Advertisement
Published: October 11th 2006
Edit Blog Post
Brisbanen keskustaa
Kivalla veneajelulla naimme niin keskustan pilvenpiirtajat kuin okyrikkaiden luksusasunnotkin. ...ja satakunta itsensa kyllaiseksi syonytta kengurua. Tahan on kiteytettavissa ensimmainen tapaamisemme paikallisten pussielainten kanssa. Niita naimme Lone Pinen Koala puistosta, joka sijaitsee noin puolen tunnin bussimatkan paassa Brisbanen keskustasta.
Alunperin lahdimme molemmat ko. puistoon hieman epailevina odottaen Korkeasaaren tapaista elaintarhaa, jossa elaimet on sullottu toinen toistaan pienempiin hakkeihin, ne ovat flegmaattisia-kuin-koalat ja elaimia katsellessa tulee lahinna surulliseksi. Yllatyimme siis positiivisesti, koska lahes kaikki elaimet Lone Pinessa olivat vapaina: osa luonnossa ja koalat isoissa luontoa kuvaavissa avoimissa rakennelmissa. Ainoastaan osa linnuista, kaarmeet ja esittely-krokot oli laitettu hakkeihin. Kaarmeita ja esittely-krokoja ei tosin kukaan varmasti halunnutkaan vapaaksi kulkemaan ihmisten keskelle. Elavia krokoja tosin kulki vapaana puiston viereisessa joessa - varoituskylteissa kehotettiin pitamaan jatkuvasti silmalla perheen pienimpia... 😊
Lammaskoiranaytoksen, koalojen, lintuhakkien ja poluilla vaellelleiden liskojen jalkeen lahestyimme vihdoinkin kengurumaata, jossa naita takajaloillaan hyppelevia pussielaimia pitaisi olla satakunta. Ostimme kioskista sakillisen "kengurunherkkua" taskuun ja suuntasimme kenguruita syottamaan.
Astuttuamme portista sisaan oli yllatys melkoinen, kun yhtaan kengurua ei nakynyt koko neliokilometrin kokoisella tasaisella nurmikkoalueella. Tarkemmin tilannetta tutkittuamme huomasimme ihmisien suunnistavan kohti alueen perimmaista nurkkaa, joten oletettavasti kengurut pomppivat jossain kyseisen kulman puiden katkoissa.
Paastyamme vihdoin nurkkaan emme nahneet yhtaan pomppivaa kengurua ! - mutta kenguruita todellakin oli vieri vieressa, ne tosin vain
Hanna & kengu
Hanna sai kengun syomaan kadestaan mika on pieni ihme, koska suurin osa kenguista oli taysin ylensyoneita... ROHNOTTIVAT kyljellaan maassa kuin paraskin ihmis-sohvaperuna katsoessaan tiistai-iltana klo: 01:30 TV-shopi kolmatta uusintaa vain ja ainoastaan siksi, ettei jaksa siirtya sankyyn....hei telkkaristahan tulee viela jotain "mielenkiintoista" ! - Naky oli todellakin aivan uskomaton. Yhdenkaan elaimen emme nahneet liikkuvan. Muutama kuitenkin ilmeisesti yritti nayttaa kengurulta - seisomalla paikallaan ja rapsuttamalla itseaan korvansa takaa. Kokeneemmat yksilot eivat tosin viitsineet rapsuttaa itse itseaan vaan antoivat "ihmisorjien" tehda tamankin tyon puolestaan. Kun naiden sadan elaimen ymparilla pyori yhta paljon ihmisia, voitte kuvitella kuinka nalka niilla oli. Ei oikein mennyt kengurunherkku kaupaksi....no saimme sentaan kuvan, jossa kenguru on syovinaan. Lahdettyamme pois annoimme kengurunherkut vastaamme tulleelle aasialaisryhmalle....olimme tyytyvaisi paastessamme niista eroon ettemme syoneet niita itse epahuomiossa iltapalaksemme... 😊
Emme olisi uskoneet, etta jaksamme kierrella puistossa puoli paivaa, mutta puistossa oli todellakin paljon mielenkiintoista nahtavaa, mutta annetaan naista kuvien puhua puolestaan...kun niita taas saamme lisattya. Ihmeellista on, etta tama kuvien kasittely on osoittautunut nyt Australiassa kaikkein vaikeimmaksi - nettikahviloiden koneissa ei yksinkertaisesti ole minkaanlaisia kuvankasittelyohjelmia.
No, ilman kuviakin voimme antaa matkan aikana nakemillemme elaimillemme kaksi tunnutuspalkintoa:
1. Elainkunnan pelokkain on kylla ehdottomasti lammas. Perustelut: tottunut jo vuosisatojen aikana ihmisiin, mutta edelleen juoksee pakoon jo kymmenien metrien paasta saadessaan pienenkin tuoksun ihmisdeodorantista (tai sitten vain
Hannu & kengu
Hannun kengu-kaveri oli jo syonyt vatsansa tayteen kenguherkkuja Rexona ei ole onnistunut tuotekehityksessaan).
2. Elainkunnan laiskin on mita varmimmin Koala. Perusteluna yksinkertaisesti se, ettemme useista kymmenista nakemistamme Koalasta nahneet kuin yhden (!) liikkuttavan paataan ruoaksi tuodulta eucalyptus "lyhteeltaan". Uskomattoman rauhallisia karvaturreja.
Sitten hieman tarinaa Brisbanen yoelamasta. Eli Hannan vetaydyttya lauantaina nukkumaan lahti Hannu tutkiskelemaan Brisbanen yoelaman keskusta, joka sijaitsee vain muutaman sadan metrin paassa hostelliltamme. Yoelamaan lahteminen uudessa kaupungissa kun on aina yhta jannittavaa ja hermoja kutkuttavaa.
Tunnelma Brunswick streetin pubien ymparilla oli kuin Suomessa Wappuna konsanaan. Suurimpana erona Wappuun oli, etta kaduilta puuttuivat oksentavat teinit. Kaikki kaupungin taman alueen pubit olivat todellakin paremman sortin juottoloita, joita Suomesta loytyy ehka yksi tai kaksi yhdesta keskikokoisesta kaupungista. Hannulla meinasivat kuitenkin jaada ravintolat kiertamatta, koska kaikkien ravintoloiden, siis pubienkin, ovilla kysyttiin henkkareita ja passia harvemmin tulee pidettya mukana. Kopiokin oli epahuomiossa jaanut toisien housujen taskuun. En todellakaan tieda miksi henkkareita vaadittiin, mutta kaikilta todellakin vaadittiin ovella henkkarit ja Hannukaan ei nyt enaa ihan teinilta nayta. Ilman henkkareita ei suurimpaan osaan paikoista ollut menemista vaan tuli tylysti kaannytettya ovelta pois. Pubeista tosin muutamat paastivat sisaan henkkarien puutteesta huolimatta, joten muutamista pubeista paasi nauttimaan, mutta yokerhoihin ei ollut toivoakaan. Pubienkaan nautinnollisuudesta ei nyt oikein voi puhua, koska nyt ensimmaista
Kengurujen lepoalue
Kuten naette niin lepoa nama kengut eivat saaneet jatkuvalta turistiryysikselta (ja jokaisella mukana ruokaa...). Helppoa elamaa. kertaa olemme maassa, jossa olut on AIVAN HIRVEAA, jos joku tietaa edes yhden hyvan Australialaisen oluen, joka ei siis pida sisallaan paikallisille oluille normaalia kirkeraa sivumakua, niin laittakaa viestia tulemaan. Talla hetkella on maistettu seitsemaa eri olutta ja kaikissa on tama sama kitkera sivumaku ja siis tama sivumaku on on todellakin
Kitkera isolla vahvennetulla
K:lla, koska normaalisti Hannu todellakin on Bitterin ystava.
No jos mennan (uudella aasinsillalla) takaisin oluesta itse yoelaman kuvaamiseen, niin toinen mielenkiintoinen yksityiskohta eraan ravintolan ovelta oli, etta Hannu kaannytettiin ovelta, koska asustus oli "liian arkinen". Asustuksena oli asialliset puuvillahousut, kangaskengat ja T-paita. Portsari vain ovelta osoitti eraaseen jonossa seisoneeseen herraan, jonka asustus oli kuulemma "juhlavampi". Ko. herralla oli paallaan tennarit, farkut ja T-paita - eipa olisi kylla Hannu uskonut, jos joku olisi kymmenen vuotta sitten PK:n ovella vaittanyt, etta osat tulevat kymmenessa vuodessa nain totaalisesti kaantymaan paalaelleen.
Brisbane on siis osoittautunut mielenkiitoiseksi ja miellyttavaksi kaupungiksi, vaikkakin jalleen kerran on todettava, etta kaikki suurkaupungit ovat samantyylisia, vaikkakin tietysti osittain luonteeltaan erilaisia. Ainoa hidaste perjantaille oli Aucklandin lentokentan penkeilla huonosti nukuttu yo. Vaikkakin Aucklandin kentan puolustukseksi on sanottava, etta penkit olivat edes pehmustettuja toisin kuin Santiagon kentan kovat rautapenkit, jotka olivat kylmat ja painoivat koko yon
Lisko
Naita nakee kaduilla ja pusikoissa. Tama kaveri asustaa villina ja vapaana Lone Pinen koala-puistossa. jostain kohdasta....
...vaikenemme taas talta eraa ja palaamme asiaan Cairns'sta Suuren valliriutan laheisyydesta !
Advertisement
Tot: 0.125s; Tpl: 0.013s; cc: 12; qc: 71; dbt: 0.076s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Jukka
non-member comment
GDay mates
Hannu... Aussie olut on hyvää.... ja mitä pukeutumiseen tulee niin asioidenhan kuulukin olla päälaellaan kun kerran olette Down Under. Tampereella keli käy päivä päivältä syksyisemmäksi. Nauttikaahan OZzista. Hakekaa kaupasta Akubrat päidende suojaksi Jukka