Japanissa keväällä 2017

---

Tällä kerralla lensin Japaniin sinivalkoisin siivin eli Finnair Helsingin kautta ja matkatessani Dublinin kentälle sain tekstiviestin joka kertoi lennon olevan ylibookattu ja tarjolla olisi ollut 500 euron Finnair lahjakortti tai 300 euroa käteistä, mutta olin sitä mieltä että halusin olla Nagoyassa suunnitellun ajoissa joten en tarttunut tarjoukseen. Torkuin koneessa Norjan ja Ruotsin rajalta aina Suomen rannikolle saapumiseen asti joten lento A319 koneessa meni varsin nopean tuntuisesti. Vaihtoaika oli hyvinkin sopivan lyhyt sekä kun vielä saavuinkin Schengen-alueen ulkopuolelta niin saapumis- ja lähtöportit olivat lähellä toisiaan. Liikkeelle kohti Nagoyaa ei valitettavasti päästy aivan heti kun A330 koneesta korjattiin vika ja operaatio kesti noin 50 minuuttia. Tällä pitkällä lennolla en valitettavasti nukkunut lainkaan yrityksestä huolimatta mutta tulipa sitten katseltua pari elokuvaa ja uudehko Oscareita pokannut La La Land olikin erittäin hyvä. Saavuimme Nagoyaan puoli tuntia aikataulusta myöhässä mutta se ei minua lainkaan haitannut koska kello oli vain hiukan yli aamu yhdeksän paikallista aikaa. Jono passintarkastukseen oli lyhyt mutta tullissa pääsin esittelemään pienen käsimatkatavarareppuni sisältöä ja tullihenkilö kaiketi totesi että kyllä tuossa kaikki tarvittava on ja niin pakkasin ripeästi minimalistiset tavarani takaisin reppuun ja jatkoin ulos. Aivan ensimmäiseksi vaihdoin nipun Euroseteleitä nippuun Jeniseteleitä ja muutamaan kolikkoon jatkaen sitten suoraan junalle ja kohti Nagoyan asemaa hiukan alle 40 minuutissa. Otin sitten metron muutaman pysäkinvälin Nagoyan TV-tornin luo ja soitin paikallisesti asuvan kaverini paikalle ja olipa tosiaan mukava tavata jälleen. Tornin alla oli pöytiä ja tuoleja joten haimme läheisestä kaupasta parit oluet ja kevään ensimmäinen terassisessio oli siinä. Kolmen maissa hotellini sisäiänkirjaus alkoi joten vein kamani sinne ja nukuin pienet torkut ja sitten menimme haukkaamaan edukkaat annokset riisiä ja porsaanlihaa kimchillä höystettynä. Matka jatkui sitten tuttuun yhden kolikon baariin ja heti seuraavaksi karaokebaariin jossa laulelin pari kappaletta jonka jälkeen kävimme vielä izakayassa syömässä hiukan raakaa kalaa. Minun vuorokauteni alkoi sitten olla aivan riittävän pitkä joten uni maistui erinomaisesti.

Perjantaina sitten heräsin ajoissa ja soin hotellin varsin erinomaisen aamiaisen ja sitten suunnistin yhteen kaupungin taidemuseoista, Yamazaki Mazak museum of art. Teosten maalarit olivat enimmälti ranskalaisia mutta oli joukossa yksi Picassonkin teos, nimeltään matadori. Kerrosta alempana oli näytteillä huonekaluja vanhoilta ajoilta ja varsin tyylikkäitä ne olivatkin. Museokierroksen jälkeen tapasin kaverini ja etsimme edukkaan lounaspaikan ja loppupäivä menikin sitten muutamissa baareissa vieraillen ja tällä kertaa ilta ei mennyt liian myöhäiseksi ja uni tuli kohtalaisen aikaisin, ja mikä parasta, en ollut kärsinyt jetlagin oireista koko päivänä.

Lauantaina heräsin pirteänä noin 8 tunnin unien jälkeen 7:30 maissa ja suunnistin saman tien aamiaiselle. Tapoin sitten hetken aikaa hotellihuoneessani kunnes lähdin ulos tavoitteenani ostaa jonkinlainen muistivihko ja kohdalleni osuikin juuri sopiva 100 jenin kauppa josta moisen löysin ja hinta tietenkin oli 108 jeniä kun alv lasketaan mukaan. Kävelin sitten hiukan ympäriinsä kartoittaen lähiseutua ja sitten hahmotinkin sopivan baarin sijainnin hotelliini nähden. Poikkesin paikkaan parille kohtalaisen pienelle mukilliselle ja havainnoin kuinka asiakkaana ollut setä meinasi ensin lähteä hakemaan pakettia nenäliinoja ulkona olleelta moisten jakajalta mutta tiskiltä ystävällisesti ojennettiin laatikko nessuja. Hetken kuluttua asiakas kuitenkin halusi oman paketin ja niin nouti sen ulkona olleelta karaokeketjun mainosmieheltä. Otin sitten yhteyden kaveriini ja koska sadekin oli loppunut niin lähdimme saman tien kohti Tsurumai puistoa katsomaan jos paikalla olisi jo juhlatunnelmaa kirsikan kukkiessa. Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen tulimme puiston luo ja läheisessä kaupassa olikin jo sen verran asiakkaita ostamassa juotavaa ja syötävää joten kyllä puistossakin oli porukkaa jonka kohta omin silmin totesimme. Paikalla oli myös monia ruokaa myyviä kojuja ja runsaudenpulasta huolimatta päädyimme haukkaamaan lounaaksi tikun päässä olevat makkarat ja hiukan ranskalaisia perunoita. Istuskelimme puistossa muiden ihmisten ohella tarinoiden niitä näitä aina iltahämärään asti ja sitten olikin aika lähteä etsimään päivällistä joten otimme metron Fushimin pysäkille jonka kohdilla on sopivasti Hub-ketjun pubi joten olihan siellä oluella käytävä. Televisiossa paikallinen jalkapallojoukkue jyräsi vastustajaansa joten onnekkaasti yksi vapaa pöytä kuitenkin löytyi ja pelikin aikanaan loppui joten tilaa tuli ympärille enemmänkin. Ruokapuolta löytyi sopivasti aivan vierestä Za-Watami ketjun Izakayasta ja illan tilauksissamme oli friteerattua kanaa, grillattua naudanlihaa sekä lohisushia. Pääsin sitten jälleen ajoissa nukkumaan jota arvostin erittäin paljon eikä jetlagista vaikuttanut olevan vieläkään mitään merkkejä joten se vaikutti hyvinkin selätetyltä.

Yöllä tosin heräsin pari kertaa kun kroppa kenties ihmetteli kuuluuko nyt nukkua yöunia mutta sain hyvin kiinni unenpäästä uudelleen heräten ennen aamu kahdeksaa pirteänä. Aamiaisen jälkeen pakkasin vähät kamani ja kirjauduin ulos hotellista. Kävimme vielä kaverini kanssa lounaalla, kenties maailman parhaassa ramen noodeli paikassa, tai ainakin se on paras jonka itse tiedän. Sitten olikin sopiva aika mennä Nagoyan asemalle lunastamaan rail passini joten otin metron sinne. Rail passin kouriini saatuani jonotin lipputiskille hetken ja varasin istumapaikan Shikokun saarelle Kochin kaupunkiin asti. Aseman lipputarkastajaa piti muistuttaa leimaamaan rail passini koska se kuuluu tehdä ensimmäisen kerran sitä käytettäessä. Luotijunassa minua nukutti kovin Kioton ja Osakan välillä mutta Koben aseman jälkeen piristyin luultavasti siksi kun avasin toisen matkaolueni. Vaihdoin sitten junaa Okayamassa ja mikään kiireellinen vaihto se ei ollut. Limited Express Nanpu sitten olikin ajoissa laiturissa Dieselit tyhjäkäynnillä rohisten. Mietinkin sitten heti mahtaako tässäkin junassa olla vaihteet kuten aikaisempi kokemukseni muulla kuin sähköllä liikkuvasta junasta Japanissa oli. Veto kuitenkin vaikutti olevan mahdollisesti variaattorilla toteutettu koska moottorijarrutus vaikutti toimivan mutta vauhtia kerättiin samoilla moottorin kierroksilla. Mutta liike ei tosiaankaan vaikuttanut syntyvän edelleenkään generaattoreilla tuotetulla sähköllä kuten Euroopassa. Aurinko oli juuri laskemassa kun ylitimme pitkän sillan meren yli Shikokun saarelle joten ainakin yritin saada pari valokuvaa matkalta. Loppumatka taittui sitten pimeydessä ja pari kertaa pysähdyttiin vain keskelle ei mitään joksikin aikaa mutta osoittautui että vastaantuleva juna vain päästettiin ohi yksiraiteisilta osuuksilta. Kochin asemalle saavuimme aikataulussa yhdeksän maissa illalla ja turisti-info toki oli jo suljettu siihen aikaan. Hotellini kuitenkin oli onneksi näköetäisyydellä asemasta joten se löytyi helposti kunhan menin vain oikealle puolelle asemaa. Kirjauduin ja varsin sopivasti maksoin kahdesta hotelliyöstä tasan 12000 jeniä joka oli varaukseni mukaan veroton hinta joten heti säästin 8% ja vielä aamiainenkin kuului siihen vaikka varaukseni muuta oli näyttänyt. Illallinen toki piti vielä etsiä joten lähdin vain isoa katua ylös ja sitten joen ylitettyäni seuraavaa isoa katua oikealle. Ensin vastaan tuli kalliin oloinen ravintola mutta heti sen jälkeen tuttu ketju Izakaya Watami joten en vain jaksanut etsiä sen enempää ja menin sinne. Tilasin samoja hyväksi havaittuja maustettuja kananpalasia kuten edellisellä kerralla mutta siitä poiketen myös lautasellisen gyoza artikkeleita (pahoittelen käännöksen puutetta mutta en vain tiedä muuta kuin tämän Aasialaisen termin). Mutta tosiaan osaan tämän ketjun menun lähes ulkoa joten eipä ruokailu juuri siitä helpompaa olisi voinut olla. Ruokailtuani painuin hotellille nukkumaan kun kerran sopivasti nukutti.

Heräsin sitten taas ajoissa päivänvaloon kun olin varta vasten avannut hotellihuoneen verhot sitä ajatellen. Tosin auringonnousu oli varsin aikainen joten loikoilin vielä hetken ennen aamiaista. Aamiaisen tarjonta oli hyvin samankaltainen kuin edellisessä hotellissakin joten ihan hyvä niin ja aamu kymmenen maissa olin valmis turistikierrokselle lähtöön. Nyt turisti-info Kochin aseman vieressä oli avoinna joten noudin kartan ja lähdin saman tien Kochin linnaa kävelymatkan päähän katsomaan. Säätila oli nyt miellyttävän aurinkoinen, ja juuri ja juuri ei liian kuuma että takkini pysyi vielä ylläni, tosin auki. Linnasta oli hyvät näkymät ympäri kaupunkia ja kirsikkapuutkin kukkivat linnan ympärillä joten sain toki otettua pari kohtalaista fotoa. Kierroksen jälkeen vilkaisin sitten läheistä markettia jossa olisi ollut lounasvaihtoehtoja tarjolla vaikka miten mutta aamiainen kantoi pitkälle ja kävin kauppakadulta löytämässäni kirjakaupassa katsastamassa postikorttivalikoimaa. Löysin kolme suunnilleen tarpeeksi coolia korttia joten shoppailtavaa jäi kyllä loppumatkalle vielä. Kävelin sitten takaisin aseman turisti-infoon ja ostin turistikartan mainostaman bussin päivälipun joka oli ulkomaista passia näyttämällä puoleen hintaan eli vain 500 jeniä tuhannen sijasta. Tosin bussin aikataulu ei ollut kovin tiheä joten ehtisin yhden kohteen reitin varrella käydä kunnolla katsastamassa. Esitteestä harkitsin bussia odotellessa mitä tarkalleen menisin katsomaan mutta kiinnostavia olivat lähinnä kasvitieteellinen puutarha ja sitten linjan pääteasema, Katsurahama jossa oli luvassa hyvä maisema. Kasvitieteellisiä puutarhoja on tullut nähtyä useita joten maisema vaikutti oikein sopivalta. Bussimatkalla koettiin pieni viivästys kun kuljettaja aivan ylikohteliaasti yritti auttaa amerikkalaisturisteja oikeaan suuntaan kasvitieteellisen puutarhan kohdalla mutta kielimuuri vaikutti olevan melkoinen. Toinen kyydissä ollut amerikkalaisturisti pelasti tilanteen ja meni kertomaan mihin suuntaan olimme menossa ja se sopi kyytiä etsivillekin joten vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa. Perillä emme kuitenkaan olleet liian myöhään ja painelin saman tien kohti näköalapaikkaa. Ensin vastaan tuli turistiesitteen kuvasta tuttu näkymä joka ei ollut lainkaan huono mutta näin niemen nokassa portaat ja kiipesin nekin ylös. Nyt näkymä suorastaan loi ällikällä joten pieni viivästys matkalla ei haitannut lainkaan. Tarpeeksi valokuvattuani kävelin takaisin ja kävin vielä katsastamassa kaikki kävelyreitit paikalla, jotka eivät osoittautuneet lainkaan liian pitkiksi, mutta sainpa taas otettua pari fotoa lisää. Takaisin paikalla johon bussi jätti oli sopiva kauppa josta sain ostettua oluen ja se maistui erinomaisesti pienen reippailun jälkeen. Istuskelin siis hetken ilta-auringossa ja sitten otin bussin tasan viideltä takaisin Kochiin. Ehdin perille juuri sopivasti ennen kuin aurinko painui mailleen kun sain pari kuvaa otettua pienempää jokea reunustavista palmupuista juuri kun ilta-aurinko paistoi suoraan niitä kohti. Kävin vielä vilkaisemassa samaa markettia kuin aikaisemmin jos löytäisin illallista mutta paikka oli turhan täynnä makuuni joten en jaksanut arpoa ja menin valitettavasti tasan samaan izakayaan kuin edellisenäkin päivänä. Kokeilin tosin tilata aivan eri ruokalajit nyt ja tutkimusmatkan tulos oli että talon takoyaki oli melko paljon huonompaa kuin erikoistuneessa ravintolassa lajin kotikaupungissa Osakassa.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika vaihtaa kylää ja otin junan samaa rataa pitkin takaisin päin Kotohira nimiseen paikkaan. Nyt päivänvalossa dramaattiset jokimaisemat näkyivät hienosti kun juna pujotteli laaksojen pohjien tuntumassa kohti määränpäätä. Oli onni siis etten nukahtanut vaikka alkumatkasta jouduin hiukan taistelemaan nukkumatin vierailua vastaan. Perillä laitoin reppuni aseman säilytyslokeroon joka maksoi 300 jeniä ja noudin infosta kartan ja lähdin heti paikan ehdotonta päänähtävyyttä katsomaan eli Konpira-san temppeliä. Kävelykadulla matkan varrella oli vielä toinen turisti-info joten kysyin missä päin hotellini mahtoi sijaita ja selvisi että kartan ulkopuolella mutta sain ainakin ylimalkaisen sijainnin selville. Lähdin sitten kipuamaan kiviportaita kohti temppeleitä auringon paistaessa ja kirsikkapuiden kukkiessa matkan varrella. Maisemat vain paranivat ja viimeisellä pätkällä ihmisten määräkin väheni. Jatkoin toki niin kauan kuin polkua riitti ja rohkaiseva merkki matkalla kertoi matkaa olevan enää 500 kiviportaiden askelmaa. Kaikkiaan niitä oli matkalla 1368 jota en laskenut itse mutta kaikki turistimateriaalini niin kertoi. Kun palasin takaisin alas kävin syömässä paikallisen spesialiteetin eli sanuki udon noodelit. Annos olikin oikein hyvä, tosin olen enemmän ramen laadun noodeleiden fani. Sitten olikin sopiva aika hakea reppuni ja etsiä hotellini. Huomasin kävelleeni sen ohi eri puolta tietä käytyäni ensin kääntymässä kylän laidalla mutta rakennus oli juuri se mitä epäilin, tosin länsimaisin kirjaimin kirjoitettu kyltti oli varsin pieni ja harmaata tekstiä eri sävyn harmaalla pohjalla joten ei aivan ihmekään. Aamiainen oli nyt tarjolla 500 jenin lisähintaan joten tartuin tarjoukseen. Sitten nukuin pienet päiväunet ja koska runsaasta lounaastani vain vähän aikaa niin noudin vain pikkupurtavaa viereisestä kaupasta ja illan käytin kirjoitellen blogiani, varsinkaan kun minkään sortin iltaelämää ei vaikuttanut kylällä olevan. Päivän nähtävyys oli toki ehdottomasti käymisen väärti joten pysähdys paikassa oli hyvinkin perusteltu.

Aamulla söin ensin toki aamiaisen joka oli hyvin samankaltainen kuin edellisissäkin hotelleissa joten aivan kelvollinen ja sitten pakkasin kamppeeni ja kävelin asemalle. Tein lippuvarauksen Matsuyamaan ja pienen odottelun jälkeen olin matkalla vaihdon ollessa vain alle 15 minuutin matkan päässä ja Tadotsu nimisellä kylällä vaihdoin ja nyt junakin sitten kulki jo sähköllä joten olin kehittyneemmän infrastruktuurin piirissä saaren pohjoispuolella. Kaikkiaan kolmisen tuntia lähdöstä olin perillä Matsuyamassa ja noudin taas paikallisen kartan infosta. Se ei kertonut hotellien sijainneista yhtään mitään joten kävelin sitten vain mielestäni kohti kukkulaa jonka huipulla Matsuyaman linna on mutta kyseessä olikin vain varsin samannäköinen nyppylä mutta tulipa nähtyä varsin suuri hautausmaa harharetkelläni. Hahmotin sitten vihdoin oikean suunnan ja hotellini löytyi varsin pitkän kävelyni jälkeen. Yllättäen edellispäivän rappusten kävely ei tuntunutkaan jaloissani lainkaan vaikka niin olin ennakoinut joten pikku kävelykään ei nyt haitannut. Säätila ei enää valitettavasti ollut aurinkoinen mutta ei vielä toisaalta sateinenkaan. Nyt hotelliaamiainen olisi maksanut 1300 jeniä joten jätin tarjouksen väliin. Sitten liikahdin etsimään wikitravelin mainitsemaa baaria jossa olut maksaisi vain 300 jeniä lasillinen joka on pienestä mukillisesta jopa varsin kohtuullinen hinta, mutta paikalla illan käänne olikin se, etten maksanut kuin pari ensimmäistä kun paikallinen heppu halusi tarjota niin juomaa kuin ruokaa aivan loputtomasti kun olin kuulemma coolein henkilö jonka hän oli koskaan tavannut. Mukava kaveri hänkin joten ei haitannut varsinaisesti istua iltaa kun kävimme ensin läpi koko baarin snacksi menun ja sitten vielä laatikolliset sushia jotka hän haki epäilemättä seudun parhaasta kohtuuhintaisesta sushipaikasta. Kysyin myös tuntisiko hän tai baarimikko karaokebaaria kulmilla mutta valitettavasti laji ei kuulunut heidän harrastuksiinsa mutta sain tarkempaa ohjeistusta itse netistä löytämääni paikkaan. Sessio oli sen verran perusteellinen että en jaksanut enää paikkaa etsiä vaan vetäydyin hotellille nukkumaan.

Nukuin hiukan pitempään nyt mutta heräsin silti vielä aivan kohtalaiseen aikaan. Ulkona ei ainakaan vielä satanut vaikka ennuste moista uhkailikin joten lähdin ensin katsastamaan Matsuyaman linnaa. Ylös kukkulalle olisi ollut köysiratakin mutta toki kävelin moisen ylös aivan helposti ja nyt onneksi olin liikkeellä ilman talvitakkiani t-paitavarustuksella kun lämpötila hipoi kahtakymmentä astetta. Linna oli ehkä tähän mennessä vaikuttavin mitä Japanissa olin nähnyt kiitos vaikuttavien muurien ja runsaiden ampuma-aukkojen niin kivääreille kuin suorakaiteen muotoisten jousiammuntaa varten olevien. Lippukin oli edullisempi kuin tavallisesti moisiin eli nyt 300 jeniä. Näköalat olivat jälleen erinomaiset joten sain sopivasti valokuvattua taasen. Edellispäivän ruokailut kantoivat varsin vahvasti edelleen mutta söin kuitenkin kierroksen jälkeen vihreällä teellä maustetun jäätelön. Tulin alas mäeltä eri reittiä kuin ylös, mutta nyt valitettavasti satoi, joskaan ei kovin kovasti. Olin kuitenkin ollut sopivasti sisällä linnassa juuri sateen alkaessa ja pieni tauko siihen osui juuri kun tulin ulos mutta pian se jatkui. Ostin siis alas päästyäni sateenvarjon ja sitten kävelin paikallisen Iyotetsu junayhtiön asemalle ja otin junan muutaman aseman matkan päähän Mitsu nimiseen paikkaan. Tavoitteeni oli löytää paikallinen Okonomiyaki joka on yllättäen varsin tarkalleen samaa tyyliä kuin Hiroshimassa eikä kaiketi varmuutta olekaan kumpi paikka on ruokalajin alun perin keksinyt. Olin netistä katsonut yhden tietyn paikan joka ruokalajia tarjoilisi ja mielestäni kävelin kartan osoittamaan paikkaan mutta ei näkynyt muuta kuin pari parturiliikettä. Toisaalta turistioppaan mukaan paikalla pitäisi olla ainakin kymmenkunta ruokalajiin erikoistunutta paikkaa joten riittäisi kun löytäisin yhden. Mittailin katuja läpi yksi kerrallaan ihmetellen missä nämä kaikki kymmenen ravintolaa olisivat löytäen ensin vain sataman joten tulipa ainakin yksi valokuva otettua paikasta mutta ei edelleenkään oikean näköistä ravintolaa. Yksi hot-pot paikka sekä takoyakiin erikoistunut ravintola tosin tuli nähtyä. Siten kun olin melkein valmis luovuttamaan niin aivan junaradan vieressä luin kyltistä "The Famous Okonomiyaki" joten kurkkasin hiukan sisään ja sieltä tarjoilijatar jo toivotti tervetulleeksi ja paikka näytti tarkalleen siltä mitä etsinkin. Menu toki ei ollut kieltä mitä ymmärsin mutta helposti sain kerrottua mitä noodelien laatua valmistukseen käytettäisiin ja muiden lisukkeiden suhteen pyysin vain suosittelemaan jotakin ja olut toki löytyi kyytipojaksi myös. Arvelin että kokki mahdollisesti oli tarjoilijatarneidon isä ja hänkin osasi kokkauksen juuri kuten Hiroshimassa pari kertaa olin aikaisemmin nähnyt. Annos olikin varsin erinomainen joten ei todellakaan turha reissu tämäkään. Otin sitten junan takaisin kaupunkiin ja katettuja ostoskatuja pitkin kävelin suoraan samaan kohtuuhintaiseen baariin kirjoittamaan blogini ajan tasalle ja tässä vaiheessa kirjoitusurakkaa voin kertoa että juuri se onnistui. Ilta ei nyt mennyt liian pitkälle vaikka paikalla olikin lisää juttuseuraa ja myös edellisillan baarimikko vapaalla ja hän puhuikin englantia hyvinkin sujuvasti oltuaan Amerikassa opiskelemassa. Jätin siis hänelle yhteystietoni ja pyysin myös kertomaan ne herralle joka kaiketi poti oloaan kun ei selviytynyt uudelleen paikalle ja sitten yritin vielä kerran etsiä karaokebaaria sellaista kuitenkaan löytämättä joten painuin nukkumaan ilta 11 maissa.

Hyvien 8h unien jälkeen liikahdin kamoineni kohti JR asemaa tasan kello 8:30 ja matkan kävely otti nyt kerrankin oikeaan suuntaan tarkalleen puoli tuntia.
Limited express kohti Okayamaa lähti klo 09:08 ja nyt otinkin unreserved vaunusta paikan ja tilaa oli siten että sain ikkunapaikan. Matkalla oli mainioita rannikkomaisemia ja pysyin hyvin hereillä lukien matkalla hiukan mukanani ollutta vanhaa numeroa Economist lehden 1842 makasiinilehdestä viime vuodelta kun en vain ollut ehtinyt siihen aikaisemmin syventyä. Okayamassa vaihdoin Shinkanseniin joka vei minut muutaman pysähdyksen jälkeen suoraan Nagoyan asemalle josta otin metron Fushimin pysäkille ja lähdin otaksumaani hotellin suuntaan. Löysin oikean nimisen hotel Trustyn mutta kun yritin kirjautua sisään, kävi ilmi että varaukseni olikin toiseen saman ketjun hotelliin tarkalleen samalla kohdalla 7 korttelia pohjoiseen. Kävelin toki matkan alta aikayksikössä ja sitten kirjauduttuani hotelliin soitin kaverilleni ja sovimme näkevämme kohtapuoliin lähistöllä. Ensin yritin löytää kevyempää takkia ostettavaksi koska talvitakkini oli nyt aivan liikaa, mutta ainoa potentiaalinen gore-tex malli joka osui kohdalle maksoi tuplasti sen mitä olin valmis sijoittamaan. Päätin siis jatkaa t-paitalinjalla talvitakin majaillessa hotellilla. Etsimme sitten sopivan edullisen izakayan joka oli yksi monesta 280 jenin ketjusta jossa en ollut ennen käynytkään. Tapasimme sitten vielä yhden Japanilaisen ystäväni joka pystyi hienosti venymään paikalle moikkaamaan. Jatkoimme pienen ruokailun ja parin oluen jälkeen koko porukalla suoraan tuttuun karaokebaariin ottaen matkalla taksin joka maksoi vain viitisen euroa. Olimme paikalla kohtalaisen ajoissa joten paikalla päivystänyt baarin omistaja vaikutti suorastaan yllättyneeltä kun olimme ajoissa paikalla, mutta baari oli auki joten hän soitti paikalle tutun baarimikon jatkamaan työvuoroa kun ensin oli meille ensimmäiset juomat laskenut. Sitten toki lauloimme vuoroin muutamat kappaleet koska sitä vartenhan olimme karaokebaariin tulleet. Hiukan paikallisasiakkaiden fanitusta sain osakseni yhdessä vaiheessa iltaa ja tarpeeksi laulettuamme Japanilaisen ystävän oli aika lähteä kotiin ja kävimme paikallisen ei-japanilaisen kaverini kanssa vielä toisessa asiallisessa baarissa eli turkkilaisten Captain Istanbulissa syömässä kebabit yöpalaksi. Sitten olikin juuri sopiva aika painua nukkumaan jo.

Herätykseni lauantaille oli jopa tavallista aikaisempi hiukan ennen aamu kuutta mutta enpä vain saanut uudelleen unen päästä kiinni joten lähdin ajoissa hiukan ulkoilemaan ja etsimään postikortteja. Aloitin suuresta Tokyu Hands creative tavaratalosta jossa on vaikka mitä muitakin artikkeleita tarjolla aina sateenvarjoista keittiöveitsiin ja paperitarvikkeisiin mutta löysinpä muutaman sopivan kortin kuitenkin. Jatkoin sitten halki Nagoyan kaupallisen keskustan Loft tavarataloon josta löysin muutaman postikortin lisää joka alkoi kohtalaisesti riittää ja lounasajan ollessa käsillä menin varta vasten tietyn ketjun ravintolaan syömään Nagoyan erikoisuuden eli porsaanleikkeen punaisella misokastikkeella. Ketjun logossa olikin sopivasti kuva lihavasta siasta joten se oli helppo löytää ja annos oli erittäin hyvä versio muuten tutusta tonkatsu ruokalajista. Kävelin sitten melko pitkät matkat etsimässä nettikahvilaa sellaista löytämättä mutta osuinpa ainakin lähes valokuvaukselliseen paikkaan joen rannalle, josta kirsikkapuut ja silta joka näytti joltain, mahtuivat kuvaan betonikolossien häämöttäessä taustalla. Sitten alkoi sataa hiukan enemmän ja menin hotellilleni tarkistamaan emailini ja siellä olikin vastaus toiselta Japanilaiselta ystävältä hänen saapumisaikataulustaan. Liikahdin sitten pienen tauon kuluttua kohti Nagoyan aseman kohtauspaikkaa ja suomikaverini oli aivan oikein ennakoinut aikatauluni kun kohtasimme parin korttelin päässä jatkaen sitten yhtä matkaa. Kaverimme saapui läheiseltä Gifun paikkakunnalta aikataulussa ja menimme sitten parille juomalle läheiseen Hub ketjun brittipubiin. Sillä aikaa oli alkanut sataa rankemmin ja poikkesimme pienen ostoskeskus-detourin jälkeen vain lähimpään Izakayaan syömään ja muutamalle oluelle. Seuraan tuossa vaiheessa liittyi muitakin vanhoja paikallisia tuttuja ja jatkoimme sitten koko porukalla saman brittipubiketjun toiseen sijaintiin joka olikin uusi ja kaikkiaan neljäs Nagoyan kaupungissa. Ilta jatkui siellä parin juoman verran joka oli juuri sopivasti ja sitten Gifun miehen olikin aika ottaa juna kotiseudulleen joten pääsin ajoissa hotellille nukkumaan.

Sunnuntaina kirjauduin ulos hotellilta hiukan ennen aamu 10:tä ja kamoineni päätin nyt etsiä nettikahvilan kun pari toimenpidettä ei oikein onnistunut puhelimeni nettiselaimella. Nyt sitten löysinkin Kinkos ketjun business-centerin jossa tarvitsemani palvelu löytyi ja paikka toki oli sunnuntainakin auki printterien sylkiessä ulos A4 lomaketta A4 lomakkeen perään. Tulinpa sitten varanneeksi hotellin samaan kaupunkiin Suzukan F1 viikonlopun ympärille saman vuoden lokakuulle. Sitten kävin lounaalla Don Don Tei ketjuruokalassa syömässä tempura katkarapuja ja vihanneksia riisillä joka olikin hyvin kohtuuhintainen annos. Sitten kohtasin kaverini tv-tornin luona kun olin nettikahvilassa emailannut kellonajan kun siellä olen ja liikahdimme katsomaan jos ainoa tuntemamme sporttibaari olisi auki Kiinan F1 kisaa ajatellen. Paikan ovessa oli vain lappu jonka mukaan se avautuisi uudelleen toukokuussa joten siihen tilanteeseen ei ollut muuta tehtävissä kuin mennä jälleen viereiseen puistoon pussikaljojen kera kun kerran nyt säätilakin oli vihdoin aurinkoinen ja kirsikkapuut aivan täydessä kukassa Sama agenda oli tuhansilla paikallisilla asukkaillakin joten meno oli paikalla oikein iloinen. Session jälkeen kävimme vielä syömässä Kiinalaisessa shabu-shabu ravintolassa ja sitten otinkin metron ja edelleen Shinkansenin seuraavaan pysähdykseeni Koben kaupunkiin Osakan lähistölle. Hotellini oli vanha tuttu The B Sannomiya mutta nyt etsin kamani sinne saatuani uuden baarin koska vanha tuttu Thunderbird oli lopettanut. Löysin etsimäni Happy's Place karaokebaarin ja kirjoittelin hetken blogia ennen kuin paikalla ollut amerikkalainen viritti keskustelua johon toki mielelläni vastasin. Paikalle saapui myös lisää kansallisuuksia niin Australiasta, Liettuasta kuin Uudesta-Seelannista ja kiwin kanssa toki piti vaihtaa muutama sana Rugbystä. Paikalle tulleet ihmiset olivat laulutuulella joten en epäröinyt itsekään laulaa muutaman kipaleen. Nyt nukkumaanmeno hiukan venyi pikkutuntien puolelle kun kerran löytyi myös keskusteluseuraa englannin kielellä mutta ei se mitään.

Aamulla raastoin itseni ylös hiukan kahdeksan jälkeen ja nyt ohjelmassa oli kovasti odottamani kokkauskurssi Osakassa, tuossa maailman navassa. Otin siis junan siihen suuntaan ja olin perillä Tsutenkaku tornin kulmilla juuri sopivaan aikaan noin 40 minuutissa. Torni toimi oikein hyvänä maamerkkinä ja kohtauspaikka löytyi helposti. Kaikki osallistujat olivat ajoissa paikalla joten siirryimme kulman taakse paikalliseen asuntoon Yasuko-sanin johdolla. Muut osallistujat olivat nuoria pariskuntia Amerikan yhdysvalloista, Italiasta sekä Saksasta ja se ei niinkään kulttuurisesti yllättänyt että Suomalainen ja Saksalaiset osallistujat ottivat tervetuliaisjuomaksi oluet jenkkien ja italialaisten ryystäessä teetä. Aloitimme kokkauksen sekoittelemalla marinadin yakitori kanavarteille, ja kun tikut olivat marinadissa, aloimme sekoitella taikinaa noodeleita varten. Erona pastan valmistukseen oli ainoastaan se että kananmunan sijasta vesi toimi nesteenä sekä japanilainen tapa taikinan vaivaukseen oli jaloilla kun taikina oli parin muovipussin suojaama. Sitten seurasi okonomiyakin valmistusta Osakalaiseen festivaalityyliin tikun ympärille joka olikin erittäin mielenkiintoinen prosessi jonka pääsimme omin käsin suorittamaan. Myös noodelit luotiin taikinasta kaulimella ja veitsellä aivan kuten pastaakin olen valmistanut. Kun noodelit saatiin kiehuvaan veteen, pääsi Okonomiyakin valmistus vauhtiin pilkkomalla vihannekset hyvin sopivan teravilla Japanilaisilla veitsillä ja ensimmäisenä koekaniinina sain yhdistelmän aineksia simppeli taikina mukaan lukien kohtalaisella kunnialla kasaan. Sitten noodelit olivatkin kypsyneet ja liemi niille oli valmistettu talon puolesta sekä tofu uppopaistettu valmiiksi joten tehtävä oli vain kasata annos loppuun. Samalla laitoimme marinoituneet yakitorit paistumaan pannulle joten runsas lounassetti alkoi olla valmis ja aimo annos informaatiota Japanilaisen keittiön aineksista ja työtavoista omaksuttuna. Erinomainen kurssi todellakin joten ties vaikka kävisin tulevaisuudessa uudelleen siellä. Oli vielä melko aikainen iltapäivä mutta olin Osakaa aikaisemmilla kerroillakin nähnyt joten otin vain junan takaisin Kobeen ja sitten chillailin hotellilla ihmetellen televisiosta kun Steven Tyler oli vieraana paikallisessa hyvin tyypillisessä keskusteluohjelmassa jossa joukko ihmisiä juttelee niitä näitä. Se olikin sitten ainutkertaista kuulla englantia puhuttavan noissa ohjelmissa, tulkin toki kääntäessä Stevenin sanomiset muille studiovieraille. Sitten nukuin hiukan päiväunia ja illallista löytyi hotelliani vastapäätä vaihtelun vuoksi intialaisesta ravintolasta joka osoittautui varsin hyväksi hinta-laatusuhdetta myöten. Sitten sopivasti aivan vieressä oli nettikahvila joten sain siellä pari asiaa hoidettua pois alta. Sitten olikin sopiva aika mennä toistamiseen uuteen paikalliseen vakiopubiini ja nyt maltoin olla tarttumatta mikrofoniin joten sain blogini kirjoitettua ajan tasalle. Nyt muu asiakaskunta oli tyystin aasialaista japanilaisista ja singaporelaisista koostuvaa. Jäljempänä mainitut toki puhuivat englantiakin hyvin joten pääsin hiukan tarinoimaan itsestäni ja sitten oli oikein sopiva aika mennä nukkumaan.

Paikkakunnan vaihto oli jälleen ohjelmassa mutta Kobessa oli vielä museo jonka halusin nähdä joten vein matkatavarani säilytysboksiin joka Sannomiyan asemalla maksoikin vain 200 jeniä odottamani 300 sijasta. Otin junan yhden pysäkinvälin Motomachin asemalle ja sitten kävelin sateessa Meriken parkissa sijaitsevaan Kobe Maritime museoon. Näytteillä oli kokoelma pienoismalleja laivoista ja yksi täysikokoinen gondoli lahjoitettuna Venetsiasta, mutta varsinainen vetonaula jonka tähden olin paikalle vaivautunut, oli toisen puolen rakennuksesta täyttämä Kawasaki Good Times World museo. Esittelyssä oli suuryrityksen historiaa ja kävi hyvin selkeästi ilmi että he valmistavat paljon muutakin kuin moottoripyöriä. Valikoima esitteli laivoja, sukellusveneitä, höyryvetureita, siltoja, autoja, lentokoneita, kaasuturbiineja, kokonaisia voimalaitoksia, sähköjunia kuten esimerkiksi kaikki Japanin Shinkansen junat, lentokoneita, kanaalitunnelin porannut massiivinen laite, teollisuusrobotteja, jet-ski vesimenopelejä sekä tietenkin moottoripyöriä. Kaikki näytteillä ollut oli aivan äärettömän mielenkiintoista joten vaikea sanoa oliko tämä parempi kuin UFO museo Hakuissa Noton niemimaalla mutta siinä on kenties kaksi suosikkimuseotani Japanissa. Sitten olikin aika liikahtaa sateen jatkuessa kohti Shinkansenia ja lippuvarausta asemalla tehdessäni kävi ilmi että kaikki varatut paikat oli loppuunmyyty joten otin sen riskin että mahtuisin unreserved paikoille ja paikkalipun vain jälkimmäiselle osuudelle kohti Nagasakia. Asemalaiturilla olikin toki melko paljon porukkaa mutta muutama turisti seisoskeli jonottamassa aivan väärässä kohdassa mihin asti juna ei aivan tulisi pysähtymään joten pidin vain huolta ettei kukaan amatööreistä kiilannut eteeni ja vaunussa oli juuri sopiva istumapaikka minulle. Vieruskaveri oli sen verran juttutuulella että kysyi mistä olen ja vastattuani jotta Suomesta niin kävi ilmi että hänellä oli suomalaisia ystäviä. Vielä sekin että hän oli kotoisin Nagasakista jonne olin itsekin matkalla ja tulossa Nagoyasta jossa kuulemma hänelläkin on kavereita. Herralla oli työpäivä aamulla joten hän pahoitteli ettei voisi lähteä baarioppaaksi, mutta toivotteli hauskaa Nagasakin vierailua minulle. Sain myös pienen pussin snackseja jotka on valmistettu kuivatuista porsaan sisäelimistä jotka kuulemma maistuisivat erityisen hyvin saken kanssa joten kyseessä oli todellakin asiantuntija. Vaihdoimme junaa eri asemilla joten loppumatkan katselin ohi kiitäviä maisemia omassa rauhassani. Sen huomion tein että peltojen koko vaikutti hiukan suuremmalta kuin Shikokun saarella olin nähnyt mutta kaiketi maatilat olivat silti varsin pieniä jopa suomalaisella pientilalla varttuneen näkökulmasta. Perille Nagasakiin saapuessa sade oli vihdoin loppunut ja poimin vain kartan turisti-infosta ja menin hotellilleni kävellen ensin siitä pitkäksi ja sitten taas ohi takaisin päin mutta se riitti harhailusta ja kirjauduin sisään Comfort Hotels ketjun hotelliin. Tarkistelin emailini ja tein muuta researchia ja sitten kahdeksan maissa illalla liikahdin etsimään illallista. Wikitravelissa oli maininta paikallisesta ruokalajista nimeltään Turkkilainen riisi joka löytyi ravintolasta aivan hotellini läheltä. Ruokalajissa riisiin on sekoitettu curryjauhetta ja kyljessä on friteerattu pala porsaanlihaa ja samalla lautasella vielä mukana spagettia. Tässä kaiketi näkyivät Nagasakin ulkomaiset vaikutteet koska kyseessä oli tosiaankin paikallinen erikoisuus. Annos oli kohtalaisen toimiva vaikka spagetti vaikutti jotenkin lautaselle kuulumattomalta. Sitten tarkistin olisiko tuttu paikallinen kahvila vielä pystyssä aivan lähellä mutta ikkunassa näytti olevan vain lappu että tilaa tarjotaan vuokralle sen muuten ollessa tyhjillään. Toisella puolen isoa katua näkyi kuitenkin lupaavan oloinen musiikkipubi Crazy Horse joten menin sinne sisään kun kosketinsoittaja ja kitaristi veivasivat livemusiikkia. Oli jälleen sopiva hetki kirjoittaa hiukan blogia ja sainkin hyvän osuuden aikaan mutta sitten baarihenkilö kävi jututtamaan ja sain kuvani nimen kera seinälle näkyviin. Minulle tarjottiin myös shottilasillinen suomi-viinaa suoraan pakastimesta joten palvelusta ei voi todellakaan valittaa. Paikalle osui myös toinen asiakas joka osoittautui olevan suomesta ja paikalla töissä laivanrakennusprojektin parissa. Juttuseuraa siis riitti vielä parin juoman ajan samalla kun house bändi veivasi Hurriganesin biisejä.

Hotellihuoneeni hintaan kuului jälleen aamiainen joten heräsin riittävän aikaisin keskiviikkoaamuun ja päivän pääasiallinen agenda oli vierailla ensin atomipommimuseossa koska edellisellä kerralla vieraillessa moinen oli jäänyt väliin. Otin siis paikallisen raitiovaunun sen luo hintaan 120 jeniä. Nyt turisteja olikin melkoinen ryysis ensin samalta pysäkiltä pois jäädessä mutta kävelin suorempaa reittiä nopeammin museon eteen. Siellä odotti seuraava turistien paljous mutta sain lipun ostettua ja mentyä kierrokselle ilman kummempaa jonotusta. Museo esitteli varsin karun historian siitä mitä tapahtumaan liittyy ja oli kyllä mielenkiintoinen mutta todellinen vastakohta edellispäivän Good Times Worldille, kuten nimikin implikoi. Tsekkasin toki samalla aiheeseen liittyvän rauhanpuiston museon vieressä mutta sitten lähdin toteuttamaan agendani toista osaa. Postikortteja tarvitsi ostaa vielä lisää joten kävelin hetken takaisin päin läheiselle ostoskeskukselle ja siellä Tokyu Hands ketjusta löytyi pari erilaista lisää. Tarvitsin kuitenkin vielä enemmän niitä ja vedettyäni ensin vesiperän parista kirjakaupasta, kävelin Nagasakin asemalle ja sieltä löytyi sopiva 10kpl nippu Nagasaki aiheisia erilaisia kortteja noin 500 jenin hintaan. Sitten menin hotellilleni aloittamaan kirjoitusurakan ja kyllä viimeistään sen 21. kohdalla parin tunnin jälkeen alkoivat sormet olla melko hellänä. Sitten lähdin etsimään postikonttoria ja pääposti olikin sopivan lähellä ja avoinna joten sain kaikki kortit postiin kun henkilökunta merkit niihin liimaili. Merkit maksoivat noin 1400 jeniä eli hyvinkin asiallisen lounaan verran puhumattakaan mitä itse kortit kaikkiaan kustansivat mutta olette kaikki sen arvoisia. Sitten suoritin hiukan varustehuoltoa eli toisin sanoen pesin pyykkiä hotellini kolikkokoneissa. Valmista tuli sopivasti ilta seitsemän maissa joten liikahdin etsimään illallista. Kiertelin ensin Dejima Wharfissa jossa muistaakseni edelliskerralla olin jossakin ravintolassa ruokaillut mutta nyt en nähnyt mitään riittävän mielenkiintoista joten suunnistin vielä Chinatowniin katselemaan. Kohdalle osui kyllä ravintoloita mutta suurimmasta osasta en ymmärtänyt yhtään mitään ja ainoat tutummat vaihtoehdot olivat amerikkalaista pikaruokaa ja liiankin tuttu ketju-izakaya joka ei myöskään tullut kysymykseen. Kuvasin matkan varrella jälleen silmälasisiltaa, tällä kertaa pimeän aikaan ja sitten päädyin jälleen hotellini tuntumaan. Alkoi vaikuttaa siltä että haen evästä convenience storesta mutta sitten kohdalle osui intialainen ravintola joka sai luvan kelvata. Paikka oli edullisempi kuin viikon aikaisempi intialainen ja ruokakin periaatteessa aivan samaa mutta simppelimmin valmistettua ja sisustus noudatti samaa linjaa. Curryä tilatessa tarjoilijatyttö ehdotti ensin että asteikolla 1-10 kolme tai neljä olisi sopivan tulinen, mutta rohkenin kuitenkin mennä numeroon 6 joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Ruokailtuani osoite toki oli toisella puolen katua oleva Crazy Horse baari ja siellä eilinen Forssan mies jo olikin päivystämässä. Pääsin esittelemään hänelle kuuman saken ja hän totesi pitävänsä juomasta ja oppi samalla tilaamaankin sitä mutta onneksi moiseen ei tarvinnut heti ryhtyä uudelleen. Baarihenkilökunta jäi kaipaamaan ja sanoin toki että mahdollisuuksien mukaan yritän tulla joskus uudelleenkin vierailulle.

Aamulla oli aika vaihtaa maisemaa ja otaksuin että aamiaisella olisi ruuhkaa kahdeksan maissa mutta olin tuosta väärässä. Kävelin sitten kamoineni Nagasakin asemalle ja tein lippuvarauksen seuraavaan kohteeseeni Himejiin. Ensimmäisen osuuden Kamome Limited Express lähti vartin odottelun kuluttua liikkeelle. Suoritin nopean vaihdon Shin-Tosun asemalla Shinkanseniin ja vielä toisen Okayaman asemalla ja pian olinkin jo Himejissä. Olin ohittanut paikan useamman kerran mutta nyt ymmärsin mihin suuntaan katsoa kun kaupungin linna näkyi jo horisontissa junastakin käsin. Iltapäivä oli sopivan aikainen mennä saman tien katsomaan linnaa aurinkoisessa säässä. Laitoin siis reppuni ja takkini tavaralokeroon ja harmikseni jätin aurinkolasinikin sinne mutta päätin kärsiä 300 jenin edestä kirkkaasta ulkoilmasta ja niin kävelin linnaa katsomaan. Kirsikkapuut olivat täydessä kukassa ja tämä Japanin suurin linna näytti silloin aivan erityisen komealta. Kävin jopa sisällä asti vaikka toki olen jo useita sikäläisiä linnoja nähnyt mutta tokihan maan suurimmassa piti vierailla. Sain aikaa kulumaan visiitillä juuri sopivasti kunnes illan majoitukseni check-in aika alkoi ja noudin matkatavarani ja kävelin takaisin linnan taakse Guesthouselle. Paikan isäntä Hiroshi-san ohjeisti että maisemallisia paikkoja on pari muutakin aivan lähistöllä mutta toki olin jo linnavierailun suorittanut joten ei makeaa mahan täydeltä. Dormihuoneessa oli asukkaana myös Belgialainen (Flaami) herra joten kyselin heti mikä hänen matkustuskuvionsa on ja hän oli Aasian tourilla jäätyään juuri hiljattain eläkkeelle. Sitten luin jonkin aikaa uutisia puhelimellani kunnes tuli aikaa etsiä illallista ja nyt oikaisin linnaa ympäröivän puiston halki ja hämärän laskeutuessa se oli myös todella upea. Yllättävän lähellä oli pieni ravintola joka havaintojeni mukaan tarjoili okonomiyakeja Hiroshima tyyliin. Menin siis sisään ja kuvamenun perusteella lausuin sanat 'tama buta, one gaishimas' ja niin kokki sekoitteli tässä versiossa pilkotut vihannekset taikinan sekaan ja laittoi seoksen paistumaan ja siivut porsaanlihaa tulivat komeuden päälle ja paistuivat kun komeus käännettiin ympäri. Kyseessä oli jälleen erinomainen versio tästä suosikikseni muodostuneesta annoksesta. Ostin matkalla guesthouselle pari olutta joten kun Belgialainen herra palasi omalta illallisressultaan tarjosin hänelle toisen niistä ja tarinoimme niitä näitä oluiden lomassa.

Aamulla olin ajoissa hereillä kun olin päässyt ajoissa nukkumaankin ja se oli tarkoituskin kun suunnitelmani oli ottaa juna kuuluisaan maisemapaikkaan Amanohashidateen mutta matkalla kohti Kiotoa tulin toisiin ajatuksiin. Rataosuudessa nimittäin oli lisämaksullinen pätkä ja vaikka siihen olisikin ollut varaa, mietin että paikalla olisi parempi olla yön yli joskus joten säästin ekskursion tulevia vierailuita ajatellen. Vaihdoin junaa Shin-Osakan asemalla ja päätin mennä Kiotoon jos löytäisin jotain mitä en ole siellä vielä nähnyt. Reppu ja takki tavaralokeroon taas ja nyt muistin ottaa mukaan aurinkolasinikin jotka olivat kirkkaassa säässä tarpeen. Kävelin ensin etsimään ostoskatuja josta mahdollisesti löytäisin lounaspaikan mutta se aika ei ollut aivan vielä joten surffailin hetken webissä kaupungin ilmaista wifiä käyttäen sopivalla aukiolla istuen. Lounasta löytyi pienen arvonnan jälkeen ramen noodelipaikasta joka tasossa toki ei ollut lähelläkään tietämääni maailman parasta ramen paikkaa Nagoyassa mutta ihan syötävä annos sekin oli joten ei sen suurempaa valitusta. Päätin sitten kävellä vilkaisemaan Shosei-en puutarhaa lähempänä Kioton asemaa ja kiersin turhaan lähes koko paikan kunnes osuin sisäänkäynnin kohdalle. Pikku kävely toki tekee aina hyvää. Puutarha oli oikein hieno mutta sitten olikin aika siirtyä kohti asemaa ja chillailin vielä hetken aseman sky gardenissa kunnes poimin tavarani ja otin junan illan kohteeseeni Gifuun. Moinen kylä ei toki ole lainkaan turistikartalla mutta olin menossa paikallisia ystäviäni tapaamaan. Perillä odottelin tovin kun pienen väärinkäsityksen johdosta olin eri asemalla kuin missä ystäväni odotti mutta saimme asian selvitettyä puhelimitse mainiosti ja sitten ajoimmekin suoraan illallispaikkaan joka oli hyvä paikallinen yakiniku ravintola jossa odotimme hetken ennen kuin pöytä meille vapautui joka hyvässä ravintolassa on aivan odotettavissa oleva juttu. Aterioituamme ja muutaman oluen kumottuamme siirryimme ystävieni asunnolle ja osasin lausua sisään tullessani Japanin kielellä "pahoittelen kun tunkeudun asuntoonne" johon hyväksyvästi vastattiin. Autoin vielä iltamyöhään käännöstyössä englanninkielestä japaniin kun henkilö tv ohjelmassa puhui hyvin vertauskuvallisesti labraan juoksemisesta ja siitä että tuote oli hyvä kun itse asiassa kyse oli kylpyhuoneesta ja tuote oli saippua. Sitten olikin aivan sopivan myöhä nukkua ja ystävieni lukaalista löytyi minulle oma huone.

Aamulla kävimme aamiaisella Denny's ketjun ravintolassa ja pekoni ja kananmunat maistuivat kyllä siihen aikaan oikein hyvin, vaikka pekoni olikin amerikkalaistyylistä, kun arvostan Irlantilaista laatua huomattavasti enemmän. Sitten noudimme kamani asunnolta ja taas lausuin sanat menneessä aikamuodossa, "pahoittelen kun tunkeuduin asuntoonne". Ajoimme sitten katsomaan paikallista turistinähtävyyttä Gifun linnaa ja vaikka linnoja olinkin nähnyt aivan riittämiin, tämä oli kohtalaisen korkean vuoren huipulla. Köysirata vei meidät ylös ja näkymä oli komea mutta harmillisen harmaa ja sateinen. Paikalla oli myös kissakahvilakonseptilla versio jossa ruokittiin oravia joka oli ihan hauska myös joten oikein hyvä ekskursio paikkaan jossa tuskin moni ulkomaalainen on käynyt saati kuullutkaan moisesta. Otin sitten junan Nagoyaan viimeistä iltapäivää kohti ja perillä tv-tornin luona odottelin kaveriani katsoen ensin kuinka paikalliset jonottivat kovasti kahvilaan joka tarjoilee pannukakkuja joten se on yksi paikallinen lauantaiaktiviteetti. Sitten tapasin paikalla asuvan kaverini. Halusin vielä laulaa karaokea hiukan harjoittelemattomien laulujen verran joten aloitimme menemällä Big Echo ketjun karaokeboksipaikkaan. Parin tunnin laulusession ja juo-niin-monta-olutta-kuin-ehdit diilin jälkeen suorastaan yllätti että porukka jonotti myös sinne joten siinä toinen suosittu lauantai-iltapäivän aktiviteetti Japanissa. Lysti maksoi noin 50 euroa kahdelta joten ei todellakaan kallista ottaen huomioon nauttimiemme oluiden määrän. Pelkkä laulaminen mehulinjalla olisi toki ollut vieläkin huikeasti edullisempaa lystiä mutta matkabudjettiani oli vielä kohtalaisen paljon jäljellä joten maksoin koko laskun. Sitten oli sopiva aika kirjautua illan hostelliini ja se sijaitsi nyt Kanayamassa josta olisi kätevää päästä lentokentälle. Metrolla matkustus paikalle siis, ja check-inin jälkeen paikalliseen pubiin pohtimaan illallisvaihtoehtoja. Tietenkin ensin piti vielä käydä ensin moikkaamassa tuttua vakioporukka Hub ketjun pubissa happy hour juomia kumoamassa ja sitten irtauduimme illallista etsimään. Tuttu yakinikupaikka oli valitettavasti aivan loppuun varattu illalle joten siinä vaiheessa päätimme turvautua Captain Istanbulin kebabbiin joka toimi myös ja sen päälle parit oluet ja alkoikin olla aika painua nukkumaan joten hyvästelin kaverini ja otin metron hostellille.

Olin edelleen todella hyvässä nukkumisrytmissä kun heräsin hiukan ennen kelloni soittoa ja sitten painelinkin matkatavaroineni suoraan Kanayaman asemalle ja junalla Nagoyan kansainväliselle lentokentälle ensimmäisen luokan vaunussa. Check-iniin ei ollut jonoa lainkaan joten pyyhälsin turvatarkastuksen ja passintarkastuksen jälkeen käyttämään loput jenini sake pulloon. Finnair tarjosi lähtöportilla yllätyksen kun ensin näin "invalid seat" koodin boarding passia skannatessa ja sitten minulle ojennettiin uusi boarding pass businessluokan istuimelle. Frequent Flyeria siis potkaisi melkoinen onni ja olikin oikein mukavaa maistella samppanjaa Ultima Thule laseista sekä XO konjakkia hyvän aterian päälle. Sen verran oli Japani jäänyt päälle itselleni että söin molemmat ateriat tikuilla vaikka haarukkakin kuului settiin. Kymmenen tunnin kuluttua olimme Helsinki-Vantaan kentällä, ja nopean vaihdon jälkeen minulla oli enää kolme tuntia kärsittävänä turistiluokassa, joskin kone oli mukavaksi tietämäni suosikkini Embraer 190 ja matka meni mukavasti. Pitkän valvomisen kuluttua saavuin Dubliniin ja kone parkkeerasi parhaalle mahdolliselle portille joten ulos oli lyhyt matka. Ei jonoa passintarkastukseenkaan ja otin taksin suoraan kotiini etten riskeeraisi nukkumista bussissa.

Vierailukertani Japaniin oli noin yhdestoista mutta samalla yksi parhaista koskaan. Matkatavarani vaa'an mukaan painoivat 5.9 kilogrammaa. Talvitakki toki lisää mutta oli sekin onneksi parina päivänä ollut sopivampi varustus kuin kevyempi takki.

---