Ni hao!

---

---

Terveiset kiinasta!
Ihanan urheasti saatoitte meidat junaan. Ja Minna, kuntosi on erittain hyva, pysyit junan perassa lahes rajalle saakka...

Saavuttiin viikko sitten tiistaina joskus aamu kasilta moskovaan. Venaja ei yllattanyt; karvahattuja loytyi enemman kun liikaa. Eka palloiltiin hetki asemalla, kunnes junalippujen myyntipiste loytyi ystavallisten venalaisten avulla. Elli sai heti milisiista ystavan kun yritti elekiellla kysya mista loytyy safe meijan rinkoille. Pari juttua opittiin heti kattelyssa; venalaiset ei puhu sanaakaa englantia ja metrosta pitaa poistua heti kun ovet aukeaa. Jalkimmainen tuli siina vaiheessa selvaksi kun laski venalainen mies tukki koko metron oven ja me ajettiin punasen torin ohi. Onneksi palatessamme oikealle pysakille oltiin otettu opiksemme ja rynnittiin muiden tavoin ovista ulos.

Punasella torilla oli harmaata ja viileaa, mutta kaikki kirkot ym setit oli mahtavia. Kaveltiin kremlin ympari ja mentiin pyhaan Piparkakkutaloon (St. Basil's cathedral). Kaiken lisaksi nahtiin kun sotilaat ripaskaa tanssien tekivat vahdin vaihdon. Lisaksi ihanat thaimaalaiset halusivat kuvata meita, tulla meidan kanssa kuvaan ja kaikkea muuta mahdollista ja olivat hyvin innoissaan vaikka me ei venalaisia ollakkaan.

Jannaa kansaa ne venalaiset kylla on: ensinnaakin niilla on mita ihmeellisimpia ammatteja (vessan oven vahti, roskaponton vahti ym, u name it, they do it) ja toiseksi niiden kioskeissa myydaan suurimmaksi osaksi pelkkaa vodkaa ja makkaraa. Makkara, suolakurkut ja punajuuret pelotti, mutta onneksi loydettiin makki :D Kultaiset kaaret, tuo ylikansallinen herkkusuiden paratiisi!

Pakollisten nahtavyyksien, ruokailun ja ostosten jalkeen valuttiin takaisin asemalle venailemaan junaa. Aseman tapahtumia piti seurata silma kovana, silla kaikkea sattui ja tapahtui. Pahoinpiteilyita (semi kuumottavia) tapahtui kaksi; ensimmainen sattui kun vieressamme olevaa nukkuvaa mafiosoa tuli "muovipussimies" varpaista kutittelemaan. Mafiosoa lievasti sanottuna vitutti, joten han hyokkasi nyrkit pystyssa "muovipussimiehen" kimppuun. Ilmeisesti tama on kuitenkin venajalla hyvin yleista, kun kukaan ei edes jaksanut paataan liikauttaa tappelijoiden suuntaan. Taman jalkeen venalainen mamma hermostui lapseensa (matkakirjassa sanottiin etta venalaiset ovat erittain lapsirakasta kansaa..) ja harrasti tarkemmin maarittelematonta kuritusta pidemman aikaa. Tormasimme myos venalaiseen Ulla Taalasmaahan, joka vietti aikaa erittain mielenkiintoisen karvahatun/imukupin/hiuspehkon omistavan kiinalaisen mummmon kanssa. Heita seuraillessa aika kuluikin hyvin nopesti. Valitettavasti Ulla Taalasmaa nauratti sen verran paljon, etta vatsasaryilta ei valtytty. Aseman sisustus oli erittain mielenkiintoinen, katosta roikkui kuolleen pandan nakoisia lamppuja. Lisaksi naimme koiran, jonka epailimme olevan sukua Laikalle, venalaiselle avaruuden mahdille. Laika, tuo kaikkien kosmonauttien esikuva!

Junaan loysimme helposti ja seuraavat kuusi paivaa asuimme pikkuhytissa, joka toimi niin makuuhuoneena (ellin makuuhuone ylakerrassa, nooran alakerrassa), keittiona, vaatehuoneena, eteisena ja keittiona. Siella sitten asustimme, ja tulimme tunnetuksi kolmesta asiasta, niina tyttoina jotka 1) nukkuivat niin paljon etta valilla muut vaunulaiset luulivat meidan jaaneen jo junasta pois, 2) soivat pelkkia nuudeleita, tama kauhistutti niin paljon naapureitamme, haamatkalla olevia austraalialaisia, etta he tarjosivat meille juustoa, suklaata ja kekseja, ja 3) kayttivat kenkien sijaan villasukkia, mika nauratti niin kiinalaisia kuin mongolialaisia. Ellin loistavan mongolian kielen tajuamisen ansiosta han paatteli etta he pelkaavat meidan varpaiden paleltuvan (vaikka junassa oli suurimman osan matkaa kuuma).

Meidan vaunussa oli kaksi kiinalaista samovaarin hoitajaa: Vanha Kiinalainen Herrasmies ja Nuori Samovaarimies. Vanha Herrasmies oli ahkera tyontekija, joka samovaarin lammittamisen lisaksi huolehti meista rajojen ylitysten ajan ja korjasi nooran rikkoman kaiteen. Yon pimeina tunteina han kuljeskeli kaytavilla iloisena ipodia kuunnellen. Nuori Samovaarimies oli silloin talloin laiskanpuoleinen, mutta ilahdutti meita jatkuvalla lallatuksellaan. Tosin mongolialainen tullimies ei tasta pitanyt, vaan tylysti kaski Samovaarimiesta hiljenemaan. Nuorena kapinallisena han kuitenkin harjoitti anarkiaa ja jatkoi lauluaan.

Junassa oli paljon kiinalaisia, ja vaikka tapasimmekin suomalaisen Villen, tuli parhaiksi ystaviksimme keski-ikaiset ruotsalaiset miehet, Johan ja Kalle tai Eric ja Andreas (nimet eivat koskaan oikein meille selvinneet...). He huoklehtivat mm. siita etta emme nukkuneet Ulan-Batorin ohi, vaan urheasti aamulla tulivat hakkaamaan ovea huutaen "Waky waky, it's Ulan-Bator time!". Lisaksi saimme nauttia aiemmin mainitun ihastuttavan aussipariskunnan jutuista.

Viikon aikana matkasimme kuuden aikavyohykkeen lapi, eika sita tunnetta voi sanoin kuvailla. Kellonajasta, vuorokaudenajasta tai viikonpaivasta ei ollut harmainta hajuakaan. Aika paljon nukuttiin kun vasytti ja valvottiin kun jaksoi. Jetlag kylla jossain vaiheessa alkoi kummitella, vaikka noora vaittkin ettei sellaista olekkaan. Kuitenkin, parempaa irtautumista arjesta ei voi ollakkaan. Jos satuimme olemaan valoisaan aikaan hereilla, naimme kaikkea mahdollista vuorista jarviin, slummeista kaupunkeihin, kameleista lehmiin ja autiomaasta metsiin. Asemilla ihmiset vilkuttelvat meille jatkuvasti. Maisemat olivat valilla mykistavia. Rajojen ylitykset sujuivat suunnilleen nain: ensin vessat suljettiin ja tajuttiin heti etta meilla molemmilla on pissahata. Sitten istuttiin ja taytettiin lappusia, annettiin passit ja lappuset, istuttiin ja venailtiin, venailtiin, venailtiin, venailtiin... Sitten joku tuli ja tuijotti meita, venailtiin taas hetki ja lopuksi passit tuotiin takaisin. Ja sama homma rajan toisella puolella. Tullityoskentelijat olivat kuitenkin suhteellisen mukavia, joku venalainen jopa totesi etta olemme "Beutiful girls" vaikka emme olletkaan lahes viikkoon peseytyneet.

Viikon sisaan mahtui myos tuskaisia hetkia, ne liittyivat ristikoihin. Nimittain me molemmat koukutuimme Heikin helppoihin ristisanoihin, ja kun emme keksineet oikeita sanoja meinasi tulla ruumita. Asemilla pyorahtaminen -30 asteessa kuitenki selvensi paitamme, ja onneksi loysimme myos venalaisen perinnejuoman Kalashnikovin.

Maanantaina saavuimme sitten Pekingiin. Kaikki oli ihmeellista kun tipuimme keskelta ei-mitaan miljoonakaupunkiin. Hostelli loytyi pienen mutkan kautta, ja ensimmainen suihku viikkoon tuntui sanoinkuvailemattoman hyvalta. Muutenkin taalla on torkean siistia ja ollaan positiivisesti yllattyneita. Jotain sitten kierreltiin ja kaarreltiin, ruokaa tilattiin piirtamalla lapulle kana, riisinjyvia ja porkkana. Ah miten herkullista kiinalaista ruokaa saatiinkin kolan saattelemana, ja siita maksettiin jopa 2,8e molemmilta yhteensa. Kuitenkin jalkiruoka papupulla (pulla missa oli papuja) hieman etoi. Kaikki on taalla halpaa ja ihmiset hauskoja, vaikka eivat oikeen sanaakaan tajua. Metroja kulkee koko ajan ja niilla paasee lahes kaikkialle. Metrolippu maksaa 0,2e, eli kierteleminen on melkein ilmaista. Tanaan kaytiin Kielletyssa kaupungissa, silk marketissa ja syotiin jotain epailyttavan nakoista. Elli loysi myos kaikenlaista pandasalaa. Iltaohjelmassa on joulukoristeiden askarteleminen karkkipaperista. Saat ovat suosineet, mutta viela lampimammat saat houkuttelevat. Huomenna vietetaan joulu Kiinan muurilla ja torstaina junalla Shanghaihin!

Oikein hyvaa joulua, syokaa paljon lanttulaatikkoa!
-Noora & Elli

---

Comments

[Ellu]

Voi hiisi vieköön!
Voi äh ja plääh ja äh. En meinaa kestää lukea kun tahdon poispoispoispois täältä ja teidän oleminen kuulostaa niin mainiolta! Sen sijaan mä luen koko kevään jotain tyhmää oikeutta ja luen vaan kateellisena teidän reissauksesta! Höh. Pitäkää hurjan kivaa ja hyvää joulua. :)