Japanissa syksyllä 2017

---

Matka alkoi Finnairin siivin Helsinki-Vantaan kautta Nagoyaan mutta valitettavasti en saanut unen päästä kiinni lainkaan matkan aikana. Olin perillä siis aamulla ja valuuttaa vaihdettuani otin junan kaupunkiin. Tv-tornin luona viestitin kaverilleni joka sitten saapuikin pian paikalle. Pienen odottelun jälkeen paikalle saapui heppu joka toi meille tiketit seuraavan viikonlopun F1 kisaan. ​Hän oli kierrellyt F1 kisoja vuosien varrella enemmänkin ja vilkaisimme arsenaalia valokuvia varustettuna kuskien nimmareilla. Sain myös yhden otoksen itse jossa oli Kimi ja Alonso sekä herrojen puumerkit, ja toisenkin Kimistä Ferrarin ratissa. Kirjauduin sitten hotellilleni ja jatkoimme parin Hub pubissa nautitun juoman jälkeen illalliselle izakayaan. Sitten alkoi päivän pituus olla itselleni tarpeeksi joten oli aika painua nukkumaan.

Sunnuntaina aloitin hyväksi havaitulla hotelliaamiaisella ja myöhemmin kävimme lounaalla maailman parhaaksi tietämässäni Ramen noodeli ravintolassa. Annos täytti odotukseni jälleen kerran aivan täysin. Päivä jatkui pienellä karaokesessiolla ja kävimme ensin kääntymässä Joy Joy ketjun paikassa mutta juomavalikoimassa ei ollut lainkaan olutta (muita alkoholituotteita kyllä vaikka miten paljon...) joten vaihdoimme paikkaa samoin tein tuttuun Big Echo ketjun paikkaan. Kiitos ylenmääräisen kosketusnäyttöjen käytön nykyaikana, kesti hetken ennen kuin tajusimme että konsolilaite toimii stylus kynällä paremmin. Biisivalikoima oli jälleen erinomainen ja pääsin laulamaan niin ennalta tuttuja kuin minulle uusiakin kappaleita. Illalla kävimme myös tapaamassa paikallisia kavereitamme ja tapahtuma oli hääjuhla kun tuttu baarin omistaja oli purjehtinut avioliiton satamaan. Paikalla oli myös muita tuttuja joita oli oikein mukava nähdä.

Maanantaina aamulla oli aika aktivoida rail passini ja otin sitten suunnan kiskoja pitkin aina Sapporoon asti. Jetlag vaivasi hiukan kun junamatkat muutenkin ovat varsin nukuttavia. Matkan varrella bongasin paikassa nimeltä Noboribetsu suuren englanninkielisen Welcome kyltin joten selvitin olisiko paikassa jokin turistinähtävyys ja noin tosiaan oli. Siinä siis oli paikka jossa voisi tulevaisuudessa vierailla joten tulipa asia nyt myös kirjattua ylös. Saavuin Sapporoon Kahdeksan maissa illalla ja painuin suoraan hotellilleni.

Tiistaiaamuna ehdin syödä lounastakin ja se oli yksi paikallisista suosikki ruokalajeistani eli Okonomiyaki Hiroshima tyyliin. Ravintola tosin oli vain ketjuruokala joten ei erityinen gourmet elämys mutta toimi silti. Ehdin vielä juuri jatkoyhteydelleni kun tulin vauhdilla alas kymppikerroksesta liukuportaita pitkin hissien ollessa toivottoman hitaita ja ehdin jopa tehdä paikkavarauksen junaan sekä ostaa yhden matkaoluen mukaani. Illan tullen ja yhden paikallisjunaan vaihdon jälkeen olin vihdoin kohteessani Mashun kylässä ja bongasin matkalla hotellilleni paikan luultavasti ainoan izakayan joten se toimi illallispaikkana sen jälkeen kun pienessä sateessa olin hotellilleni käynyt kirjautumassa. Sitten oli vuorossa koko ekskursioni tarkoitus eli vierailu King Kong Jazz House baarissa. Paikka oli onneksi auki ja olin melko odotetusti ainoa asiakas mutta sain luovutettua lahjan jonka olin varta vasten hankkinut eli tietty jazz levy jota ei baarinpitäjän valtaisassa kokoelmassa vielä ollut. Tiesin sen koska olin viime vierailulla moista kysynyt ja heti toki kuuntelimme tuota Dave Weckl albumia jonkin matkaa. Hän sai sitten ajatuksia esitellä kokoelmastaan jotakin samantyylistä jazzia ja kuuntelimme pari erittäin loistavaa levyä illan mittaan ja sain vielä vastalahjana yhden poltetun cd:n mutta pointti toki olikin siinä oleva loistava musiikki. Loistavan upea musankuuntelusessio todellisen jazz aficionadon kanssa joten kyllä kannatti istua junassa pari päivää, joskin edessäni oli sama matka takaisin päin seuraavina päivinä.

Palatessani junalla Sapporoon kiinnitin huomiota samaan asiaan kuin saapuessani valoisan aikaan. Paikallisten maanviljelijöiden pellot olivat kokoluokaltaan kohtalaisen lähellä suomalaista pientilaa, toisin kuin etelämpänä Japanissa nähdyt olemattoman pienet tilkut. Toisaalta kasvukausikin on tuolla pohjoisessa lyhyempi joten kohtuullisen pienistä busineksista oli edelleenkin kysymys. Perillä Sapporossa etsin ensin apteekin josta ostin partateriä, ja sitten etsin päivällistä jälleen aseman viereisen Esta buildingin kymppikerroksesta. Vaikka olin jo maailman parhaita rameneita matkallani syönyt, päätin rohkeasti tarkistaa Hokkaidon ramen noodelien tason. Paikassa oli ramen village jossa eri puolilta Hokkaidon saarta olevat tyylit annoksesta olivat tarjolla. Valikoin siis yhden paikan joka tarjosi grillattua porsaanlihaa annoksen päällä, hiukan kuten suosikkipaikkani Nagoyassa. Tässä ei valitettavasti ollut valkosipulia päällä mutta annos muuten oli kohtalaisen hyvä, joskaan ei suosikkini tasoinen. Nälkä kuitenkin lähti, kuten tarkoitus olikin, ja kellon lähestyessä ilta kymmentä painuin unten maille hotellilleni.

Aamulla oli aika matkustaa takaisin Nagoyaan joten otin aikaisin aamulla junan ensin Hakodateen ja vaihdoin siellä Shinkansen Hayabusaan kohti Tokiota jossa vaihdoin vielä kerran junaa ja saavuin Nagoyaan hiukan neljän jälkeen iltapäivällä. Kirjauduin sitten hotelliini ja menin tapaamaan kavereitani Hub ketjun pubiin. Kävimme illallisella Yama-chan izakayassa ja sitten toki yhden kolikon baarissa sekä W baarissa laulamassa hiukan karaokea.

Perjantaina oli vuorossa ensi vierailu Suzukan F1 radalle joten otimme junan paikalle vilkaisemaan meininkiä. Harjoituksissa toki ei ollutkaan niin erityistä nähtävää mutta totesinpa ainakin että autojen äänet eivät ole kovinkaan kovia tätä nykyä. Tulimme sateisesta kelistä johtuen varsin ajoissa takaisin Nagoyaan. Perillä käväisimme tuohon aikaan avoinna olevassa izakayassa joka oli kohtalaisen kallis mutta toisaalta ruoan laatu oli myös todella hyvä. Ilta jatkui sitten sessiolla karaokeboksissa ja hauskan lauluaktiviteetin jälkeen painuimme unille hotelleillemme.

Lauantaina kävin aamiaisella läheisessä Komedas coffee kahvilassa ja Kinkos businesscenterissä ottamassa värikopion parista saamastani valokuvasta kun en halunnut näitä nimikirjoituksella varustettuja originaaleja alkaa leikkelemään joten saksin vain kopiosta lanyardin perässä olevaan muovitaskuun sopivat liuskat. Kustannus värikopiosta ja saksien lainaamisesta oli 45 jeniä eli noin 35 eurocenttiä. Sitten oli vuorossa radalle matkustus ja aika-ajojen vilkaisu. Ehdimme käväistä maailmanpyörässä sekä vuoristoradassa ennen session alkua. Päivän radalla hengailun jälkeen palasimme melko myöhään Nagoyaan eikä meillä ollut juurikaan energiaa tehdä muuta kuin painua hotellille nukkumaan.

Aamulla päätin että olin saanut tarpeekseni Suzukan radalle matkustuksesta sekä halusin nähdä F1-kisan televisiosta ja se onnistui mainiosti ilmastoiduissa Shooters sporttibaarissa. Juttuseuraakin löytyi kun amerikkalaisen ja kanadalaisen herrojen kanssa keskustelimme niin autoista, musiikista, moottoripyöristä kuin sijoittamisestakin. F1 toimi televisiosta aivan eri tavalla kuin ihmistungoksessa paikan päällä joten olin erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Nukuin sitten hiukan päiväunia hotellillani ja kävin illallisella izakayassa sekä yhden kolikon baarissa yhdellä juomalla tarjoten toki baarimikolle samanlaisen.

Aamulla pakkasin kamppeeni ja kahvilassa aamiaisella käytyäni otin junan kohti Tokiota. perillä kävin ensin shoppailemassa kenkiä lankomiehelle ja löysin varsin asialliset kaksi paria. Sitten etsin hotellini Ginzan kulmilla ja kävin lähellä thai-ravintolassa illallisella.

Aamuherätykseni oli kello 02 yöllä, koska tapaamisaika varaamalleni kalamarkkinatourille oli kello 02:30. Kävelin suhteellisen lähellä olevalle tapaamispaikalle ja siellä oppaani olikin tarkalleen sovittuna aikana odottamassa. Markkinaa pääsee katsomaan vain rajoitettu määrä ihmisiä päivittäin joten siitä johtuen jonotus ajoissa ja paikalla olikin jo lyhyehkö jono saapuessani. Opas tiesi että kannatti päästää muutama ihminen ohitsemme joten olimme toisen ryhmän kärkipäässä ja sitten seurasi jälleen pitkähkö odotus ennen kuin pääsimme odotushuoneesta liikkeelle. Olihan minulla kuitenkin onneksi opas juttuseuranani ja hän oli oppinut englantia yliopistossa mutta ei ollut koskaan asunut Japanin ulkopuolella. Kielitaitonsa oli kuitenkin varsin hyvää tasoa. Odotuksen ja yhden markkinalla ostajana työskentelevän herran hauskuutettua yleisöä hetken pääsimme tourille katsomaan marketin menoa. Oppaani kertoman mukaan paikalla sattui noin 300 onnettomuutta vuodessa eikä ihmekään kun katsoi keräilytrukkien hurjastelua markkina-alueella. Itsellänihän on myös kokemusta vastaavista ajoneuvoista vuosien takaa, joskaan meno ei silloin ollut aivan noin huimaa. Siirryimme halliin jossa oli meneillään pakastetun tonnikalan huutokauppa. Ostajat tutkivat tarjolla olevia vonkaleita tarkkaan ja aitiopaikalta pääsin seuraamaan varsin suurien tonnikalojen hektistä huutokauppaa. tuon jälkeen opas esitteli minulle ulompaa markettia ja esitteli vaihtoehtoja ravintoloista joissa oli tarjolla sushia varmasti hyvin tuoreesta kalasta valmistettuna. Aikamme paikkaa mittailtuamme valitsin ravintolan ja kello oli tuossa vaiheessa 07:30 aamulla maissa joten oli sopiva aika aamiaiselle. Siinä vaiheessa hyvästelin oppaani ja söin varsin hyvätasoista tonnikalaa, lohta ja katkarapua riisin ja wasabin kera aamupalaksi ja ruoka oli erinomaista eikä maksanutkaan kuin noin 7,50 euroa. Kävelin sitten hotellilleni pienille unille johtuen varsin aikaisesta aamuherätyksestä.

En onneksi nukkunut läheskään iltaan asti vaan lähdin metsästämään postikortteja ja kuten aina, tyylikkäiden yksilöiden löytäminen ei ole aivan helppoa. Suuri kirjakauppaketju tarjosi muutaman sopivan kortin joten tein kaupat ja sitten etsin sopivan lounaspaikan. Tutkimukseni kertoi paikasta joka tarjosi jonkinlaista okonomiyakia joten etsin sen ja yksi menun annoksista oli lähes kuin suuresti arvostamani Hiroshiman versio joten tilasin sen. Annos oli varsin hyvä joskin pienempi ja kalliimpi kuin etelämpänä ja lännempänä olevissa saman tyylin paikoissa mutta olinhan sentään Tokion Ginzassa joten korkeaa kustannustasoa sopikin odottaa. Aamiaisen syötyäni annos myös oli kohtalaisen riittävän kokoinen. Sitten painuin hotellilleni ja aloin kirjoittaa postikortteja. Niitä oli nyt onneksi vain kymmenkunta joten vasta aivan loppusuoralla käteni alkoi kirjoittamisesta kipeytyä. Tosin kortteja piti löytää muutama lisää koska halusin vielä muutaman lähettää. Illallista löytyi tällä kertaa vaihtelun vuoksi Intialaisesta ravintolasta. Aterioituani halusin laulaa hiukan karaokea joten menin vain lähimpään ison ketjun boksipaikkaan ja varasin itselleni huoneen sieltä pariksi tunniksi. Tällä kertaa minun ei tarvinnut ottaa juo-niin-paljon-kuin-ehdit -tarjousta joten ehdin harjoitella hyvin mitä eriskummallisimpia kappaleita ja tulipa kalorien poltossa oma ennätyskin tehtyä kun paikan systeemit moista huuhaata mittaavat. Tulos oli 7.8 kilocaloria Helloweenin kappaleella Sole Survivor. Siinä oli iltaohjelmaa itselleni aivan tarpeeksi joten hyvillä mielin vetäydyin nukkumaan.

Keskiviikkoaamuna vein ensin hotellista poistuttuani kortit vieressä olevaan postiin ja sitten suunnistin Tokyon asemaa kohti ja otin Shinkansenin kohti vanhaa tuttua Naganoa. Ohjelmani oli jotakuinkin hämärän peitossa lähtiessäni koska vaihtoehtoja oli tehdä stoppi ennen tai jälkeen Naganon maisemallisissa paikoissa mutta viime hetkellä päätin jäädä pois nimenomaan Naganossa ja perillä laitoin matkatavarani lokeroon jonka hinnoitteluun inflaatio oli iskenyt sen maksaessa 300 jenin asemesta 400 jeniä. Sitten katselin aseman edessä bussipysäkkejä ja löysin oikean pysäkin jonka kohdalla olikin toimisto josta sain ostettua bussilipun läheisille vuorille ja takaisin. Bussi lähtikin lähes saman tien joten ajoitukseni oli erinomainen. Kohde oli kuuluisa kolmesta temppelistään ja jäin bussista pois keskimmäisen temppelin kohdalla. Paikalla oli myös pari ravintolaa joten harkitsin lounaan syömistä mutta haluamaani ravintolaan oli melkoinen jono joten paikan laatu oli varmasti hyvä kun taas toinen vaihtoehto oli varsin hiljainen enkä ymmärtänyt edes mitä on tarjolla joten päätin vain lähteä kävelemään ylemmäksi. Matka ei ollut todellakaan jyrkkää mäkeä vaan hyvinkin helppoa asfaltoitua polkua kunnes saavuin ylemmän temppelin bussipysäkin luo josta lähti hiekkapohjainen polku selvästi ylemmäksi. Seurasin polkua joka muuttui jossakin vaiheessa kivistä rakennetuiksi portaiksi ja korkeuseroa riitti. Pulssini oli varmasti varsin korkealla kun puskin koko matkan ylös täyttä vauhtia pysähtymättä puuskuttaen melkoisesti mennessäni. Mukanani oli onneksi vesipullo koska sitä tosiaan tarvitsin tuossa vaiheessa. Ylhäällä oli jonkin sorttinen näköala mutta itse asiassa parempi kuvauskohde oli lähestymisreittiä reunustaneet hyvin korkeat puut joten talsin alemmaksi ja räpsin vielä muutaman kuvan niistä. Matkan varrella takaisin englantia puhuva aasialainen turisti kysyi minulta onko noita korkeita puita näkynyt joten esittelin selfie otostani paikalta ja kehotin jatkamaan juuri siihen suuntaan josta olin tulossa. Saavuin ylemmän bussipysäkin luo ja aikataulun mukaan yksi bussi takaisinpäin oli juuri tulossa joten pienen odotuksen jälkeen olin taas matkalla kohti Naganoa. Perillä operaationi oli löytää vielä muutama postikortti lisää joten menin turisti-infosta kysymään vinkkiä mistä. Paikalla sitten minulle esiteltiin teline, jossa oli aivan ilmaisia postikortteja. Kuva-aiheet olivat kelvollisia, joskaan kortit eivät olleet kovinkaan paksua pahvia. Saivat kuitenkin kelvata koska minkään muun löytäminen olisi ollut varmasti pitkän matkan takana. Kirjoitin kortit turistitoimistossa saman tien ja kiikutin ne toisella puolella katua olevaan postitoimistoon ja tällä kertaa urakka oli sopiva koska kirjoituskäteni ei liikoja päässyt rasittumaan. Sitten noudin matkatavarani lokerosta ja kävelin hotellilleni joka oli vanha tuttu JAL City. Iltaohjelmani oli luonnollisesti etsiä ensin jotakin syötävää ja päädyin tällä kertaa tuttuun izakaya ketjuun ja sain syödäkseni. Sitten operaationi oli etsiä tuttu baari, kenties paikkakunnan tyylikkäin Bar599 ja toki muistinkin missä se sijaitsee. Paikalla oli saapuessani toinenkin asiakas joka kuitenkin pian jatkoi matkaa joten Kenchi-sanilla oli aikaa jutustella pitkät pätkät meikäläisenkin kanssa samalla kun hän veisteli jääpaloista kahdeksankulmaisia koska korkean tason baarissa tuokin aspekti pitää olla kunnossa. Sain maistiaisiksi Taiwanilaista Kavalan viskiä jota hänellä oli täysi valikoima käytyään henkilökohtaisesti tutustumassa tislaamoon. Mukavan baarisession jälkeen olikin sopiva aika mennä nukkumaan.

Torstaiaamuna oli aika siirtyä kohti Osakaa mutta ehdin syödä lounasta ennen kuin varasin paikkalipun ja otin hiukan ennen kahtatoista päivällä Shinano Wide View -junan Nagoyaan ja siellä vaihdoin Shinkanseniin kohti Osakaa. Minulla oli paikkavaraus voimassa onneksi koko matkalle koska viimeinen yhteyteni oli Kansain lentokentälle menevä juna ja arvasin oikein sen olevan aivan täynnä. Osakassa Shin-Imamiyan asemalta kävelin lyhyehkön matkan Tower Knives liikkeen luokse jossa samaan aikaan maassa olevat suomikaverini olivatkin jo odottelemassa kokkauskurssin alkua. Paikka oli sama jossa olin käynyt aikaisemmalla kurssilla, mutta tila jossa keittiö sijaitsi, oli aivan uusi, vastapäätä veitsikauppaa polkupyöräkorjaamon eteisessä. Olimme myös ihka ensimmäiset osanottajat uudehkolle Japanese Beef kurssille. Mikään operaatio ei varsinaisesti ollut vaikea lisukkeita pihveillemme kokatessa ja pääsinpä näyttämään taitojani kananmunan valkuaisen ja keltuaisen toisistaan erottamisessa. Pihviliha oli todella erinomaista ja grillikin oli uudessa tilassa erinomainen oikea teppanyaki grilli. Kokkaus oli helppoudesta huolimatta oikein hauskaa kavereiden kanssa. Kurssin jälkeen otin suunnan hotellilleni Dotonborin alueelle ja hotellini ulkoasu oli varsin hauska ja tunnistettavissa. Tämä ei ollut niinkään busineshotelli joissa yleisimmin majoitun vaan selkeämmin orientoitunut turistien palvelemiseen. Illallinen oli tullut ajoissa syötyä kokkauskurssilla joten etsin vain karaokeboksipaikan ja lauleskelin peräti kolme tuntia jälleen yksiä jos toisiakin kappaleita aivan itsekseni.

Perjantaina liikahdin ulos hotellilta juuri riittävän myöhään kun lounaspaikat olivat avautumassa ja halusin Osakassa ollessani syödä paikallisen erikoisuuden eli takoyaki mustekala-taikina palloja. Löysinkin sopivan lounaspaikan etsittyäni ensin hotellini materiaaleissa mainittua paikkaa sitä löytämättä. Annos oli kuitenkin kelvollinen ja ruokailtuani otin metron Shin-Osakan asemalle ja vaihdoin Shinkanseniin kohti Nagoyaa. Nagoyassa otin yhteyttä paikallisesti asuvaan suomikaveriini ja tapasimme Nagoyan tv-tornilla jatkaen matkaa huvin vuoksi karaokeboksipaikkaan. Parin tunnin laulelun jälkeen oli aika kirjautua hotelliini joten suoritin sen ja jatkoimme matkaa vaihteeksi Hub pubiin tapaamaan tuttuja. Kaksi muuta suomikaveriani saapuivat myös paikalle ja menimme porukalla läheiseen izakayaan illalliselle sekä koko porukalla laulamaan hiukan lisää karaokea.

Lauantai oli käytännössä lomani viimeinen päivä kohteessa, ja aloitin käymällä sushilounaalla hotellini lähellä. Ruoka oli jälleen kohtuullisen hyvää tasoa, joskaan ei liian kallista. Käväisin vielä Osun ostosalueella ihmettelemässä lähinnä kelloja mutta ainoan kohtalaisen kiinnostavan IWC merkkisen yksilön hintalapussa luki 100000 jeniä eli noin yhdeksäntuhatta euroa joten jätin suosiolla ostamatta yhtään mitään. Illan ohjelmani oli mennä tapaamaan Japanilaisia kavereitani Gifu nimiseen kaupunkiin lähistöllä. Otin siis junan vähän matkan päähän ja tapasin Jyske-sanin sekä uudemman tuttavuuteni Indoh-sanin. Etsimme ensin paikkaa jossa käydä oluella joskaan harva paikka oli vielä avoinna mutta päädyimme paikkaan joka kokkasi okonomiyakeja Osakan tyyliin. Paikka osoittautui toimivaksi ruoan puolesta suorastaan odottamattoman hyvin. ja oluttakin löytyi joten illallinen tuli syötyä samaan syssyyn. Käväisimme aterian jälkeen paikallisessa irkkupubissa joka oli jossain määrin saksalaisen beer hallin tyylinen. Jatkoimme matkaa sake baariin joka tarjoili ainoastaan useita laatuja tätä hienoa paikallista riisiviiniä niin kuumana kuin kylmänäkin. Hauskan maistelusession jälkeen paikalliset kaverini alkoivat olla siinä kunnossa että oli varsin sopiva aika mennä kotosalle ja minullakin sopiva aika ottaa juna takaisin Nagoyaan. Perillä tapasin vielä Suomikavereistani kaksi ja menimme izakayan kautta laulamaan vielä hiukan karaokea ja se oli jälleen oikein hauskaa.

Sunnuntaina heräsin juuri sopivaan aikaan, toisin sanoen varsin viime tipassa ehtiäkseni lennolleni. Liikahdin varsin rivakasti miettien matkan varrella pitäisikö ottaa jopa taxi mutta sellaista ei näkynyt ja olin jo Nagoyan asemalla joten otin vain nopeahkon junan kentälle ehtien paikalle kun check-in oli jo suljettu. Menin siis molemmat laukkuni käsimatkatavarana lähes suoraan koneeseen joskin jouduin odottelemaan kolmisenkymmentä sekuntia ennen boardingin alkua joten aikatauluni oli todella mitä sopivin.

Lennolla katselin dokumenttia Japanilaisista turisteista Suomen Lapissa ja tietenkin he olivat moottorikelkka-ajelulla, koiravaljakkoajelulla sekä revontulia katsomassa, saunassa ja pilkkimässä loppujen lopuksi grillaten pilkkisaaliinsa nuotiolla joten siinä oli eksotiikkaa kerrakseen. Vaihto Dublinin lennolle oli jälleen nopea Helsingissä ja menin myös sille kätevästi kahden käsimatkatavarani kanssa. Perillä olin ajoissa iltapäivällä paikallista aikaa ja otin tietenkin taxin kotiini matkaväsymystä parantelemaan. Erinomainen loma nousevan auringon maassa jälleen kerran.

---