamman nakoisia sotilaita konekivaarit olalla. Oltiin nimittain sen verta hazardilla alueella liikuskelemassa ja pommi-iskun uhka oli olemassa. Mitaan ihmeellista ei kuitenkaan sattunut ja perille paastiin yhtena kappaleena. Juna oli perilla Sungai Kolokissa klo 11. Kaveltiin asemalta Malesian rajalle. Rajamuodollisuudet menivat ongelmitta ja pian oltiinkin Malesian puolella. Pyorittiin hetki mestoilla ihan uunoina. Yritettiin etsia yosijaa, pankkia ja ruokaa. Mitaan naista kolmesta ei kuitenkaan loytynyt, joten paatettiin jatkaa matkaa samantien. Kaveltiin tien viereen ja hetken odotuksen jalkeen hypattiin bussiin, joka vei meidat Kota Bharuun. Tunnin matkasta jouduttiin puolet seisomaan kaytavalla, silla linkku oli ihan taynna. Kuski ajoi tietty aivan kilaina. Perille paastiin kuitenkin ihan eheana ja jonkin aikaa harhailtuamme loydettiin meille yosija; kamanen luukku kahdella pedilla ja tuulettimella. Wc:t ja suihkut olivat ulkopuolella. Illalla kaytiin kaupungilla pyorimassa, kaupassa ja syomassa ja paineltiin tutimaan.
Lauantaina 14.3 lahdettiin Kota Bharusta kohti Kuala Besutia. Saa oli surkea, joten paatettiin ottaa taksi. Kuski ajoi meidat suoraan laiturille, josta hypattiin pikaveneeseen. Matka
pienelle saarelle kesti 30 minuuttia. Kuski ajoi mukavassa aallokossa aivan hirveaa vauhtia, joten jannitysta riitti. Perilla kuski pysaytti veneen n. 30 metrin paahan rannasta, vaikka lahella olisi ollut ihan kunnon laituri. Pienempi vene tuli hakemaan meita speedboatilta ja tama tietty maksoi meille lisaa RM2/hlo. Tyypillista. Long Beachin ranta oli taydellinen uimiseen ja muuhun vesipelleilyyn.Porukkaa rannalla kylla oli ja saa oli harmaa mutta tama ei paljoa haitannut. Lahes kaikki gh:t olivat taynna, joten meilla meni about tunti, kunnes loydettiin itsellemme asumus. Suht kamanen kamppa omalla kylpparilla hintaan RM35/yo. Kelpasi meille kuitenkin hyvin. Jatettiin rinkat kampalle ja kaytiin tiirailemassa biitsia. Syotiin ja palattiin kotiin. Huomattiin, etta meidan kampassa (siis sisalla) asustelee iso tokay gekko. Kaveri oli 25-30 cm pitka ja kivan nakoinen. Haadettiin se silti pihalle ennen nukkumaan menoa, silla nama otukset voivat purra aika kovaa.. plus tietty raakkuvat todella kovaan aaneen.
Sunnuntaina herattiin hyvin nukutun yon jalkeen ja loydettiin samanmoinen gekko meidan kylpparista. Todettiin etta turha niita on hatistella minnekaan, silla seinassa on sen verta paljon rakoja ja reikia, etta otokat paasevat takaisin ihan milloin haluavat. Sunnuntaina satoi koko paivan. Kun pidettiin sadetta meidan terassilla, nahtiin muutaman kerran pari metrinen upea varaani uiskentelemassa laheisessa lammikossa.
Maanantaina saa oli edelleen
Coral Bay, Pulau Perhentian Kecil
Mitenniin nayttaa kulahtaneelta??? harmaa, joten aamupaivalla viihdytettiin itseamme uimalla rannan jattiaalloissa. Touhu oli huippukivaa ja todella rankkaa. Pulikoitiin about tunti, jonka jalkeen kaytiin himassa vahan lepailemassa. Iltapaivalla ilma kirkastui (hieman), joten lahdettiin kavelemaan viidakon halki saaren toiselle puolelle, Coral bayhin. Sade oli tehnyt viidakkopolusta mutaisen ja todella liukkaan, joten kavely flip flopeissa oli hieman hankalaa ajoittain. 15 min kavelyn jalkeen paastiin perille ja ranta oli todella rennon oloinen. Vahemman meininkia ja vahemman porukkaa. Kaveltiin biitsi paasta paahan ja loydettiin rennon nakoinen mokkikyla rannan viereisilta kallioilta. Respassa ei kuitenkaan nakynyt ketaan, joten kaveltiin mokkikylan lapi. Tie muuttui viidakkopoluksi ja pian oltiin aivan viidakon syovereissa. Jatkettiin kavelya jokatapauksessa. Puolen tunnin kavelyn jalkeen osuttiin tyhjalle, kauniille pikkurannalle. Istuttiin biitsilla hetki ja paatettiin lahtea takaisin, silla aurinko oli jo sen verran matalalla, eika ollut tietoa, kuinka kauan valoa riittaa. Kun paastiin takaisin kallioilla olevaan mokkikylaan, oli respassa yksi ukkeli. Varattiin kaverilta kamppa seuraavaksi paivaksi ja lahdettiin hyvilla mielin takaisin Long Beachille. Ennen pimean tuloa ehdittiin viela kayda pulikoimassa isoissa aalloissa. Loppuilta otettiin iisisti ja yo tuli nukuttua loistavasti runsaan liikkumisen ansiosta.
Aamulla oli lihakset kipeina edellisen paivan pulikoimisesta. Otettiin rinkat kantoon ja kaveltiin raskas taival Coral Bayhin. Asetuttiin taloksi meidan ihanaan mummonmokkiin, kaytiin aamiaaisella ja mentiin
ottamaan vahan aurinkoa. Mokki oli aivan loistavalla paikalla, omassa rauhassa. Mokin sivuilla ja takana oli viidakkoa ja terassilta aukeni mahtava nakoala merelle. Illalla viidakon syovereista lahti lentoon hirvea maara ilkeita ja inhoja lepakoita, jotka kavivat jatkuvasti ahdistelemassa meita meidan terassilla. Hyi.
Seuraavat pari pv vierahtivat aikalailla rentoillessa ja grillaillessa. Todettiin, etta meidan terassin seinassa on Tokay gekkoperheen koti. Kolossa asustelee yksi aikuinen ja kaksi vauvagekkoa. Lisaksi meidan kampan valikatossa asustelee kaksi varaania. Onneksi varaanit eivat olleet ihan taysikasvuisia. Varmaan puolimetrisia molemmat. Hirvea rapina kuuluu, kun tyypit liikuskelevat ylhaalla. Mietiskeltiin, etta kuinkahan kauan valikatto mahtaa kestaa painavia otuksia.. Ajatus yolla niskaan rysahtavasta liskosta oli aika huvittava. Iltaisin nakyi, kuinka mantereella salamoi todella tiuhaan tahtiin ja yolla ukkonen tuli aivan paalle. Mokki tarisi kuin maanjaristyksessa, kun salamat iskivat lahelle. Pelotti aivan mielettomasti!!!
Perjantaina paatettiin sitten pitaa aurinkovapaa paiva ja lahdettiin vaeltelemaan viidakkoon. Kaveltiin aluksi samalle tyhjalle biitsille, missa oltiin kayty muutama pv aiemmin. Matkan varrella pysahdyttiin hylatyssa mokkikylassa. Paikka oli todella karmiva. Rakennukset eivat nayttaneet mitenkaan vanhoilta mutta kaikki naytti silta, kuin sielta olisi lahdetty kiireella. Sahkojohdot oli revitty irti, bungaloweissa oli ransistyneet huonekalut jaljella ja mokeissa asusteli ilkeita lepakoita. Sita ehti jo miettia kaikenlaisia kauhutarinoita paassaan. Myohemmin kuitenkin saimme
Coral Bay, Pulau Perhentian Kecil
Ukostaa ja salamoi... jokaoinen valoshow kuulla, etta omistaja oli hylannyt paikan, silla asiakkaita ei ollut tarpeeksi. Tyhjalle pikkurannalle paastya levattiin hetki ja jatkettiin matkaa viidakossa eteenpain. Seuraavaksi loydettiin itsemme jalleen uudelta biitsilta. Taalla oli yksi bungalow resortti, joka naytti erittain rennolta mestalta. Matka jatkui viidakkopolkua pitkin saaren kalastajakylaan. 30min kavelyn jalkeen oltiin perilla kylassa. Pieni kylapahanen parilla kaupalla ja yhdella gh:lla. Ihmiset kylassa olivat todella iloisia ja ystavallisia ja vilkuttelivat meille innoissaan, kun kaveltiin ohi. Levattiin hetki, ostettiin limpparit kaupasta ja kysyttiin kaupasta kavelyohjeet long beachille. Ei haluttu kaantya enaa takaisin, silla kavely Coral Baysta oli kestanyt ainakin 1,5 tuntia, Long Beach oli huomattavasti lahempana ja lahistolla jyrisi taas ukkonen. Oletettiin siis paasevamme kotiin nopeammin kavelemalla ensin Long Beachille. Tama oli virhe.
Heti viidakkoon paastyamme todettiin, etta polku oli AIVAN TAYNNA isoja ja ilkeita hamahakkeja seitteineen. Siis kirjaimellisesti ihan taynna. Metrin matkalla saattoi olla kolme isoa (halkaisija 50-100cm) hamahakin seittia, isoine heikkeineen. HYI HYI HYI!!!!! Eteneminen oli erittain hidasta. Yritettiin huitoa seitteja pois kepilla silla ajatus rumasta jattihamahakista (mahdollisesti myrkyllisesta) naamalla ei oikein houkuttanut. Kavely Long Beachille kesti ikuisuuden. Loppujen lopuksi perille paastya oltiin molemmat aivan taynna seittia ja kengat markina. Kylla. Kavelimme osan matkasta puroa pitkin. Long Beachille paastya olo oli helpottunut. Edessa oli
enaa 15 min matka Coral Bayhin. Se kipitettiin nopeasti ja heti kotirannalle paastya mentiin suoraan uimaan ja sitten syomaan. Meidan viidakkoseikkailu oli kestanyt yhteensa 5 tuntia, eika oltu kertaakaan kayty syomassa, joten nalka oli aikamoinen. Ruoan jalkeen mentiin kotiin suihkuun ja loppuilta rentouduttiin ja lepuuteltiin vasyneita jalkoja.
Sunnuntaina kaytiin ilmoittautumassa Steffen Sea Sportin Open Water- laitesukelluskurssille, joka alkoi jo samana iltana. Tiirailtiin pari OWC DVD:ta ja valmistauduttiin henkisesti seuraavan paivan dyykkauksiin. Maanantaina paiva alkoi ekaa kertaa pitkaan aikaan heratyskellon sointiin. Kaytiin aamupalalla ja paineltiin sukellusliikkeeseen. Katsottiin aluksi viela yksi jakso DVD:lta, jonka jalkeen alettiin tutkimaan varusteita. Meidan opettajana toimi paikallinen herra, nimelta Ricky. Erittain mukava ja todella luotettava kaveri. Kun varusteet oli kayty lapi ja tulevan sukellusharjoituksen tapahtumat kerrattu, otettiin kamat niskaan ja hypattiin veneeseen, joka vei meidat laheiselle, natille rannalle. Hypattiin matalaan veteen ja kahlattiin syvemmalle, kunnes vesi ulottui rintaan saakka. Aluksi tehtiin muutama harjoitus vedessa, jonka jalkeen sitten lahdettiin vaan sukeltamaan. Veden alla hengittaminen oli aika huikeata joskin pelottavaaa. Aluksi touhu oli todella epavarmaa mutta loppua kohden sujui jo paremmin. Sukellettiin kuuteen metriin ja pinnan alla vierahti varmaan kolme varttia. Sukelluksen jalkeen noustiin takaisin veneeseen ja mentiin Coral Bayhin syomaan. Parin tunnin jalkeen lahdettiin uudestaan dyykkaamaan. Hypattiin
veteen veneesta (selka edella tietty) ja paukittiin saman tien 12 metriin. Aluksi tehtiin jalleen pari harjoitusta, jonka jalkeen vaan sukellettiin. Talla kertaa ei pelottanut niin paljoa. Nahtiin kilpikonna ja paljon nemoja ja vaikka mita hienoja koralleja ja kaloja. Sukelluksen jalkeen tiirailtiin sukellusliikkeella viela yksi opetusjakso OW DVD:lta. Illalla oli mieleton fiilis.
Tiistaina ei sukellettu vaan pidettiin ankara teoriapaiva. Kaytiin Rickyn kanssa lapi oppikirjan tehtavat, jonka jalkeen mentiin kotio rentoutumaan. Keskiviikkona sitten paukittiin aamiaisen jalkeen sukellusliikkeeseen, laitettiin kamat valmiiksi ja lahdettiin dyykkaamaan. Sukellusspotti oli upea riutta Perhentianin saarten valissa. Aluksi oli vuorossa muutama harjoitus ennen varsinaista sukellusta. Itse sukellus oli aivan mahtava. Kaytiin 16:ssa metrissa ja nahtiin pari sinitaplaista keihasrauskua ja kaikkea muuta aivan mieletonta. Sukellus loppui 30 min jalkeen, silla Nikulta loppui ilma. Noustiin veneeseen ja palattiin rannalle. Kaytiin syomassa ja parin tunnin jalkeen lahdettiin taas. Talla kertaa nahtiin mm iso keihasrausku, kaarmeankerias, ison iso kala "puhdistusasemalla". Tama asema oli pieni kasvi pohjalla, jossa asusteli pienen pienia puhdistajaotuksia. Kala oli parkkeerannut itsensa aseman viereen ja kollotteli siinna ihan rauhassa samalla, kun pikkupikkuoliot puhdistivat sita. Hassua. Pinnan alla oltiin talla kertaa 45 minuuttia ja fiilis oli aivan mahatava.
Torstaina oli vuorossa kirjallinen koe ja viimeinen ow sukellus, jonka jalkeen
kurssi olisi pulkassa. Itse kuumotin koetta ihan mielettomasti mutta molemmilta se meni aivan loistavasti. Eli lapi paastiin niin, etta polahti. Kokeen jalkeen oli viimeisen ow sukelluksen vuoro. Laitettiin kamat valmiiksi ja hypattiin veneeseen. Sukelluspaikka oli laheisella majakalla oleva kaunis riutta, taynna upeita, eirvarisia kaloja. Oltiin pinnan alla 40 minuuttia ja nahtiin jalleen kaikkea hienoa. Sukelluksen jalkeen paineltiin takaisin liikkeeseen ja saatiin sukelluskortit. Jonkin aikaa istuskeltiin liikkeessa ja hopistiin niita naita, kunnes oli aika sanoa heiheit ja lahtea syomaan ja kotiin.
Tarina jatkuu seuraavassa entryssa....
Advertisement
Tot: 0.094s; Tpl: 0.013s; cc: 11; qc: 55; dbt: 0.058s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb