Neonvalojen loisteessa - Tervetuloa kanssamme Hong Kongiin!

---

Shoppailijan paratiisi, Hong Kong, avautui eteemme pitkana viivana kiinankielisia kauppojen kyltteja kun astuimme lauantai-aamuna lentokentta bussista ulos. Saasteinen sumu leijaili kaupungin ymparilla peittaen nakymat vahankin korkeammalla. Hostellimme sijainti 13. kerroksessa ei nayttanyt olevan tassa kaupungissa yhtaan kummempi kuin katotasokaan. Niskat jumissa yritimme tahystaa pilvia talojen kattojen lomasta ja ihmettelimme mista kaikki nama ihmiset oikein purkautuivat ulos! Joka puolella oli populaa enemman kuin Kaivarin kesakonsertissa ja ainakin Hannalla oli pienten kaupunkien asukkina hankaluuksia olla tulematta tallatuksi heti ensimmaisilla metreilla. Hong Kongissa eivat pade mitkaan kohteliaat suomalaiset jalkakaytavien kaytostavat (tai sitten Suomessa on vain hiukka vahemman kansaa...) vaan ohi mennaan siita mista paastaan ja milta puolelta tahansa. Tama vaatii aikalailla totuttelua.

Johtuen rinkkoihimme kertyneista (mista ihmeesta???) lisakiloista, on Hannan vasen olkapaa ollut jo kauan pysyvassa jumiutuneessa, ellei jopa kivimaisen kovassa, kramppi-tilassa. Auttaaksemme asiaa, annoimme periksi eraalle kadulla hierontaa mainostavalle rouvalle ja seurasimme hanta hierontasalonkiin. Paikka naytti hienolta ja henkilokunta teki aktiivista lisamyyntia. Hieman epaselvaksi jai mita miesvirkalija tarkoitti sanoessaan Hannulle, etta jos hankin jaa hierottavaksi niin saa rahat takaisin jos ei palvelu miellyta... Hannu kuitenkin jatti tarjouksen valiin ja jatti Hannan pienen aasialaistyton armoille huoneeseen numero kaksi. Mikas siina... Vaatteet saivat jaada paalle (kun ensin oli keskusteltu siita miksi kannattaisi ottaa kokovartalo-oljyhieronta) ja tytto kipusi Hannan selkaan. Hei hetkinen!!! Yritin naytella, etta olin ihan ok tallaisen aloituksen kanssa, mutta vakisinkin kavi mielessa muiden hierontapaikkojen hieman erityyppiset hierontamainokset. Selkaan nousu osoittautui kuitenkin miellyttavaksi selkarangan naksautteluksi ja tyton sormet loysivat monta kipeaa kohtaa. Mutta miksi han nyt hieroo pakaroitani???? Tassa vaiheessa ei suomalaisnaisen pokka enaa pitanyt ja mumisin hierontatuolin suuaukosta "kyse taisi olla vain 30 minuutin niskahieronnasta...". "okei, okei!" ja hieronta jatkui seuraavat 25 minuuttia siveammissa merkeissa ja hartiatkin saatiin sen verran auki, etta ne tuntuivat oikein miellyttavilta seuraavat kaksi paivaa ennen kuin rinkankanto taas kutsui...

Hong Kongissa riittaa nahtavaa, mutta valitettavasti kaiken sen nakeminen veisi aikaa vahintaan pari viikkoa (teimme jo mielessamme muistilapun, etta tanne taytyy viela palata!). Jo pelkat markkinakadut, joita riittaa, ovat kilometrien mittaisia ja niilla paasee jokaisesta kolikostakin eroon ostaessaan kopiolaukkuja, -kelloja, -vaatteita tai vaikka kultakaloja jos sille paalle sattuu! Kiinalaisille kultakala on onnenmerkki on loysimme kadulle, joka oli kokonaisuudessaan omistettu kaikenlaisille akvaarioelajille. Lisaksi loytyy temppeleita, puistoja ja sivukujia, jotka kutsuvat etsimaan sita kiinaa, joka aivan varmasti lymyaa markkinatalouden pilvenpiirtajien takana. Ja loytyyhan sita. Keskustelimme pitkaan helmikauppiaan ja hanen vaimonsa kanssa jadekadulla ja kun istahdimme puistoon lepuuttamaan jalkojamme ja kuivunueita kurkkujamme, niin ilmeisesti sana lahti leviamaan etta puistossa istuu valkonaamoja, koska liikenne ymparillamme ainakin lisaantyi.

Kyllastyttyamme Hong Kongin neonvalokyltteihin ja ihmispaljouteen, otimme niista vapaapaivan ja lahdimme tutkimaan 30 minuutin lauttamatkan paassa olevaa Lamman saarta. No, ainakaan siella ei ollut neonvaloja... Ohitimme kahden tunnin saaren lapi kavelyllamme yhden koirakerhon ja satoja paikallisia nauttimassa vapaapaivasta sateenvarjojen alla, kun me mietimme miten holmoa on kantaa tuollaista kapinetta mukanaan kun aurinko killottaa taydelta taivaalta! No, emme enaa olleet samaa mielta kun paasimme korkeimmalle huipulle ja kiilsimme hiesta, joka muodostui paaosin hammaskiilteestamme, sen verran pieni pullo vetta meilla oli mukana, ja paikalliset nayttivat silta kuin heidat olisi lennatetty paikalle suoraan ilmastoidulla helikopterilla. Ei hikipisaraakaan! Ja sitten joku mies kehtaa viela kaivaa edessamme taskustaan moottoroidun tuulettimen!

---

Photos

Hong Kong SoHo
Maailman pisimmat katetut liukuportaat(800 m) nakyvat Hong Kongin kalliimpien ravintoloiden valojen keskella.

Markkinat keskustassa
Tama vaenpaljous Hong Kongissa on ehka pahin mita olemme tahan mennessa kokeneet, kadut ovat kapeita ja aasialaisen-nakoisia-ihmisia on PALJON... :)

Valoshow
Keskustan pilvenpiirtajat jarjestavat jokaisena iltana valoshow:n turistien ihmeteltavaksi.

Mahatautia tiedossa...
...tasta saimme siis ensimmaista - mutta emme varmasti viimeista - kertaa Aasiassa mahataudin, mutta rapu oli kuitenkin hyvaa.

Maisemaa vuorelta Buddhan ymparilta...
...ja kuten huomaatte on kosteutta (ja saasteita) riittavasti ilmassa.