Advertisement
29.-20.4. Mummut - The Jatko-osa
Mummujen-kanssa-osa I löytyy täältä http://www.travelblog.org/Europe/France/Corsica/Bastia/blog-321692.html, tämä oli nyt Mummut osa II "Mummut Tübingenissä". Kyseessä siis Laren termeillä Kokemäen Mummu ja Sirppa-mummu. Tulivat keskiviikkoiltana. Rehellisesti sanottuna hyvä, että vihdoin taas vieraita. Tulipa luututtua sängynaluset ja metsästettyä villakoirat, järjesteltyä lelut kaappiin ja pyyhittyä pienten tahmaisten sormien jälkiä paikasta jos toisestakin.
Kun Mummut saatiin meille Waldhausenin mäelle katsomaan ikkunasta hienoja maisemia ja syömään bratwurstia, pojat eivät tienneet miten päin olisivat olleet. Tuliaisiakin saivat vaikka kuinka. "Toto, toto" hoki Henkka tohkeissaan ja Lare heitti kieppejä, esitti käsilläseisontaa (lennokas versio) ja höpötti minkä kerkes.
Vappuaattona aluksi ohjelmassa oli lastenhoitoa, Tupu kävi kahdella luennolla ja Juha teki töitä. Ilmeisen hyvin sujui, reissu narupuistoon ja kaikki. Kaupungilla illalla oli hiljaista, pidettiin sentään jotain suomalaiskansallista perinnettä yllä ja juotiin pussikuohuviiniä leikkipuiston laidalla. Jonkin sortin nuorisomielenosoitus oli keskustassa menossa, mutta muuten oli kovin rauhallista. Syötiin Neckarin rannalla hyvin ja paljon.
1.-3.5. Alpirsbachiin
Vappupäivänä lähdettiin uudestaan katselemaan kaupunkia. Nyt raatihuoneen torilla oli sentään joku vasemmistolainen mielenosoitus. Lauloivatkin ihan. Mentiin mielummin katselemaan hieman haparoivia soutelijoita Neckarilla. Tutustutettiin vieraat asemaravintolan iloihin, ja lähdettiin sitten kohti Schwarzwaldia.
Lähijunamatka koostui kolmesta pätkästä, ensin lähijunalla keskelle peltoa Horbin tienoille, sieltä vaihto ratikanoloiseen S-junaan jolla Freudenstadtiin,
sieltä uudella lähijunalla jokilaaksoa etelään ja Alpirsbachiin. Pojat "lukivat", söivät eväitä, katselivat maisemia, Lare kyseli, Henkka mönki ja joskus jopa nukkui.
Alpirsbach oli söpö pieni kylä laaksossa. Joka puolella kukkivat kukat ja mukavat vuoret ympärillä tekivät paikasta kivan näköisen. Muuten paikka oli hiukan unelias ja vapunruuhkasta hämmentynyt. Vanilijajäätelöt oli turistikadun terassilta syöty loppuun ja iltaruokaakin sai odottaa toivottoman kauan. Lare muutti hotellissa mummujen huoneeseen omaan sänkyynsä.
Seuraavana päivänä tutustuttiin luostariin. Lare oli varma että kyseessä on Bebenhausen (lähiluostari, johon pääsee metsän halki meiltä kotoa) ja kyseli kieli-innostuksensa vallassa että "miten sanotaan bebeuhauseniksi bonsuur". Iltapäivän mummu ja Lare viettivät laatuaikaa keskenään, muut kävivät ällistyttävän monipuolisessa kylämuseossa ja kiipesivät sitten katsomaan maisemia hiukan korkeammalta rinteeltä, moninaisten loma-asutusten välistä. Henkka taaperteli siellä kiskomassa voikukkia tienvieressä ja ojenteli niitä uhoten "ta-daa!" vuoroin äidille ja vuoroin Sirpalle.
Illalla kaikki saivat elämyksiä kun äiti ja isi jätettiin keskenään hotellin terassille, kuuntelemaan kuinka ikkunasta kantautui poikien innokas kirkunta kun ne riehuivat ilmapallojen perässä huoneessa mummujen kanssa! Oli hienoa vaihteeksi hiukan hengähtää, tietäen että pojat ovat kuitenkin tosi lähellä ja niillä on kivaa! Ja onneksi vielä tuntui siltä, että mummuillakin oli!
Sunnuntaina lähdettiin samaa reittiä takaisin. Matkalla Lare ehti esittää jos jonkinlaisia ihmehyppyjä junan
penkeillä. Keväisissä maisemissa näkyi rypsipeltoja ja kukkapuita. Junareitti kulki hienon vaihtelevasti vuoroin laaksoissa, vuoroin ylängöillä.
Kotona pakattiin kassillinen talvivaatteita Kokemäelle vietäviksi. Mummut lähtivät kohti kenttää. Oli oikein kiva vierailu. Pojilla mummujen lähtö hiukan otti koville, riehuivat ja rettelöivät hetken pettymystään vierailun lopusta, ja arjen alusta.
Osa oheisista kuvista on sitten mummujen ottamia!
4.-7.5. Taas kerran arkeen
Päiviin tuli taas uusi rytmi, kun Tupun luennot alkoivat. Kansainvaelluksista Kolmekymmenvuotiseen sotaan, siinäpä sitä haastetta kesäkaudelle! Laren fillarointiakin harrastettiin joka päivä.
Henkka sai nuhan, ilmeisesti kulmahampaansa takia. Nyt se jo osaa sanoa "äiti!". Se sanoo sen kun äiti tulee kotiin, mutta myös jos siltä kysyy että missä on isi, tai jopa Lauri. No, tasoissa ollaan, Lare sanoi samassa iässä jokaista hiukankin lähipiiriin kuuluvaa isiksi.
8.-9.5. Tautista
Mistä tahansa Henkka taudin sai ja mitä tahansa se oli, se ainakin levisi tosi nopeasti. Perjantaina oltiin jo kaikki kipeitä. Mietittiin tietysti että montako meksikolaista me ollaan nähty viime aikoina, kun tällainen flunssa iski. Mutta kun ei ollut kuumetta, niin oltiin rauhallisia.
Lauantaina Lare oli jo terve, muut ei. Onneks tälle viikonlopulle oltiin suunniteltu "vain" lähiseutumatkailua. Ei ollut olo, että sitäkään oltais jaksettu. Joskus elämässä oli aika, jolloin päivänä jolloin
"otetaan rauhallisesti" olis voinut tehdä vaikka mitä, lueskella, kirjoitella, selvitellä papereita... Ei nykyään. Lare hyppi kuin duracell-pupu, Henkkaa itketti välillä kun nenä tukossa oli lyhyt pinna. Keskinäisen sovun säilymisen nimissä piti lähteä ulos, onneks oli yli 20 lämmintä. Puistossa pojat puuhailivat muitten lasten seassa tyytyväisinä. Onneks ehdittiin kotiin, ennen kuin tuli taas täällä niin tyypillinen lämpimän päivän jälkeinen ukkoskuuro.
Advertisement
Tot: 0.061s; Tpl: 0.013s; cc: 11; qc: 31; dbt: 0.0326s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb