Advertisement
Published: August 30th 2006
Punta Arenas
Nakymaa kaupungin yliAika kuluu vaikkei sita uskonut kuluttavansakaan ja kaikki hyva(kin) loppuu aikanaan. On meidan viimeisen pysakkimme aika etela-Amerikassa ja saavuimme Punta Arenakseen Chilessa jo maanantaina ja nyt odottelemme lentoamme 31.8. kohti Aucklandia Uudessa Seelannissa. Uudet seikkailut siis odottavat, mutta sita ennen voi viela nauttia taman pienehkon kaupungin antimista ja antaa viimeisten tunnelmien ja espanjan kielen kuplia sisalla.
Punta Arenaksen kaupunki sinansa ei suuria elamyksia tarjoa, mutta olemme loytaneet niita jalleen kerran pienista asioista. Tuo otsikko on ehka niista mielenkiintoisin: eilen hostellimme omistaja toi takapihan pyykkinarulle roikkumaan kaksi erittain epailytavan nakoista elaimen ruhoa. Ensimmainen ajatuksemme oli laskea hanen puudeliensa lukumaara, niin elavasti koiralta toinen lihavarras naytti! Koirat nayttavat edelleen juoksevan ympari taloa, joten olemme paatyneet johtopaatelmaan, etta toinen elain on jonkin sortin jyrsija ja toinen on totaalinen arvoitus! Se naytaa valaanpyrstolta... Jos jollain on tietoa tallaisesta elaimesta niin otamme mielellamme biologian tunnin vastaan.
Hostellimme taalla Punta Arenaksessa tarjoaa meille kolme viihdyketta ilman, etta meidan tarvitsee poistua olohuoneen sohvalta: ensimmainen on jo mainitut kaksi porroista kaveria, joista pienempi on vasta 3 kk ja omaa niin paljon vauvavetovoimaa, etta jopa Hannu paatyi ekana iltana hieromaan nenaansa sen kanssa...mika oli ehka jopa viela viihdyttavampaa kuin koirien rapsutus illat pitkat... Toiseksi olohuoneen nurkassa on vehje,
Mansion Sara Braun
Punta Arenaksen vanhaa arkkitehtuuria joita olemme nahneet taalla vain pariin otteeseen niin, etta olisimme voineet nauliutua sen eteen: eli TV, joka tarjoaa englanninkielisia ohjelmia! Hanna on nauttinut jo niin aamu- kuin ilta show´sta. Ja kolmas on omistajan lapsenlapsi, pieni poika joka pelaa super Mariota, syo aivan liikaa sokeripitoisia ruokia ja ehka molempien seurauksena on toooodeeella puhelias. Ongelmaksi muodostuu ainoastaa se, etta mehan emme ymmarra mita han sanoo. Poika itse on ratkaisuut ongelman hokemalla ainoaa lausetta, johon han on huomannut meidan reagoivan: hola Chicos! Eli hei pojat... Mika ei ehka ole Hannaa kohtaan kovin imartelevaa... Joka tapauksessa poika ja hanen hieman vanhempi siskonsa tarjoavat iltaisin hyvaa viihdetta.
Kaksi mukavaa ravintolakokemustakin on taas jaettavana teille. Ensimmaisena iltana menimme matkaoppaamme opastamina ravintolaan, jota voi parhaiten kuvailla kulmakuppila tunnelmalla. Poydissa istui meidan lisaksemme paljon vanhempia miehia olut tuopien aaressa, mutta onneksi emme antaneet ensi vaikutelman kaantaa meita ovelta kohti seuraavaa ruokalaa, silla ruoka on yksi parhaista mita olemme syoneet pitkaan aikaan! Ja mika mainiointa niin annoksia voi parhaiten kuvata sanalla "kotitekoinen", mika teki niista niin mainioita. Voi hyvin kuvitella, etta kokkina haarasi italialainen isoaiti... Paikan erikoisuus hyvan ruoan lisaksi oli 3 litran olut tuoppi, joka onneksi jai testaamatta (ei siksi etteiko toinen meista olisi mielellaan jaanyt
Oluet on isoja ja ruoka-annokset viela isompìa...
..tosin kolmen litra mega-olut olisi ollut Hannullekin liian iso...ainakin Hannan valvovan silman alla... :) sita testaamaan loppupaivaksi...)! Tarjoilija oli ilmeisesti niin otettu Hannun innokkaista kysymyksista paikan olutvarastoihin liittyen (mitka olivatkin mittavat), etta han kantoi poytaamme maistiaisiksi paikallista karamelli-oluta. Ja uskokaa tai alkaa, mutta myos Hanna joi tuota olutta vaikkei normaalisti vehnapirteloihin koskekaan ja elamys oli ihan ok. Aterian kruunasi kaupustelija mummolta ostamamme kotitekoiset suklaat.
Eilen taas tormasimme sattumalta kiinalaiseen ravintolaan, joka mainosti "Tendor Librea", joka on suomalaistenkin hyvin tuntema "syo niin kauan kuin maha venyy" ruokailumuoto. Poydan antimet olivat upeat! Noin 10 metrinen poyta oli jaettu kolmeen osaan: alkusalaatit (pitkasta aikaa ihan oikeita kasviksia ja salaatteja eika majoneesi-hassakoita!), paaruoat (kiinalaista ja erilaisia lihoja ja lisukkeita) seka jalkkareita. 3,3 metria jalkiruokia!!! Jos ei napa pullottanut jo kahden ensimmaisen ruokalajin jalkeen niin tuoreet hedelmat jalkkaripoydasta tekivat meista lopun. Hannun lempilause ravintolapoydassa istuessamme olikin: "jos olisin jarkeva lopettaisin tahan lautaseen....". Jaimme kyllakin kaukaisiksi kakkosiksi paikallisiin verrattuna; erityisesti poydalliseen paikallisia sotilaita. Taisi kasarmilla olla hernerokkapaiva... Nyt meidan tarvitsee vain pysya poissa samasta ravintolasta tanaan!
Omaa tunnelmaansa kaupunkiin tarjoaa sen hintoria. Kaupunki on kuulemamme mukaan toiseksi vanhin kaupunki mantereella ja kaupunkikuvasta pilkistavat esiin koreat kartanot sielta taalta. Kaupungin hautausmaalla naki mitka olivat ne paremmat suvut ja kenella oli ollut enemmankin rakennusmiehen rooli rahoittajien rinnalla...
Olemme nauttineet taysin siemauksin ajastamme Etela-Amerikassa, mutta odotamme myos innolla Uuden Seelannin antimia. Lennamme huomenna paivamaararajan yli eli saamme molemmat kokea ensimmaista kertaa milta tuntuu, kun elamasta jaa ns. paiva pois! Kerromme kokemuksesta seuraavalla kerralla!
Advertisement
Tot: 0.184s; Tpl: 0.011s; cc: 18; qc: 71; dbt: 0.1271s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Tiina
non-member comment
Mielekästä lentoa!
Kiitos tässä vaiheessa teidän upeista Etelä-Amerikan kertomuksistanne! Täytyy myöntää, että itseäkin alkoi mantere hieman kiinnostaa, vaikka ennen en olisi ajatellutkaan, että siellä voisi vierailla. Seuraava paikkanne ja tarinanne siitä kiinnostaakin sitten jo valmiiksi aivan mielettömästi! Nyt olenkin sitten muutaman kuukauden kateudesta vihreä, kun lueskelen teidän kertomuksianne Uudesta Seelannista ja Australiasta ja murjotan, kun emme pääsekään mukaanne (Suomen koululaitos saisi kyllä järjestää pidemmän syysloman!!!). Toivottavasti lentonne sujuu hyvin ja takapuolet kestävät istumisen. Mukavia seikkailuja Uudessa Seelannissa!