Advertisement
Published: October 8th 2006
Edit Blog Post
Nakyma makuuhuoneestamme
Kun aamulla avaa silmansa ja kurkistaa verhojen raosta, niin mielessa vilahtaa ajatus, etta tallaisesta nakymasta voisi nauttia vaikka joka aamu. Missa saa merinakoalan hostellihuoneen ikkunasta, joka on myos kuvattu postikorttiin? Missa omaiset haudataan omalle pihalle? Missa noin 99% ruokatavarasta tuodaan ulkomailta (lahinna Uudesta Seelannista)? Ja missa eletaan epatavallisen huonoa parasta turistiaikaa? Olemme kokeneet Cookin saarten hyvat ja pahat paivat...
Cookin saarille ei passaa laskeutua lentokoneella, jollei luota lentajien taitoihin 100%:sti. Laskeutuminen Rarotongan saarelle nimittain alkaa aivan meren rannasta ja jatkuu lahes koko saaren lapi! Kun koko Rarotongan saari on ymparysmitaltaan vain 32 km, ei kiitorataa passaa luistella yhtaan ylimaaraista. Pari reissaajaa kehui, etta on hieno tunne seista kadulla kun kone lentaa vain hiusten mitan verran paan ylapuolella, mutta valitettavasti kuulimme tasta vasta kun olimme jo itse nousemassa yhteen koneeseen joten emme paasseet itse kokeilemaan.
Sukeltamaan sen sijaan paasimme taas pitkasta aikaa! Tama oli ensimmainen kerta kun paasimme sukeltamaan ns. yhdessa ja yksin, koska molemmilla on nyt lupa ja saamme olla toistemme sukelluspari. Hanna naki ennen ja jalkeen sukelluksen painajaisia niin nukkuessa kuin valveilla ollessa haista, joita alueella on moniakin. Hannun selitykset siita kuinka pienia nama paikalliset riutta hait ovat, ei auttanut: yksi ita-suomalainen menee sellaisellekin pieneksi valipalaksi yhdessa hujauksessa! No, hait pysyivat kaukana, joten niista ei ollut huolta. Emme harmiksemme paasseet nauttimaan kovin monesta muustakaan kalaparvesta, mutta olihan siella
Rantaviivaa
Iltakavely rannalla.... vareja ja lonkeroita jos minkalaisia. Kun Hannalta alkoi happi osoittaa loppumisen merkkeja, lahetti vastaava sukeltajamme meidat pintaan kahdestaan hanen jatkaessaan sukellusta kahden amerikkalaisen kanssa. Merenkaynti oli tuona maanantaina todella kova ja pieneen kumiveneeseemme nousu ei saisi varmastikaan kovin paljon tyylipisteita. 😊 Lisaksi hammennysta lisasi Hannan paniikki, joka syntyi pienen pienesta ajatuksesta, jonka olimme kuulleet edellisena paivana, etta hait eivat saalista pohjassa (minka takia sukeltajat ovat turvassa), mutta mitenkas pinnalla!!!??? Hanna oli ihan varma, etta hanen rapyloihin sullotut varpaat nayttavat jokaisesta lahettyvilla olevasta haista tai hain serkusta herkulliselta paivalliselta ja niinpa veneeseen nousu tuntui viela tarkeammalta. Ja jottei alku Hannan omatoimiselle sukeltajan uralle olisi pelkkaa ruusuilla tanssimista, niin merenkaynti oli liikaa aamun raskaan aamupalan jalkeen ja yht'akkia Hanna kohtasikin aamiaisleipansa uudelleen... Noloa, mutta onneksi olimme veneessa kahdestaan. Sen verran huonoksi olo kavi, etta Hannu lahti toisten kanssa yksin toiselle sukellukselle kun Hanna otti nokoset parkkipaikalla. Ensi kerralla sitten taas uudella innolla, eli kylla tassa viela ponin selkaan noustaan.
Kavimme yhtena iltana saarivierailujemme kunniaksi hieman varakkaammille tarkoitetussa lomakylassa katsomassa "Island night:ksi" kutsuttua iltaohjelmaa, jossa paikalliset lauloivat ja tanssivat paikalliseen tapaan. Ilta oli oikein mukava: tytoilla oli yla-osana pelkat kookokset (jotka kuulemma huolella valitaan rannalta, kasitellaan ja tehdaan valmiiksi, jokaiselle tanssijalle erikseen.
Aallot
Rantamme oli turvassa hailta ja muilta isommilta merielaimilta, kiitos valliriutan. Ja Hanna kun luuli, etta liiviliikkeen sovituskopissa on rasittavaa!) ja heidan tanssinsa oli upeaa! Samalla kun alavartalo pyorittaa lannekoristeita, pysyy ylakroppa taysin paikoillaan. Hiukset on koristeltu hipiskuksen kukilla ja mika mielta ilahduttavinta niin tanssijan koolla ei ole mitaan valia. Miesten vaatetus oli ruohosta tehdyt houdut tai lannevaate ja keihas... Onneksi heilla kaikilla oli kunnon vatsalaudat... 😊 Mutta kaikki tama meinasi jaada kokonaan yhden esiintyjan varjoon: Nico 2,5 v. varasti totaalisesti koko puolituntisen shown! Poika oli puettu kuten muutkin pojat (mutta keihasta ei kuulema uskalla viela antaa) ja han esiintyi joka numerossa oli hanen vuoronsa tai ei. Suurinta huolta hanelle naytti tuottavan simpukkakruunu, joka ei meinannut pysya menossa mukana kun poika pomppi rumpujen tahtiin lavalla sinne tanne. Piti oikein valilla muistuttaa itseaan, etta lavalla on varmaan muita, ehka jopa parempia tanssijoita, niin hauska tuo pikkumies oli.
Cookin saarten ihmiset olivat virkistavaa vaihtelua Fijin jalkeen, missa jokainen halusi myyda sinulle jotain. Taalla kaupoissa saa kierrella rauhassa ja kadulla keskusteluun ajautuessa ei tarvitse heti miettia parasta pakoreittia. Hyvalle tuulelle tulee myos katsellessa esim. bussikuskia, jolla saattaa olla kukkaseppele paassa; mieskuskilla siis. Kaupoista puheenollen on pakko mainita etta taalla ei paikallisia herkkuja kaupoista pahemmin ostella. Lahes kaikki ruokatavarat tuodaan muualta ja hinnat ovat
Hannu valaan vatsassa
Kaikki ok; Hannu noin 15 metrin syvyydessa. sen mukaisia. Maksoimme samoista Uuden Seelannin ruokatavaroista Cookin saarilla melkein kaksinkertaisen hinnan, mika ei ollut iloinen yllatys!
Saa... Siita on pakko kirjoittaa tassa kohtaa... Kun suunnittelimme matkaa aikoinaan maailmankarttamme edessa, iloitsimme jo etukateen, etta olisimme Fijilla ja Cookin saarilla juuri parhaaseen vuodenaikaan ja paasisimme nauttimaan paratiisimaisista rannoista kokonaiset kaksi viikkoa. Mutta ilmojen herra oli paattanyt toisin. Cookilla oli satanut viimeisena paivanamme siella noin 2 viikkoa lahes putkeen. Sadetta ei onneksi saatu joka paiva ja vaikka tata nestemaista auringonpaistetta pilvista tuprusikin, ei se tehnyt ilmasta kylmaa, vaan shortseilla parjasi mainiosti. Mutta rannalla lekottelua se kylla vahensi huomattavasti mika harmittaa (Hannaa). Emme myoskaan uskaltaneet lahtea liukastelemaan saaren lapi kulkevalle kavelyreitille, joten aktiviteetit jaivat sangen yksitoikkoisiksi. Mutta positiivisella puolella, saimmepa ainakin nauttia henkea salpaavista nakymista.
Seuraavaksi tassapa teille ihmeellinen fakta siita mita tapahtuu kun matkalla olemme nyt oikeastaan puhuneet vain keskenamme suomea ja englanti on muuttunut valtakieleksi mielessamme. Hannu on alkanut naurahdella Hannan savolaismurteelle, joka itsepaisesti pyrkii kuulema huomaamatta lausahduksiin! Osaltaan vaikutusta on varmaan sillakin, ettei kielen tarvitse olla toiden takia enemmankin kirjakielta, mutta Hannusta tama "leveily" on erittain hauskaa.
Jatamme teidat talla kertaa herkulliseen ajatukseen: Hanna on tutustunut Cookilla uuteen makeaan tuttavuuteen. Jos joskus tormaatte Rocky Road -nimiseen leivokseen
Kaloja
Kaloja Cookin saarten sukellukselta niin unohtakaa kaloreiden laskenta ja avatkaa suunne ammolleen! Jotta elamys olisi taydellinen niin kuvitelkaa sokerilla ja oikealla voilla tehty suklainen brownies-pohja ja sen paalle vaahtokarkkikuorrutus! Ei yhtaan hassumpi uusi tuttavuus ja Hannan iloksi samoja herkkuja myydaan myos Autraliassa... Tervetuloa kirea vyotaronauha!
Advertisement
Tot: 0.073s; Tpl: 0.021s; cc: 13; qc: 27; dbt: 0.0323s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1mb
Leena
non-member comment
odotus palkittiin
Hei Hanna ja Hannu, oli todella mukava kuulla taas Teiltä terveiset. Ehdimme isän kanssa jo huolestua. Vaikka kuinka etsii luonnollisia syitä tyhjään blogisivuun, niin mielessä(varsinkin yöllä) pyörii itsepintaisesti kuvat niistä "pieniruokaisista" haista. Ei helpota vaikka uutisetkin kertovat vain näistä lähempänä olevista murheista. Täällä on syyssateet alkaneet. Lehdet ovat vielä keltaisia ja puunoksissa kiinni, samettiset syysaamut tervehtivät useampi aamu. Hirviporukka sai kuulemma historiansa suurimman uroshirven - neljätoistapiikkisen. Lihamestarintöitä on taas tiedossa sunnuntai-illan ratoksi. Toivottavasti säät siellä paranevat ja voitte nauttia vielä täällä kerrotuista jutuista Australian auringon lämmöstä. Taas varoituksen sana sekin on vaarallista runsaasti nautittuna. Taas uusia viestejä odotellen t äiti