Advertisement
Published: March 28th 2007
Edit Blog Post
Käytiinpä tässä päivänä eräänä kämppisten kanssa vuokraemäntämme järjestämällä päiväretkellä Santa Cruzissa. Vielä tätä reissua ennen oli vuokraemäntämme aitous jonkinlainen kysymysmerkki. Eipä ole enää. Meitä piti alunperin olla seitsemän henkilöä lähdössä tälle retkelle - yhdeksälle oli tilaa. Sain pakumme tyhjät paikat täytettyä parilla saksalaisella kaverillani, Falkolla ja Stephaniella. Santa Cruz on historiallinen kaupunki noin 180 km Santiagosta etelään. Matkaan sisältyi kuljetukset, visiitti museossa, viinitilalla (jolla myös ruokailtiin), sekä ökyhaciendalla. Hintaa reissulle kertyi tuollaiset 18 000 pesoa (= 24,50€)
Nousimme kahdentoista hengen korealaisvalmisteiseen pakuun. Meillä oli oikein kuskit ja kaikki. Lähdimme matkaan matkaan aamutuimaan. Ilma oli vähän niinkuin Anderssonin Pamela, aivan törkeen kuuma! Olikin tosi miellyttävä istua 180 km:n matka siten, että aurinko porotti aivan täydeltä taivaalta suoraan kohti, ja toisaalta ikkunasta kävi kauhea huju, koska autossa ei tietenkään ollut tietoakaan ilmastoinnista. Matkalle lähtityvät siis sakemannien ja itseni lisäksi siis ruotsalaiset tytöt: Sofia, Lovisa ja Rebecka. Belgialaisedustuskin oli vahva, sillä mukaan tuli Dimitri, ja vuokraemännän Belgialainen naapuri miehineen. Viimeinen maksava oli Masami. Loppumattoman tuntuisenkin matkan oli loputtava. Saavuimme lopulta Santa Cruziin.
Ensimmäinen vierailupaikkamme oli museo, josta löytyi kaikkea mielenkiintoista kutistetuista päistä aina Göbbelsin Platinaiseen tikariin. Ohimennen mainittakoon, että tänne pakeni melkoinen määrä natseja toisen maailmansodan jälkeen, ja heitä riittää
täällä kohtuuttoman paljon suhteessa muihin vähemmistöihin, Jawohl. Napsin siellä kuvia niin kauan kun virkailija yhytti minut kameran kanssa. Ei auttanut itku markkinoilla. Museon opiskelijahinta: n. 1800 pesoa
Seuraavaksi siirryimme La Posadan viinitilalle. Siellä odotti 20min opastuskierros, jolla kerrottiin viinin valmistuksesta, ja rypälelaaduista. Siltä kierrokselta tulikin pari hyvää kuvaa. Lempparikohtani oli se, kun meitä varoiteltiin ostamasta toiseen kertaan puristettua viiniä, joka on laadultaan ensimmäistä puristamista heikompaa. Olin äimänä - oliko minua huijattu vuosikaudet? Sitten selvisi, että kyseessä oli tyyliin pahvitonkkaviinit, jotka täällä ovat maitoa halvempia. Kyllä jos minä ostan viiniä hintaan 75snt litra, odotan sen olevan parasta mahdollista. joopajoo. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan mielenkiintoinen kierros.
Sieltä siirryimme degustaatio(=maistelu)huoneeseen. Saimme maistaa paria viiniä, jotka olivatkin vallan kelpoja. Innostuin ostamaan Marikan tuloa silmällä pitäen paikan hienointa ja kalleinta viiniä: Viisi vuotta kypsytettyä La Posada Cabernet Sauvignon Premiumia. Kotiin terveisiä...kyllä täällä säästäväisesti eletään :D No ei vaan, ei se nyt mikään ökykallis ollut. Hintaa kertyi pikkasta reilut kymmenen eeroa, ja kaupassa maksavat reilusti enemmän. Käyntimme tuli kannattavaksi viinitilalle, sillä ostimme yhteensä kymmenillä tuhansilla heidän viinejään. Tämän jälkeen kävimme syömässä kieltämättä tunnelmallisessa ravintolassa kieltämättä maukasta ruokaa. Ruoaksi oli lammaspihvi ja uuniperunaa. Tämän lystin hinnaksi sanoi vuokraemäntämme 7000 pesoa. Hän painotti moneen otteeseen, että vastaavasta
kierroksesta voisi joutua maksamaan helposti jopa 10000. Mainittakoon kuitenkin, että kierroksen pitäjä näytti olevan vuokraemäntämme henkilökohtainen ystävä.
Reissumme viimeinen kohde oli mieletön Hacienda. Se oli erään hallitsijasuvun kesäasunto. Valitettavasti sielläkään ei oikein saanut ottaa kuvia, mutta voi jestas, että Lärkkanin 19,5 neliön yksiöstä juuri lähteneelle se tuntui aika huluppeelta. Kaikki huonekalut oli tuotu Euroopasta, eikä todellakaan mikään ollut Ikeaa. Pelkkiä makuuhuoneita siinä oli vissiinkin sen 20, ja sisäpihoja tuollaiset 18. Neliöitä oli monta kymmentätuhatta. Tilalla oli myös oma kirkko, joka oli koristeltu italialaisella kristallilla. Kyllä haisi raha, voi jösses! Haciendan jälkeen olimme kaikki jo valmiita kotimatkaan. Haciendan sisäänpääsy yksityisiltä oli 1000 pesoa.
Matkalla pysähdyimme pariin kertaan ostamaan hedelmiä ja juustoja. Kyllä tuntuikin matka pitkälle. Viimein pääsimme perille, ja reissu saatiin pakettiin. Väsyneitä mutta onnellisia olivat varmaan kaikki.
Autokuljetuksen hinnaksi vuokraemäntämme sanoi tuollaiset 9000 per lätty. No tästä voi nopealla matikalla ynnäillä: 9000+7000+1800+1000= 18 800. Hän teki siis reissun omaksi tappiokseen ihan meidän iloksemme. Voi, miten sydämellinen nainen!
Hän oikein moneen otteeseen puhui siitä miten tämä on hänen sydänlahjansa meille. Muutenkin hän vaikuttaa olevan niin käsittämättömän ylitsevuotavaisen ystävällinen, että! Tuon yhdysvaltalaisen kämppiksenkin poikakaverin hän toivotti tervetulleeksi yövieraaksi, haluten vain korvauksen tämän käyttämästä vedestä. Sitten hän parin
viikon päästä yllättäen ilmoittikin hinnan olevan kolmetuhatta per yö. Aika vähänhän se on, mutta chileläiselle aivan kohtuuton. Niin siitä sydänlahjasta: Kuski paljastui hänen veljekseen, ja autokin oli tämän oma. Viinitilakin oli todennäköisesti järkätty hyvävelisysteemillä. Hän nettosi erittäin hyvät rahat päivässä sydänlahjastaan.
Ei minua rehellinen kauppa häiritse mitenkään. Ei todellakaan, mutta tuollainen kaksinaamainen ystävyyden ja bisneksen sekoittaminen saa ihoni kananlihalle. Olisin ollut vallan tyytyväinen, jos olisi suoraan sanonut hieman hyötyvänsä tästä - nyt kuitenkin antoi ymmärtää tekevänsä palveluksen meille. Nooh. Kyllähän täällä tilaa on kaikille, mutta pitää vain osata pitää etäisyys, ja asettaa nainen omaan viitekehykseensä.
Sen verran hyvää hänestä on sanottava, että tämä järjesti lupauksensa mukaisesti minulle ja Marikalle tänne isomman ängyn ( joka me siivojan kanssa kannettin, mutta kuitenkin). Olin päättänyt ennen Marikan tuloa etsiä tälle sellaisen kankaisen kukan, jonka antaa hänelle kunhan saapuu. Lähdin etsimään sitä käsityöläistorilta, joka sijaitsi metromatkan päässä täältä. Sinne päästyäni selvisi, ettei myyjiä ollut montaakaan, eikä lisää ollut tulossa. Tänään on nimittäin mielenosoitusvuosipäivä. Tänään saa osoittaa mieltänsä aivan kaikesta mikä voi ahdistaa. Viime aikoina ihmisiä on, syystäkin, vituttanut suunnattomasti:
Transantiago:
Santiagon joukkoliikennejärjestelmän uudistaminen ja yksityistäminen. Täällä asuu yli kuusi miljoonaa ihmistä, jotka ennen kulkivat enimmäkseen bussilla. Linjoja oli ristiin rastiin,
eikä bussia koskaan tarvinut odottaa yli viittä minuuttia. Metro toimi vain joukkoliikenteen tukena. Nyt Transantiagon myötä linjojen määrä vähennettiin noin 1/20:een, ja matkalipun hintaa pudotettiin. Pähkinänkuoressa ihmiset saattavat pahimmillaan joutua odottamaan yli kaksikin tuntia bussia. Ei ihme, että paikallisia vituttaa. On muuten kiva asua tässä, ettei tarvitse käyttää joukkoliikennettä.
Otin vielä muutamia kuvia mellakkapoliiseista...lupaa kysymättä tietenkin ja jatkoin etsimistä. Nooh, ei auttanut muu kuin kävellä toiselle puolen kaupunkia, josta sitten löysinkin etsimäni kukan. Marikan ois parempi tykätä siitä, sillä sen hankkimiseen meni yhteensä yli 4 tuntia 😊
Käytiin just kämppiksen kanssa kaupassa. Mistään mielenosoituksesta ei ole tietoakaan meidän Barriossamme ( =kaupunginosa). Kuulin mesestä, että muualla on jo räjähdellyt pommeja. Jännityksellä jään odottelemaan, mitä ilta ja yö tuo tullessaan.
Marika tulee aamulla, ja mun pitää vielä tehdä koulujuttuja. Kirjoittelen taas, smoroo!
Advertisement
Tot: 0.135s; Tpl: 0.012s; cc: 12; qc: 59; dbt: 0.1034s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Sirkka
non-member comment
sun ois pitäny osottaa mieltä
Susan Kurosen kirjaa vastaan! :D