Advertisement
Published: July 25th 2006
Matka Mendozasta kohti Chilea aluillaan
Tassa ensimmaisia kosketuksia bussimatkalta valkohuippuisiin vuoriin...Jumiutuminen viikoksi Saltaan ei todellakaan tuntunut mukavalta vaihtoehdolta, joten lopulta paatimme ottaa - jalleen kerran - pitkan bussimatkan ja siirtya suoraan Chilen paakaupunkiin Santiagoon. Tiedossa lahes kolmekymmenta tuntia bussissa: ensin kahdeksantoista tuntia Mendozaan ja sitten pienen odottamisen jalkeen kahdeksan tuntia Mendozasta Andien yli Santiagoon.
Tassa vaiheessa nuo bussimatkat alkavat menna jo rutiinilla - voimme aivan rehellisesti sanoa, etta kolmekymmenta tuntia meni yllattavan nopeasti !
Bussimatkamme tosin tarkoitti sita, etta nyt joudumme jattamaan Chilen pohjoisosan valista...ja mita luultavimmin myos Perun (olemme tosin nyt kayneet kolmena paivana perakkain LAN Chilella ja yrittaneet saada jarjestettya RTW-lippuumme ylimaaraista lentoa, mutta asiat eivat vain jarjesty taalla yhta nopeasti kuin Suomessa - varsinkaan kun tuo tulkkitaso espanjassa ei ole "ihan-viela" saavutettu... 😊 ).
Matka Mendozasta kohti Chilen rajaa meni sita AIVAN SAMAA reittia, jolta Hannu joutui kaantymaan kesken takaisin jaatyaan kivivyoryn taakse. Hannu esittelikin varsin suurella hartaudella kohteita tyyliin: "...nyt tulee ihan kohta se mutka josta kaannyimme takaisin - eiku ei se olekaan viela tama....tuolla se kylla jo saattaisi olla...." - tiedattehan kasitteen: todellinen-tietaja.
Chilen ja Argentiinan valinen raja sijaitsee keskella vuorta (elikkas menee ilmeisesti ko. vuoren huipun kautta). Rajanylityskohtaan on rakennettu vuoren lapi muutaman kilometrin mittainen tunneli, joka on ilmeisesti kuitenkin tehty
Hiihtokeskus Argentiinan puolella
Hiihtokeskus Argentiinan puolella: Los Penintentes. niin kauan sitten etteivat nykyaikaiset rekat/bussit mahdu samaan aikaan kunnolla tunnelissa ohittamaan - ainakin nain paattelimme bussikuskimme kaasu-jarru - tyoskentelysta.
Itse rajamuodollisuuksia ei voi taalla kuin ihmetella.
Toisaalta siksi, etta miten homma voi toimia niinkin hyvin, vaikka oikeastaan missaan ei ole mitaan opasteita - tai ainakaan kovin loogisia sellaisia, ja toisaalta siksi, etta rajoilla ei ole ollut kertakaikkiaan MITAAN perinteista rajahassakkaa ja kaikki on sujunut ainakin meilla aivan loistavasti.
Talla kertaa tosin ihmetystamme/suuttumustamme heratti amerikkalainen puoli-perhe: aiti, kaksi tytarta, poika ja toisen tyttaren poikaystava, joiden kohtuullisen-aanekkaille "oh dear" huudahduksille ei meinannut tulla loppua siina vaiheessa, kun kaikki tavarat otettiin bussista ulos, heitettiin lapivalaisulaitteen lapi ja samaan aikaan matkustajat pistettiin seisomaan riviin kasimatkatavaroidensa kanssa. Rivissa ollessamme sitten paikallisen "maataloustuotteiden valvontaviraston" (meilla ei ole sitten harmainta aavistusta keta he oikeasti olivat, mutta toimivat kuten huumepoliisi) opetettu koira kaveli nuuhkien ja haistellen kaikkien matka- ja kasimatkatavaroiden ohi alkaen haukkumaan aina kun loysi epailyttavia aineksia: appelsiineja, lihaa, juureksia tai muuta vastaavaa...sipsimme jaivat kuitenkin rauhaan.
Chilen puolella tie muuttui aivan toisenlaiseksi: uskomattoman jyrkaksi serpentiinitieksi, jota rekat yrittivat epatoivoisesti paasta ylos. Ainakin naytti silta kuin suurin osa naista rekoista olisi ollut tyhjia eli suurin osa tavaravirrasta kulkisi Argentiinasta kohti Chilea, mutta tama
Rekkajonoa rajalle
Rekkajono serpentiinitiella ei voi olla kuskeillekaan kovin miellyttava kokemus...vaikka taitavat kylla olla jo tottuneita. Tassa vain pieni osa jonosta joka jatkui kilometrien matkan. nyt vain on MUTUa.
Bussimme ajoi tata jyrkkaa serpentiinia alaspain lahes kavelyvauhdilla, koska edella menevat taysinaiset rekat eivat ilmeisesti luottaneet jarruihinsa niin paljoa, etta olisivat uskaltaneet ottaa kunnolla vauhtia noin kahdensadan metrin pituisilla serpentiinitien suorilla osuuksilla. Bussikuskimme osoittautui kuitenkin varsinaiseksi Tommi Makiseksi, koska nailla serpentiiniteilla han otti puoli tuntia meita aiemmin lahteneen bussin kiinni. Onneksi talla jyrkimmalla osuudella hankin ymmarsi olla ohittamatta edessamme madellutta yhtenaista rekkajonoa.
Heti Chilen puolelle tultuamme meni taman serpentiinitien yli myos hiihtohisseja. Jalkeenpain kuulimmekin, etta juuri kyseinen keskus on ehdoton huippu Santiagon lahimaastossa sijaitsevista hiihtokeskuksista. Oli jotenkin epatodellinen fiilis tuolihissien kulkiessa talla jyrkimmalla osuudella korkealla paamme ylapuolella. Rinteet nayttivat kylla upeilta, mutta valitettavasti vielakaan emme hiihtamaan paasseet.
Uuteen maahan tullessa herattaa ihmetysta lahestulkoon aina se kuinka erilaisilta maat nayttavat, vaikka nayttavatkin samanlaisilta. Maaseutua tutkaillessamme emme osanneet heti sanoa, mika Argentiinan ja Chilen valilla oli erilaista, mutta kuitenkin ero oli selkea. Sama tunnehan tulee jo siina vaiheessa kun ylittaa Suomen ja Ruotsin valisen rajan.
Lopulta saavuimme Santiagoon ja ensimmaista kertaa meidat paasi "ryostamaan" taksikuski perien meilta tuplahinnan taksimatkastamme. Onneksi kokonaissumma oli kuitenkin vain 4,5 euroa eli menetimme tuossa "ryostossa" noin 2,25 euroa....mieluummin tuon "ryostaminen" kuin digikameran.... 😊
Tarkeinta paivassa oli kuitenkin se,
Serpentiinia alaspain...
Voitte vain kuvitella milta tama naytti "oikeasti" - kuvahan valehtelee juuri jyrkkyyksissa... etta vihdoinkin saimme ylitettya talviset Andit, jotka ovat jo kahdesti pysayttaneet meidat ja pakottaneet muuttamaan suunnitelmia.
Advertisement
Tot: 0.093s; Tpl: 0.01s; cc: 11; qc: 71; dbt: 0.0611s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Irma Riippi
non-member comment
Irma-äiti
Hei rakkaat matkalaiset! Monet, monet kiitokset siitä, miten hyvin ja seikkaperäisesti , kuvin,sekä tekstein kerrotte vaiherikkaasta SEIKKAILUSTANNE! Minua vain välillä hirvittää nähdä millaisia paikkoja "koluatte" ja kuinka hankalia teitä liikutte.Onneksi on onni ollut myötänne ja toivon niin olevan jatkossakin. Nyt lähden mökille Tiinan kanssa maalaamaan ja kuten Hannulle kerroin, on isä hillaretkellä pohjoisessa.Kolmen päivän kuluttua luen taas innolla postianne. Kesäterveiset helteisestä kotimaasta! Lähettää :Irma-äiti