Advertisement
Published: August 9th 2007
Edit Blog Post
Aamulla rantsulla
ja ei kun aalloille.. Aamulla valmistauduttiin matkaamaan Boca Bravasta Costa Rican puolelle. Aamiaista syödessä kävi ilmi, että päästäisiin ”dollari per lurjus”-paatilla jos pakattaisiin nopeasti. Ehdittiin paattiin ja paikan omistaja Frank kuskasi meidät Boca Chican kylään. Siellä Frank sanoi, että päästäisiin bussilla, joka kulkisi kylän keskustan ohi. Muutaman minuutin kuluttua Frank tuli sanomaan, että bussi olikin jo lähtenyt aikataulustaan tunnin etuajassa. Noh, ei se mitään, koska oltiin jo varauduttu siihen, että jouduttaisiin maksamaan taksi. Taksin sijasta yksi kyläläinen lähti heittämään meitä samasta summasta. Jälleen pomppuisen ja pölyisen matkan jälkeen oltiin Pan Americanan varrella. Siinä sitten kökötettiin ja samalla tuli mieleen, että unohdettiin kyläläisen autoon juomat, jotka otettiin Bocas del Torosta. Nooh, ei se harmittanut. Painolasti keveni ja meidät kuskannut kyläläinen oli mukava kaveri, joten juomat meni oikeaan osoitteeseen.
Tovi tien varressa venailtuamme tuli ensimmäinen bussi ja se oli yllätykseksemme se sama bussi, jolla oltiin tultukin pari päivää sitten. Aikamoinen sattuma! Bussin rahastajakaveri toivotti meidät tervetulleeksi takaisin ja kyseli oliko ollut kivaa. Matka Davidiin taittui nopeasti ja bussiasemalle päästyämme hyppäsimme heti toiseen bussiin, joka matkasi rajalle. Rajamuodollisuudet menivät nopeasti pienistä jonoista huolimatta. Panamasta pois päästäksemme jouduttiin maksamaan veroa dollarin per nuppi, damn it! Costa Rican puolella odoteltiin bussia, jolla päästäisiin läheiseen Neilyn kylään. Pysäytettiin ensimmäinen pysäkin
ohi menevä bussi ja sattumalta se meni suoraan San Joseen, jonne oltiin matkalla (alun perin). Bussi pysähtyi 45 minuutin tauolle Neilyn kylään, mikä sopi meille mainiosti, koska oli alkanut jo hieman hiukoa.
Matkalla suunniteltiin, että seuraava määränpäämme olisi San Jose tai tarkemmin Monteverde, jossa olisi kansallispuisto ja canopyä (se juttu missä riiputaan vaijerin varassa). Koska olisi myös mahdollista mennä toista reittiä Monteverdeen käytiin koko bussimatkan ajan painia kumpaa kautta mentäisiin. San Jose ei ollut meidän suosikkipaikkoja kalleutensa vuoksi, joten kallistuttiin siihen vaihtoehtoon, että matkustettaisiin Tyynenmeren rannikkoa pitkin pohjoiseen. Tämä reitti kestäisi kauemmin, koska tiet olisivat pienempiä ja jouduttaisiin mutkitella vuorten yli koko ajan, mutta matkan varrella olisi kuitenkin rantakaupunkeja, joissa olisi kiva pysähtyä.
Pitkien pähkäilyiden jälkeen hypättiin siis bussista jo San Isidrossa noin kuuden aikaan, jolloin meille jäi mukavasti aikaa etsiä yöksi hostelli ja käydä syömässä. Paikka itsessään oli ihan siisti ja keskusplazan vieressä oleva kirkko olisi ollut ihan kaunis, jos sitä olisi vähän huollettu. Paikassa ei kuitenkaan ollut mitään nähtävää, joten ainoa touri kaupungilla tehtiin ruokapaikkaa etsiessä.
Aamulla bussi lähti seitsemältä, joten aamupala jäi väliin ja hypättiin suoraan bussiin kohti Dominicalia, jossa pääsisi surffaamaan. Bussi matkasi mutkaisia vuoristoteitä pitkin, joten maisemat olivat taas hienot. Dominicaliin päästiin
puolentoista tunnin huristelun jälkeen. Paikalla on maine hyvänä surffipaikkana, mikä näkyi monina surffiliikkeinä. Päätettiin syödä aamiainen rauhassa ennen hotellin etsintää. Näin saatiin myös kätevästi rinkat säilöön, niin ei tarvinnut niitä kannella mukana. Hinnat olivat taas 25-30 dollarissa (omalla kylppärillä), joten ei kovin edullista. Toki maksettiin samoja hintoja Panamassa, mutta huoneiden laatu oli eri tasolla. Löydettiin kuitenkin sopiva paikka hiljaiselta alueelta. Surffirantsu oli n. 30 metrin päästä hostellista, joten hyvillä tonteilla oltiin.
Kamat heitettyämme huoneeseen lähdettiin kyselemään surffilautojen vuokraushintoja. Samalla tiedusteltiin sopivaa ajankohtaa milloin meidän noviisien kannattaisi mennä aalloille. Jokaisesta liikkeestä tuli eri vastaukset, mutta sen verran ymmärrettiin, että aamulla olisi hyvää surffia ja ehkä vielä iltasellakin. Lautojen hinnat olivat 2 dollaria tunti ja 20 dollaria päivä. Saatiin kuitenkin yhdestä liikkeestä sumplittua hinnat 10 dollaria/lauta, niin että voitaisiin käyttää sitä illalla ja seuraavana aamuna. Laudat vuokrattuamme laitettiin Chilestä ostetut surffipaidat päälle ja hypättiin aalloille. Koska aallot kauempana rantsusta olivat aika isoja, harjoiteltiin jälkivaahdoissa. Ihan hyvin meillä meni, ei jouduttu montaa kertaa aaltojen höykyteltäväksi. Merivettä meni silmiin, nenään ja korviin, mutta kivaa oli! Illalla käytiin syömässä yhdessä monista rantsun vieressä olevista ravintoloista. Seuraavana päivänä olisi aikainen herätys, joten painuttiin aikaisin nukkumaan.
Aamulla herättiin puoli seitsemän aikoihin ja valmistauduttiin aalloille. Ainoa
ongelma oli, että hostellin omistaja oli laittanut meidän laudat lukkojen taakse, eikä meillä ollut avainta. Onneksi pienen oveen koputtelun jälkeen uninen omistaja toivotti huomenet ja antoi meille laudat. Surffailtiin pari tuntia, jonka jälkeen mentiin rantsukahvilaan aamupalalle. Aamupalan jälkeen hypättiin taas lautojen päälle. Taas oli kivaa! Tosin hieman harmitti surffata vain vaahdoissa, kun ei meistä ollut vielä isojen aaltojen ratsastajiksi.
Vaikka Dominical oli ihan kiva paikka, päätettiin jatkaa matkaa samana päivänä kohti pohjoista. Bussi lähtisi viisitoista vaille kaksi, joten ehdittiin surffata koko aamu ja hostellin omistaja antoi meille enemmän aikaa check outtiin. Bussipysäkille saavuttuamme bussi tuli n. 30 sekunnin kuluttua. Aika hilkulle meni! Seuraava päämääränpää oli Quepos-niminen kylä pohjoisessa ja vaikka matkaa oli vain 40km, kesti se 3 tuntia! Tie oli todella kuiva töyssyinen kivitie, joten tykitettiin sitä keskimäärin 15km tuntivauhtia. Koko matkan kuiva hiekka pöllysi bussin sisään, joten perille päästyämme piti tampata rinkkoja ja päällä olevia kledjuja. On siinä paikallisilla kestämistä, jos joutuu joka päivä köröttelemään sellaisia teitä töihin. Meitä ei kuitenkaan huvittanut jäädä pidemmäksi aikaa Queposiin, joten ehdittiin onneksi päivän viimeiseen bussiin Puntarenaksen kaupunkiin. Ennen bussin lähtöä ehdittiin käväistä syömässä. Puntarenakseen saavuttiin joskus kahdeksan kieppeissä illalla. Kaupunki oli aika synkän oloinen (tai ainakin se paikka, mihin me tultiin).
Kyseltiin ravintolasta reittiä hotlalle ja otettiin huone suolaiseen 30 dollarin hintaan. Ei jaksettu lähteä etsimään toista paikkaa ja ei muutenkaan viitsitty lähteä sompailemaan pimeille kaduille kaikkien kamojen ollessa mukana. Käytiin syömässä kiinalaisessa ja painuttiin nukkumaan. Päätettiin, että ei lähdettäisikään Mal Paisin surffikylään tai Monteverdeen, kuten aiemmin oltiin suunniteltu, vaan matka jatkuisi aamulla hinnoiltaan edullisempaan Nicaraguaan.
Advertisement
Tot: 0.135s; Tpl: 0.012s; cc: 20; qc: 84; dbt: 0.0891s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.3mb
Miia
non-member comment
aallot
Wau mitkä aallot! Olisi ollut mukava nähdä myös teidän surffauskuvia! Menee varmasti paljon mageemmin kuin kuvaamallanne aloittelijalla ;)