Suunnitelman muutos, Aussit Baliksi

---

Edellispäivänä Nuwara Eliyassa tosiaan kuultiin, että koneet Perthiin on ihan täynnä eikä tulla pääsemään. Harmittaa ihan sikana, kun oltiin ihan valmistauduttu siihen, että tämän rypemisen jälkeen pääsee oikeaan kaupunkiin. Haluais olla muutaman päivän yhdessä sellaisessa paikassa, jossa on tarpeeksi tekemistä ilman että pitää koko ajan olla menossa johonkin suuntaan, muttei pitkästy totaalisesti. Tuntuu, että koko ajan on joku tuputtamassa jotain ostettavaksi tai jonnekin lähtemistä. Voisko ihan vaan olla omassa rauhassa, hiljaa paikallaan ja katsella?!?!?Eikä olis pahitteeksi nähdä vaihteeksi jotain kaunista ja puhdasta... On tullut toivottua jopa Starbucksia paikalle, pelottavaa!(tämä siis vain ilmastoinnin ja wifin takia) On tämä maa tainnut sitten aika voimille ottaa.

Ensimmäinen S:n paniikkireaktio tuli eilen lauantaina Nanu Oyan juna-asemalla, kun yritettiin päästä Nuwara Eliyasta takaisin Kandyyn. Reitin pitäis kukkuloineen ja teeplantaaseineen olla erityisen hieno raiteilta nähtynä, ja kun mentiin bussilla, niin olis ollut kiva mennä toiseen suuntaan junalla. Ei saatu taaskaan lippuja ykkösluokkaan, vaan kakkosee, mikä tarkoittaa, ettei ole varattua paikkaa. Asemalla sanoivat, että joskus on paikkoja, joskus ei. Odoteltiin myöhässä ollutta junaa ja hiottiin strategiaa kakkosluokkaan rynnimiseksi. Oltiin kysytty, mihin kohtaan laituria se pysähtyy. Kun juna vihdoin tuli, Jaakko oli todellakin ensimmäinen sisällä, myös ennen kuin kukaan poisjäävistä oli tullut edes ulos. Pahaksi onneksi huomattiin vasta vaunussa, että tämähän on kolmosluokka. Laukut olis saanut hattuhyllylle, mutta istumapaikkaa ei ainakaan sillä hetkellä. Ihmisiä seisoi käytävällä ja vaunujen välissä. Yritettiin päästä kakkosluokan vaunuun, mutta ihmisiä vaan seisoi ja tunki joka suunnalla. Jyrättiin ulos vaunusta ja Jaakko yritti puhua meitä ykkösluokkaan ja kun se ei onnistunut, aikoi hypätä kakkosluokkaan, jossa ei myöskään ollut istumapaikkoja, mutta mä huusin laiturilla että tohon junaan mä en tule tohon junaan mä en tule. Klassinen kulttuurishokki siis, joka on edellisen kerran tullut Delhissä. Oksennusrefleksikään ei ollut kaukana. En olis uskonut, että ranskalaisen lapsiperheen ja saksalaistyttöjen joukosta ME oltiin ne, jotka jää laiturille seisomaan, mutta niin nyt vaan kävi. Mulle tuli ihan nössöfiilis, kun köröteltiin autokyydillä takaisin Nuwara Eliyan keskustaan... (J kommentoi: Ne saksalaiset tosin istuivat rinkkojen päällä kahden vaunun välitilassa eli eivät todellakaan nähneet mitään maisemia matkalla. 4h seisominen ei tosiaan houkuttanut muakaan enkä olisi kehdannut ostaa istumapaikkaa joltain paikallisilta.)

Siellä päästiin saman minibussin ja kuskin kyytiin, kuin joilla oli sinne tultukin, niin että tuli heti sellainen turvallinen olo. (Ei kyllä liity mitenkään kuskin ajotyyliin serpentiiniteillä.) Onneksi laukusta löytyi myös laatutarkkailun jälkeen maan parhaiksi todettuja keksejä ja pähkinätoffeeta. Olihan niitä teepuskia jo nähty, mihin ne nyt enää siitä olis muuttuneet!?!

Kandyssa majoitutaan 1800-luvun brittiaikojen siirtomaalaistyylisessä hotellissa Olde Empire, jota ei liiemmin ole remontoitu. Huone ei ollut vielä valmis, joten sängyissä ei ollut lakanoita, mikä ei todellakaan ollut niille eduksi. Näyttivät niin kirppuisilta, että meinas huone jäädä ottamatta. Absurdius saavutti huippunsa, kun päästiin niille illalla makaamaan. Ei puhettakaan mistaan jousista vaan ne ovat taatusti ihka aitoa jouhta tai mitä heinää se nyt on.

Lähdettiin vähän katselemaan Kandya ja vastaan tuli yksi paikallinen vanhempi herra näyttämään kahvilaa, kun haettiin jotain paikkaa missä olisi wifi. Hoki, että ei halua mitään rahaa jne ja oli kuulemma serkku Helsingissä töissä, yeah right! No vedettiin teet kolmistaan pienessä kuppilassa ja koko ajan se heppu yrittää saada meidät ostamaan jotain srilankalaista. Ja heti olis pitänyt mennä yhteen paikkaan ostamaan jotain hemmetin norsuja tai lopulta ihan mitä vain. Koruja, vaatteita jne. Ei lämmetty ja sit melkein suuttui meille kun kohteliaasti kieltäydyttiin lähtemään sen kanssa jonnekin Arts & Handicraft -helvettiin. Lopulta näki mun kynän ja halusi sen ehdottomasti. Annoin sen ja sitten kysyi olisiko lisää kyniä. No on joo, mutta pitää munkin jollain kirjoittaa. Taas alun viaton jutustelu johti johonkin helkutinmoiseen myyntitouhuun ja vaivaantuneeseen kieltäytymiseen. Ihan hanurista kun joutuu vaan systemaattisesti dumaamaan kaikki, jotka sulle puhuu kun ne kuitenkin yrittää jollain tavalla nyhtää jotain. Vaikka edes kuulakärkikynän...

Käytiin sitten ruokamarketissa ja lähti vähän lapasesta mausteiden ostelu. (Nähdään mun vanhemmat Singaporessa ti 19.7. ja saavat ylätyksenä viemistä Helsinkiin.) Myöhemmin bongattiin meidän hotellin viereinen luksushotelli Queen, jonka lobbyssa on ilmainen wifi. No sitä on tullut sitten käytettyä ihan kivasti.

Illalla mentiin viereisen järven reunaa pitkin Temple of Toothiin, joka on paikallinen supernähtävyys. On nää uskonnot taas aikamoista. Ihan järjettömät kemut temppelillä joka ilta kun siellä on (muka) Buddhan hammas jossain kultaisessa laatikossa. Mitään hammasta tietty missään näe, mutta jengi huutaa ja vie kukkia ihan täysillä. Jotenkin tuon vielä voi ymmärtää, mutta hindusatuja en kyllä tajua yhtään. Niitä ei vaan ole voitu sepittää selvinpäin. Sori vaan kaikki hindulaiset ja buddhalaiset...

Illalla safkattiin meidän hotellin raflassa, jossa oli todella hyvät (ja pitkästä aikaa tosi tuliset) rice & curryt. Sen jälkeen vietettiin iltaa jatkoa suunnitellessa meidän hotellin kolonialistisella terassilla.Puissa lenteli valtava määrä lepakoita. Sinne saatiin virallisesta maailmantilan seurantakeskuksesta Kyröstä viestiä, että meidän sukellussaaren vieressä Manadossa Indonesiassa tupruttelee tulivuori. Siinä kohtaa tuntui siltä, että matto menee ihan kaikkien suunnitelmien alta, ja mietittiin jopa että lähdetään Suomeen jos ei päästä Australiaan eikä Manadoon kumpaankaan. Oli fiilikset aika alhaalla tuossa kohtaa.

Sängyistä huolimatta nukuttiin kuin tukit melkein 10 asti ja lähdettiin siitä kaupungille pyörimään. Tämän päivän tavoitteena on ollut päästä päähierontaan, mutta ei onnistu millään. Jotain todella kälyisen oloisia paikkoja löytyi kun kaivoi oikein täysillä. Syötiin yhdessä bake&cake paikassa kaikki mahdolliset kala- ja vegepullat ja pari kakkupalaa. Pari tuntia myöhemmin haettiin vielä rotia ja kanaa. Istuttiin ehkä aika ressukan oloisina ruoat sylissä, kun naapuriraflan tarjoilija toi meille lautasen, jotta olisi helpompaa, heh...

Käytiin just katsomassa jotain tanssiesitystä, joka oli täynnä turreja ja paikallisia. Siellä joku yritti olla personal fikseri ja hankkia liput meidän puolesta. Ei saakeli, kuinka vaikeaa on itse ostaa lippu kun seisoo jo lippujonossa. Tää yksi tyyppi tunkee siellä ja yrittää ostaa meille lippuja muiden edestä. Voi helkutti kun rasittavaa. Pitäisi kai vain jaella euroja jokaiselle vastaantulijalle, koska länkkäreiden vain oletetaan tekevän niin.

Päätettiin nyt tosiaan skipata Australia kun sinne ei vaan pääse ja kaikki bookkaavat liput ihan pimeän hintaisia. Laitettiin sukelluspaikkaan viestiä ja siellä kaikki kuulemma ok. Mennään siis sinne jos vain ei tilanne muutu pahemmaksi. Aussien sijaan tehtiin pikaratkaisu ja mennään parin Singaporepäivän jälkeen Qatar Airwaysilla Balille 4 yöksi. Johonkin spa-hoitoihin kai pitäisi mennä ja vuokrata joku mopo ja kierrellä riisiterassimaisemia. Sukeltamaan ei tuossa välissä aleta, koska sitä saa sitten viikon päästä tehdä yllin kyllin.

---