Pauliinan matka Chileen

---

Lentomatka alkoi siis torstai aamuna Vaasan lentokentältä klo 10.50. Rahaa oli aika paljon mukana ja ongelmiahan tuotti se missä niitä säilyttäisin. Taskuja ei vaatteissa ollut, matkalaukkuun ei saanut laittaa, käsilaukku oli siis ainut paikka mihin rahat "piilottaa". Keksin kuitenkin osan rahoista laittaa kirjekuoreen vyötärölle ja hieman epämukavaltahan se tuntui. Palautin rahat kuitenkin nopeasti käsilaukkuun, koska turvatarkastuksessa osa ihmisistä tutkittiin aika tarkkaan... Olis se ollut noloa "jäädä kiinni" heti Vaasan lentokentällä 😊. Matkalla ilmoista tunnistin Hämeenlinnan ja vilkutin kuten olin luvannutkin. Mietin myös näkyisikö Hamletia täällä taivaalla, mutta totesin sen olevan ennemminkin äidin hoivissa 😉.

Matka jatkui siis Helsinkiin, jossa aikaa oli tapettavana noin seitsemän tuntia. Siellä pyörin putiikeissa sekä kuuntelin äänilevyä "enkelit ja demonit", jonka sain Anulta lainaksi. Kiitos vaan siitä, Lars Svedbergillä on oikein miellyttävä ääni. Ostin Lasselle tuliaisiksi myös saman kirjan pokkariversion lentokentältä ja näin pystyin kuuntelemaan ja kirjasta seuraamaan tekstiä. "Kun kuulet tämän äänen... pling... on aika kääntää sivua" 😊.

Aika meni kuitenkin nopeasti ja olin pian nokka kohti Pariisin kenttää. Lento kesti noin kolme tuntia. Yritin kovasti etsiä Eiffelin tornia laskeutuessa, mutta sitä ei näkynyt. Koneen laskeuduttua alkoikin reissun jännin hetki... miten löydän terminaalista 2D terminaaliin 2E?!?! Ensimmäinen v... alkuinen sana pääsi aika nopeasti, mutta sopuliefektin mukana kulkeuduin isompaan aulaan jossa heti ensimmäiseltä virkailijalta kysyin neuvoa. Sillä olikin lappu kädessä, jossa luki mm. mun nimi ja Santiago, joten hyvin ne siellä huolen piti että matkustajat löytävät perille jatkolennoille. Takanani tuli suomalainen perhe ja kysyin mihin olivat menossa. Rio De Janeiroon olivat matkalla ja samasta terminaalista lähti heidän kone. Heidän mukana kuljin oikeaan terminaaliin (matka oli muuten pitkä, n. 15min kesti kävellä ja lentokenttä oli valtava) ja pian perille päästyäni virkailijat alkoivat lastaamaan meitä bussiin joka kuljetti lentokoneelle. Kone oli I-S-O, 310 paikkainen boeing 777. Koneeseen päästyäni totesin melkein ääneen että ompa mukavat penkit... niin, ykkösluokalle 😞. Tavallinen tallaaja sai kävellä koneen keskiosaan, jossa penkit oli ihan hyvät ja naaman edessä tietokone mistä voi katsella karttaa missä mennään tai piirrettyjä. Viereeni istui katolilainen samanikäinen mies, joka teki koneen kiihdyttäessä nousuun ristin merkin rintaansa. Jos ei vielä jännittänyt, niin nyt vähän. Aika nopeasti tulikin ruoka jonka jälkeen valot sammuvat. Meteli oli kauhea koko matkan, en ymmärrä miten jotkut pystyivät olemaan siellä ilman korvatulppia. Itse käytin niitä kokoajan. Maha meni sekaisin ilmeisesti ruoasta koska sitä tuli ylä- ja alapäästä. Voin siis huonosti osan matkasta, mutta en onneksi kauaa. Turbulensseja oli myös paljon, aina vähän väliä tuli ilmoitus turvavöiden kiinni laittamisesta (ei sillä ettenkö olisi ollut jo valmiiksi köytetty...) ja kone alkoi keikkumaan ja tärisemään. Aamulla Suomen aikaan klo 6 katsoin ensimmäisen kerran kelloa, yö alkoi olla ohi, mutta sitten käännettiinkin kelloa seitsemän tuntia taaksepäin ja alkoi sama yö uudestaan. 14 tuntia yötä yhteen menoon on aika paljon. Aamupalan tullessa Santiagon aikaan klo 6 oli jo nälkä eikä huonosta olosta tietoakaan. Katselin piirrettyjä ja söin aamupalaa, kuin viikonloppu aamu kotona 😊 Kohta sitten laskeuduttiin ja katolilainen teki taas ristin rintaansa. Lasse odottelikin jo lentokentällä.

Lentokentältä menimme Lassen asunnolle (tai 11 ihmistä täällä yhteensä nyt asuu) viemään tavarat jonka jälkeen syömään ja vähän kiertelemään tähän Providencian alueelle. Suurkaupungilta tämä kyllä vaikuttaa, no asuuhan täällä lähes 6 miljoonaa ihmistäkin. Kova meteli ja liikenne, paljon ihmisiä, kulkukoiria ja köyhiä. Andien lumihuiput näkyvät kauniina kaupungin taustalla. Nukuin pariin otteeseen päivän aikana. Marika tarkoittaa espanjaksi jotain kamalaa, joten Lassen vuokraemäntä oli suositellut että käyttäisimme täällä toista nimeäni, Pauliinaa. Lassen kanssa kuitenkin mietimme olisiko Maria parempi, jotenkin "tutumpi". Illalla olikin yhden belgialaisen kämppiksen synttärit ja oli tupa täynnä porukkaa. Ensiksi Lasse esitteli mut osalle porukasta Mariana, jonka jälkeen pussattiin poskelle. Täällä kun on sellainen tapa että naisen tavatessa tervehditään poskisuudelmin, joka kieltämättä oli tosi outoa väsyneelle, ujolle, pohojanmaalta maailmalle tulleelle naiselle. Sitten vuokraemäntä esitteli minut lopulle porukkaa Pauliinana... ei vähän nolottanut... Aika hassua on muuten se, että tämä vuokraemäntä asuu tässä samassa kaksikerroksisessa asunnossa ja osallistui luonnollisesti yhden vuokralaisen syntymäpäiville. Onneksi Lasse armahti nopeasti, emmekä olleet pippaloissa kuin tunnin verran. Ja sitten pääsin vihdoin oman kullan kainaloon ja nukkumaan.

---

Comments

[Sirkka]

kuulosti huvittavalta tilanteelta
tuo kahdesta eri nimestä kiinnijääminen! kaikki varmaan ihmettelivät, että kukakohan tämä nainen nyt oikeasti on!