Caitlins

Oceania » New Zealand » South Island » Oamaru
November 22nd 2007

Published: December 5th 2007

Edit Blog Post

The Reissu

Waipapa Point

"Tuolta se etelämanner löytyy!" ...tosin ei meillä ollut kompassia mukana, joten voihan siellä olla vaikka amerikan yhdysvallat..

Invercargillissa vietettiin vain yksi yö, koska kaupungissa ei ollut oikein mitään tekemistä. Paikassa oli myös jotenkin hämyinen tunnelma. Aamulla käytiin tasan kaupassa, jonka jälkeen päätettiin jatkaa matkaa ylöspäin itärannikkoa. Nopeamman motarin sijaan valittiin maisemallinen maalaisreitti, joka myötäili rannikkoa läpi alueen joka Caitlinsina tunnetaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Waipapa Point. Paikka on luultavasti eteläsaaren toiseksi eteläisin kohta. Eteläisin kohta oli ihan lähettyvillä, mutta ei viitsitty tehdä pidempää kiertoreittiä sinne, joten tämä sai kelvata. Waipapa Pontilla oli muutama muukin turtsukka ihmettelemässä beachilla huilailevaa hyljettä. Aikamme tuulessa paleltuamme ja merilevän ”tuoksusta” nautittuamme oli aika jatkaa matkaa.

Seuraava pysähdyspaikka oli Curio Bay. Paikan erikoisuus on fossiilimetsä. Eli periaatteessa 160 000 000 vuotta vanhoja fossiilikantoja, jotka levittäytyvät rantakallioon. Pölähdettiin paikalle sopivaan aikaan, koska korkeaveden aikoihin niitä ei pääse näkemään. Ihan veikeän näköisiä olivat.

Seuraava pysähdyspaikka oli Porpoise Bay, jossa olisi ollut taas mahdollisuus surffailla. Tuulen puhaltaessa ja veden lämpötilaa testattuamme jätettiin kuitenkin surffailut väliin. Tosin nähtiin muutamia sankareita, jotka olivat veteen uskaltautuneet. Surffauksen sijaan katseltiin merelle kokonaiset kaksi minuuttia jos vaikka osuisi valas näköpiiriin, ei osunut.. Katja halusi kävellä nyppylältä alas, joten Tomi ajoi auton alas. Kohta Katjakin tuli juosten perässä ison lokkiparven saattelemana. Lokit lensivät parin metrin päästä Katjasta ja syöksyilivät kohti Katja päätä

Waipapa Pointissa

vähän väliä. Katjan kävelyreitti oli ehkä osunut liian lähelle lokkien pesimäpaikkoja. Uhkailusta huolimatta lokit eivät kuitenkaan onneksi nappaisseet kertaakaan 😉

Porpoise Bayn jälkeen jatkettiin matkaa kohti Nugget Pointia. Välissä pysähdyttiin aina jaloittelemaan jonkun näköalapaikan tai pienen patikkareissun kohdilla, jotta ei puuduttaisi autossa istuma-asentoon. Nugget Pointin luona on majakka ja lähistöllä asustelee merijellonia, hylkeitä ja pingviinejä. Me ei havaittu kuin hylkeitä, mutta kivat olivat maisemat.

Matka jatkui kohti Dunedinin kaupunkia, jossa Katja kävi murkinoimassa orgaanisia rehuja Tomin nauttiessa hampurilaisen (joka oli halkaisijaltaan n. 2,5 kertaa normi Mc-purilaisen kokoinen) sekä pienen saavillisen ranskalaisia, nam! Näillä nurkilla eteläsaarta ihmiset ovat suureksi osaksi skottijuuren omaavia. Siksi varmaan kaveri paikallisen kirkon edustalla puhalsi säkkipilliin ennen häiden alkua. Dunedinilla ei ollut meille paljoa muuta tarjottavana, city on aina city ja sellaisia ollaan jo nähty liiaksikin. Dunedinistä itään jatkuisi Otagon niemimaa, mutta koska oltiin varattu meille paikka illaksi pohjoisesta, ei ehditty kuin käydä kääntymässä niemimaan edustalla.

Tuleva majapaikkamme oltiin varattu reilun tunnin ajomatkan päästä Oamaru-nimisen kaupungin lähettyviltä. Periltä löydettiinkin todella mukava paikka huitsin kuukkelista. Koska meillä ei ollut mitään karttaa mukana, hortoiltiin todella pitkiä sorateiden pätkiä keskellä peltoja. Illalla käytiin vielä katselemassa kuinka harvinaiset keltasilmäpingviinit rantautuivat illan hämärässä. Takaisin hostellille palatessamme nähtiin kuinka joku

Curio Bay

Fossiilikannot jäänteenä ziljardivuotta vanhasta metsästä

paikallinen kaveri kalasteli todella pitkällä hiekkarannalla. Ei tiedetä mitä kaveri kalasteli, mutta aika isoa vonkaletta se sieltä ylös nosteli! Meidän hostelli sijaitsi rauhallisella paikalla, joten nukkumaan mennessä oli ihanan hiljaista.

Additional photos below

Photos: 16, Displayed: 16