Viikko ilman perjantaita

---

Lahtomme Chilesta ei ollut kyynelien kastama, mutta paidat olivat kylla marat kun juoksimme viime hetken touhujen myohastyttamina viimeiseen lentokentta bussiin! Vain tuuli jai tuivertamaan taaksemme kun nousimme Punta Arenaksessa Santiagoon lentavaan koneeseen lopullisena maaranpaanamme Uusi Seelanti ja sen uudet maisemat.

Aucklandin lentokentta avautui eteemme paikallista aikaa lauantaina klo 04.00 aamulla, mutta silmamme ja jarkemme yrittivat kovasti vakuuttaa meita, etta on perjantai klo 12! Eli kun muut viela vetivat sikeita hostellilla kavimme me vain heittamassa reput sisaan ja ihmettelimme kun ei kaduilla liiku ketaan klo 8 aamulla. Hostellin olimme uuden mantereen kunniaksi varanneet jo etukateen ja paasimme nukkumaan keskelle Aucklandin sydanta eli sen paakadulle Queen Streetille. Uuden Seelannin kulttuurishokki sai odottaa kun aamulla kavelimme katuja pitkin ja joka toinen kauppa, ravintola ja mika muu tahansa palvelupiste oli aasialaisten omistama ja kaikki kyltit olivat paisti englannin- myos korean- tai japaninkielisia. Myos katukuva (kun ihmiset alkoivat herailla) oli yllattavan aasialaisvoittoinen, vaikkakin kuulimme myohemmin, etta vain 5% Auckandin asukkaista on aasialaisia.

Auckland vei monella tapaa ainakin Hannan sydamen: vanhoja viktorianaikaisia taloja ja rakennuksia, rauhallisen ja pienen kaupungin tuntu (1,2 milj. asukasta) ja paljon aasialaisvaikutteista ruokaa! Ainoa pettymys oli, ettei lampaita nakynyt missaan... Jos koko Uudessa Seelannissa on noin 4 miljoonaa asukasta ja lampaita noin 94 miljoonaa niin kai niita nyt joka kadunkulmassa kavelee vastaan, vai mita!? Lampaasta ja kaikesta muusta mahdollisesta tehtya tavaraa sen sijaan loytyi pitkeja kauppariveja useilla kaduilla, mutta valitettavasti ei matkalaisten kukkarolle sopivaan hintaan. Jotenkin meilla on sellainen olo, etta taalta ei paljon matkamuistoja kerry...

Ensimmaisen paivan kiertelyt rajoittuivat pitkalti lahikatujen kartoittamiseen ja bussiajeluun loytaaksemme Kiwi Internationalin toimiston, josta pienen tinkaamisen jalkeen saimme varatuksi koko seuraavien kolmen viikon ohjelman! Ostimme hop on hop off -systeemilla toimivaan reppureissaajille tarkoitettuun bussiin liput ja saimme koko matkan aikataulun printattuna samantien, joten tiedamme mita teemme kahden viikon paasta perjantaina klo 13. Toivotaan, etta matka tuo monia uusia hienoja paikkoja silmiemme eteen! Tarkoituksemme vain hieman lepuuttaa aikaeron rasittamia silmiamme kaantyi noin 18 tunnin nukkumisputkeen, minka jalkeen sunnuntai-aamuna olimmekin tikanpoikina jo kukonlaulun aikaan ylhaalla ja paa viela enemman sekaisin!

Sunnuntaina matkasimme auringon sateiden saattamina noin 15 minuutin lauttamatkan paahan Devonportiin monien paikallisten mukana. Ensimmainen asia, jonka matkalla huomasimme, oli kuinka taalla ihmiset ovat todella valittomia ja juttua saadaan aikaiseksi ihan mista vain! Devonportissa olisimme voineet viettaa vaikka koko paivan: koristellut puutalot, rantakadut, tulivuoret (niita on taalla joka puolella! Aidit: ei huolta ne eivat ole enaa toimivia...) ja taideliikkeet vetivat puoleensa joka askeleella. Ihan joka pojalla taalla ei varmaankaan ole mahdollista asua, sen verran hintavan oloisia olivat talot ja rannassa kelluvat veneet.

Auringonpaisteesta nauttien seka hyvin tietoisina siita, etta olimme vihdoinkin Uudessa Seelannissa, nautimme Aucklandin tarjonnasta aina intialaisravintoloista Sky Toweriin, mista kaikesta saamme teille toivottavasti hyvin pian kuvia nautittavaksi! Eli kaikki hyvin ja matka jatkuu lampaita etsiessa.

---

Comments

[Irma-äiti]

No voihan perjantai!
Ei se nyt niin pahalta vaikuta , jos yksi perjantaipäivä katoaa, sillä monelta voi mennä koko viikko hukkaan( syystä tai toisesta ja ainakin meiltä eläkeläisiltä). Hienoa kuitenkin on , että väsymyksestä huolimatta innolla kohtaatte uudet seikkailunne.Odottelemme kiinnostavia kokemuksianne aina halukkaasti , mutta ikäväkin teitä jo on. Mökkirakennus on valmis ja pihatyökin saatettu loppuun- uutta projektia suunnitellaan (kuten Hannua sinä arvasit).Välillä kyllä nyt levätään ja tavataan ystäviä sekä katsellaan maailmaa.Olemme nyt lähdössä Pariisiin ystäviämme tapaamaan ja sen jälkeen viikon kuluttua alkaa ruskaretki Leville. Tiinalta saamme aina kuitenkin kuulumisenne puhelimitse, jos itse emme ole "netin" päässä. Nautinnollista jatkoa! Toivottavat:äiti ja isä