Akvaariomatka Speyeriin

---

25.-26.4. Viikonloppureissu Speyeriin

Lauantaiaamuna oli Tübingenissä Fahrradflohmarkt, fillarikirppis. Menimme katsomaan, josko löytyisi Larelle pyörää. Yllätimme itsemme ja pyöriä myyneen tytön mummuineen, kun ostimme heidän pyöränsä oltuamme kirppiksellä noin viisi minuuttia. Mitäs sitä pähkäilemään kun pyörä oli hyvä ja hintakin miellytti! Ylpeä Fillaroitsija istui pyöränsä päällä kirppikseltä autolle, kehuskeli että osaa myös pyöräillä polkematta (isillä kyllä tuli hiki otsalle työntäessä).

Sitten lähdimme reissuun. Moottoritie Stuttgartista Karlsruhen suuntaan oli aivan tukossa. Höö. Pfrozheimin jälkeen päästiin pienemmille teille ja suunnattiin Maulbronnin luostariin. Sillä oli historia vähän kuin meidän "koti"luostarillamme Bebenhausenilla, uskonpuhdistuksen jälkeen siitä oli tehty koulu, joten sitä ei oltu hajoitettu eikä uusittu barokkityyliin. Lare leikki luostarin pihalla perhosta.

Kumpuilevat viininviljelymaisemat tasaantuivat lähestyttäessä Speyeriä. Oltiin sieltä varattu hotelli. Tällä kertaa oltiin osuttu sellaiseen, joka oli ravintolan yläkerrassa keskustan kauppakadun tuntumassa. Huone oli ihan juuri remontoitu. Ikkunasta kuului ihmisten äänet terassilta, sisällä meidän pojat tietysti ottivat ilon irti. Lare pomppi sängyllä ja leikki peitoilla koloon menevää myyrää. Henkka jutteli peilikuvalleen.

Aiempi kokemuksemme Speyeristä oli joulun alla 2007 kun Henkka oli vain pieni nyytti ja Larella oli puklatauti. Nyt oli paljon aurinkoisempi tunnelma kaikin puolin! Käytiin tuomiokirkossa. Se oli romaanista tyyliä ja todella iso ja pelkistetty. Arkkitehtoonisesti kaunis, mutta yksityiskohdiltaan olematon. Kryptaan oli haudattu 1000-1200-luvun keisareita ja kuninkaita. Syötiin tuomikirkon kupeessa hyvin, aikuiset lammasta ja pojat omelettia. Henkkakin pisteli tyyriisti omalla haarukalla.

Hotellissa oli vedenkeitin ja jääkaappi, joten mikäs meidän syödessä aamupalakin siellä. Sen päälle lähdettiin Sealife-akvaarioon Reinin rannalle. Akvaario oli mukava ja pojat katselivat kiinnostuneina. Jossain vaiheessa tietty Lare innostui leikkimään saamallaan pahvisella hain kuvalla ja Henkka räpläsi enempi valaistuja infotauluja kuin katseli kaloja... Akvaarion jälkeen istuttiin terassilla ja katseltiin proomuja Reinillä. Virtaus joessa oli melkoinen. Näin omakohtaisen sisävesimatkan jälkeen sitä aina miettii, että mitenkähän tuolla omalla veneellä.

Kotimatkalla Lauri kunnostautui puhumalla tauotta. Hyvät jutut yleensä, ei siinä mitään, mutta kun ne eivät lopu KOSKAAN. Henkka ensin nukkui, mutta sitten osallistui hoilaamalla omiaan. Tällä kertaa välteltiin moottoriteitä ja ajettii Pforzheimin läpi suoraan etelään, jokilaaksoa pitkin ja pysähdyttiin Hirsauhun. Siellä oli luostarin ja metsästyslinnan rauniot. Ilta-auringossa ne näyttivät hienoilta, pojat kirmasivat tyytyväisinä pitkin nurmikkoa, Juha valokuvasi ja Tupu pähkäili historiallisia ulottuvuuksia.

27.-28.4. Joskus sataakin

Kesäkauden alettua sekä meidän opiskelijakylämme, että alakaupungin yliopistoalue vilkastuivat taas. Suurin muuttoliike taisi osua Sardinian matkamme aikaan, mutta matkalaukkuja raahaavia vaihto-oppilaita tuli bussissa usein. Iltaisin valot loistivat taas tornitalojen ikkunoista ja pitkästä aikaa oli bileitä, joiden bassojytke kantautui puolenyön jälkeen.

Alkuviikosta oli sateista. Larella on joku ihme virkayskä, se köhii kröhöm-kröhöm-kröhöm, välillä tauotta. Sitten taas tulee helpotus tai unohdus, eikä se yski. Allergiaa vai maneeri, ei tiedetä, mutta ajoittain ainakin kuulijan hermoille käypää. Pojat kyllä viihtyvät sisälläkin. Ne levittelevät leluvarantonsa tasaisesti pitkin lattiaa, juoksevat peräkkäin asuntoa päästä päähän, makaavat erityyppisissä muodostelmissa lattialla, syövät välipaloja ja pitävät meteliä. Lare kyselee miksi sitä ja miksi tätä, antaa lausuntoja (kuten että merirosvolippu on "luurangon pää, pipo ja kaksi koiranlelua ristissä"). Henkka lallattelee.

---