Advertisement
Published: April 14th 2007
Kiiretta on pitanyt viimeiset pariviikkoa ja paljon on ehtinyt taas tapahtua sitten viime kirjoituksen. Nyt ollaan jo taalla Sydneyssa ja lento Uuteen-Seelantiin lahtee huomenna. Tuntuu vahan haikealta ajatella etta kohta Australiassa vietetty aika on ohi, mutta toisaalta odotetaan jo innolla uusia seikkailuja ja uusia maita.
Vihdoin ja viimein loytyi taas aikaa kirjoittaa ja paivittaa vahan kuulumisia. Mahtavaa on ollut jalleen kerran , mutta aloitetaan siita mihin viimeksi jaatiin eli Airlie Beachiin. Sielta siis lahdettiin yobussilla kohti Harvey bayta, joka on samalla portti maailman suurimmalle hiekkasaarelle, Fraser Islandille. Yo bussissa oli talla kertaa mukavampi, silla selvittiin matkasta ilman turhia heratyksia.
FRASER ISLAND
Saavuimme Harvey Bayhin paivalla yhden jalkeen ja linja-autoasemalla meita odotti majatalomme "hullu" kuljettaja. Emme paljon muuta ehtineet tehda kuin kirjautua hostelliin sisaan ja heittaa kamat huoneeseen, silla safarin info tilaisuus alkoi kolmen aikaan. Siella meidat jaettiin neljaan 10-11 hengen ryhmaan ja saatiin allekirjoittaa monia papereita jossa mm. olimme velvollisia korvaamaan kaikki autolle mahdollisesti aiheutuvat vahingot. :O Meidan porukka vaikutti heti alusta asti oikein mukavalta ja Karin "onneksi" ryhmaamme kuului 9 tyttoa ja 2 poikaa. 😉 Infossa meille kerrottiin myos saaren olosuhteista, luonnosta (VAROKAA DINGOJA!!!!) seka mm. miten nelivetoautoilla tulee ajaa hiekkarannoilla ja metsapoluilla. Saimme myos listan tarvittavista ostoksista ja infon jalkeen pari ryhmamme tyttoa lahtikin sitten ostoksille ja osti koko porukallle sapuskat kolmeksi paivaksi. (Uskomattoman paljon ruokaa...) Illalla kokoonnuimme viela ryhmamme kanssa yhdessa syomaan. Loppujen lopuksi paasimme kuitenkin hyvissa ajoin nukkumaan, silla aamulla heratyskellot soivat ennen kuutta... Keskiviikkona ensimmainen kokoontuminen oli siis jo ennen seitsemaa ja talla kertaa tarkastimme auton, telttojen ja muiden retkeilyvalineiden kunnon seka pakkasimme auton. Automme kunto ei ollut mikaan kehuttuva, mutta onneksi se sailyi ehjana koko matkan ajan. 😊 Ennen kun paasimme matkaa taytyi meidan kayda kuuntelemassa viela toinen info. Vihdoin kuitenkin paasimme reissuun ja ensimmainen etappi oli puolen tunnin lauttamatka. Heti rantautuimisen jalkeen vahensimme renkaiden ilmanpainetta, ahtauduimme autoon ja pomppuinen matkanteko alkoi.
Ensimmaisena paivan vierailimme haikaisevan kauniilla, kirkasvetisella ja valkohiekkaisella Lake Mackenziella, jossa uimme ja makoilimme muutaman tunnin. Sen jalkeen ajoimme Euron nimiseen paikkaan josta paasimmekin kasiksi hauskimmalle ajo-osuudelle 75 mile Beachille. Oli mahtava tunne ajaa valkohiekkaisella rannalla (50-70km/h), kun suurent aallot pauhasivat vain muutamien metrien paassa. Seuraava varsinainen kohde oli Lake Wabby, joka on pieni jarvi valtavan suuren hiekkadyynin juuressa. Siella voi haluteessan vaikka "surffata" hiekkadyynia alas jarveen. Wabbyn jalkeen jatkoimme rantaa muutaman kilometrin eteenpain ja leiriydyimme rannan tuntumaan. Illalla laitoimme ruokaa ja pidimme yhdessa hauskaa. Illan ja yon ainaka ainakin kolme dingoa pyori leirimme ymparilla, joten eivat varotukst olleet ilmeisesti ihan turhia. Vessaankaan (lue: hiekkadyynin toiselle puolelle) ei saanut lahtea yksin vaan kaverin piti tulla turvaamaan selusta taskulampun ja lapion kanssa. 😉 Yon nukuimme suhteellisen hyvin ja toisena paivana kaikki olivat ylhaalla jo ennen seitsemaa ja tiskien ja aamupalan seka auton pakkaamisen jalkeen olimme taas huristelemssa rantaa eteenpain. Ensimmainen pysahdys tehtiin Happy Valleyssa, jonka vetavat vessat olivat varsinkin osalle porukasta mieleyttava yllatys. Matkaa jatkettiin eteenpain Eli Creekille, joka on kirkasvesinen, pienehko mereen laskeva joki. Kavelimme jonkun matkaa jokivartta ylospain ja alaspain sitten kahlasimme ja lilluimme virran mukana hiekkapohjaista jokea pitkin. Vain muutama kilometri joesta eteenpain pysahdyimme ottamaan muutaman kuvan Maheno laivan hylysta joka on haaksirikkoutunut rantaan vuonna 1935.
Iltapaivalla oli edessa parikymmenta kilometria eteenapain samaa rantaa pitkin kohti Indian Head nimista kalliota. Korkean kallion paalle kiivettyamme onnistuimme nakemaan alhaalla meressa tiikerihain ja pari suurta rauskua. Kaikkia turisteja kielletaan uimasta meressa Fraser saarella, mutta joillekkin matkalaisille houkutus tuintui olevan liian suuri. Todistimme kolliolta nakymaa jossa joukko ihmisia ui meressa ja lehes 4 m pitka tiikeriahai uiskenteli vain noin 100 m paassa. Indian Headin jalkeen ajelimme rantaa takaisinpain ja yoksi leiriydyimme jalleen rannan tuntumaan. Kaikki olivat paivan touhuamisen jalkeen niin vasyneita etta nukkumassa oltiin jo yhdeksan aikaan. 😊. Aamulla noustiin sitten aikaisin ja mentiin nauttimaan aurinkoisesta paivasta Lake Mackenzielle. Iltapaivalla olikin sitten aika lahtea takaisin kohti Harvey Bayta ja hostellilla oli edessa viela tavaroiden purku ja tarkastus ennen kun paastiin ansaitusti suihkuun ja syomaan. Reissu oli kaikenkaikkiaan ikimuistoinen ja porukka mukava. Parasta oli etta (lahes)kaikki osallistuivat leirin askareisiin yhdessa. Taytyy kuitenkin sanoa etta kolmen paivan jalkeen uni pehmeassa sangyssa maistui todella hyvalle..
Seuraavat kaksi paivaa vietimme Hervey Bayssa akkuja lataillen ja saasta nauttien. Yhtena paivana Milka tormasi aamulenkilla tuttuun nakyyn, silla polulla tuli vastaan joukko sauvakavelijoita, exelin sauvat kadessa......
BRISBANE
Sunnuntaina hyppasimme jalleen bussiin ja saavuimme iltasella Brisbaneen. Majapaikkaa meilla ei ollut valmiina kuten tavallista ja koska kyseessa oli paasiasta edeltava viikonloppu ja Ausralialaisilla on tahan aikaan kahden viikon loma kouluista, joka paikka oli taynna vakea. Puolen tunnin ja kahteenkymmenneen hostelliin soittamisen jalkeen onnistuimme kuitenkin loytamaan huoneen. Maanantai vietettiin sitten tutustuen Brisbaneen ja hoideltiin samalla pankki ja veroasioita. Kaupunki vaikutti oikein mukavalta ja siella olisi ollut mukava viettaa aikaa pidempaankin, mutta aikataulumme ei antanut siihen oikein mahdollisuutta. Illalla jatkoimme taas matkaa kohti Gold Coastia.
GOLD COAST/SURFERS PARADISE/BROADBEACH
Saavuimme Gold Coastille, Broadbeachille maanantai iltana ja Isoahon Leo oli meita vastassa bussipysakilla. Hetken jouduimme kuitenkin toisiamme odottelemaan, silla odotimme tosiamme eripaikoissa. 😉 Aika Gold Coastilla meni todella nopeasti ja kovasti nautimme Isoahojen vieraanvaraisuudesta. Oli mukava tavata myos heidan poika Esko ja hanen vaimonsa Marjatta, jotka olivat Suomesta lomamatkalla Australiassa. Cold Coast ja erityisesti Surfers Paradise on mielenkiintoinen paikka, silla keskustassa on kymmenia pilvenpiirtajia joista lahes kaikki ovat hotelleja. Lahialueelta loytyy lahes kymmenen erilaista teemapuistoa ja ohjelmaa muutenkin loytyy joka lahtoon. Ranta on todella pitka ja kaunis ja taalla lomailee todella paljon lapsiperheita.
Me nautimme kovasti kotimajoituksesta ja nain yli seitseman kuukauden matkustamisen jalkeen kotoisa ilmapiiri, kunnon sanky, puhdas pesuhuone (sita unohtaa kuinka mukava on kayda suihkussa ilman lapsyja) seka erityisesti kotona leivottu ruisleipa olivat tervetullutta vaihtelua. Nam...
Paivat menivat nopeasti ja pari paivaa rentouduimme rannalla ja yhden paivan leikimme hurjassa wet'n'wild vesipusitossa jossa sai hyvin kulumaan koko paivan. Yhtena iltana kavimme Leon kanssa tutustumassa myos paikalliseen kasinoon ja vaikka mukavaa oli niin miljonaareja meista ei kuitenkaan tullut. 😉
Pian oli aika sanoa hyvastit, silla lento kohti Uutta-Seelantia lahestyi huimaa vauhtia. Olisimme viihtyneet kylla hyvassa hoidossa paljon piteempaankin 😊 Viela kerran siis isot kiitokset Isoahoille kaikesta. Toivottavasti paasemme viela joskus toistekkin nauttimaan vieraanvaraisuudestanne. 😊
Aluksi meidan oli tarkoitus vuokrata auto ja ajaa silla alas Sydneyhyn, mutta paasiaisen takia hinnat olivat turhan korkealla joten paatimme saastaa rahaan ja jatkaa matkaa bussilla, joka loppujen lopuksi olikin hyva vaihtoehto.
BYRON BAY
Iltapaivalla ajoimme Byron Bayhin ja odotukset paikan suhteen olivat korkealla, silla kaikki tuttumme ovat paikkaa kovasti kehuneet. Ajankohtamme ei ollut kuitenkaan mikaan paras. Paasiaisesonkina joka paikka tuntuu olevan tupaten taynna ja dormipaikasta sai pulittaa ihan kasittamattoman paljon. Paasiasisena Byronissa oli myos Blues festivaalit joten vakea oli pilvin pimein ja ihmisia loytyi joka lahtoon. Kaiken lisaksi meidan huonoksi onneksi saa oli sateinen joten emme paasseet nauttimaan edes kuuluisasta rannasta. Voimme kuitenkin hyvin kuvitella etta paikka on todella mukava ja nakemisen arvoinen silloin kun saat ovat hyvat ja ihmisia paikalla vahan vahemman. Byron Baysta loydettiin Milkalle kuitenkin mukava matkamuisto...
SYDNEY JA BLUE MOUNTAINS
Tiistaina sitten saavuimme takaisin tanne Sydneyhyn ja heti tuli todella kotoinen olo. Hoidettavia asoita ja matkajarjestelyja on ollut hurjan paljon joten kovin paljon ei olla paasty nauttimaan kaupungista. Eilen kuitenkin hypattiin aamulla junaan ja matkustettiin kahden tunnin matka Blue Mountainsille, jossa vietimme ihanan paivan. Ilma oli aurinkoinen ja vuoristoilma ihanan raikas (tuli ihan mieleen Suomen syksy) Maisemat olivat henkeasalpaavat ja olimme ahkeria ja kavelimme paivan aikana noin 15 kilometrin patikkareitin, johon sisaltyi mm. yli 1000 porrasta ylospain. Polku mutkitteli ylhaalla jyrkanteella ja alhaalla laakson sademetsissa. Naimme monia vesiputouksia, jattilaispuita ja yli 10m korkeita saniaisia. Karin jalkakin pysyi menossa mukana todella hyvin ja nyt on sitten kamera taynna vuoristokuvia. Kavimme myos testaamassa maailman jyrkimman junaradan joka on tehty vuoristoon ja esitteen mukaan junarata kulkee parhaimmillaan 52 asteen kulmassa. Nautittiin paivasta todella paljon ja ihastuimme vuorilla sijaitseviin pikkukaupunkeihin. Niissa voisi kuvitella hyvin asuvansa.
Tanaan ollaan vietetty viimeista paivaa kaveleskelemalla kaupungilla ja Botanic Gardenissa. Yoksi mennaan saastobudjetilla lentokentalle ja toivotaan etta muutama tunti saadaan nukuttua. 😉 Huomenna lennetaankin sitten uuteen maahan ja uuteen seikkailuun. Vahan on hakea mieli jattaa Australia taakse.. Paastaankohan me tanne koskaan enaan takaisin...
Advertisement
Tot: 0.087s; Tpl: 0.021s; cc: 9; qc: 45; dbt: 0.0491s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Jenni ja Tumppi
non-member comment
Mielettömissä paikoissa olette jälleen käyneet... siistiä! (Tosin olen satavarma, että dingot ovat taatusti "kevyttä kamaa" helsinkiläismummojen sohvatyynytiikereihin verrattuna...täysiä villipetoja :O niitä ei pelkällä lapiolla taltuteta =/) Helsingissä krookukset kukkii ja elämä on täynnä tenttejä, mentaaliharjoitukset liikunnan suorittamiseen on jo aloitettu ;o) Kyllä siellä onneks joku aussikin näköjään osaa urheilla oikeaa lajia... Mukavaa reissun jatkoa ja pitäkää huolta!!!