Advertisement
Published: September 30th 2006
Edit Blog Post
Ilta tummuu ja tahdet loistavat meren ylla. Matkalaiset istuvat odottamassa iltaruokaansa (ensimmaisina tietenkin...) samalla kun meri parin askelen paassa lyo pienia aaltoja rantaan. Kauempaa rannalta kuuluu kylan lasten naurua ja vesileikkien aania; paivan koulutyo on takana ja on iltapesun aika.
Pieni Manan saari voitti tarjouskilpailumme etsiessamme paratiisia, joka ei veisi meita vararikkoon. Noin 99 % maan lomakohteista sisallyttaa hintoihinsa kolme ruokaa paivassa ja ovat selkeasti hinnoiteltu valkoisille turisteille. Normaali ruoka taalla kaupungissa maksaa kahdelta hengelta noin 4 euroa ja lomakohteissa ottavat kahdesta ruoasta (aamiainenhan kuuluu taalla aina huoneen hintaan) 20 euroa henkilolta - paikalliseen hintatasoon nahden tama on todella kova. Pitkan etsimisen jalkeen loysimme kuin loysimmekin saaren, joka on suunnattu reppureissaajille ja paasimme nauttimaan Fijin saarien kuuluisista hiekkarannoista mekin.
Erityisen mukavaa tama oli, koska valitettavasti alkumatkamme ennen Manaa ei tarjonnut meille Korallirannikolla niita kaipaamiamme rantakeleja ja sukellussaita, joiden takia olimme Korallirannikolle tulleet. Katselimme siella puolitoista paivaa sadetta ikkunan takana ja saaennuste lupasi samaa ilmaa viela pariksi paivaksi eteenpain. Aloimme siis jo olla hieman epatoivoisia etsiessamme paikkaa, jossa tarvitsisi menna veteen saakka ennen kuin varpaanvalit kastuisivat!
Fiji-time on kasite, johin tutustuimme yrittaessamme paasta Korallirannikolta kohti Nadia, josta vene kohti Manaan lahtisi. Matkatoimistovirkalijamme sanoi, etta busseja Nadiin lahtisi tunnin valein
Mana rantaa
Ranta ei ollut taynna kivia vaan paa-asiassa hiekalle kertyneita erilaisia kotiloita ja meidan pitaisi lahtea aamulla kello kuuden bussilla, jotta ehtisimme kymmenen jalkeen lahtevaan lauttaan. Uskomatonta sinansa, etta tahan reilusti alle kahden sadan kilometrin matkaan kuluu aikaa paikallisbusseilla kolme ja puolituntia.
Seuraavana aamuna herasimme siis aamulla viidelta ja olimme odottamassa bussia reilusti ennen kuutta. Kun olimme aikamme sateessa pysaytelleet paikallisbusseja, jotka ajoivat vain parin kylan valia, aloimme pohtia josko bussimme tosiaan voisi olla myohassa kokonaisen tunnin; edes fiji-ajalla mitattuna. Ystavallinen rouva sitten opasti meita, etta ensimmainen bussi meneekin vasta kahdeksan jalkeen ja silla emme enaa ehtisi lautallemme. Naissa tilanteissa Hannu tekee hyvaa...matkatoimiston tadilla kavi tuuri, etta han ei avannut toimistoaan viela nain aikaisin aamulla tai Hanna olisi voinut kayda siella visiitilla. 😊
Onneksemme viereisen lomakylan kuski oli katsellut meita pysakilla ja paatti sitten tarjota meille kyydin Nadiin. Kello oli tassa vaiheessa kahdeksan - olimme odottaneet reilut kaksi tuntia bussia, joka tulisi siis tahan aikaan. Kuskimme oli menossa hakemaan omia asiakkaitaan Nadin lentokentalla ja teki samalla sivubisneksen omiin nimiinsa ottamalla meilta linja-auton hinnan verran korvauksena.
Matka henkiloautolla Nadiin kestaa vain pari tuntia, joten saimme paitsi nauttia hieman tilavammista auton penkeista niin saastimme myos reilusti aikaa ja ehdimme Mana-saaren oman veneen kyytiin. Vene oli noin kuusi metria pitka HT-veneen tyyppinen
Lisaa Manan rantaa
Hanna "THE superman" koittaa lentotaitojaan paatti varustettuna 150 hv Yamahan peramoottorilla. Matka taittui noin 35 solmun mukavaan vauhtiin taitavan ohjaajan kasissa. Oli hienoa seurata kuinka taidokkaasti han kaytti kaasua ja rattia siten ettei vene pomppinut lainkaan aallokossa, joka kuitenkin oli jonkinlainen. Kyydissamme olleet aasialaistytot eivat ilmeistaan paatelleen oikein tuntuneet luottavan kuskiimme. Paluumatkalla oli tosin aika uskomatonta, etta saman kokoiseen veneeseen oli ahdettu 20 turistia ja kolme miehiston jasenta....pelastusliivien lukumaaraa ette sitten haluakaan ehka tietaa... 😉
Manalla paasimme vihdoin nauttimaan siita kauan kaivatusta auringostakin! Hannalla meinasivat uintireissut jaada vahemmalle, kun heti ensimmaisella kosketuksella mereen, luikerteli pohjassa merikaarme, jotka taalla ovat myrkyllisia. Onneksi suomalaiset jalat kantavat tarvittaessa nopeasti! Taman jalkeen tulikin katsottua hieman tarkemmin ennen kuin meressa meni korallien lahelle... Rannalla oli sen sijaan kiva tutustua paikallisiin otokoihin, joita asui rannan kotiloissa vaikka minkalaisia.
Majoituksemme saarella meinasi ensisilmayksella ottaa vaaran kaanteen. Emme luonnollisesti odottaneetkaan mitaan luksusta hinnalla , jonka maksoimme, mutta kun meidat ohjattiin mokkiin, jonka ovella oli Moseksen kotimajoitus-kyltti (olimme varanneet huoneen lomakeskuksesta) ja pihalla makasi lihava mies poydan paalla (Moses itse), niin istuimme sankymme paalla (huoneeseen ei muuta mahtunutkaan...) ja totesimme, etta emme kesta tata kolmea yota. Tutustuttuamme herra Mosekseen, ei tunnelma parantunut piiruakaan, vaan aloimme miettia minne saamme rahamme lukkojen taakse ja
Auringonlasku
Nakyma iltaisin ravintolastamme odottaessamme paivallista. mahtaisimmeko loytaa omistajan huoneestamme keskella yota! Lieko ollut pelkkaa hyvaa tuuria vai mita, mutta lounaalla lomakeskuksen vastaanottovirkalija tuli sanomaan, etta he vaihtavatkin meidat omiin huoneisiinsa ja voisimme kantaa laukut sinne heti. Uusi huoneemme, oli kalliimman kategorian huone omalla kylpyhuoneella ja terassilla, joten tyytyvaisina aloimme vihdoinkin purkaa reppujamme. Taman jalkeen niihin ei paljon koskettukaan kun ainoa vaatetuksemme oli paivisin uima-asu ja illalla sen lisaksi shortsit ja T-paita! Tallaiselta reissun pitaakin tuntua! Hannu paasi pieneen mustaan kirjaan myohemmin kun kavimme toisen paivan lounaan jalkeen kertomassa respalle mita ajattelimme siita, etta maksamme lounaasta suht' kalliin hinnan ja he tarjoavat meille kolme PIENTA voileipaa, joiden valissa on kananmuna tai porkkanaraastetta... Tatien mielesta Hannu olisi voinut tayttaa naillakin vatsansa jos olisi santsannut useampaan kertaan... No, onneksi toiset ruokailut olivat parempia ja saimme nauttia mm. sellaisista herkuista kuin riisista pinaatti-kookosmaitokastikkeella, erilaisista juurista (ihan oikein...) ja paikallisesta kalasta. Yhtena iltana ruoka oli tehty fijilaiseen tapaan maan alla hauduttamalla ja saimme syoda sormillamme. Valitettavasti keskuksemme jai ilman sahkoa juuri tuona iltana, joten jouduimme syomaan ruoan ilman etta naimme mita lautasella oli, mita tietysti aina lisaa tietynlaista jannitysta.
Kokemus Manan saarelta oli mukava erityisesti yhdessa suhteessa: asuimme paikallisten keskella ja naimme heidan paivittaista elamaansa enemman kuin varmasti olisimme
Fijian night
Perinteista paikallista ruokaa: juuria, lihat ja kalat laitetaan paivaksi maakuoppaan ja nuotio paalle ja illalla lisataan vain kastike! Ja ei kun sormet esiin ja maistelemaan! nauttineet jossain muualla. Lomamme yksi aidoimmista kokemuksista tuli viimeisena iltanamme saarella kun paikallisen ala-asteen lapset tulivat ravintolaan laulamaan ja tanssimaan paikallisissa asuissa. Harvoin olemme nahneet mitaan niin suloista. Yksikaan turisti ei nikotellut avatessaan illan paatteeksi lompakkonsa ja antaessaan vapaaehtoisen maksun noin 4-vuotiaan Maryn koriin. Kaikki rahat menivat kylan koululle, joten Hannakin oikein ryntasi korille kun Mary meinasi ohittaa meidat liian nopeasti.
Teille, jotka teette toita majoitus- ja ravintolapuolella Suomessa voimme hymyillen kertoa mita tapahtui juuri ennen kuin lahdimme saarelta perjantaina. Muutama tytto, jotka ilmeisesti olivat olleet saarella vieraina usemminkin, kierrattivat kirjetta, jossa pyysivat omistajia harkitsemaan uudelleen kieltoa jonka he olivat asettaneet tyontekijoilleen vahan aikaa sitten: tyontekijat eivat nimittain enaa saaneet ryypata lomalaisten kanssa! Paatellen menosta, joka muutamilla paikallisilla nuorillamiehilla oli turistityttojen kanssa, ajattelimme etta uuteen saantoon taytyy olla joku syy. Me emme allekirjoittaneet kirjetta, suomalaisia jaykkiksia kun olemme...
Harmiksemme aikeemme sukeltaa Fijilla jai vain haaveeksi. Jouduimme nimittain kahden ihmeellisen kokemuksen uhreiksi yrittaessamme varata sukellusta. Ensimmainen kokemus tuli kun kavelimme aidan toiselle puolelle hieman parempaan lomakylaan ja kysyimme sukelluksista. Hinta oli kaksinkertainen oman resorttimme sukelluksiin verrattuna, mutta kyselimme viela lisaa joka tapauksessa. Jossain vaiheessa paikan myyja kysaisi missa asumme saarella ja kun kuuli hostellimme nimen, ilmoitti etta he eivat
palvele reppureissaajia! Olimme niin ihmeissamme, etta lahdimme saman tien ulos! Vasta rannalla aloimme miettia, etta emmeko olisi paasseet sukeltamaan heidan kanssaan vaikka olisimme hinnan kuultuamme heti lyoneet luottokortin poytaan? Ilmeisesti naytimme liian koyhilta...? Seruraavaksi yritimme varata reissua oman keskuksemme sukeltajilta, mutta koska heista ei kukaan ollut paikalla, pyysimme respan tatia kertomaan heille etta odotamme oven ulkopuolella heidan paluutaan ja haluaisimme puhua sukeltajille. Tassa vaiheessa Hannu oli jo paassyt siihen mustaan pieneen kirjaan ja saimme odottaa sukeltajia koko loppuaikamme saarella: kukaan ei koskaan tullut kysymaan mita tarvitsemme. Ajattelimme, etta jos ei kerran raha kiinnosta niin me parjaamme kylla ilman sukellustakin Cookin saarille saakka. Niinpa sitten jouduimme tyytymaan Mosekselta vuokrattuihin snorkkeleihin.
Kirjoittaessamme tata, olemme palanneet saareltamme Nadiin, missa saimme kuulla Suomesta kasin etta Samoalla on ollut Tsunamivaroitus! Kuulimme tanaan, etta meri on taalla ja Cookin saarilla niin syva ja nousee akkijyrkkana saarten rantaa, etta isotkin allot murskautuvat ennen kuin paasevat nousemaan rannoille eli me olemme taalla kuin herran kukkarossa. Tana iltana lennammekin sitten Cookin saarille. Hauska yksityiskohta tasta lennosta on, etta lahdemme taalta 30.9 klo:18.15. Saavumme Cookin saarille kuitenkin kolmen tunnin lennon jalkee kokonaiset 19 tuntia aikaisemmin eli 29.9 klo:23.30 - nain ollen elamme lauantaipaivan kahteen kertaan! Paivabudjetille tama ei tee
Fijin kannibalismiaiheisia matkamuistoja
Kuvassa oikeanpuolimmaisia kaytettiin kylkiluiden rikkomiseen, keskimmaista niskan katkaisemiseen ja tuon vasemmanpuolimmaisen "pallukan" kayttotarkoitus jai meille epaselvaksi. hyvaa.... 😊 Palaamme siis toivottavasti seuraavan kerran toiselta paratiisisaarelta! Nautinnollista syksyn jatkoa; me lahdemme vahentamaan vaatteita...
Advertisement
Tot: 0.159s; Tpl: 0.015s; cc: 11; qc: 71; dbt: 0.1132s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Leena
non-member comment
näyttää lomapaikalta
Lukukokemukset vaihtelevat. Oli taas mukavaa luettavaa ja katseltavaa, Kiitos. Toista olivat ne kauhukertomukset uhkarohkeista kokeiluista. Kuvat elävöittävät , muutenkin värikästä kirjoittamistapaanne. Täällä syksy on ottanut ylivallan. Isä lähti hirvimetsälle. Taitaa olla ensimmäinen seikkailu samassa metsässä hirvien kanssa. Lähden mökille ja saunomme siellä pimeänä sateisena iltana. Tuntuis varmaan teistäkin mukavalta pestä itsenne saunanlämmössä välillä. Itse aijon parannella flunssaani tämän viikonlopun, että saisi äänensä kuuluviin maanantaina. Kaikkea hyvää Teille kahdelle sinne paratiisimaisemiin. t äiti