Beijing-Shanghai-Shenzhen

---

---

Ihan ei Hong Kongii asti paasty, vaan ollaan honkkareitten ylapuolella kiinalaisessa jattilaiskaupungissa nimelta Shenzhen. Kaunis paikka jossa jo tuoksuu tropiikilta ja talvitakeille sanotaan adios huomenna kun jatketaan matkaa entista etelampaan.

Viime kirjoituskerran jalkeen ollaan saatu paljon taas aikaan. Pekingissa vietettiin hyvin eiperinteinen joulu kun kaytiin Kiinan muurilla, joka todettiin jatti-isoksi aidaksi, jossa on paljon portaita. Muurille paasy oli sen koosta huolimatta uskomattoman vaikeaa, tarvittiin metroa, bussia, taksia ja jalkoja. Mutkat matkassa tosin tarjosi vaan tilaisuuden katsella enemman Pekingilaisia laitakaupunkeja ja vahingossa paadyttiin pallistelemaan olympialaisten kisapaikkoja ja bongattiin bird nest. Itse muuri oli iso, eika saa ollut yhtaan niin kylma ja kaamea kun oltiin luultu. Kiivettiin niin ylos kuin jaksettiin ja huudeltiin Mulanista tuttuja repliikkeja, joita on harjoiteltu jo pidemman aikaa. Alas paasyyn meni niin pitkaan, etta oltiin tultu lukituiksi porttien sisapuolelle, onneksi kiltti kiinalainen mies vapautti meidat ja paastiin viettamaan kiinalaista joulua saatuamme ensin kiinalaisilta ystaviltamme taksin ja zombailtuamme lahes yhta kiemuraisen matkan takaisin hostellille. Muuten joulun viettoon kuului kiinalaisen tavan mukaan Bob Marley, sangria ja herkkuriisisapuska.

Pekingista matka jatkui joulupaivana kohti Shanghaita, jonne junamatka kesti 12 tuntia. Asemalla olimme enemman kuin hukassa, onneksi tapasimme yhta hukassa olevan jenkkimiehen, joka tutustutti meidat texasinkiinalaiseen perheeseen, joilta matkaaminen pitkin kiinan rautateita sujui leikiten ja paasimme oikeaan junaan. Junasta saimme jalleen uusia mielenkiintoisia ystavia, ensimmainen heista norttikiinalaispoika joka tiesi Suomen koulutuksesta ja taloustilanteesta Elliakin enemman ja piristi paivaa toteamalla kimi raikkosesta jo legendaarisiksi muodostuneen sanat "he's very handsome man". Saapuessamme Shanghaihin saimme myos ilon tutustua walt disneyn tunnetuksi tekemaan, myos hyvin legendaariseen satuhahmoon eli Nalle Puhiin. Sveitsilaiseksi epailemamme Puh aiheutti paljon hupia paivaamme, mutta tuli samalla pelastaneeksi sen annettuaan meille viihtyisan hostellin osoitteen, johon sittemmin paadyimme asustelemaan muutamiksi paiviksi. Ennen kotiutumistamme kavimme jo hakemassa seuraavat junaliput. Seisoimme kiltisti jonon paadyssa, kunnes poliisiseta vei meidat English speaker counteriin, jonon ohi. Lansimaalaisena tyttosena olemisen hyotyja.

Vaikkakin Shanghaissa olomme koostui nukkumisesta ja kiinalaisesta ruuasta, jaksoimme sen verran pallistella myos kaupunkia etta saimme siita todella makean kuvan. Shanghai on pilvenpiirtajia ja valohassakoita, Kiinan New York.

Matka kohti Shenzhenia alkoi puolilta paivin parin shanghaiyon jalkeen, talvikengat saivat jaada ihalemaan Shanghain valoja ilmaston lampenemisen vuoksi. Lahdimme taas pallo hukassa kohti juna-asemaa, mutta siella osasimme jo toimia kuten paikalliset. Kuuden tunnin junassa istumisen jalkeen aloimme miettia kuinkahan kauan matka maaranpaahan kestaa ja saimme kuulla sen kestavan kahdeksantoista tuntia. Vahan mainasi hymy hyytya, mutta onneksi vieressamme istui lahemmas satavuotias (ehka ylikin) kiinalainen pappa, joka oli hyvin kiinnostunut tavaroistamme ja kielimuurista huolimatta pidimme toisillemme seuraa matkan ajan. Pappa piti kirjojemme lukemisesta ja katseli mielellaan ottamiamme valokuvia, joita Noora auliisti esitteli. Jokaiseen papan kysymykseen vastattiin paan nyokkayksella (jos ne nyt olivat kysymyksia) ja hymylla. Meita kiinnosti hyvin paljon, miksi eras junan tyontekija kaupitteli koko matkan kaikenlaista kraasaa valohyrrista 3D peuran kuviin. Mielenkiinnolla seurasimme myos kiinalaisen pikkulapsen ruokailutottumuksia, hyvin naytti pullamossolle ruoka maistuvan.

Aamuvarhaisella saavuimme Shenzheniin, josta ainoat asiat jotka tiesimme etukateen oli sijainti kartalla ja kahden hostellin osoitteet. Pienen palloilun jalkeen taksikuski onnistui loytamaan antamaamme osoitteeseen ja paasimme uuteen kotiimme. Lahes vuorokauden valvomisen jalkeen nukutti suhthyvin. Eilen kaytiin ostamassa junaliput Nanningiin ja lippujen ostaminen oli jalleen kiintoisa kokemus. Parin tunnin jonottamisen jalkeen olimme onnistuneet saamaan liput oikeaan paikkaan ja oppineet etta paikallisen tavan mukaan jono seisoo paikoillaan sen aikaa kun kassaneiti pitaa ruokataukonsa. Paikallinen erikoisuus: metrolippujen sijaan kaytetaan metropoletteja, jotka epailyttavasti muistuttavat pokerin pelimerkkeja.

Koska juna kulkee taas huomenna, juhlimme uutta vuotta jo eilen kiinalaisen oluen ja kiinalaisen ruuan merkeissa. Hyvaa uutta vuotta sinnekin ja paljon halauksia! Me lahdemme kohti kesaa muahahah

---

Comments

[Pinkkari]

hihuu
oon kait vahan tyhma, koska luulin laittaneeni teille tosi pitkan kommentin niin nyt en loyda sita..joko mun kone tappeli vastaan tai sit oon vaan nahnyt unta..nojaa..nopee kotiin sielta!! Ja kiitos kortista <3