Kreetan saari, Kreikka

---

Omatoimimatka massaturismin kohteeseen eli välimeren maisemissa.



Lomalle lähdön aika oli hiukan suunniteltua aikaisempi kun ehdin käväistä kohtalaisen pikaisesti Puolassa siellä lomailevaa sukulaistani moikkaamassa ja sattuipa samalle reissulle Varsovassa asuvan ystäväni puolituntinen tapaaminen yhden oluen merkeissä ennen kuin otin bussin Modlinin Ryanair-lentokentälle. Paluu Dubliniin oli myöhässä kaikkiaan puolitoista tuntia joten takaisin tukikohdassani olin vasta kahdelta yöllä taksimatkan kentältä otettuani.







Aamulle laitoin herätyksen yhdeksäksi ja ehdin hyvin vaihtaa hiukan matkatavaroitani ja sosialisoida extrovertimmän kämppikseni kanssa hetken ennen kuin otin bussin ensin Dublinin keskustaan ja siellä lentokenttäbussiin vaihtaen olin terminaali ykkösen luona puolen päivän maissa. Lento lähti aikataulussaan ja tällä kertaa Ryanairin kyydissä istumista oli jopa hiukan yli neljä tuntia yhteen menoon. Nukuin onneksi suurimman osan siitä ja loput lennosta meni Economist lehteä lukiessa. Muistutus Ryanairin hölmömmästä puolesta tuli laskeutumisen yhteydessä soitetusta fanfaarista aikataulussa olon kunniaksi. Hanian kenttä oli niin pieni ettei terminaalissa ollut edes siltaa koneeseen, kuinkas muutenkaan kun rakennus oli vain yhden kerroksen korkuinen. Tosin rakenteilla oli mittava laajennus terminaaliin. Bussi siis vei hyvin lyhyen matkan terminaalin luo ja passintarkastuksen jono eteni kohtalaisen nopeasti. Ulkona terminaalista tähystin bussipysäkin sijaintia nähden ensin vain takseja mutta satuin kävelemään oikeaan suuntaan havaiten ainakin pimeyteen pysäköidyn bussin. Sitä ennen osui kohdalleni lipunmyyjä, joka napsautti valot päälle kioskiinsa sen kohdalle saapuessani. Olin siis kaiketi ensimmäinen asiakas ja siten merkki työvuoron alkamisesta. Lippu maksoi 2.50 EUR ja bussi lähti viimeistenkin halukkaiden ehdittyä kyytiin. Istuin rauhassa kyydissä pääteasemalle asti joka oli kaupungin bussiasema. Sieltä kävelin satunnaiseen suuntaan hetken löytäen aukeamman alueen ja puhelimeni sai GPS:n kiinni ja reitti hotellilleni oli selvä. Kävelyä oli pari kilometriä joten aloin talsia. Lopussa reittiä oli varsin jyrkkä ylämäki, jonka huipulla hotellini sijaitsi. Loppumetreillä tuli hiukan hiki koska illan pimeydessäkin oli kohtalaisen lämmin. Olin hotellilla vasta yhdeltätoista illalla paikallista aikaa joten kysyin olisiko hotellin ravintolan keittiö vielä auki ja hyväksi onneksi näin asia oli. Tilasin lammasta jugurttikastikkeessa ja annos oli erittäin hyvä ja kohtuullisesti hinnoiteltu 12 EUR. Ruokailun ja parin oluen jälkeen olinkin aivan valmis nukkumaan.

Heräsin riittävän ajoissa ehtiäkseni aamiaiselle ja se kannatti koska tarjonta eri artikkeleja oli oikein kattava ja hyvä. Sain siis syödäkseni varsin hyvin ja lähdin sitten kävellen ihmettelemään kaupunkia. Matkalla totesin että suurin osa kaupoista oli suljettu johtuen ilmeisesti siitä että oli sunnuntai. Vain vanhassa kaupungissa olevat turistirihkamaa myyvät kaupat näyttivät olevan auki. Kävelin paikalle ehdittyäni pitkin venetsialaisen sataman rantaa ja turistiorientoituneita ravintoloita oli rannassa vieri vieressä. Hiukan etäämmällä rantaa itään kuljettuani istahdin rivistöstä löytyneen kahvilan terassille oluelle. Aurinko paistoi hyvinkin kuumasti nyt kun aiemmin oli ollut hiukan pilvistä. Oluen nautittuani jatkoin matkaa edelleen idemmäksi pitkin rantaa niin kauas kuin pääsin jatkaen sitten suoraan länteen takaisin päin koukaten keskemmältä kaupunkia reitilläni. Riittävän kauan takaisin päin tultuani kävelin uudelleen rantaan etsien lounaspaikkaa. Sopivalta vaikuttava seafood ravintola löytyi ja tilasin grillattuja sardiineja. Annos oli erinomainen ja sen jälkeen ihmettelin hiukan vanhan kaupungin turistikauppoja etsien virtapistoke adapteria koska en ollut sellaista muistanut mukaani ottaa joten puhelimen ja kameran lataus olisi hiukan haastavaa vaikka laitteiden laturit minulla olivatkin mukana. Lähimmäksi osuva tuote mitä löysin oli USB laturi europistokkeella kuuden euron hintaan. Puhelimen lataus sillä onnistuisikin mutta kameran suhteen ei ongelma sillä ratkeaisi joten jätin sen vielä hyllyyn tarkistaakseni olisiko vuokra-autossa USB pistoketta koska olen sellaisen muutamissa viimeaikaisissa vuokrakieseissä nähnyt. Kävelin sitten hotellilleni päivätorkuille. Niiden jälkeen alkoi olla illallisaika ja vaikka oman hotellini ravintola varsin hyvä olikin niin tutkin hiukan nettiä selaten toista vaihtoehtoa illalle. Päädyin valinnassani jälleen mereneläviin ja navigoin puhelimellani lyhintä mahdollista reittiä venetsialaisen sataman itäpuolelle rannalle ja onneksi oli valoisaa koska pimeällä mitä luultavammin olisin kiertänyt moisen köyhälistön asuinalueen, tai toisaalta pimeydessä en olisi ympäristön tilaa turhaan edes havainnut. Etsimäni ravintola löytyi ja tilaa oli hyvin koska oli kohtalaisen aikaista eikä muutenkaan turistisesonki kuumimmillaan vielä. Tilasin alkupalaksi Saganakin eli friteerattua juustoa joka olikin parin leipäsiivun kera erinomaista. Pääruoakseni tilasin grillattua miekkakalaa ja sekin oli oikein mainio annos ja edelleen oikein kohtuullisen hintainen. Laskun pyydettyäni pöytään tulikin ensin reilumpi astiallinen paikallista rakia (Toim Huom: kyseessä on eri juoma kuin Turkkilainen raki) sekä pieni jälkiruoka kookospallojen muodossa. Tämä asioiden kulku onkin lukemani mukaan saarella tapana. Laskunkin sain eikä illallinen juomineen ollut kuin parikymmentä euroa. Hotellin baarissa join vielä hiukan olutta ennen kuin painuin unten maille.

Maanantain agendassani oli vuokra-auton nouto joten aamiaisen syötyäni nukuin hiukan lisää hotellihuoneessani koska noutoaika olisi vasta kolmelta. Enterprise vuokraamolla ei ollut toimipistettä kaupungissa joten nouto olisi lentokentältä. Nukuin hiukan pitkäksi ollen epävarma ehtisinkö harvakseltaan kulkevaan lentokenttäbussiin koska seuraavaan olisi pari tuntia enemmän aikaa mutta lähdin kävelemään ripeästi. Perillä bussiasemalla näin kyseisen bussin lähtevän mutta se oli jo laituristaan irtautunut joten kyytiin oli liian myöhäistä päästä. Nyt minulla oli sitten hetki aikaa katsella muitakin kuin turistikauppoja koska maanantaina ne olivat auki. Ensimmäinen kodintekniikkaliike tuotti vesiperän. Expert ketjun liikkeessä taas löysin virtajohdon kameran akun laturilleni viiden euron hintaan ja se oli lähimpänä oikeaa oleva tuote joka vastaani tuli joten tein kaupat. Kameran akun lataus siis oli nyt hoidossa. Puhelimen suhteen edelleen halusin tarkistaa olisiko vuokra-autossa USB pistoketta joten en shoppaillut enempää.







Sitten etsin jotakin pientä lounasta ja käveltyäni ohi turistikartan suosittelemasta kahvilasta joka oli täynnä lapsiperheitä löysin kivenheiton päässä toisella puolen katua kahvilan jossa ei varmasti ollut yhtään lapsiperhettä joten se oli ehdottomasti minun paikkani. Kanalla ym. höysteillä täytetty pitaleipä pienenä annoksena ei maksanutkaan kuin 2.20 EUR ja täytti vatsani. Koska seuraavaa bussia lentokentälle ei menisi pitkään aikaan niin vaihtoehdoksi jäi ottaa taxi sinne. Katsointuristikartastani lentoaseman puolella keskustaa olevan taxitolpan koska lennosta niitä ei näyttänyt saavan ja kävelin sinne ensin erään toisen tolpan kautta todeten sen olevan siten suunnattu että oikean suunnan saaminen edellyttäisi melkoista kierrosta keskustassa. Tämä kauempana oleva tolppa taas oli jopa suotuisaan suuntaan kyseistä aukiota ja otin sieltä jonon ensimmäisen uudenkarhean E-Mercedeksen kohti kenttää. Hintaa ei tarvinnut tingata etukäteen koska tietoni pitivät paikkansa ja matka hoitui mittarin mukaan aiheesta vänkäämättä. Mittari ehti raksuttaa tasan 20 euroa joten säästin mahdollisesti vitosen keskeisempään tolppaan verrattuna mutta toki hävisin bussiin verrattuna hiukan enemmän. Perillä terminaalissa autovuokraustiskien rivissä ei ollut Enterprise vuokraamon tiskiä lainkaan. Kysyin siis yhdeltä tiskiltä mistä moinen voisi löytyä ja vastaus oli että vuokraamon edustaja tulisi vastaan terminaaliin. Paikalla ei ketään näkynyt mutta aivan vielä ei ollut aika jonka olin sopinut eli 15:00.







Kello kolmen lähestyessä soitin vuokraamon numeroon koska en edelleenkään ketään nähnyt ja minulle kerrottiin puhelimessa vuokraamon vanin saapuvan neljässä minuutissa terminaalin eteen. Kävelin siis ulos ja 4 min aika-arvio todella piti paikkansa kun firman logolla varustettu van saapuikin paikalle. Hyppäsin siis kyytiin ja ajoimme jonkin matkaa takaisin kaupunkiin. Jos olisin tämän tiennyt niin olisin ottanut taxin juuri siihen mutta toisaalta vuokraamokin kuvitteli minun saapuvan lennolla joten ei se mitään kun minulla oli aikaa. Otin kohtuullisesti hinnoitellun omavastuun vähennyksen joten vuokrauksen hinnaksi tuli edelleen vain n. 30 EUR / vuorokausi kahdeksan vuorokauden ajaksi. Auto oli tilatun mukaan Ford Focus tai vastaava ja tässä tapauksessa Volkswagen Golf joten merkin huonosta maineesta huolimatta melkein ok minun puolestani joten en käynyt aiheesta rettelöimään. Positiivinen puoli asiasta oli ettei merkki ollut Opel. Vuokraamon palvelu oli kyllä oikein erinomaista mutta perinteisesti Enterprisen tapauksessa tankki ei ole täynnä mutta auto pitäisi palauttaa samalla määrällä polttoainetta joten targettini oli 5/8 osa tankkia kun sen palautan...







Ajoin aluksi lähelle matkan varrella olevaan paikkaan Venizeloksen perheen haudoille. Paikalta oli erinomainen näköala kohti Hanian kaupunkia ja satamaa ja toki paikalla olisi ollut vielä parempi olla lähempänä auringonlaskua mutta näkymä oli hyvä näinkin. Käväisin paikalla olleessa näköalakahvilassa pirtelöllä ennen kuin ajelin kaupunkiin ja siellä etsin ensin pysäköintipaikan maksuparkkikselta kun kadunvarsilla ei tilaa ollut ja koska Golfissa ei moista pistoketta ollut, etsin kaupan jossa USB laturin olin nähnyt ja tein kaupat kuuden euron hintaan joten nyt puhelimenkin lataus onnistuisi. Ajoin sitten hotellilleni lataamaan puhelinta ja soinkin illallista siellä tilaten lampaankyljyksiä sekä pari juomaa. Ruoka oli jälleen oikein hyvää ja lasku hyvin kohtuullinen. Ravintolan isännällä Theolla oli kova kiire paikan ainoana tarjoilijana kun asiakkaita tuntui riittävän. Voin vain kuvitella mikä meno paikassa on kun turistisesonki pääsee kunnolla vauhtiin.

Tiistaina heräsin ajoissa ollen aamiaisella heti kahdeksan pintaan ja syötyäni pakkasin matkatavarani ja kirjauduin ulos yhdeksän maissa. Sain euron alennusta kolmen yön 111 euron hinnasta koska minulla ei ollut kolikoita euron vertaa johtuen yleisestä ilmiöstä ettei sopivaa vaihtorahaa ole ja siihen asti olinkin onnistunut kaivamaan tasarahaa mutta nyt minulla oli 10, 20 tai 50 euron seteleitä mutta ei mitään pienempää joten koska kassastakaan ei kolikoita löytynyt sain alennuksen 110 EUR hintaan. Lähdin sitten ajamaan kohti päivän ensimmäistä kohdetta Elafonisin rantaa.







Matka ei ollut mahdottoman pitkä ja perillä aprikoin minne ajaa koska tien muuttuessa soratieksi oli pätkällä puskutraktori selvästi tasoittamassa kyseistä väylää joten ajelin hiukan takaisin ja pysäköin täysin kuolleen oloisen kylän keskelle tien varteen. Tyhjensin reppuani jonkin verran auton takakonttiin ja lähdin se selässäni ensin talsimaan viereistä soratietä, joka oli henkilöautolle liian huonossa kunnossa ja matkalla oli lähinnä vuohilaumoja, joten kävelin aikani todeten ettei se tie johda yhtään minnekään teräsverkkoaidan tultua vastaan. Kävelin siis takaisin jälleen ohi vuohilaumojen ja sitten paikkaan jossa olin nähnyt puskutraktorin. Nyt paikalle olikin ehditty tasoitella tienpätkä mutta auto oli sen verran lähellä etten lähtenyt sitä noutamaan vaan kävelin pitkin tietä ja siellä kyseinen ranta vihdoin näkyikin. Paikalla oli muutama ihminen muttei mitään lähelläkään tungosta ja kävelyreitti rannan edustalla olevaan saareen ei ollutkaan veden peitossa kuten olin ennakoinut vaan sitä pitkin pääsi kävelemään kuivin jaloin. Olin toki valmis laittamaan kengät reppuuni tarvittaessa mutta sille ei nyt ollut tarvetta. Vesi oli hyvinkin turkoosia kävellessäni saaren rantaa pitkin kohti aivan toisessa päässä kukkulan laella näkyviä rakennuksia. Pysähdyin pari kertaa tyhjentämään hiekat kengistäni mutta saari ei ollut turhan suuri ja saavutin kukkulan kavuten hiekkadyyniä pitkin sen huipulle. Rakennukset olivat jokin alttari ja kirkko oletettavasti paikallisesti suositun ortodoksikristillisen uskonnon alaa. Siinä päässä saarta oli vain yksi muu ihminen kuin minä. Mies istumassa penkillä lähellä kirkkoa enkä häntä enempää häirinnytkään vaan lähdin tarpeeksi valokuvia otettuani kävelevään takaisin. Taas tyhjentelin kenkiäni hiekasta pari kertaa matkalla mutta kiire minulla ei ollutkaan. Saaren toisessa päässä oli tuossa vaiheessa huomattavasti enemmän ihmisiä ja kun kävelin takaisin suuremmalle saarelle, tuli vastaan vaikka miten paljon lisää porukkaa. Ajoituksenikin siis osui alun harhailusta huolimatta kohtalaisen hyvin kohdalleen. Hattuni ja aurinkolasini olivat tällä ekskursiolla erittäin tarpeelliset auringon porottaessa armottomasti yli kahdenkymmenen asteen lämpötilassa. Shortseissakin tarkenin seikasta johtuen erinomaisesti.







Rannan tuntumassa oleva kahvila oli tuohon mennessä avautunut joten kävin siellä lounaalla syöden hiukan kanaa ja perunoita jossa hinta ja laatu eivät aivan olleet kohdallaan mutta nälkä lähti ja sain tilaukseni ripeästi ennen jälkeeni saapunutta ruuhkaa. Nyt sentään löytyi vaihtorahojakin kun setelillä maksoin. Yösija olisi seuraavaksi Omalos nimisessä kylässä vuorilla olevalla saman nimisellä tasangolla joten ajoin ensin jonkin matkaa takaisin Haniaan päin asettaen sitten navigaattoriini kohteeni. Ajo osoittautui matkan mittaan aivan turhaksi, sillä navigaattorini asetusten mukainen optimaalinen reitti ajatti minut ensin eri kautta samalle tielle josta olin juuri tullut, ja sitten samaa pätkää kunnes vihdoin tuli käännös oikeaan suuntaan. Optimaalisuuden toteutumisesta en niin tiedä mutta minulla onneksi oli aikaa ja ajelukin maistui ihan hyvin vuoristoteitä pitkin. Olin huomannut jo alkumatkasta mikä vaikutus Golf kokoluokan uudehkolla autolla oli: paikalliset pykälää tai paria pienemmät kotterot antoivat järjestäen tietä kun ilmestyin heidän taustapeiliinsä. Sain siis ajella hyvää vauhtia ilman tientukkoja joskaan niitä ei juuri ollut muutenkaan vaan tiet olivat todella hiljaisia. Jossakin kaarteessa jossa oli irtosoraa asfaltin pinnassa, puuttui ajonvakautus menooni sekunnin murto-osaksi, ennen kuin sain pienemmän vaihteen silmään ja moottorijarrutuksella etupään pidon takaisin joten ilmankin moista apua olisin selviytynyt. Pätkä muuttui jossain vaiheessa soratieksi, jonka kunto oli tuttu lähinnä välimeren alueen soratieralleista. Kuoppien ja vuohien väistelyn jälkeen tie kuitenkin melko pian muuttui uudelleen asfaltiksi ja matka eteni jälleen ripeämmin kun parit avolava autot antoivat minulle jälleen tietä. Omaloksen kylää lähestyessäni navigaattori antoi mahdollisesti jälleen oikotien koska matkalla hiljensin ja väistin melkoista vuohilaumaa mutta tosiaan tien päässä oli hotellini aivan kohdalla. Tarkistin kartasta jälkeenpäin että se kuitenkin oli tosiaan paras reitti. Kirjauduin hotelliini sisään ja lyhyt katselmus ulkona kertoi että kylässä oli avoinna toinen samanmoinen hotelli-baari-ravintola kuin omani mutta muuta elämää ei näkynyt. Tilasin siis oluen oman hotellini baarissa ja urakoin blogikirjoitukseni ajan tasalle. Illallistakaan ei mitä luultavimmin kannattanut lähteä etsimään sen kauempaa valikoiman ollessa rajattu joten kyselin mitä olisi tarjolla ja päädyin lampaan lihaan perunoiden kera. Laskua en maksanut vielä koska paikan isäntä oli sitä mieltä että lisätään vain loppulaskuun. Kylä oli merenpinnasta 1000 metrin korkeudessa joten yöllä saattoi olla kylmä mutta keskuslämmitys huoneessa posotti täysillä joten tarkenin nukkua liiankin hyvin potkien peittoani pois muutamia kertoja.

Hotellin aamiaisen nautin klo 8:30 ja lähdin sitten autolla vilkaisemaan löytäisinkö vaellusreitin avoinna koska Samarian rotko tietojeni mukaan olisi kiinni. Ajoin kuitenkin sen lähtöpisteeseen josta alkoi myös Gingilos vuoren huipulle 2000 metriin menevä polku. Lähdin kapuamaan kivistä polkua mutta ehkä n. 50 metrin vertikaalisen kohoamisen jälkeen tuli vastaani jämerä verkkoaita josta ei ollut läpi menoa joten jouduin pettyneenä kääntymään takaisin. Tarkistin kanjonin sisäänkäynnin myös mutta se oli visusti suljettu kuten odotinkin. Koetin puhelimeni kartasta tarkistaa olisiko lähistöllä mitään muuta mielenkiintoista kohdetta ja ajelinkin hiukan matkaa kohti Haniaa mutta vaikutti siltä ettei aivan lähellä ollut yhtään mitään ilman pitkiä ajomatkoja. Ajelin siis hotellilleni ja nukuin varsin pitkät päiväunet kun moiseen oli tilaisuus. Illan tullen menin jälleen vaihtoehtojen ollessa rajoitetut oman hotellini baariin ja lueskelin olutta siemaillen mukanani ollutta seuraavaksi tuoreempaa Economist lehden numeroa, jossa oli artikkeli työtiimien modernista järjestelystä joka ikävästi toi työasiat mieleeni, mutta unissani moisia ei onneksi ollut parin Puolassa vietetyn yön jälkeen enää esiintynyt. Tilasin samalta istumalta illallisenkin joten pork souvlaki oli nyt vuorossa. Tuttuun tapaan lasku lisättiin vain loppulaskuuni. Sain vielä yölläkin nukuttua vaikka heräsinkin ennen auringonnousua saaden vaivoin uudelleen unen päästä kuitenkin vielä kiinni.

Aamiaista söin vasta yhdeksältä aamulla koska päivän ohjelma ei ollut erityisen kiireinen vaan siinä oli lähinnä ajo lähes toiseen päähän saarta Agios Nikolaoksen kaupunkiin. Kirjauduin siis ulos hotellista ja lasku oli kahdesta yöstä sekä kahdesta illallisesta ja varsin monesta oluesta huolimatta aavistuksen vähemmän kuin arvioin eli 115 euroa. Lähdin sitten ajamaan parempikuntoista tietä kohti Haniaa kun jossakin vaiheessa vastaani tuli Kreetan saaren kasvitieteellinen puutarha. Se olikin erittäin tervetullut yllätys koska kamerani sai vihdoin lisää kuvattavaa. Puutarha muutenkin oli oikein miellyttävä parin kilometrin kävelylenkkeineen ja monine hedelmäpuineen. Sen alimmassa kohdassa oli melko liuta riikinkukkoja, joista suunnilleen viimeinen kohdalleni osunut levitti pyrstönsä suuntaani joten sain jonkinlaisen kuvan spektaakkelista. Kierroksen jälkeen oli lounasaika joten tilasin puutarhan kahvila-ravintolassa lounasta, päätyen salaattiin jossa oli savustettua porsasta, Gruyere juustoa sekä paljon kaikenlaista vihreää rehua joka oli paikallisesti kasvatettu. Oikein makoisa annos jonka jälkeen jatkoin ajomatkaani. Tankki alkoi olla kohtalaisen tyhjillään ja ajotietokone näytti enää 20 km matkaa kun saaren ainoalla suhteellisen suurella E75 päätiellä tuli vastaani sopiva BP:n asema ja kyseessä ei ollut itsepalvelu vaan suhteellisen iäkäs rouva tuli tankkauksen suorittamaan. Tavallisen 95 oktaanisen polttoaineen hinta ei ollut saarella kovinkaan edullinen verrattuna Irlannin viimeaikaiseen 1.26 EUR/l tasoon vaan oli n. 1.44 EUR/l kuten olin matkan varrella siihen mennessäkin katsellut. Tankki tosiaan oli tyhjillään kun sisään meni yli 52 litraa 75 euron hintaan.







Jatkoin sitten ajomatkaa tien vaihdellessa suurten kaupunkien kohdalla nelikaistaisesta moottoritiestä paikoin pienempien kylien läpi köröttelyyn ja olin Agios Nikolaoksessa neljän maissa iltapäivällä. Ajoin hotellini kohdalle rantakatua ja parkkipaikkakin löytyi läheltä helposti. Hotellin sisäänkäynti oli katutasosta pari kerrosta portaita ylös mutta respa ja koko paikka vaikutti aivan tyhjältä. Kyltti kehotti kuitenkin menemään katutason supermarkettiin informaatioon joten marssin rappuset alas. Marketti oli myös aivan pimeä mutta sen ovesta ulos tuli mies vetäen moottoripyoräkypärää päähänsä ja tiedustelin häneltä hotellin check inistä. Hän sitten muutaman kerran kovaäänisesti huikkasi markettiin sisään mamallesa joka mahdollisesti heräili siestalta antamaan minulle huoneen avaimen ja selittäen miten ilmastointi ja TV huoneessa toimivat. Lähdin sitten saman tien kartoittamaan ympäristöä kävellen ja keskusta oli melkoisia mäkiä paikan ollessa rakennettu kukkuloille kuin Lissabon konsanaan. Merenrannasta oli kapea kanava pieneen ”järveen”, jossa pieniä veneitä oli parkissa ja kohtalaisen turistiorientoituneilta vaikuttaneita kahvila-ravintoloita joista aivan kaikki eivät olleet auki. Löysin hiukan merenpinnan tasoa korkeammalta englantilaisen pubin nimeltään Cindy's Harbour Bar ja menin sinne oluelle ja jatkamaan blogikirjoitusta. Pubi oli oikein kotoisa palvelun ollessa tehokasta ja asiallista.







Hotellilla tutkin ravintolatarjontaa puhelimella wifillä surffaten ja päätin aloittaa listausten ykkösnimestä kaupungissa, nimeltään Piato. Se löytyi lyhyehkön kävelyn päästä rannasta ja torstai-iltana paikassa oli jonkin verran asiakkaita mutta tilaakin oli joten sain pöydän. Tilasin alkupalaksi jälleen Saganakin vertailun vuoksi ja nyt sainkin lajista melkoisen referenssin. Juustopalaa oli leivitetty vain äärettömän ohuesti kenties sivellen juustopalan pintaa ja friteeraus oli juuri sopivan rapea pinnassa sisuksen ollessa pehmeä kuten asiaan kuuluu. Heti alkuun ennen alkupalaa pöytääni tuli leipäkori jossa oli jo jonkinlaista laatua erilaisia leipiä ja tiesin että se jotakin maksaa mutta en seikasta välittänyt tarjonnan näyttäessä mielenkiintoiselta. Pienet palat tummaa leipää oli maustettu tarjoilijan mukaan Carob nimisillä marjoilla itse leivän mahdollisesti ollessa ruista jota tarjoilija taas ei osannut sano. Hyviä ne joka tapauksessa olivat. Pääruokani oli kanaa paikalliseen tapaan laitettuna. Lajille oli oikein paikallinen nimikin, ja tarkistin menusta sen olevan Mezeklikia. Ulkonäkö oli hyvin aasialaisen näköinen annos kananpaloja mutta maku oli jotain aivan muuta eli tässä tapauksessa paikallisia mausteita ja oli erittäin loistava annos. Lopuksi kun pyysin laskua pöytääni tuli ennen sitä paikalliseen tapaan paikallista rakia sekä pieni jälkiruoka sen nyt koostuessa minikokoisista donitseista tai oikeammin munkeista koska tuossa koossa moiset olisivat olleet pelkkää donitsin reikää. Kyljessä tuli tietenkin mittava astia rakia. Lasku oli erittäin kohtuullinen leipäkorinkin maksaessa vain 1 EUR! Kokonaisuus oluen kera maksoi 17 euroa. Aterian jälkeen oli oikein sopiva aika painua unten maille hotellilleni.

Perjantaina nukuin rauhassa yhdeksään aamulla ja tein hiukan suunnitelmaa päivälle. Aloitin hakemalla aamiaista/lounasta koska tällä kertaa sellaista ei hotelliini tarjonnut ja päädyin kahvilaan nimeltä Hellas joka sijaitsi "järven" rannalla. BLT patonki oli melko OK. Ja sen syötyäni hyppäsin jälleen vuokra-autoni rattiin. Kohteeni oli toinen kanjonikävely joka toivon mukaan olisi auki joten ajelin n. 45 kilometriä edelleen länteen pitkin rannikkoa Exo Moulianan kylään. Kanjonin alku löytyikin kylteillä merkittynä heti varsinaisen kylän jälkeen päätien varresta. Pysäköin autoni heti siihen kun kerran parkkitilaa oli hyvin vaikka tietä ehkä olisikin pystynyt ajamaan ja jatkoin kävellen kohti tätä Richtis -nimistä kanjonia. Laskeuduin aikani kivettyä kapeaa tietä, jossa maasto oli kuivaa ja silloin tällöin penkoilla olevat pienet vihreät liskot säntäsivät kohdalle tullessani random suuntiin. Sitten reitin alkua merkkaava silta löytyikin. Paikalla oli yksi pikkuauto pysäköitynä, ja se olikin varmasti kävelyreitin alku jota pitkin lähdin taivaltamaan repussa pari vesipulloa mukanani, hattu päässä, aurinkolasit nokallani ja shortsit jalassani. Pian alun jälkeen vastaani tuli kaksi naista joiden pysäköity auto mahdollisesti oli. Tervehdimme kun ei lähimaillakaan muita ihmisiä ollut ja jatkoin kävelyä omalla tahdillani polkua pitkin. Kanjonin pohjalla virtasi puro jossa veden määrä ei ollut ainakaan alkuun kovin suuri ja polku meni ristiin rastiin sen yli vuoroin eri puolille. Kasvillisuus oli todella rehevän vihreää joten tuntui erittäin hyvältä vaeltaa moisessa vehreydessä. Sitten aikani kivikkoa navigoituani tulin kohtaan josta vastaani tulleet naiset olivat mahdollisesti kääntyneet takaisin. Melkoinen kivikko ja pudotus jonka kohdalla epäröin itsekin hetken. Mahdollisia reittejä näytti olevan alas noin kolme ja kahdella pudotus vaikutti turhan suurelta joten aprikoinnin jälkeen rohkaisin itseni ja valitsin pienimmän pudotuksen. Kuin ihmeen kaupalla lenkkarini säilyivät kuivana kun pudottauduin ehkä loppujen lopuksi alle puoli metriä alla näkyvään lätäkköön joka loppujen lopuksi ei ollutkaan syvä mutta reitti edellyttikin varustuksessani hiukan uskoa näkyviä realiteetteja enemmän. Näytti siltä että toiseen suuntaan olisi ehdottomasti mahdottoman näköistä mennä ruhjomatta itseäni kivikossa joten viimeistään tuossa vaiheessa tiesin jatkavani reitin loppuun asti. Jatkoin polkua eteenpäin navigoiden enimmäkseen melkoista kivikkoa pitkin ottaen käännöksen taaksepäin siinä missä pari eteenpäin. Pari hankalahkoa kohtaa lisää seurasi joista myöskään ei olisi luultavasti päässyt suosiolla takaisin päin. Muutamissa vielä haastavammissa kohdissa oli rautaiset portaat ja hyvä niin koska kohtien ylitys muuten olisikin ollut melkoisen mahdotonta ilman kaikenmoista lisävälineistöä. Reitti ajan mittaan hiukan tasoittui ja kivikko kanjonin leventyessä jäi joenuomaan polun kulkiessa ylempänä kanjonin seinämillä. Pian tuli vastaan telttailemassa ollut ryhmä joka pakkaili telttaansa pois ja epäilin hyvin paljon olisivatko hekään tulleet minun suunnastani vaan reitin toisesta päästä joka oli jo lähellä. Loppumetreillä ohitin ryhmän iäkkäämpiä kävelijöitä vaellussauvoineen ja lopussa tosiaan oli kivinen merenranta, jossa tankkasin aikani vettä ennen kuin aprikoin paluureittiä.







Vaihtoehtoja oli kaksi. Kanjonin länsi- tai itäpuolen teitä. Tarkistin mitä puhelimeni navigointi sanoi ja olin samaa mieltä. Lähdin siis taivaltamaan kanjonin seinämää kulkevaa soratietä sen itäpuolta. Mäki oli kohtalaisen jyrkkää ja ainoastaan maastoauto ajoneuvona olisi reitille sopinut, oma vuokra-Golfini taas ei todellakaan. Kävellen toki ei mitään ongelmaa sen suhteen muuten kuin varsin jyrkkä nousu. Alkumatkassa oli yksi lammaskoira kopissaan paimentamassa etteivät vuohet painuisi merenrantaan ja jonkin matkan päässä toinen lammaskoira pitämässä sen puolen suljettuna vuohilta. Kävelijänä kyllä pääsin molemmista kohdista läpi vailla haukkuja. Tie vain kapusi ylemmäs ja ylemmäs ja juomavesi maistui kirjoittajallenne silloin tällöin kunnes viimein ohitin huippukohdan ja alamäet alkoivat ja ainakin osa vaellussauvaporukasta ohitti minut maastoautolla hämmästellen kenties sitä miten pitkälle olin ehtinyt. Puhelimeni kartta oli lähes todellisuutta vastaava joten en ottanut väärää käännöstä kuin vasta aivan loppumetreillä ennen siltaa mutta pienellä arvonnalla löysin sillankin. Kävely autollekin kesti hetken kun otin yhden väärän käännöksen mutta sain vihdoin oikean suunnan. Matka autolle oli vielä aika kapuamista jyrkkään ylämäkeen mutta saavutin sen 3h 45 min jälkeen.







Auton lämpömittari näytti 32,5 celsiusastetta joten mustalla autolla taivasalla auringossa saattoi olla osansa mutta ihan riittävän lämmin oli joka tapauksessa ja ilma oli kuivaa joten sen takia ei juuri hikoilla tarvinnut muuten kuin liikunnan seurauksena. Laitoin autossa toki ilmastoinnin päälle kun lähdin ajelemaan takaisin kaupunkiin. Takaisin hotellilla siistiydyin vaatteita vaihtaen ja katselin jälleen netistä mahdollista illallispaikkaa. Päädyin listakakkoseen nimeltä Patriko, joka oli varsin lähellä edellisillan paikkaa, Piatoa joka nyt kävellessäni sen ohi oli varsin täyden näköinen. Patrikossa oli paremmin tilaa ja otin siellä pöydän. Tilasin jälleen alkupalaksi Saganakin mielenkiinnolla minkälainen versio nyt olisi. Nyt kuorrutus oli hyvin vaalea mutta paksumpi kuin pelkästi pinnalle sivelty, sisuksen ollessa pehmeä kuten kuuluu, annoksen maun ollen edelleen erinomainen. Pääruokani listalta oli jonkinlainen kebab Kreikkalaiseen tapaan ja annos kokonaisuudessaan oli kuin de-konstruktoitu jossa artikkelit eivät olleet aivan totutussa järjestyksessä. Pitaleipä oli lautasen pohjilla, jonka päällä oli kastiketta, jota seurasivat vihannekset ja kebabrullat sekä lisää kastiketta joka maistui oikein hyvältä. Lopussa kun pyysin laskun pöytään tuli odotetusti jälkiruokaa ja paikallista rakia ennen kuin sain itse laskun, joka oli jälleen erittäin kohtuullinen. Piato kuitenkin mielestäni säilyi edelleen listaykkösenä vaikka tämä hyvä numero 2 olikin. Käväisin vielä yhdellä juomalla hotellini lähellä olleessa cafe Moritzissa ennen nukkumaan menoa.

Aamulla jalkani eivät olleet niin kipeät kuin olisin voinut kuvitella mutta otin agendaani kuitenkin hiukan keveämmän ohjelman. Syötyäni aamiaista yhdessä rantakahviloista otin auton alleni ja ajoin rannikkoa pitkin lyhyehkön matkan Elounda nimiseen kylään. Sen edustalla oli saari nimeltä Spinalonga jonne kyllä järjestettiin toureja suoraan Agios Nikolaoksestakin mutta veneretki olisi Eloundasta vain 20 minuuttia verrattuna tunnin kestoon. Ostin 10 euron lipun venematkalle Eloundan satamasta ja paatti lähti kohti saarta puolen tunnin päästä siitä kymmenkunta turistia mukanaan. Saaren historia oli monipuolinen. Vanhoja linnoituksia niin venetsialaisten kuin ottomaanien ajoilta sekä aina 50-luvulle asti siellä toimi leprakolonna. Vene oli kohtalaisen iso mutta kuitenkin yhden miehen operoitavissa ja kyydissä oli ehkä kaikkiaan kymmenkunta turistia. Perillä laivan kapu kertoi että paluumatka olisi kello 13:00 joten aikaa kiertelyyn olisi reilut pari tuntia. Saaren rannassa oli lippukioski ennen linnoitusalueelle sisäänmenoa ja ostin lipun joka oli varsin kallis kahdeksan euron hintaan kun nettilähteet puhuivat kahdesta eurosta vuoden 2010 paikkeilla. Sisään alueelle mennessäni oli melkoinen määrä koululaisia lauantaiekskursiolla mutta otin rappuset ylemmäs linnoitusta jonne he eivät selvästikään olleet menossa kreikankielisen selityksen kuuluessa jostakin kohdalla olevasta elementistä. Näköalat linnoituksen huipulta olivat erinomaiset joten otin muutamat fotot ja tulin sitten eri kautta alas kiertäen koululaisryhmän. Kävelin toiseen päähän kompleksia ohittaen leprakolonnan rakennukset ja meri saaren ympärillä oli hyvin turkoosi. Sain tarpeekseni valokuvien räpsinnästä ja kävelin takaisin lauttarantaan. Kello yhteen oli vielä hetki joten tilasin paikan kahvilasta kolajuoman, joka oli ryöstökallis 3.50 EUR hintaan mutta toisaalta en saanut kuittiakaan joten verottajan ja eurokraattivaluuttatroikan huijauksesta minulle tuli oikein hyvä mieli. Näin kahvilan terassilta pienen odottelun jälkeen veneemme Anna Marian saapuvan joten menin rantaan ja astuin kyytiin. Paluumatkalla oli vähemmän matkustajia kuin mennessä joten loput ilmeisesti luottivat toisen tilaisuuden tuloon mutta itse katsoin paikkaa nähneeni jo aivan riittävästi joten paluulle oli oikein sopiva aika.







Takaisin Eloundassa katselin sopivan kahvilan rannasta ja soin hiukan lounasta tai välipalaa sen ollen almond and honey crepes. Ajoin sitten takaisin Agios Nikolaokseen ja menin muutamalle iltapäiväoluelle hyväksi havaittuun englantilaiseen pubiin. Kirjoittelin aikani blogia oluita maistellen. Paikan omistaja mainosti poistuessani että hänellä on illan ohjelmistona karaokea jos vaan yhtään lajista pitäisin ja tottahan toki noin oli joskaan en vielä varmasti luvannut palaavani. Illalliselle menin uudelleen hyväksi havaittuun Piato ravintolaan ja nyt tilasin alkupalaksi jotain muuta kuin friteerattua juustoa, eli nyt jotakin muuta kreikkalaista pehmeää juustoa joka olikin herkullista jälleen loistavan leipäkorin valikoiman kera. Pääruokani oli porsaanlihaa talon tapaan ja yksinkertaisuudessaan annos oli jälleen loistava. Laskun pyydettyäni pöytään tuli tuttuun tapaan jälkiruokaa ja rakia joten ravintolavierailussa ei taaskaan ollut kerrassaan mitään valittamista. Aterioituani suunnistin tietenkin englantilaiseen pubiin sillä eihän karaoken laulamisen mahdollisuutta voinut noin vain sivuuttaa. Ohjelmanumero veti paikalle kohtalaisesti asiakkaita, joista minua lukuun ottamatta muut vaikuttivat paikallisesti asuvilta briteiltä. Lauloin kaikkiaan kolme biisiä, melko lailla vakiovalikoimastani joka tosin alkaa olla kohtalaisen laaja ja joka kappaleen jälkeen baarinpitäjä tarjosi minulle ilmaisen oluen ja kuulosti muutenkin siltä että kykyjäni arvostettiin. Lähdin hotellille nukkumaan kuitenkin ajoissa etteivät unet aamulla menisi turhan pitkäksi.

Herättyäni kävin jälleen aamiaisella yhdessä rantakahviloista ja sen jälkeen pakkasin kamppeeni ja maksoin hotellilaskun alakerran pölyisessä supermarketissa. Olin ottanut selvää vielä yhdestä kävelyreitistä josta pitäisi olla hyvät maisemat joten ajoin ensin ohjeistuksesta mainittuun vuoristokylään Agios Ioannis aina vain kapenevaa tietä ja pysäköin kylän kulmalle. Ohjeistukseni ei sen tarkemmin kertonut mistä reitti alkaisi mutta sen mukaan se olisi jotenkin merkitty joten kävelin katselemaan jos sen löytäisin. Kylä itse olikin hyvin kapeita katuja sekä rappusia rinteessä joten sinne ei moneenkaan kohtaan olisi voinut autolla ajaa. En nähnyt mitään merkintöjä reitille joten jatkoin vain kylän läpi ylämäkeen kapeaa hiekkatietä. Aikani kapusin rinteitä ja sitten tie alkoi lähinnä muuttua paremmaksi enkä nähnyt missään vaiheessa minkään sortin merkintöjä joten se tuskin olisi etsimäni reitti. Näkymä etelärannikolle ja Libyanmerelle oli silti kohtalaisen hyvä joten ei aivan hukkareissu. Kävelin sitten takaisin kylään jonne olin auton jättänyt ja kiertelin vielä hiukan sen kapeita kujia, joiden varrella monet talot kukkaistutuksineen olivat hyvin postikorttimaisia.







Kun olin tarpeekseni ihmetellyt aloin ajaa seuraavaan yöpymispaikkaani kaupunkiin nimeltä Rethymno pohjoisrannikolla. Matkaa oli jonkin verran ja saavuin sinne hiukan kolmen jälkeen iltapäivällä. Ajoin ensin rantakadulle parkkiin ja otin sitten puhelinnavigaattorilla suunnan hotellilleni. Se löytyi mutta parkkitilaa sen ympäröimillä yksisuuntaisilla kaduilla oli hyvin niukan olemattomasti. Tein uuden korttelikierroksen ja tuurilla näin yhden vapaan kadunvarsipaikan johon sain auton taskuperuutettua. Kirjauduin hotelliini ja nyt ei ikkunasta ollut näkymää kuin vastapäiseen rakennukseen mutta huone muuten oli matkan parasta tasoa siihen mennessä (kohtalaisen turhaan, tyytyisin vähäisempäänkin tasoon). Lähdin saman tien kartoittamaan hiukan ympäristöä kapeita vanhan kaupungin katuja pitkin kävellen. Löysin jonkin suurehkon aukion joka ei näkynyt yhtään missään kartoistani vaikka varmuudella olin niiden alueella joten mahdollisesti tieltä on viime aikoina jyrätty matalaksi pari korttelia. Kävin uudelleen hotellilla ja tutkin hiukan netin suosituksia ravintoloista lähistöllä ja nyt listaykkönen oli useiden kilometrien päässä joten se ei tulisi kysymykseen. Painoin listan nimiä mieleeni ja jalkauduin katselemaan tarjontaa. Jälleen osa paikoista oli suljettu kaiketi koska turistisesonki oli vasta aivan aluillaan mutta osuin kohtalaisen mielenkiintoisen ravintolan kohdalle. Petite Fleur oli paikan nimi ja menu ei ollut niinkään ranskalainen mutta kreikkalais-kansainvälinen. Tilasin rohkeasti steak sandwichin, josta kokemukseni yleensä on pala kuivaksi paistettua pihviä sämpylöiden välissä kera sipulin. Nytkin paistettu sipuli oli mukana mutta pihviliha oli sopivan punaista ja todella suussa sulavan hyvää. Leipäsiivukin pihvin alla oli riittävän ohut joten oikein sopiva lisuke annoksessa. Laskun pyydettyäni tällä kertaa kansainväliseen tyyliin ei tuotu jälkiruokaa joka sopi minulle oikein hyvin mutta reilu shottilasillinen paikallista rakia tuli pöytääni kuitenkin. Se maistuikin ylivoimaisesti matkani parhaalta siihen asti ja mahdollisesti parempaa ei missään olisi joten olin hyvinkin tyytyväinen. Löysin vielä sopivan baaritiskin lähikaduilta ja jatkoin blogikirjoitusta parin oluen kera ennen kuin painuin hotellilleni nukkumaan.

Aamulla olin hyvissä ajoin testaamassa tämän hotellin aamiaista. Nyt se oli erinomaisen laaja valikoima kaikenmoista, sen myös ollen matkani parasta antia joten hotellin taso ei siinä mielessä ollut tarpeettoman hyvä vaan sopiva. Mahdollisuuksia olisi jällen ollut ajella vaikka minne lähistölle mutta pysäköinti näytti olevan lähikatujen ollessa aivan tukossa sen sortin ongelma että päätin jättää auton niille sijoilleen joilla se siististi kadun varressa oli. Paikallisista nähtävyyksistä aloitin hyvin ympäristöönsä näkyvästä Fortezza linnoituksesta. Nyt pääsymaksu oli siedettävämmät neljä euroa. Yritin rikkoa 50 euron setelin koska minulla ei pienempiä seteleitä ollut jäljellä mutta pienempää valuuttaa kyseltiin ja luovuin siten lähes viimeisistä kolikoistani. Linnoituksesta oli oikein hyvät näkymät ympäristöön säätilan ollessa aurinkoinen mutta hyvin tuulinen. Kiertelin paikkaa tunnin verran ja sitten poistuin etsimään postikortteja koska moiset olivat vielä lähettämättä. Siinä niitä ostaessani tuli mieleeni että myyntityö vaikutti paikallisille olevan kohtalaisen tuntematonta koska postimerkkejä kyllä mainostettiin löytyvän myös mutta kassalla asiasta halaistua sanaa lausuttu kun en itse moisia pyytänyt. Suunnitelmani oli joka tapauksessa ostaa merkit postikonttorista kunhan ensin olisin kortit kirjoittanut. Kortit ostettuani aivan viimeisillä kolikoillani kävelin vielä vanhan kaupungin katuja pitkin ja löysin sopivan kahvilan jonka terassilta katsella ohi kulkevia ihmisiä ja joitakin skoottereita sekä moottoripyöriä. Paikallinen tapa näytti hyvin pitkälti olevan ajella mainituilla kaksipyöräisillä ilman kypärää joten en sen pakollisuudesta ollut lainkaan varma, tai ainakin poliisi katsoi moista läpi sormien kuten olin aiemmin nähnyt skootteristin ajavan tukka hulmuten poliisiauton perässä.







Menin sitten takaisin hotellilleni kaivamaan osoitekirjani esiin ja kirjoitellen kortit valmiiksi lähetystä varten kerran huoneessa oli kunnollinen kirjoituspöytäkin. Saatuani urakan valmiiksi lähdin etsimään postikonttoria ja kohtuullisen pian sellaisen löysinkin. Ostin merkit ja nyt en toki odottanutkaan Japanin kaltaista palvelua jossa merkit liimattaisiin puolestani vaan sain aivan itse suorittaa sen operaation. Postilähetyshetken jälkeen menin lähistöllä näkyvään nettikahvilaan koska se oli yksi harvoista joka oikeasti oli auki ja sisällä oli tietokoneita toisin kuin eräässä jossa ulkopuolen kyltit moista viestivät mutta sisällä oli kahvila, jossa ainoa tietokoneen tapainen laite oli kassakone. Tarkoitukseni oli printata boarding pass paluulennolleni mutta koneelle istuttuani huomasin ettei tulostimia löytynyt vaan paikka oli vain nettipelejä varten suunnattu. Käväisin sitten hotellillani siistiytymässä ennen illallisaikaa ja suunnistin ensin etsimään aiemmin näkemääni burgeripaikkaa mutta se oli suljettu kaiketi maanantain ollessa henkilökunnan vapaapäivä. Päädyin pienen kiertelyn jälkeen Othonas nimiseen tavernaan ja tilasin nyt annoksen savustettuja porsaankyljyksiä ja ne olivatkin erittäin loistavan makuisia perunamuusin kera. Jälkiruoka tuli taasen talon piikkiin ja oli erittäin hyvä vohveli/kakku rakennelma jossa oli kermavaahtoa kerrosten välissä ja päällä. Luonnollisesti mukana tuli shottilasi rakia ja se oli melko hyvää muttei edellispäivän benchmarkin tasolla. Nyt menin illallisen jälkeen juomalle aiemmin näkemääni irkkupubiin jonka sisustus olikin erittäin kansainvälisen irkkupubin tyylinen ja sillä saralla oikein hyvä. Tilasin ison oluen ja vaikea sanoa miten suuri se oli koska mielestäni lasi oli isompi kuin aikaisemmin kohtaamani saman merkin puolen litran lasi. Asteikkoa tai lukemaa ei näkynyt mutta koko oli mahdollisesti pint tai jopa 0.75 litraa. Parin oluen jälkeen vetäydyin hotellille nukkumaan.

Aamulla heräsin jälleen ajoissa aamiaiselle ja sen jälkeen kaikessa rauhassa pakkasin kamani ja kirjauduin ulos. Vein reppuni autoon ja kävelin vielä vähän rantaa pitkin koska auton palautukseen ei ollut mikään kiire. Lähdin sitten ajelemaan kohti Haniaa ja palautin vuokra-auton tankaten vielä 25 eurolla joka oli hiukan liikaa, 20 euroakin olisi riittänyt juuri ja juuri oikeaan määrään mutta ongelma oli tiedossa koska tankki ei ollut noutaessakaan täynnä. Polttoainekuluiksi tuli siten tasan 100 euroa. Enterprise vuokraamon van vei minut nyt lentoasemalle muidenkin turistien kanssa. En tosin vielä ollut lentämässä pois vaan vielä yksi ilta Haniassa olisi tiedossa joten lentoasemalla otin bussin kaupunkiin puolen tunnin odottelun jälkeen. Osasin jäädä bussista pois ennen asemaa oman hotellini kohdalla joka päivänvalossa ei näkynyt lainkaan niin selvästi toisin kuin olin sen edellisellä saapumisella valomainoksesta bongannut. Nyt huoneesta oli jälleen hieno näkymä merelle mutta huoneen taso aavistuksen hävisi edelliselle, joka sopi minulle aivan hyvin. Lähdin sitten kävelemään rantakatua pitkin ja pysähdyin oluelle suunnilleen ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan ja auringon lämmössä oli oikein mukava istuskella. Jatkoin matkaa vanhan kaupungin kujia tutkien ja vastaani tuli mielenkiintoinen baari. Sisustus sisälsi jos jonkinlaista tavaraa ympäri baaria ja paikan musiikki oli varsin hyvää verrattuna mihinkään muuhun yleensä paikallisissa baareissa soivaan. Parin oluen jälkeen etsin nettikahvilan jossa nyt oli kaipaamani tulostin ja sain boarding passini paluulennolle printattua. Illallisaikaa ennen kävin hotellilla ja nyt viimeisenä iltana valitsin astetta hienomman ravintolan nimeltään Kariatis jonka listalla oli niin sushia kuin pizzaakin mutta sushiin en juuri uskalla koskea muualla kuin Japanissa ja joskus Dublinin ravintoloita arvioidessani. Päädyin siis tilaamaan pizzan ja ravintolan taso näkyi ennen kaikkea palvelussa koska tarjoilijat todella yrittivät olla tavoitettavissa hetkenä minä hyvänsä. Ateriani ei kuitenkaan ollut niin kallis kuin olisi voinut kuvitella vaan maistuvan pizzan, ison oluen ja Metaxa 7 star brandyn jälkeen päädyttiin noin 23 euroon. Kävelin tuon jälkeen hotellilleni nukkumaan.

Heräsin jälleen hyvin nukutun yön jälkeen kahdeksan maissa päivänvaloon ja hotelliaamiaisen jälkeen pakkasin kapsäkkini oikeaan järjestykseen lentoa varten jossa nesteet sisältävä muovipussi on päällimmäisenä ja takkini heti sen alla koska saapuessani kotisaarelle varmasti tarvitsisin sen ylleni. Kirjauduin sitten hotellista ulos ja kävelin ensin tavaroineni bussiasemalle katsomaan jos aikatauluja olisi näkyvissä mutta siltä ei näyttänyt ja infopisteeseenkin oli melkoinen ruuhka. Päättelin kuitenkin että paikalla olisi syytä olla viiden maissa ehtiäkseni taksia ottamatta lennolleni. Kävelin sitten aikani vanhan kaupungin katuja ja rantaa pitkin auringonpaisteessa lämpötilan ollessa +25 celsiusasteen paikkeilla. Kello yhden jälkeen menin hyväksi havaitsemaani Ababa-baariin jonka soittama musiikki oli oikeasti hyvää. Nautin muutaman oluen ja pidin baarinpitäjän tavasta kiertää veroja lyömällä kuitille vain ensimmäinen tilaukseni. Maksoin tietenkin käteisellä pitäen huolen ettei lisää kuitteja printata. Pitäähän pienyrittäjänkin jollakin elää.







Sitten etsin vielä ruokapaikan koska edessä olisi pitkähkö paluumatka. Käteisvarani olivat varsin vähissä joten katselin riittävän hienon ravintolan jotta kehtaisin maksaa luottokortilla. Päädyin paikkaan nimeltä Salis aivan venetsialaisen sataman kupeessa ja tilasin listalta pastan, joka kuitenkin osoittautui risotoksi joka ei haitannut lainkaan vaikka tiedänkin itse kokkaavani paremman mutta erilaisen version kyseisestä ruokalajista. Paikan risotto maistui kuitenkin ihan hyvin ja toki laskun pyydettyäni tuotiin pöytään pieni jälkiruoka, joka oli pala kakkua, ja astiallinen rakia. Tämäkin raki oli oikein hyvää. Mahdoton sanoa oliko Rethymnossa juotu vai tämä parempaa kun vierekkäinen vertailu ei ollut mahdollista mutta laatu oli oikein sopiva loman viimeisen ravintolakäynnin päälle. Kävelin sitten bussiasemalle ja ostin 2.50 EUR lipun lentoasemalle ja 20 min odottelun jälkeen bussi lähtikin. Olin lentoasemalla turhan aikaisin 17:30 mutta toisaalta seuraava bussi olisi ollut mahdollisesti liian myöhään siellä. Tuloksena oli pari tuntia odottelua ennen kuin edes turvatarkastuksesta pääsisi jonottamaan läpi. Pienen matkan päässä terminaalista löysin mukavan aurinkoisen puistonpenkin muiden turistien kökkiessä terminaalirakennuksessa joten odottelu ei tuntunut lainkaan pahalta. Lentoterminaalin heikkous näkyi erityisesti siinä että mitään fasiliteetteja oli tuskin lainkaan eli ei ravintoloita eikä kauppoja. Lento lähti ajallaan ja olin pitkän päivän päätteeksi tukikohdassani kello 00:45 paikallista aikaa ja aamulla viideltä oli herätys työmaalle tienaamaan seuraavia matkustusrahoja.



Havaintoja:



-kohde toimi omatoimimatkaajallekin erinomaisesti
-kreikkalaisen oluen mediaanihinta ravintolassa tai pubissa 0.5 litran pullolle tai hanaoluelle on n. 3.50 EUR
-kaksipyoräisten ajoneuvojen paikalliset kuskit eivät useimmiten käytä kypärää ajaessaan
-sikäläisten ihmisten joukossa on yllättävän paljon blondeja (etenkin televisiossa moisella hiusten värillä varustettuja naisia, mistä lie moiset geenit tuotu...)
-kukaan ei missään vaiheessa yrittänyt tyrkyttää yhtään mitään joten lomani tarjosi hermolepoa silläkin saralla.

---