Viimeinen paiva Pietrissa

---

Sain vasta asken liitettya edellisen tekstin blogiini. Olen taas tassa isantiemme koneella, joten saa nahda mita tasta tulee. Tama ei ole kovin nopea eika luotettava netti, vaikka isannillamme on ainakin kolme lapparia, jolla kayttavat tata langatontayhteyttaan.

Taman paivan suuri saavutus oli, etta paasimme Eremitaasiin ilmaiseksi! Ymmarsimme nayttaa opiskelija korttejamme ja tati loi sitten vain liput kouraamme. Selkea ero Suomeen, mita olen taalla nain aivan ensiksi huomannut, on asiakaspalvelun naennainen toykeys. Tuskin he erityisesti tarkoittavat olla toykeita, mutta taalla hymyt eivat vain kuulu asiaan. Suomessa kaikkia asiakaspalvelu tyontekijoita neuvotaan aina olemaan ystavallisia ihmisille. Joillakin se menee sitten jopa tekohymyn puolelle. Taalla sellaisesta ei ole pelkoa. Hyvin happaman ja tiukan nakoisena metroluukun- tai kaupankassa hoitaa tehtaviaan. Joskus heidan viimeiseen asti vakavat naamansa alkavat jopa naurattamaan, tuntuu kuin he erityisesti kiinnittaisivat huomiota siihen, etteivat vain vahingossakaan yhtaan hymyile. Tehokkaasti ja asiallisesti he kylla tekevat hommansa ja yrittavat jopa ymmartaa, kun heilta englanniksi jotain kysyy. Tosin joskus on poikkeavia yksiloita, jotka selvasti inhoavat englanninkielta yli kaiken. Heidan naamalleen leviaa arsyyntynyt ilme jos kysymme jotain englanniksi ja he alkavat hirvealla vauhdilla ja painokkaasti posmottaa venajaa. Ikaan kuin aanen savynmuuttaminen saisi meidat ymmartamaan. (tama koneeni selvasti inhoaa suomenkielta, silla se heittaa aina valilla kirjaimet kyrillisiksi) Onneksi sitten on aina myos oikeasti avuliaita venalaisia, jotka ilmaantuvat kuin tyhjasta tulkiksemme.Tanaan metroasemalla nainen kieltaytyi ymmartamasta, kun Kalle sanoi "two tickets to Nevski". Nainen sanoi sitten kysyvasti jotain, joka oli asiayhteydesta helppo paatella. Joskus aanensavysta ja tilanteesta voi paatella paljon. Han tarkoitti selvasti montako lippua haluamme. Naytimme sitten sormilla 2. Nainen ei kuitenkaan selvasti ollut perehtynyt nain vaikeaan kansainvaliseen elekieleen. Han vain naytti entista akaisemmalta ja turhautuneemmalta ja posmotti lakkaamatta. Joku ystavallinen sielu takanamme sitten kertoi naiselle, mita haluamme. Luulisi metroluukulla olevan helppo ymmartaa asiakasta, koska mita muuta siina edes voi sanoa kuin, minne haluaa ja montako lippua. Ei luulisi vaativan kovin monimutkaista paattelykykya.

Yritan nyt keskittya enemman Venaja-, tai erityisesti Pietarianalyysiin, kuin tapahtumaselostukseen. Pietrista sai hyvin eurooppalaisen kaupungin kuvan. Pari myyttia venalaisista murtui taalla heti: kaikki eivat sauhuttele, he eivat ole niin omavaraisia tuotteiden suhteen kuin luulin, vaan heilla on kaupoissa hyvin paljon ulkomaista tuontitavaraa, kaikki naiset eivat pukeudu naisellisesti, vaikka minihameita nakeekin paljon yms. Tietyt myytit myos vahvistuivat, kuten ladojen runsaus (jopa taalla Pietarissa niita on paljon) massiiviset hyvin pitkat lahiokerrostalot, rakennusten huono tai loistelias kunto (kerrostaloja, jotka ovat kohtalaisessa kunnossa, nakyy harvoin. Ne ovat joko ransistyneita ja saasteiden tai homeen mustaamia tai aivan upouusia ja nayttavia) venajan kielen hegemonia katukuvassa ja kaikkialla julkisissa tiloissa, venalaisten ihmisten vieraanvaraisuus (nytkin Ksenya laittaa yhdessa Kallen kanssa meille illallista)

En nyt kirjoittele kovin pitkasti, koska tama kone on nahtavasti paattanyt pakko-opettaa minulle kyrilliset kirjaimet. Osaan niista ehka jo puolet, joten sikali en tarvitsisi valttamatta opetusta. Tulen ne tassa varmasti viela oppimaan, silla kaduilla suunnistaessa niista on lahes pakko saada selvaa. Niin, kuin jo viimeksi sanoin, Kalle osaa ne aika sujuvasti. Tosin Kallellekin ne vaativat tulkitsemista, joten se selittaa, miksi aluksi eksyimme metrolla. Emme jaksaneet pysahtya tulkitsemaan joka tekstia, vaan hatikoidysti arvailimme niita ohi kavellessa.

Harmi, kun en saa tanne kuvia! Jatin kameran johdon vahingossa kotiin. Pitaa Kiinasta yrittaa etsia samanlaista johtoa tai tormata koneeseen, jossa on kortinlukija.

Lahdemme jo tanaan, siis huomisen puolella klo 01, yojunalla kohti Moskovaa. Taalla oli tarkoitus olla kauemmin, mutta lipuissa ei paljon ollut valinnanvaraa. Урлф kirjoitan viela asemalta jos loydan koneen.

---

Photos

Talot olivat paattymattomia
Tassa kotitalomme Pietarissa. Se jatkui kauas horisonttiin.

Keskustan talot olivat upean varikkaita,
vaikka sita ei synkalla saalla oikein huomannut