Advertisement
Published: July 18th 2008
Edit Blog Post
Segetin kyla
Vahan huono kuvakulma, silla kyla on aivan ihana ja tunnelmallinen. Nyt ei kuitenkaan ole muita... otamme kunnollisia piakkoin... Taas uusi kaanne reissullamme...
9.-10.7. Balatonille
Polomme löytyi pakattuna Erkelin tallista ja haimme loput kamamme Pillangosta Mamalta. Sitten taas rattiin ja kohti Balatonudvaria, Rozin ja Jánosin vanhaan talonpoikaistaloon yöksi. Saimme talon avaimen Rozin isältä ja Zolle ehti vielä iltauinnillekin rakastamaansa Balatoniin! Talo oli aika primitiivinen vailla mitään mukavuuksia, mutta meille ilmainen yö katto pään päällä ja sopivasti matkan varrella. Aamulla vielä uinti Balatonin aalloissa ja kohti Kroatiaa!
11.7. Adrianmeri
Budapestista lähes Kroatian rajalle asti on valmistunut hieno moottoritie. Rajalla annettiin Kroatian kartta sekä informaatiovihkonen jokaiselle ulkomaalaiselle autolle. Moottoritie jatkuu vuorten halki lähes Dubrovnikkiin asti. Tie on erittäin hyvässä kunnossa ja nopeutta voi pitää mittarissa ihan kunnolla. Pikku Polokin kiisi ajoittain 160, eikä tuntunut missään! Tien varressa on hyvin bensiksiä ja syöttölöitä siisteine vessoineen. Huomasimme ennen pitkää, että ajo ei paljoa väsytä, kun vaihdoimme kuskia aina parin tunnin välein. Ajattelimme ajaa Dubrovnikkiin asti, mutta yöpyä Trogirin kaupungissa, Keski-Dalmatialla, matkan varrella.
Tullessamme illalla vielä valoisan aikaan Trogiriin, huomasimme kaupungista hiukan pohjoiseen pikkuisen kylän, jonka edessä näytti olevan kiva biitsi. Kännyimme siis sinne ja aloitimme yöpaikan kyselyn. Toinen talo tärppäsi! Paikka on niin kiva, että päätimme seuraavana aamuna jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Tämä apartemento on Senicin perheen omistama ja
Illallisella Nedan luona
Dunja, Tibor, Neda ja zolle odottelevat sardiinien paahtumista... oikeastaan sitä hoitaa Mama, Neda (eijuu kroatiaksi) sekä hänen nuorin tyttärensä, sairaanhoitaja Nikolina. Mitä viehättävin pari! Täälläkin on ovet aina auki ja suuri luottamus vallitsee! Olemme kuin rakkaita sukulaisia: Neda-rouva kantaa meille omia tomaattejaan, kurkkujaan ja paprikoitaan sekä myy omaa oliiviöljyään ( 60Kn/l= 8,3€/l) ja punaviiniään ( 16Kn/l=2,2€/l) Toisena iltana hän jo halusi tarjota meille pariloimiaan sardiineja, parhaita mahdollisia, sillä nyt on sardiiniaika.
Yläkerrassamme asuu koko heinäkuun jo 5. vuotta Zagrebilais pariskunta. Rouva, Dunja nyt jo eläkkeellä Zagrebin Yliopiston Foniatrian laitokselta ja miehensä Tibor vielä töissä Zagrebin telkkarissa jonkinlaisena markkinajohtajana. Olemme viettäneet heidän kanssaan pari iltaa. Dunja on aika hauska tyyppi, mutta Tiborilla on ongelmia viinin kanssa ja hän tulee aggressiiviseksi juotuaan liikaa… jonka hän on aina tehnyt. Silloin hän haluaa puhua politiikkaa ja tunne kuumenee. Pariskunta edustaa kovasti vasenta laitaa ja on sitä mieltä, että nykyinen meno täällä Balkanilla on ihan fasistejen käsissä.
Tänään Zolle päätti, että emme ehkä hakeudu aktiivisesti heidän seuraansa! Tosin olemme saaneet varsinkin Dunjalta hyviä neuvoja lomaamme varten. Mm. hän on sitä mieltä, että Dubrovnikiin kannattaa mennä ihan erillisellä reissulla ja off season… joskus huhti-tuokokuussa tai sitten syksyllä. Paikka on järkyttävän täynnä turisteja ja siellä on tosi paljon nähtävää.
Olemme nyt olleet täällä viikon
Illalla kuutamopiknikilla biitsilla
Meri oli peilityyni ja levitimme mattomme rannalle, kaivoimme tuikuille pesan hiekkaan ja tunnelmallinen illallinen alkoi! ja vegetoineet enimmäkseen. Muutamana pöivänä on ollut hiukan pilvistä, mutta tosi kuumaa. Onpa ukkonenkin jyrähdellyt ja sitten yhtenä päivänä tuuli vuorilta (takanamme on korkeat vuoret), Bur-tuuli, joka on ”viileä”= raikas. Mistraali-tuuli tulee mereltä ja silloin, kun se tuulee etelästä, sen nimi on Jugo. Silloin kaikki tulevat ihan kreiseiksi… mm. alkavat tappamaan toisiaan Tiborin mukaan. Neda kertoi, että erityisesti naiset tulevat hulluiksi…
Täällä kaikki näyttää rauhalliselta, mutta Dunja ja Tibor kertoivat, että Balkan ei ikinä rauhoitu… haikailevat Titon perään…
Trogirin kaupunki on pieni paikka, jossa on ollut asutus jo roomalaisten aikaan 300-luvulla. Katukivet ovat hioutuneet sileiksi ja rakennukset kiinni toisissaan vain kapeiden kujien erottamina. Kirkkoja on varmaan kymmenkunta. Satamassa lepää mielettömiä ökyjahteja, sillä Trogirin viehätys on kuuluisa, samoin kuin Kroatian rannikko saaristoineen on suosittu purjehdusalue. Emme ole vielä kunnolla tutustuneet kaupungin nähtävyyksiin, vaikka olemmekin vaellelleet tässä ihanassa keskiaikaisessa paikassa useana päivänä.
Myös oma pikku Segetin kylämme aivan tässä 20m päässä samaa tyyliä. Kylässä on yksi kirkko, roomalaiskatollinen ja muutama ravintola sekä jokunen baari. Satamassa kelluu kalastajaveneitä ja muutama pieni paikallinen moottorivene. Asukkaita on ehkä 100.
Talomme on ihan rannalla. Meillä on 1. kerroksessa iso makkari, josta lasiovi ja valkoiseksi maalattu puinen ikkunaritiläinen ovi johtaa tilavalle parvekkeelle. Meri näkyy sitruuna ja mandariinipuiden lomasta. Lisäksi meillä on pieni huone, jossa säilytämme vaatteita. Siinäkin on sänky. Keittiö on iso ”tupakeittiö”, jossa on ruokapöytä ja sohva sekä stereot, jossa CD ei toimi…, mutta kaikkea ei voi saada. Keittiöstä johtaa ulko-ovi katetulle terassille, josta myös pilkottaa meri. Dunjan ja Tiborin huushollista on hienot näkymät merelle… ehkä tullaa ensi vuonna sinne asumaan…???
Talon edestä menee käytävä suoraan biitsille. Kattona on Kiwi-hedelmäköynnös. Ranta on ”tehty”, eli alun perin täällä ei ollut kunnon biitsejä, vaan rannat ovat kivisiä lohkareisia ja aika jyrkkiä. Asukkaat ovat kuitenkin tuottaneet tänne valtavia määriä valkoista kalkkikivimurskaa, joten ranta on nyt ihan ” jees”, ei mikään hiekkaranta, vaan karkeaa, jalalle vähän epämiellyttävää. Paikallisista kojuista saa kuitenkin ostaa meille edellisestä reissusta (2006) tuttuja ”Adriatossuja”, joita muuten on kiva käyttää Suomessakin uimahallissa…
Meillä oli mukanamme iso uimapatja jonka olemme ristineet ”Saareksi”. Sillä melomme omaan yksityisyyteemme ja ankkuroidumme köydellä poijuun, jollaisilla täällä on erotettu uimiseen suositellut alueet. Toisena päivänä ollessamme ihanasti saaressa, silmät ummessa auringosta nauttien, koimme kauhean haaksirikon: yht’äkki saaremme pamahti ja tyhjeni hetkessä ja me parat jouduimme veden varaan! Onneksi vesi on ihanan lämmintä eikä matkaa ”mantereelle” ollut kuin 10m. Ei auttanut kuin hankkia uusi saari, sillä haluamme mieluummin olla yksityisyydessä kuin vieraan turistin varpaat suussa… Nyt on nimittäin ”High Season”
Tanaan 18.7. vegetoimme taas aamun, mutta illalla lahdimme taxi-veneella Trogiriin laittamaan blogia kuntoon. Tasta kerronkin sitten seuraavalla kerralla... Onhan tassakin jo lukemista 😊
Advertisement
Tot: 0.079s; Tpl: 0.01s; cc: 12; qc: 50; dbt: 0.049s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb