Good morning Vietnam!!!!

---

---

Whiiiii terkkuja Vietnamista!

Vuoden ensimmainen paiva alkoi junamatkalla ensin Guangzhouhun ja sielta safkaamisen jalkeen Nanningiin. Oltiin ekaa kertaa makuuvaunussa, koska kiinalainen nainen ei osannut myyda meille istumapaikkoja, tai itseasiassa me ei osattu puhua kiinaa niin hyvin etta oltaisiin osattu pyytaa niita. Plussat makuuvaunussa: jaloille on oikeesti tilaa, kamoille oikeesti on tilaa, ihmisilla on oikeesti tilaa liikkua. Kuitenkin illan lahentyessa makuupaikat tuntuivat siina mielessa turhilta, etta oltiin otettu kofeiinitabletit eika oikeen vasyttanyt. Meidan vastapaisessa sangyssa nukkui ninja ja rillirouskukiinalainen, kummastakaan ei ollut oikein seuraa, rillirousku osasi sanoa 'Happy new year' ja siihen se meidan valinen ystavyys sitten toyssasikin.

No ihan yhta hyvin siella makuuvaunuissa lappa lens kun istumapaikoilla, ja ilmeisesti sen verran aanekkaasti suomea lausuttiin, etta joku jaba akkas meidan olevan lansimaalaisia. Ekaks Elli katsoi etta taas yksi kiinalainen student haluaa tulla meidan kanssa harjoittelemaan englannin kieltaan, kunnes hoksattiin etta se ei ollut kiinalainen (tosiaan, tassa oli juhlimisen aihetta, kun Kiinassa oleskelun aikana tavattiin yks saksalaisperhe, pari jotain ehka-eurooppalaista ja kiinalaisia kiinalaisia kiinalaisia kiinalaisia...). Uusi ystavamme oli portugalilainen Miguel ja siina jutellessamme paatimme muuttaa suunnitelmamme yopya muutama yo Nanningissa, ja lahtea poikien matkassa Vietnamiin.

Saavuttiin kuudelta aamulla Nanningiin (Elli oli nukkunut 0h, Noora ehka 3h) ja tavattiin Miguelin krapulaiset ystavat Joao, Gil ja Wasco. Kaytiin hakemassa ekaks liput tanne Hanoihin ja sitten meilla oli koko paiva aikaa hengailla siella perakylassa (infonurkkaus: asukasluku 6,5milj. suurkaupunkien jalkeenhan tama oli meille vain suuri lappa). Nanningissa puoli paivaa meni safkatessa ja katsellessa tai chi -mummoja. Tajuttiin myos etta jos kiinalainen on vanha, se on silloin tosi vanha. Ei olla ihan varmoja onko nanningilaiset koskaan ennen nahneet ei-kiinalaisia, kun meita osoiteltiin, tuijoteltii suu auki ja tokittiin.

Jossain vaiheessa Elli synnytti haaveen spasta. Olo oli hieman likainen ja kun Elli oli tarpeeksi paljon suihkun ihanuutta Nooralle vatvonut, paatettiin lahtea sellaista etsimaan. Kaveltiin ympyraa kun kukaan ei osannut sanoa englanniksi mitaan mika meita olisi jossain maarin auttanut Kadonnen span metsastyksessa. Kuumuus sai meidat tuskaisiksi, ja kun lahdettiin etsimaan juottolaa tormattiinkin hienoon valkoiseen rakennukseen, jossa luki "Thai massage & sauna". Ajatus saunasta oli niin houkuttteleva, ironinen ja patrioottinen, etta pakkohan se oli testata. Kuten Elli asian myohemmin ilmaisi kun portugalilaiset meidan touhuja ihmetteli; "If there is a sauna in China, you have to experience it."

Saunan respan nainen ei edes ymmartanyt mita saunalla tarkoitettiin vaikka se kaikkialla siina rakennuksessa lukikin. Onneksi Elli Picasso piirsi siita kuvan ja paastin kun paastiinkin huoneeseen, josta loytyi hoyry- ja normisauna ja suihkut. Istuttiin siella taivaalliset kolme tuntia ja pestiin kaikki reissun tomut veks. Kiinalaiset tulivat valilla ovelle ihmettelemaan mita ihmetta me kolme tuntia siella puhailtiin.

Taman kaiken ihanuuden jalkeen oli taas vaan aika safkata kiinalaista mattoa, kaytiin myos vahan nettikahvilassa (jossa oli iha hullusti wowittajia) ja ostettiin ruokaa. Ollaan muuten lihottu ehka noin 190kg taalla, tai ainakin ruoka on ollut lasna joka minuutti.. Sitten lahettiin poikien kanssa venailemaan junaa, paastiin muuten V.I.P. odotushuoneeseen, missa oli sohvia ja pienia puroja taynna karppeja. Snobbailtiin siella aikamme, venailtiin etta juna saapuis. Ja sitten alkoi matka kohti Vietnamia! Vorsch vamos para u Vietnam!

Taa oli eka junamatka, missa ei tehty mitaan muuta kun nukuttu (Elli oli tosiaan valvonut sellaset 36h putkeen). Kolmelta yolla saatiin herata ihanan passinaisen kiljuntaan, esiteltiin naamojamme ja viisumejamme ja sitten mentii Vietnamin rajalle viela tayttelemaan jotain lappusia ja vaihettiin juna vietnamilaiseen.

Kiina pahkinankuoressa:
-ihmiset jaksoivan pallistella meita
-kiinalaisia oli paljon, kaikkialla ja kaiken aikaa
-parhaat lapat loytyy kiinalaisen metron televisiosta
-kiinalaiset nukkuvat missa vain, miten vain ja milloin vain

Ysilta aamulla nakyi ikkunasta Hanoi. Pilvenpiirtajat ja kauppakeskukset vaihtuivat pikkutaloihin ja ihmiset kutistuivat kiinalaisista viela puoleen. Kaveltiin siina sitten asemalta poikien kanssa hotelliin (jepjep, asutaan ihan oikeassa hotellissa, koska taalla on niin halpaa). Ha Noi Thyu Lam Hotel on ihan mieleton hotelli. Respantati Hoa on nykyaan yksi parhaista ystavistamme. Han huolehtii meista, soittelee aamuisin haluammeko aamiaista ja jos emme ole jaksaneet herata aamiaiselle, han tarjoilee sita oikeastaan ihan mihin kellonaikaan tahansa. Lisaksi hotelli on hankkinut meille junaliput (asema on noin 500 metrin paassa), pessyt pyykkimme ja vaihtanut kiinan juanit paikallisiin dongeihin. Dongista voisi mainita sen verran, etta 1 euro vastaa 22750 dongia, olemme siis miljonaareja. Vietnam on juuri niin Vietnam kun kuvitella saattaa. Taalla on kaoottinen liikenne, ihmisia kulkee kaikkialle mopoilla ja pyorilla, perheet asuvat yritystensa ylakerroissa, puolen litran kalja maksaa 0,3e, lossilla on oikeestikkin paassa ne riisinpoimijahatut, kaikki on hymyilevia ja ruokaa on saatavilla aivan kaikkialta kaiken aikaa.

Nooran oodi ruoalle: Jos kiinalainen ruoka oli hyvaa vietnamilainen matto on taivaallista! Eilen vedettiin illalla riisia, inkivaarikanaa, kermasienimossoa, rapukevatrullia (maailman parhaita kevatrullia), nuudelikeittoa ja viela lisaa riisia. Namnamanamanamnamnam me like it <3333333333333 Taalla vois syoda KOKO AJAN (paitsi sillon kun ravintolan lattialla juoksentelee rotta tai kissa (molemmat koettu) ja silloin kun keittajanainen tarjoaa lienta missa on jotain porsaan ruumiinosia (sekin koettu...)).

Hanoi on palloilijan unelma. Taalla voi vaan kavella ja kavella ja kavella ja koko ajan on ymparilla jotain. Taa on myos chillauksen paakaupunki, porukalla ei oo kiire mihinkaan, joten mekin ollaan zenilaisen tyynesti istuskeltu tunteja terdeilla ja puistoissa ja vaan oltu. Vaikka kaikki on taalla jotenkin tosi hektista, silti kaikki ihmiset ottaa iha rennosti. Saat on ollu jo +20 ja aurinko moikkaillu sillon tallon, Nooralla on jo paniikki palamisesta. Hanoissa meilla oli jalleen mahdollisuus nahda mausoleumi. Olisimme reissullamme voineet kayda katsomassa kaikkia maailman neljaa mausoleumia, mutta heraaminen aamulla ei ole suurin vahvuutemme, joten kaikki kuolleet saavat levata meilta rauhassa. Tuskin se niin suuri menetys voi olla ettei ole nahnyt edesmenneiden diktaattorien ruumiita.

Loppuun voisimme viela kertoa rakkaimmasta ystavastamme Doximycinista. Alotettiin malarialaakitys samana paivana kun tultiin tanne ja kaikki sujui ihan rennosti. Elli ei saanu mitaan haittavaikutuksia. Noora saikin sitten tappavan vatsakivun, kuumia aaltoja, kylmia aaltoja, jotain kuumeen tapaista, ihottumaa ja jatkuvan pahoinvoinnin seka kaiken taman lisaksi ientulehduksen ja puhkeavan viisaudenhampaan (epailemme etta namakin johtuvat malarialaakkeista). Valilla ne menee ohi, valilla tulee takaisin, mutta Johanna Tukiaisiksi emme ryhdy! Kaiken lisaksi emme edes ole erityisen hyvia suojelemaan itseamme tata tautia vastaan ilman laakitysta, operaatio 'Tapetaan malariahyttynen huoneesta' ei ole onnistunut, vaikka olemme sita jo muutaman yon yrittaneetkin. Oi rakas Doximycin...

Arskalle tiedoksi: hanoissa on vetta. Huomenna jatetaan kaupunkien halina taakse pitemmaks aikaa, ja lahetaan koluamaan pienempia mestoja. Juna kuljettaa Huehen ja sielta aikanaan Laosiin! Arrivaaaa!

PS. jokainen joka kehtasi epailla sniiduilutaitojamme havetkoon, elamme 20euron paivabudjetilla kuin kuninkaat hahhah
PPS. kiitos vuosaaren k-citymarketille muhkeista erorahoista, kylla meidan nyt kelpaa
PPPS. tata menoa palaamme kotiin ensi vuoden puolella

---

Comments

[kjcoi]

ingenting
kuulin huhuu et duunailisitte tämmöst matkablogii ni oli pakko tulla tsiigailee. kuulostaa kyl nii siistilt noi mestat mis hengailette ettei mitää järkeä, järjetön kateus ja matkakuume kumppanein istun ja luen näit stooreja. keep up the good work, pakkoha tätä teiä blogii on vissii alkaa aktiivisesti seuraa ku näi intohimosesti tänne settiiki ootte jaksanu laittaa