Advertisement
Published: September 11th 2006
Uusi-Seelanti + Lord of the Rings
Kaikki kaupungit, joilla on jotain tekemista trilogian kanssa kayttavat sita hyvakseen, jotkut jopa "vaihtavat" nimeaan...taustalla vihrea KE:n vihrea bussi, jolla taalla olemme matkaa tehneet....Tuota sanontaa ei oikein voi kaantaa, mutta vapaasti suomennettuna se tarkoittaa kaikkea upeaa, hienoa ja mahtavaa tai kaikkea tata yhdessa. On ollut hauska huomata, etta espanjan jalkeen tama Uuden Seelannin englanti sujuu huomattavasti paremmin, mutta kielimuuri on silti ilmeinen. Parissa pienemmassa kylassa murre on ollut sen verran paksua, etta ei ole paljon opiskeluista ollut hyotya. Ruokaa on kuitenkin saatu, eika edes tupla-annoksina kuten jokus Etela-Amerikassa, joten emme meneta toivoamme!
Uusi Seelanti on tarjonnut monia yllatyksia ja hienoja kokemuksia, joista nyt muutamia jaamme kanssanne. Koskapa matkustustapamme, eli backpacker bussi Kiwi Experience, vie meita uuteen paikkaan lahes joka paiva, emme kyllastyta teita kertomalla jokaista paivaa erikseen, vaan keskitymme niihin hienoihin hetkiin, joita olemme tahan mennessa kohdanneet.
Matkamme on vienyt meidat jo Aucklandista Wellingtoniin eli maan paakaupunkiin ja huomenna hyppaamme jo lautan kyytiin ja siirrymme etela saarelle, jonka pitaisi kuulema olla viela hienompi kuin taman pohjois saaren. Yksi asia tuskin muuttuu: taalla ratsastetaan joka paikassa "Taru sormusten herrasta" elokuvien maineella (kun on kerran taalla kuvattu...). Monessa paikassa nakee mainoksia: taalla on kuvattu Taru sormusten herrasta se-ja-se kohtaus. Parasta oli ehka kun bussimme teki pysahdyksen kylassa, jonka yhdella maatilalla on kuvattu Hobbittonin kyla. Koko kyla oli taynna hobbitteja! Jopa hobbit olutta olisi voinut
Vehreytta saarien metsista
Maasto on taalla todellakin kaikkialta vihreaa. ostaa paikallisesta turisti infosta.
Maisemat ovat salvanneet henkemme moneen kertaan: joissain metsissa on voinut pienella mielikuvituksella nahda menninkaisia ja keijukaisia, niin vihreita naavapuita on vesiputousten ja kallioluolien vierella ollut. Hyva puoli bussissamme on, etta joka paiva pysahdymme uudessa kansallispuistossa (joita taalla riittaa ja kaikki on erinomaisesti opastettu) ja paasemme erimittaisille kavelyreiteille. Tervetuloa jalkalihakset! Hannu paasi Taupon kaupungin liepeilla laheisessa kansallispuistossa nauttimaan 17 kilometrin "vuorikiipeilystakin" kun taalla talviolosuhteissa paasi kayttamaan hakkua ja jaarautoja. Ja kun kerran aiheesta on jo mainittu niin samaisessa puistossa horisontissa nousee "Mount Doome"tuosta kuuluisasta elokuvasta.
Paitsi kavelyt, on bussissamme hienoa sen muut matkalaiset. Olemme bussin vanhimmat ja sen mukaisesti aina ensimmaisina nukkumassa! Mukana on tanskalaisia, britteja, irlantilaisia, saksalaisia ja amerikkalaisia ja kun kaikilla on lomatunnelmat niin meno on hauskaa. Olemme ainoat, jotka eivat kayta matkakassaa joka paiva tarjolla oleviin (erittain kalliisiin) aktiviteetteihin, mutta olemme innolla kuunnelleet matkakumppaneiden kertomuksia benji-hypyista, laskuvarjohypyista ja koskenlaskuista. Valilla hirvittaa kuinka kallista Uudessa Seelannissa on E-Amerikan jalkeen (anteeksi siis jos hlokohtaiset e-mailit on hukassa, mutta netti on taalla tosi kallista!), mutta kuluja on hyvin leikannut oma kokkauksemme. Kuljetamme nyt mukanamme pahvilaatikkoa, jossa kallisarvoiset ruokamme kulkevat mukana. Tanaan maanantaina on ruokalistalla lohta ja riisia hapankermalla. Meilla onkin kotiintuomisina varmaan pitka lista helppotekoisia
Tongariro Crossing
Vaellusta sanotaan parhaaksi yhden paivan vaellukseksi Uudessa-Seelannissa. Reitti kulkee vihreiden metsien keskelta aina avoimille vuorille. ruokia hostellien keittioissa valmistettavaksi!
Seikka tasta maasta, jota ei voi jattaa mainitsematta, ovat sen ihmiset. Minne tahansa olemme menneetkin, niin olemme saaneet ilmaisia opastuskierroksia, hyvan paivan jutustelija seuraa ja ihan vain kadulla tervehtijoita! Tama on ollut todella mielta lammittavaa ja opettavaista. Olemme tavanneet vaikka minka ikaisia ihmisia, jotka ovat tulleet juttelemaan ja kertomaan esim. siita paikasta missa olemme sattuneet seisomaan. Miksi turhaan maksaa turistioppaista?
Tulivuoret! Niita taalla riittaa. Olemme nahneet tulivuoria, seisoneet kraatterien reunalla, kuvanneet kiehuvia mutalammikoita ja katselleet geysereja. Koko maa tuntuu olevan tulivuori, joka vain odottaa purkautumista! Mutta ei huolta; vain pari luokitellaan enaa aktiivisiksi... Nama maisemat ovat kuitenkin olleet niin erilaisia, etta niita on ollut hauska tutkia. Hanna sai Rotutua nimisessa paikassa ilmaisen opastuksen paikan kuumiin lahteisiin puistotyontekijalta, joka kertoi mm. sorsasta joka melkein kiehautti itsensa aiemmin paivalla laskeutumalla noihin 70-90 asteisiin vesilammikoihin... Samassa kaupungissa on muuten erittain vahva sulfaatin haju, joka muistuttaa 4 km maanpinnan alla olevasta kuumasta magmasta. Yllattaen 4 km tuntui aika lyhyelta matkalta...
Pettymyksemme on ehka ollut suurin lampaiden kohdalla... 😊 Uudessa Seelannissa on reilu 4 miljoonaa asukasta ja 49 tuhatta lammasta, joten luulimme, etta naemme maakijoita joka kadunkulmassa, mutta pettymykseksemme vain muutamat niityt ovat tarjonneet meille lammasbongausta. Hanna haluaisi
Tongariro Crossing: Oma potretti
Oikealla kuvassa Mount Doom ja vasemmalla Rohan...joka muuten naytti luonnossa todellakin aivan samalta kuin elokuvassa. edelleen paasta rapsuttamaan pienta kilia... Pienessa Waitoan kylassa paasimme jo lahelle lehmia maatilakavelyllamme, mutta siellakaan ei mistaan hypannyt esiin lammaslaumaa vaikka kuinka kapuilimme sahkoaitojen vaaralle puolelle.
Kertomista olisi varmasti vaikka kuinka paljon, mutta annamme lopun tarinan aueta kuvien kautta. Jalkisanoina viela, etta vietimme eilen 10.9. 100 paivaa matkallamme ja edelleen odotamme jokaista uutta paivaa ja sen tuomia seikkailuja! Tehkaa te samoin!
Advertisement
Tot: 0.112s; Tpl: 0.012s; cc: 12; qc: 71; dbt: 0.0789s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Leena
non-member comment
hyvältä näyttää
Ei näytä olevan maisemissa moittimista. Hannu alkaa muistuttaa ulkoiselta ominaisuudeltaan jo maailmankansalaista, joten matkustus ei ole mennyt hukkaan. Hannakin näyttää iloiselta kuin pikkutyttönä ikään. Seinällämme on samanlainen nauravaisen näköinen kuva vuodelta X. Onnenenkeleiden seurassa olette saaneet matkaanne taivaltaa. Jatkukoon matkapäivänne edelleen uusien ihmeiden maassa hyvin. Täällä alkaa puihin ilmestyä väriä, mutta säät ovat edelleen miellyttäviä. Vain lauantai oli sateinen päivä. Juuri kun meillä oli naisyhdistyksen kirpputoripäivä torilla. Nyt siis olohuoneemme täyttää erilaiset pahvi- ja muovipakkaukset. Odotukset alakavat olla jo puolukkamättäissä pohjoisen mökillä. Isää innostaa tietenkin metsästysreissut. Mukavia lomapäiviä teille molemmille Hanna ja Hannu! t äiti