Advertisement
Published: October 31st 2006
Apostoleja..
..ja rantaviivaa Great Ocean Roadin varrelta. Rannan maisemat olivat valilla tallaisia ja valilla taas surffareiden rakastamia hyva-aaltoisia pitkia hiekkarantoja.Yo bussissa pitkasta aikaa ei tehnyt matkalaisten polville hyvaa... Aamulla jaykistelimme itsemme bussikuskin kovasti mainostaman majoitusvaraustaulun ja -puhelimien luo vain huomataksemme, etta puhelimet olisivat tarvinneet vanhaa kunnon "nyrkilla korjausta". Mista majapaikka? Viereisesta bussista nousseesta Kiteelaisesta kaverista ei ollut mitaan hyotya, vaikka hanella nokialainen olikin. Aamuruuhkasta huolimatta paatimme kokeilla onneamme ratikassa ja edellisiltana netista loytamastamme hostellista. Onni oli mukanamme ja kohta makasimme onnellisina puhtaissa lakanoissa matkalla ei-kipeiden-polvien-unimaahan... Ja talla emme mitenkaan vihjaa, etta alkaisimme vanhuuttamme olla liian raihnaisia matkustamaan yobusseissa...
Melbourne tarjoaa virkistyneille reissaajille paljon nahtavaa, mutta jostain syysta olemme onnistuneet kiertamaan useimmat nahtavyydet ulko-oven vieresta. Victorian kuuluisilla markkinoilla piti tietysti kayda ja ihastella riippuvia liha- ja kalapaloja ja isoja juustokimpaleita erilaisten dipattavien herkkujen vieressa. Eihan sellaista kesta tyhjalla mahalla ja lahdimme markkinoilta kassit iltapalaa pullollaan: salamia, sinihomejuustoa, Rose-viinia, Hannan uusia tuttavuuksia joiden nimea emme muista (turkkilainen herkku: viininlehdykkaan kaarittya riisia ja yrtteja ja maustettu mintussa uittamalla. NAM!) ja mantelikakkusia, jotka eivat muuten sopineet venalaismiehen lupailuista huolimatta sinihomejuuston kanssa. Markkinoilta olisi saanut kaiken mahdollisen kasviksista motoristi T-paitoihin, mutta me tyydyimme tayttamaan vatsamme.
Hyva puoli Melbournessa on sen turistiystavallisyys ja tama ilmenee mm. ilmaisissa turisti shuttlessa ja ratikassa. Molemmilla paasee erimittaisen kaupunkikierroksen kaikkien paanahtavyyksien lahelle. Huonoa on sen sijaan sellaisten nettikahviloiden
...ja lisaa apostoleja..
..joista osa on jo luhistunut hiekkakasaksi puute, joissa paasisimme editoimaan kuviamme, joten saatte jalleen kerran odottaa kuvallisia nautintoja...
Ennen Aasiaan lahtoa piti hoitaa pakollisia ostoksia ja asioita, joita ei seuraavaan kolmeen kuukauteen paasta tekemaan: syoda salmiakkia, ostaa kauneudenhoitovalineita ja englanninkielisia kirjoja. Suurin osa paivista hurahti ohitse ennen kuin huomasikaan, kuten niin usein naissa suuremmissa kaupungeissa. Yht'akkia sita huomaa olevansa sisalla taas uudessa kirjakaupassa tai kameraliikkeessa (...) ja matka etenee etanan vauhtia.
Ettei koko loppuaika Australiassa olisi pelkkaa kaupungilla hengailua, niin otimme viimeiseksi paivaksi allemme neljat pyorat ja lahdimme aiheuttamaan liikenneruuhkia Great Ocean Roadille eli yhdelle maailman kauneimmista maisemareiteista. Hannu voi kertoa maisemista, koska Hanna puristi koko 300 km rantatieta rattia kuin viimeista paivaa ja yritti pysya tien vaaralla puolella kaistojen sisalla. Ei kivaa! Tiessa ei ollut pahimmalla 100 km patkalla suoraa tieta varmaan 100 metria pidempaan ennen seuraavaa mutkaa (suositeltu nopeus 35 - 50 km / tunnissa - muille paitsi paikallisille...). Kun vihdoin pysahdyimme ensimmaiselle nahtavyydelle, 12 apostolin kohdalle pysakointipaikalle, niin Hanna tuskin paasi ulos autosta ilman rattia...
Apostolit ovat valtavia kivipaaseja, jotka nousevat vedesta. Satuimme paikalle sopivasti juuri ennen auringonlaskua, joten saimme varmasti parhaan mahdollisen kuvan paaseista. Apostolien jalkeen Hanna joutui viela tunkemaan itsensa auton ratin taakse ja viemaan matkalaiset muutaman kilometrin
London Bridge
joka ilmeisesti on joskus nayttanyt sillalta (kun ensimmainen kaari oli luhistunut oli pari turistia jaanyt loukkuun talle nysalle). paahan majapaikkaamme Port Campeliin. Siella koimme liikennesuman, jollaiseen emme ennen olekaan tormanneet! Lokit olivat nimittain tehneet seisomalakon keskelle tieta eika kukaan passyt mihinkaan suuntaan ennen kuin eras urhea nainen lahti ajamaan lokkeja pois autojen edesta.
Hyvin nukutun yon jalkeen herasimme kellon soittoon klo 6 ja lahdimme ottamaan viimeiset kilometrit irti pikku kiituristamme. Kartanlukija-Hannu armahti Hannan paivan hermoromahdukselta ja valitsi ihanan, suoran, maaseutujen halki kiitavan autoradan perjantai-aamun ratoksi. Ennen moottoritielle kaartamista kavimme viela ihastelemassa aamu-auringossa Lontoon siltaa (ei, emme lentaneet Lontooseen tata varten) seka Archia, jonka toinen kaari oli valitettavasti romahtanut jo aikoja sitten merten syovereihin jattaen yhden kaaren aika saalittavan nakoiseksi.
Autoa palauttaessamme saimme pikku vuokraamostamme lupauksen, etta jos palaisimme kolmen vuoden sisalla niin ajelisimme ilmaiseksi... Ja koska hostellimme johtaja jo suunnitteli meille seuraavan reissun reitinkin valmiiksi niin meidan taytynee lisata Australia listallemme "maihin joihin viela palaamme".
Australia jai taakse hyvien mustojen kera ja seuraava etappimme onkin jo Hong Kong! Tavataan siella!
Advertisement
Tot: 0.122s; Tpl: 0.011s; cc: 15; qc: 72; dbt: 0.0885s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Irma
non-member comment
Aikamoinen saavutus
Nostan hattua sinulle Hanna, kun rohkeasti toimit kuljettajana ! Se jäisi kyllä monelta naiselta tekemättä, varsinkin ulkomailla. On hienoa tietää, että matkat Austraaliassa ovat onnistuneet ja suuntaatte taas kohti uutta maanosaa. Oikein hyvää ja onnekasta jatkoa teille molemmille! Toivojina: Irma ja Jorma