Äitienpäivästä Syntymäpäivään ja vähän ylikin


Advertisement
Germany's flag
Europe » Germany » Baden-Württemberg » Tübingen
May 20th 2009
Published: June 3rd 2009
Edit Blog Post

10.5. Äitienpäivä

Äiti sai äitienpäiväaamuna hienon piirretyn kukan. Kauniissa säässä ja taudeista toipuneina lähdettiin alas kaupunkiin äitienpäivälounaalle. Se olikin tosi hieno grillilautanen, aikuisille siis, pojat söi spätzleä. Sitten istuksittiin terassilla joen rannalla ja katseltiin moninaisia veneilijöitä joella. Tübingenissä ei tosiaankaan ole proomuja tai muuta, on vain sillan pielestä vuokrattuja polku- ja soutuveneitä, ja sitten sellaisia gondolimaisia juttuja, täkäläiseltä nimeltään "Der Stocherkahn", joita "ajetaan" seisomalla veneen perässä ja tuuppimalla vauhtia Neckarin pohjasta pitkällä sauvalla.


11.-14.5. Ukkosta!

Viikolla oli joka ilta ukkosmyrsky. Näihin laaksoihin ukkonen onnistui pakkautumaan niin, että ikkunastamme näkyi pitkiä laaksoa pitkin meneviä salamia. Niiden jälkeen pilvet muodostivat eri sinisyysasteisia synkistymiä. Välillä tuli vettä kauempana, niin että sen näki, ja sitten taas satoi meillä niin että kolisi. Parhaina iltoina ukkonen jyristeli useamman tunnin.

15.-17.5. Juha viiskyt-vee ja Unslebenin linna

Perjantaina lähdettiin kohti pohjoista. Oltiin varattu huoneisto Unslebenin linnasta, Juhan synttäreiden kunniaksi. Idea saatiin alkuvuodesta Suomessa käydessä, kun lentoyhtiön mainoslehdessä kerrottiin juuri tästä linnasta. Erinäisten moottoritieruuhkien jälkeen päästiin Würzburgin ohi. Siellä todettiin että tähän asti hyvin palvellut karttamme on vanha ja moottoriteitä - ja muitakin teitä - on, ja on olematta, siellä missä meidän karttakirja sanoo.

Löydettiin kuitenkin linna, pienen kylän laidalta vallihaudan keskeltä. Hyvin viehättävä ja hiukan homssuinen. Kukkaistutusprojektit vähän vaiheessa, kottikärryjä ja multasäkkejä pitkin pihaa. Mutta se meidän huoneistomme, se oli hieno! Yksi iso olohuone 1500-luvulta, ikkunanpuitefreskoineen ja kattopaneleineen, iso eteinen, siitä vanhat ovet moderneihin keittiöön ja kylppäriin, ja sitten 1100-luvun linnan rakenteissa oleva kotoinen pieni makuuhuone. Oltiin tosi otettuja. Me emme halunneet prinsessalinnailua - ei marmoria, ei kultausta. Eikä niitä ollutkaan. Kalustus oli melkein kokonaan antiikkia, mutta jykeviä puuhuonekaluja, lastenkin otteita kestäviä. Olimme aivan otettuja, istuimme vaan ja tuijottelimme pitkin seiniä. Pojat ottivat sillä aikaa ilon irti, ja hulinoivat pitkin ja poikin.

Lauantaina käytiin pienen kylän kirkossa. Siellä oli "linnamme" entisten herrojen ja rouvien hautakiviä. Muuten kirkko oli uudenaikainen, mutta mielenkiintoista kyllä katolinen, sitä emme näistä seuduista olisi arvanneetkaan. Käytiin kylän kaupassa hankkimassa illallisruuat. Sitten vaellettiin hiukan ympäristön kumpuilevissa maisemissa, Laren ihastukseksi nähtiin kotiloetanoita, perhosia, hanhia ja vaikka mitä. Aikuiset tykkäsivät maisemista, innostuneesta Laurista ja linnunlaulusta, mutta saivat kosketusta elämän tosiasioihin, kun metsän reunassa osuttiin paikallisen kaatopaikan portille.

Kotimatka katkaistiin käymällä Bad Mergentheimissa syömässä ja ihailemassa Saksalaisen Ritarikunnan linnaa ja kirkkoa. Lare esitti nuorta kapinallista istumalla kirkon takarivissä lukemassa Late-Lammas-lehteä sillä aikaa, kun toiset katselivat niskat kenossa barokkikaton maalauksia. Vanhemmasta Marian kirkosta Lare piti enemmän, siellä oli vaakunoita ("kilpiä") freskomaalauksissa.

18.-20.5. Takapakkia opiskeluissa

Tupu sai hartaasti pykätyn seminaarityön takaisin hylättynä. Potutti armottomasti. Saatteen mukaan työssä oli liikaa kieli- ja muotovirheitä. Kielivirheet oli helppo nolona todeta, nyt kun työtä luki. Mutta entäs se ASIA? Oliko se oikein? Ja mikä muotovirhe? Professorin puheilla käynnin jälkeen tuli ilmi, että työn sisältöä ei oltu katsotukaan, mutta kielivirheet olivat kieltämättä hävettävän suuria. Työ jäi oikoluettavaksi opiskelijavaihdon asioita ajavaan toimistoon.

Kyllähän se pisti miettimään, että kieltä täällä ei kyllä ole opittu. Me juttelemme ohimennen Sinisen Kaupan tutun Kassatädin kanssa, Tupu sanoo hei opiskelijakavereille kaupungilla, mutta siihen se jää. Emmehän me hyvänen aika saa puhuttua suomeakaan aina keskenämme, kun Lauri höpöttää tauotta, esimerkiksi kertoen siitä miten hän ja Henkka ovat nyt uusi eläinlaji, abardit, ja sitten ensyklopediamaiseen tyyliin kuvailee kaikki abardien elintavat. Henkka vielä päälle laulaa "toooo-tooo, tooo-tooo".


Additional photos below
Photos: 13, Displayed: 13


Advertisement



Tot: 0.102s; Tpl: 0.011s; cc: 11; qc: 53; dbt: 0.0658s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1; ; mem: 1.2mb