Advertisement
Published: July 25th 2006
Funicular
Aina paasee korkeammalle kuin hostellin parvekkeelle. Tassa olemme matkalla kohti 870 metria ja Hanna ei hengittanyt koko matkalla.Olemme tulleet tulokseen, etta olemme molemmat erittain positiivisesti yllattyneita Chilesta ja Santiagosta! Luimme kylla etukateen Lonely Planetista, etta Santiagosta loytaa amerikkalaisia ja eurooppalaisia vaikutteita, mutta emme osanneet varautua taysin lansimaiseen katukuvaan pukumiehineen, ei kerjalaisia ja joka toisessa kadunkulmassa sijaitseviin Pizzahutteihin, McDonaldseihin ja Dunkin Donatseihin! Olemme ilmeisesti vaihtaneet mannerta huomaamattamme.... Jossain maarin tama on ollut myos pettynyt, koska emme ole nahneet paljoakaan asioita, joita voisimme kuvailla chilelaisina tai paikallisina - jollei lasketa niita matkamuistokojuja, joihin Hanna raahaa Hannua.
Vietettyamme ensimmaisen yon Santiagossa HI-hostellissa, jonne olisi mahtunut yksi rykmentillinen majoittumaan ja jonka tunnelma oli kuin suoraan opiskelijasolussa, loysimme Hostelworldin avulla pienemman ja huomattavasti paremmin meille sopivan Hostal de Sammyn keskella yliopistoja (joita taalla riittaa! Ilmeisesti kuka tahansa voi laittaa pystyyn yliopetusta antavan instituutin.). Olemme saaneet taalla pari karvaista kaveriakin: omistajan kissa Mr White ja koira Ms Sausage (kylla... hanen nimensa on makkara...) ovat joka aamu rapistelleet ovemme ulkopuolella odottamassa aamurapsutusta. Nyt uidaan sitten elaintenkarvoissa.
Santiagossa olemme saaneet rentoutua ja nauttia elaman pienista iloista, joista nyt jaamme kanssanne ne ehdottomat valopilkut! Ensinnakin olemme ensimmaista kertaa paasseet katsomaan oikein englanninkielista elokuvaa ihka oikeaan leffateatteriin! Se voi olla todella virkistavaa kun kuulee muuten espanjaa koko paivan ymparillaan! "Los Piratas del Caribe" ei ehka elokuvana
Ajetaan me tandemilla?
Paikallisten sunnuntaipaivan iloja: ajetaan maastopyoralla vuorelle, otetaan aurinkoa ja lasketaan vapaalla alas. Alhaalla levittaytyy Santiago de Chile. haikaissyt, mutta tarjosi klo nelja iltapaivalla hauskat naurut. Enemman ehka kuitenkin nauroimme kokemuksille ennen elokuvaa: ensinnakin koko viiden minuutin lippuluukulle jonotuksemme ajan, takanamme jonottava noin 10 v. tytto puhui meille espanjaa ja tuijotti Hannaa intensiivisesti. Yritimme hokea takaisin, etta emme ymmarra sinua, mutta silla ei nayttanyt olevan mitaan vaikutusta... Lippuluukulle paastyamme mainasi lipunostomme luottokortilla katketa siihen, etta emme olleet hoksanneet, etta tarvitsisimme elokuviin menoa varten passimme! Kiltti myyja kuitenkin paasti tyhmat turistit sisaan ja jatkoi muilta kortilla maksavilta passien kopioimista. Sisalla salissa seurasimme silma tarkkana neljaa tyontekijaa, jotka kantoivat sisaan popcorn kojun muine myyntiartikkeleineen ja alkoivat vaellella ympari salia. Veikkauksemme siita mahtaako sama jatkua lapi koko elokuvan, ei onneksi toteutunut. Voitteko muuten kuvitella, etta edes elokuviin mentaessa ei ole sanottua, etta saisi popcorninsa suolalla maustettuna. Taalla kaikki syovat popcorninsa nimittain joko hunajalla tai Dulce de lechella. Meidan suolapopparit haettiin nenaa nyrpistellen jostain takahuoneen komerosta, jota ei varmaan oltu kaytetty vahaan aikaan...
Opaskirjamme kehui aluetta nimelta Barrio del Bellavista ja suuntasimmekin sinne sunnuntaina kahville oikein houkuttelevan nakoiseen paikkaan. Mika nautinto meita siella lasivitriinissa odottikaan! Ensinnakin tee: kaikki teet olivat Zen-teeta ja jokainen maku tarjosi mainosten mukaan erillaisia stimulantteja. Hanna paatyi rahoittavaan ja mielen ja ruumiin Zen-tilaan vaivuttavaan vihreaan kamomillateehen. Vaikea
Turistinahtavyydelle? Passi, kiitos.
Passinesitys jono ennen kuin turistit paastetaan sisaan yhteen kaupungin monista puistoista. sanoa oliko Zen-tila kovin pitkakestoinen... Ja se kakkupala... Olemme maistelleet taalla matkatessamme jos jonkinlaisia kakkuja, jotka yleensa on keitetty, kieritetty ja uitettu jo kulttimaineeseen nousseessa Dulce de lechessa (edes Hannalla ei ole niin isoa makean hammasta!). Ensin lusikka uppoaa pehmeaan marenkiin, joka on kevyesti "poltettu" paalta. Sitten tulee kerros sitruunavanukasta ja viimeisena juuri sopivan kostea vaalea kakkupohja... Emme oikeasti ole koskaan syoneet niin hyvaa kakkua! Kumpikaan meista ei kuitenkaan uskaltanut pyytaa toista palasta... Paikan omistaja innostui kakkureseptin lisaksi kertomaan omasta parin vuoden takaisesta matkastaan Helsinkiin!
Kakuista Hush Puppies kenkakauppoihin. Kuten jo aiemmin olemme kertoneet niim olemme onnistuneet rikkomaan jo uskomattoman maaran tavaroita matkan aikana (lahinna luonnollista kulumista kun samaa neljaa vaatetta kayttaa kaksi kuukautta putkeen) ja viimeksi poksahti Hannalta kaupunkikenkien hihna poikki. Ihmeellista kylla emme ole koko matkan aikana nahneet yhtaan suutaria, joten olemme taalla talvikenkian aleista yrittaneet loytaa uusia kavelykenkia. Kaksi sanaa: Hush Puppies... Ihania kenkia, mutta valitettavasti pitavat niin pienia varastoja, ettei suomalaiseen huikeaan 39 jalkaan ole viela pentuja loytynyt. Mutta toivoa ei ole viela menetetty! Ja vanhat kengatkin kulkee viela mukana jos suutari sattuisi jostain loytymaan.
Lan Chile on tarjonnut meille jo kolmena iltapaivan ajanvietetta. Olemme yrittaneet selvittaa josko saisimme RTW-lentolippuihimme lisattya yhden lennon Santiagosta
Chilelainen makujuoma
Vuorella nautimme jo muutaman paivan ihmetysta aiheuttaneen juoman. Muki pitaa sisallaan ohrasuurimoita (?), persikoita ja jaateeta. Nam... Limaan ja tama on osoittautunut oletettua vaikeammaksi. Ystavallisista virkailijoista huolimatta joudumme viela tanaan yrittamaan uudelleen, kun eilen lippumme viimein saatiin faksattua jonnekin toiseen toimistoon, joka laskee olemmeko oikeutettuja muutokseen. Voi siis olla, jos onni suosii rohkeaa, etta paasemme sittenkin viela visiitille Peruun.
Eilen illalla kokeilimme myos jotain uutta ja eksoottista, jota emme toistaiseksi ole matkan aikana paasseet kokeilemaan... Kokkasimme nimittain itse ruokamme hostellin keittiossa. Supermarketista haetut lihat, riisit, kerma ja sienet muuttuivat ihan syotavaksi annoksiksi vaikka hostellin omistaja hieman kyseli ruoan raaka-aineiden peraan...
Santiago jaa tanaan taakse talla eraa kun matka jatkuu 120 km paahan Valporaisoon. Busseja pitaisi lahtea 30 minuutin valein joten toivotaan, etta lippujen ostaminen viime tingassa onnistuu. Liman lentoa lahdemme kyselemaan sadetakit paalla.
Advertisement
Tot: 0.112s; Tpl: 0.015s; cc: 10; qc: 71; dbt: 0.073s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Eeva
non-member comment
Tuleekohan vieroitusoireita....
....kun "joudun" lähtemään lomalle kolmeksi viikoksi, eikä nettiin pääsy ole vaivatonta ja jokapäiväistä. Loman jälkeen onkin varmaan monta tarinaa luettavana. Täällä meillä soivat torvet seuraavan viikon ajan Hamina-tattoon merkeissä. Iloista seikkailumieltä teille!