Kalaruokaa Valparaisossa....

---

Seuraavat kaksi kappaletta eivat kerro sitten yhtikas mitaan Valparaisosta, joten jos halusit kuulla jotain fisuista tai Valparaisosta, niin siirry kaksi kappaletta etiapain...Kiitos!

Kuten aiemmista teksteistamme olette voineet lukea metsastimme kuumeisesti lisalentoja RTW-lippuhimme, joiden OneWorldin mainoslehdykkaisten mukaan pitaisi olla niiiin helppoja jarjestaa...ei ilmeisesti pade Chilessa, koska jouduimme kaymaan LanChilen toimistossa yhteensa neljana eri paivana viisi kertaa, jotta saimme lisaliput jarjestymaan... ja jokaisella kerralla asia MENI askeleen - pienen sellaisen - eteenpain! - Lopulta saimme kuitenkin lisalennot jarjestymaan, joten kohta olemme Perussa... 😊

Kun lennot sitten lopulta jarjestyivat, niin ne tulivat halvemmiksi kuin bussi samalle valille...tama kuitenkin ajoi Hannan - joka siis on meista se enemman "organisoitumistarpeinen" - puolisekavaan olotilaan, koska homma ei ollutkaan suunniteltu viikkoksi etukateen... 😊 ...puhumattakaan siita, etta sen jalkeen viela piti lahtea pariksi paivaksi Valparaisoon ja tulla sielta sitten suoraan lentokentalle ja lahtea Peruun...Hannu vain hieroi kasiaan tokaisten: tama on matkustamista...ei kaikkea voi suunnitella etukateen (Hannu mielesta tosin mitaan ei pitaisi...)

Valparaiso ei todellakaan nayttanyt meille ensimmaisena paivana parhaita puoliaan. Vetta tuli kuin suoraan sielta Esterin kuuluisasta ja olo olisi voinut olla todella surkea, ellemme olisi varautuneet reissulle paasta varpaisiin gore-tex asuilla. Nailla ilmoilla hyvat varusteet auttavat sen verran ettei tarvitse jaada sisalle makaamaan, vaikka Esteri nayttaisikin sita suurta ja mahtavaansa...

Ensimmaisen Valparaiso-paivan ehdottomasti paras osuus oli paikallinen kalaravintola, joka sijaitsi paikallisen kalamarkkinan toisessa kerroksessa. Alueella, josta Lonely Planet toteaa, etta alueella liikkuu hamaraperaista sakkia ja pida silmat selassakin...hostellimme suosituksesta paatimme kuitenkin lahtea juuri sinne (LP:n vaikutuksesta kuitenkin ilman paivareppuja ja digijarkkareita).

Matkalla kalaravintolaan maisema todellakin muuttui Valparaison paa-aukiolta siirryttaessa kohti kalamarkkinaamme. Kaduilla kavelijat muuttuivat hieman nuhruisemmiksi ja jos vastaavat tyypit tulisivat Suomessa keskella yota tyhjalla kadulla vastaan, voisi soitto 112:een olla jo lahella...mutta meille oli suositeltu ravintolaa taalla ja sinnehan me menemme. Muutaman korttelin harha-askelluksen jalkeen loysimme markkinan, joka vaikutti...hmmm..."hieman-nuhruiselle"...mutta meille oli suositeltu ravintolaa taalla ja sinnehan me menemme.

Toiseen kerrokseen nousun jalkeen vaikutelma "nuhruisuudesta" senkuin lisaantyi ja epauskoisuus paikkaa kohtaan senkuin lisaantyi siina vaiheessa kun jokaisen ravintolan ovelle ilmestyi JUOKSEMALLA tarjoili, kun naki pari paikalle eksynytta lankkaria. Valtimme kuitenkin reissailijoiden keskuudessa yleisen ensimmaiseen ravintolaan ajautumisen ansan ja ajauduimme katselemaan rauhassa ymparillemme.

Kalamarkkinan toisessa kerroksessa oli ainakin 50 eri ravintolaa (joista siis kaikki olisivat ehdottomasti halunneet meidat asiakkaikseen), joista toiset vaikuttivat silta kuin Suomessa ei "sikojenkaan" annettaisi syoda kyseisissa paikoissa...ja toiset taas vaikuttivat "normaaleilta-suomalaisilta" turkkilaisten pitamilta kebab-ravintoloilta... Valitisimme naista ravintoloista pitkan harkinnan jalkeen yhden OK:lta vaikuttavan ja astuimme varovaisesti sisaan...

Tarkan ravintolavalinnan jalkeen seurasikin paivan hauskin osuus: ruoan tilaaminen kalaravintolassa. Voitte kuvitella millainen ruokalista kyseisessa ravintolassa oli. Paivan paistettu kala, paistettua lohta, savusiikaa, loimutaimenta, ahvenkeittoa, sarkea koyhan miehen marinaadissa, lahnaa tillissa...kaikki ruoat (tietysti) jaoteltuna kohtaan: kalaruokia...ei muita kohtia. (toim. huom. kaantakaas oheinen lista espanjaksi ja miettikaapas kuinka monta erilaista kalaa loytyy sanakirjasta, jossa on 1000 kaytetyinta latinalaisen amerikan espanjan sanaa - ei loytynyt muuten yhtaan!) Ainoa kohta jonka ruokalistasta ymmarsimme oli paistettua kalaa ranskalaisilla. Lopulta arvoimme - omasta mielestamme - meille kaksi kala-annosta...mutta tarjoilijoiden mielesta olimmekin tilanneet KOLME kala-annosta (eikos matkustaminen olekin sitten mukavaa, nyt teille lukijoillekin aukeaa se kuinka rentouttavaa on silloin talloin tehda itse ruokaa). Pikaisen kahden hengen neuvonpidon jalkeen Hannulle kaksi (merluza ja albacora) ja Hannalle yksi (reineta) annos.

Kalaruokaan Hannu oli TODELLA tyytyvainen ja kuten kaikki Hannun tuntevat tietavat, niin Hannulle on kalasta nypittava ruodot kirurgimaisella tarkkuudella pinsetteja ja suurennuslasia kayttaen - kiitos Jorman tarkkojen silmien on aina silloin talloin kuitenkin saatu nauttia myos kalaa. Hanna tyytyikin sitten toteamaan: "Ei tama nyt mitaan erikoista ollut". Yksi kaloista taisi olla paikallinen "tonnikala", joka oli voissa paistettu hieman samaan tapaan kuin lohimedaljongit Suomessa. Kokemuksen jalkeen voi vain todeta, etta on se harmillista miten tonnikala on Suomessa ahdettu sadan-gramman-suolalta-maistuvaa-purkkiin.

Valitettavasti tasta elamyksesta ei ole teille tarjota kuvia, koska paivarepumme todellakin oli tyhja kameroistamme.

Muutoin Valparaisossa oli jotain samaa kuin oli Riossa, kaupunki levittaytyi meren rannan laheisyyteen kymmenille pienille kummuille ja maalattu varipaletin kaikilla vareilla. Naille kummuille johti erityisesti rakennettuja hisseja, jotka kaytannossa olivat raiteilla liikkuvia pienia koppeja - toimintaperiaate oli jokseenkin seuraava: kaksi eri raiteilla liikkuvaa koppia oli kiinnitetty samaan vaijeriin ja toisen siirtyessa raiteita pitkin alas siirtyi toinen ylos. Ihan yksinkertainen toimintaperiaate nykyisellaan, mutta kaupungin kaikki hissit olivat rakennettu vuosisadan vaihteessa yli sata vuotta sitten...taisivat tosin olla myos alkuperaisessa kunnossa.

Lisaamme taas kuvia myohemmin, kun loydamme tarpeelliset ohjelmat, joten niista saatte sitten paremman kuvan kaupungista...

---

Photos

Yksi naita "pakollisia" yhteiskuvia....taas !
...mutta nakyypa taustalla onneksi jotain katsomisen arvoistakin... :)
PS. Aurinko paistoi Hannun silmiin... :)

Cafe Brighton
Kahvila Brighton oli saanut ehka upeimman sijainnin kaupungista...ja hinnat tietysti olivat sen mukaiset (melkein puolet Suomen hinnoista).