Advertisement
Published: October 25th 2006
Nakyma kattoterassiltamme
Loysimme hostellin keskustan lahelta loistavilla nakoaloilla, vai mita?Jos jossain on suomalaisia (muualla kuin siella kotimaassa), niin taalla Sydneyssa. Paitsi, etta ostimme tuliais-boumerangin suomalaiselta naiselta (juttua riitti karjalanpiirakoista Sydneyn ravintoloihin), kuulimme suomea jokapuolella ja kun illalla Hanna avasi telkkarin niin sielta tulee heti Koffin mainosten kera Kaurismaen "Pahamaa". Siinahan se ilta vierahti: aasialaisten kansoittamassa hostellissa suomalaista elokuvaa katsoen. Ei ollut muuten kovin sanatarkasti kaannetty elokuva...
Sydney on valtava ja sen huomaa. Kavelimme monta paivaa jalkamme kipeiksi ja naimme vain ripauksen kaupungista. Sen kummempia nahtavyyksia emme kierrelleet, mita nyt ne pakolliset eli oopperatalo, Harbour bridgen, Rockin kaupunginosan (mista Sydneyn asutus on aikoinaan lahtenyt) ja Bondi beachin (missa kaupungin kaikki kauniit ja rikkaat paistattelevat paivaa). Parasta nautintoa tarjosi ehka kuitenkin katutaiteilija, joka temppuili kielellaan, tulisoihduilla ja kirveilla. Lapset: alkaa kokeilko samaa kotona... Pitkasta aikaa paatimme myos karata elokuviin ja suomalaista kaavaa noudattaen eksyimme tietamattamme katsomaan Renny Harlinin uusinta. Missa matkalla tassa muka ollaan?
Suunnitelmammehan oli, etta menisimme Sydneysta Melbourneen campervanilla eli pienella reppureissaajien caravanilla, mutta parin paivan yrittamisen jalkeen huomasimme tehtavan mahdottomaksi toteuttaa. Ensimmainen ongelmamme tuntui olevan liian lyhyt vuokrausaika: lahes kaikki vuokraamot vaativat minimissaan 14 paivan vuokrauksen ennen kuin alkoivat edes neuvottelemaan hinnasta. Mikali joku vuokraamo suostui lyhyempaan vuokraukseen niin sitten emme olleet toivottuja asiakkaita suomalaisine ajokortteinemme. Kolmas
Maisemia Blue Mountainin kavelylta
Kaksi tuntia Sydneysta ja maisema on hieman erilainen... mielta askarruttava seikka oli vanha tuttu dollari: auton vuokraaminen ei halvimmillakaa ole kovin huokeaa puuhaa!
Kyllastyttyamme Sydneyn valoihin ja vilkkaaseen elamaan, paatimme vastata luonnon kutsuun ja ottaa junan kahden tunnin paahan Blue Mountainille pariksi paivaksi. Juna jatti pikku hiljaa taakseen lahioiden asemat ja alkoi nousta korkeammalle ja korkeammalle kunnes naimme Katoomba-nimisen kylan kyltin lahella paatepysakkia. YHA-Hostelliin kirjautuessamme panimme merkille kolme suomalaista nimea omamme edella ja siistimme suumme samalla kun katselimme arvuutellen ymparillemme kuka ymparilla olijoista on valepuvussa oleva suomalaisturisti... Ja voitteko kuvitella: emme tieda vastausta vielakaan! Me suomalaiset olemme ilmeisesti tosi sosiaalisesti kehittynytta porukkaa...
Kulutimme kaksi paivaa vaelluskenkiemme pohjia ja kameran muistikorttia upeissa maisemissa! Harvoin nakee maailmaa yhdella kertaa niin pitkalle kuin nailla kavelyilla. Ja usein aivan yksin, kiitos TV:n sadekuuro varoitusten, joita ei koskaan tullut! Toisena aamuna kavelylle lahtiessamme lueskelimme huolettomina puiston infotaulua aina siihen saakka kun vastaan tuli luettelo metsan asukkaista, joihin kuului kolme myrkyllista kaarmetta. Ja taas Hanna paasi skannaamaan maastoa! Onneksi emme viela silloin tienneet, etta yksi noista kaarmeista, Tiger snake, on yksi maan vaarallisimmista! Kaarmeet kuitenkin pysyivat poissa tomistelymme tielta ja saimme nauttia rauhassa varikkaiden papukaijojen mekastuksesta puiden latvoissa. Yhden kaijan naimme kylvyssa pienessa lammikossa ja jaimme magneettisesti tuijottamaan nakya pitkaksi aikaa. Kuka
Maisemia Blue Mountainin kavelylta 2
Three sisters on yksi suosituimmista nahtavyyksista kavelemamme reitin varrella. tiesi, etta papukaijat pesevat itseaan monta minuuttia kerrallaan siivillaan itseaan huiskien ja vedessa lilluen. Taisi kaverilla olla treffit tulossa... Hanna voi rehellisesti myontaa, etta taman kavelyn jalkeen jalat ovat olleet kipeat! Nelja tuntia kavelya, joista pelkastaan reilu tunti laskeuduttiin 1800-luvulla rakennettuja kiviportaita kay ihan hyvasta reisijumpasta! Kun ne portaat rakettiin, ei kenellakaan ole ilmeisesti ollut numeroa 32 isompia jalkoja, niin pienia askelmat olivat.
Vuorilta palattuamme hieman antuvin askelmin, hyppasimme sunnuntai-maanantai valiseksi yoksi yobussiin kohteenamme Melbourne. Ainakaan meidan ei tarvinnut itse ajaa ja olihan tuo illan video sen verran viihdyttava, etta Hanna viestti tunnin pitaen kasia korvilla ja lallattaen ettei kuulisi kauhuelokuvan kirkumista. Mikaan ei nukuta niin kuin kauhuelokuva! Ja matka jatkuu taas...
Advertisement
Tot: 0.144s; Tpl: 0.011s; cc: 8; qc: 24; dbt: 0.1241s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Leena
non-member comment
maailmaa matkatessa
Olipa taas pitkä ja vaihteleva reissu - nimittäin tässä koneen ääressä juttuanne lukiessa. Tunnelmat ovat vaihtelevia, kuten teilläkin varmaan on. Maailma on uskomaatoman moni-ilmeinen paikka. Paljn jää varmaan näkemättä ja kokematta. Täällä on ensilumi käynyt maassa ja sulanutkin jo pois. Virkeänä on pitänyt lomalla ja loman jälkeen vielä enemmän. Lähdemme viikonlopuksi H:kiin juhliin. Toivottavasti sää pysyy hyvänä kun menemme autolla. Kiitos puhelin terveisistäkin. Olisi ollut mukava kuulla myös ääntänne, mutta ehkä sitten toisella kertaa aikataulumme ovat paremmin yhteensopivia. Mielenkiintoisia lomakohteita lisää teidän matkallenne. Me jatkamme täällä näissä pienemmissä ympysöissä. Syysterveisin äiti