Advertisement
Published: August 22nd 2007
Edit Blog Post
Prison Boab Tree
Aboriginaali orjien vankilana toiminut pullopuu Meidan oli tarkoitus lahtea liikkeelle Broomesta aikaisin aamulla mutta kaikissa ruoka ym hankinnoissa meni niin kauan etta paastiin lahtemaan vasta puolenpaivan jalkeen. Ja mun piti tietty saada viela Kajsan kehuma suklaa frappe Makista matkaevaaksi...Teemulla rupes jo pinna kiristymaan menna kun aika vaan kului eika paasty lahtemaan.
Oltiin Broomessa ollessamme tehty niin paljon uusia hankintoja etta auton pakkaaminenkin oli hiukan tyolaampaa. Oltiin ostettu mm. teltta, retkituolit, kaasuhella, kokkailutarvikkeita ym. Oli hyva siis suunnata uusien varusteiden kanssa ja kylmalaukku ja kuivamuona varasto taynna ruokaa outbackiin.
Aluksi ajoimme Derbyyn jossa kavimme katsomassa jattilaismaista pullopuuta (Prison Boab Tree) Tai itse asiassa ei ajettu ihan Derbyyn asti vaan kaannyttiin Gibb River Roadille ennen Derbya. Sita sisalta onttoa pullopuuta on kaytetty aboriginaali orjien valiaikais vankilana ennen kun heita kuljetettiin eteenpain.
Gibb River Roadille kaannyttyamme kaikki vastaantulevat autot olivat nelivetoja ja kyltit sanoivat tien olevan auki vain nelivetoautoille. Me luotettiin meidan super Holdeniin ja jatkettiin vaan matkaa eteenpain tarinasta ja toyssyista huolimatta. Ajo oli kylla melkoisen epamukavaa.
Juuri ennen pimean tuloa ehdimme Windjana Gorgeen jonka seinamat kohosivat edessamme mahtavina. Leiriydyimme siihen yoksi muiden telttailijoiden viereen ja kokkasimme iltapalaksi mahtavan gourmee aterian nuudeleista :P
Aamulla aikaisin menimme kavelemaan Windjana Gorgeen. Se on 360 miljoonaa
Wynjana Gorgen krokoja
Paivaa paistattelemassa vuotta sitten ollut Australian rannikko ja siella oli valtava koralliriutta. Eroosio on paljastanut kovat korallien luurangot. Purppuran ja punaruskean vareissa ne nyt kohoavat satojen metrien korkeuteen Lennart joen ja sen hiekkapientareiden ymparilla. Aluetta asuttavat sadat valkoiset papukaijat lisaavat sen maagista auraa. Parisataa metria kaveltyamme astuimme sisaan kanjoniin suuaukkona toimivan pienen kallion railon kautta ja heti korviimme kantautui korviahuumaava papukaijojen raakyna. Taytyy sanoa ettei papukaijoilla ole mikaan kaunein lauluaani.
Jatkoimme kavelyamme joen reunustaa pitkin ja pian bongasimme ensimmaiset makeanveden krokotiilit eli Freshiet (fresh water crocodile) Niiden sanotaan olevan ihmisille vaarattomia ja hiippailimmekin melko lahelle ottamaan kuvia. Rammimme viela jonkin matkaa eteenpain jokea reunustavassa kapeassa sademetsassa ennen kuin kaannyimme takaisin autolle.
Seuraavaksi suuntasimme kohti Tunnel Creekia ja tien laatu paheni entisestaan ja jouduimme ylittamaan pari vesi estetta ennen kun paasimme perille. Halusin ottaa kuvan syvan vesiesteen ylityksesta ja hyppasin ulos autosta juostakseni kuvaa ottamaan esteen toiselle puolelle. Teemu huusi pian peraani etta tulehan takasin sielta. Hanelle oli juolahtanut nimittain mieleen etta siina pikkujoessa saattaa olla suolaisen veden krokotiileja silla olimme jo niiden levinneisyysalueella. Ja tarkemmin katsoessamme naimmekin vedessa krokotiilin paan ja hannan ja kaasutimme lujaa eteenpain. Emme vielakaan ole varmoja oliko se oikea krokotiili vai vain pari krokotiilin hantaa ja
Wyndjana Gorge
Makean veden krokoja paata muistuttavaa kivea. Melko aidolta se kylla naytti ja sydan hakkasi viela jonkin aikaa sen jalkeen.
Tunnel Creekissa on 850 m pitka luola jota asuttavat makeanveden krokotiilit, vesipytonit ja lihansyojalepakot. Luolan lapi kavellaan taydellisessa pimeydessa ja valilla vetta on puolireiteen asti. Mulla oli onneks parempi taskulamppu, Teemu parka joutui sinnittelemaan viimeisiaan vetelevan lampun kanssa. Teemu hoputti mua yhtenaan kun jain tutkailemaan seinamia ym. Bongasin yhden vesipytoninkin mutta onneksi olin juuri silla hetkella itse kuivalla maalla. Yhtaan makean veden krokotiilia ei harmi kylla nahty mutta luolassa samoilu oli aika karmivaa joka tapauksessa. Paljon parempi ja jannempi kokemus kuin kummitusjuna huvipuistossa! :D
Seuraavaksi ajoimme takaisin paatielle Great Northern Highwaylle pois Gibb River Roadilta, koska olimme nahneet molemmat haluamamme kohteet eika automme olisi kestanyt millaan koko 647km pituista tieta. 200 km oli ihan riittavasti.
Yovyimme jollain levahdyspaikalla Fizroy Crossingin ja Halls Creekin valilla. Seuraavana paivana pysahdyimme Halls Creekiin ostamaan vahan ruokaa. Siella ei nakynyt meidan lisaksi yhtaan valkoista ihmista; pelkkia aboriginaaleja. Oli hiukan omituinen olo siella tallustellessa.
Ma oisin mielellani halunnut menna matkan varrella viela Purnululun kansallispuistoon katsomaan mehilaispesaa muistuttavia oranssi-mustaraidallisia eroosion tasaiseksi muodostamia vuorikumpuja jotka ovat kuulemma tosi hienot ja nakemisen arvoiset. Teemu ei kuitenkaan suostunut lahtemaan uudelleen
ajamaan paallystamatonta huonokuntoista tieta ja riskeeraamaan meidan autoparkaa.
Ajoimme siis Kununurraan yoksi leirinta alueelle kaytyamme katsomassa El Grotto nimisen kanjonissa sijaitsevan vesikuopan jossa luulimme voivamme uida. Grotto oli pettymys Karijinin upeiden kanjonien jalkeen ja kuivan kauden takia vesiputous oli lahes mitaton vesinoro ja vesi kuopassa oli haisevaa ja seisonutta. Ei siis huvittanut sinne menna uimaan. Kununurran leirinta alueen suihkussa oli ihanaa virkistaytya parin suihkuttoman paivan jalkeen. Ja tapasimmepa siella tuttujakin. Gnaraloon ranskalaiset olivat majoittuneet samalle leirinta alueelle. Ja meidan viereisella telttapaikalla majaili mukava suomalaispariskunta.
Seuraavana paivana meidan oli tarkoitus menna tutustumaan El Questro Wilderness Parkiin jota suomalaispariskunta kovasti kehui, mutta koska saa ei suosinut meita ja paiva alkoi harmaana ja sateisena, paatimme lahtea jatkamaan matkaamme Darwinia kohden. Kavimme kuitenkin aamupaivalla vahan matkan paassa sijaitsevassa Zebra kivi galleriassa. Se oli idyllinen paikka jossa oli paljon puhuvia lemmikkipapukaijoja. Yksi papukaijoista osasi jopa saksaa. Paasimme myos ruokkimaan isoja kissakaloja jotka kuhisivat laiturin juurella paahtoleivan murujen toivossa. Seeprakivi on yli 600 miljoonaa vuotta sitten muodostunutta erityislaatuista kivea jossa on kauniita erivarisia raitakuvioita. Sita on koko maailmassa ainoastaan Ita Kimberleyn alueella Lansi-Australiassa. Tieteilijat eivat ole pystyneet tutkimuksista huolimatta selvittamaan kiven alkuperaa. Teemu valitsi itselleen kiven kaulakoruksi suoraan taidepajasta. Mina valitsin taysin valmiin ja
kiillotetun kiven myymalasta.
Ajettiin sitten suoraa paata Katherineen ja yota myoden yritettiin etsia levahdyspaikkaa Katherinen jalkeen ja loppujen lopuksi jaimme rekkojen levahdyspaikalle kun emme loytaneet muuta.
Aamulla ajoimme Douglas Dalyn kuumille lahteille. Oli jalleen harmaa ja kylma paiva, joten oli ihanaa makoilla siella lampimassa vedessa. Lahteesta pulppuava vesi on 60 asteista mutta jaahtyy matkalla ja sekoittuu joenhaarassa kylmaan veteen. Oli melkoisen erikoinen ja ihana paikka. Oli hyva jatkaa matkaa siella virkistaytymisen jalkeen. Illaksi ajoimme Litchfieldin kansallispuistoon.
Advertisement
Tot: 0.111s; Tpl: 0.01s; cc: 13; qc: 61; dbt: 0.0613s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb