And then for something completely different...

---

18.7.
Tänään herättiin ekan kerran joskus kuudelta kun munkit alkoivat hoilata (ilmeisesti karaokea) naapuritemppelissä. Hyvät bileet tuntui olevan, mutta poliisi ilmeisesti puuttui asiaan, koska hiljenivät tunnin huudon jälkeen. Onneks saatiin vielä nukuttua, ja sitten haettiin aamupalaksi kaikennäköisiä piirakoita ja pullia ja mentiin teelle ja kakulle lähikadun kahvilaan. Kakkukauppoja on tässä maassa muuten ihan käsittämättömästi. Jokaiseen pieneenkin kylään mahtuu monta kakkukauppaa riviin. Varmaankin brittiperintöä, kuten koko teekulttuuri.

Kahvilasta jatkettiin yksille markkinoille ostamaan reppu, koska ollaan ostettu ihan nuijan paljon mausteita eikä tietty jakseta niitä raahata koko loppureissua, vaan lähetetään ne vanhempien mukana pois. Taas tuli kaikenmaailman "auttajia" tuijottamaan ja kauppojen teon jälkeen yksi kaveri lähti vain seuraamaan meitä ja ohjeistamaan kaikessa mahdollisessa. Yes, morning price for you, Sir. No need to shop around, we have best prices... No voi perkele kun ei paria huivia saa katsoa rauhassa kun toinen hokee what's your favorite colour? Ihan sama mikä väri miellyttää kun hinta ja laatu ei kohtaa. Paskaa myivät ja kovaan hintaankin. Ei taida morning pricelle löytyä paljon ottajia. Reppu on muuten ihan merkkitavaraa: Camel Mountain!

Mä en kyllä ymmärrä näiden paikallisten psyykeä yhtään. Tuossakin tilanteessa jotenkin päädyttiin siihen, että meidän piti alkaa mielistellä tätä "auttaja-Mr. Fixeriä", että älä nyt suutu, vaikkei haluta yrttimarkkinoille tai osteta huivia tai makseta ylihintaa sun kaverin tuk-tuk-kyydistä... MITÄ?? Nää on tosi ylpeitä omasta maastaan ja itsetietoisia. Jokaisen ensimmäinen kysymys on, että mitä tykkäät Sri Lankasta, eikö ole mahtava, ja kun sitten siinä pakostakin myöntelee, että joojoo, niin ovat pakahtua ylpeydestä. Seuraavassa hetkessä ne onkin sitten jo kauppaamassa sulle jotain tai viemässä serkun kauppaan tai kaverin kyytiin tai haluavat edes sun kynän. Jos et lämpene niin ne alkaa murjottaa! Joo, periaatteessa tätä samaa se on kaikkialla, mutta nämä ensin teeskentelee olevansa ihan yksityisiä ihmisiä ja haluavansa kaveerata, mutta sitten alkaa kaupankäynti. Eivätkä ne luovuta! Ja ne ovat kaikkien alojen eksperttejä, pystyvät fiksaamaan niin korut, kyydit, huivit, laukut, mitä ikinä keksivät. Niin että tänään kentälle saapuessa olin siinä kunnossa, että olisin voinut alkaa huutaa suoraa huutoa, jos joku olis vielä kerrankin tullut avaamaan keskustelua "Excuse me Madam, where are you from...?" Tavalliset ihmiset, joille itse alkaa puhua oma-aloitteisesti ja jotka eivät odota hyötyvänsä turisteista mitenkään, on älyttömän ystävällisiä. Sekin on muuten kiinnittänyt huomiota, että moniin muihin aasialaisiin, kuten vaikka filippiinoihin verrattuna nämä ovat hyvin totista ja hiljaista kansaa.

No niin, tuli vuodatettua, mutta nyt jatkuu tarina, eli markkinoilta säädettiin kuninkaalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan, joka oli yllättäen ihan mieletön. Ihailtiin orkideoja, istutuksia, palmuja, bambuja ja kaikkea, ja erityisen vaikuttavaa oli kun puista lähti yhtäkkiä lentelemään tuhansittain lepakoita, joiden siipien kärkiväli oli lähemmäs metrin. Lensivät aika matalalla ja tietenkin luukutin mun Ixuksesta niin paljon kuvia irti kuin vain sain. Fiilis oli kuin Gotham Cityn puistossa, varsinkin kun sattui kävelemään ylilentävän lepakon varjon alle.

Koko matkan ollaan pohdittu, missä voisi nähdä norsuja ja viimeinen mahdollisuus alkoi olla Pinnawelan elefanttien orpokoti. Alunperin oli suunniteltu, että sinne mennään, mutta sitten luettiin sen irkkumatkailijan Lounarista, että jotkin eläinsuojelujärjestöt ovat kritisoineet niitä norsujen kohtelusta ja erityisesti siitä, että ovat alkaneet laajentaa alkuperäisestä toimintaideasta. Hoitola perustettiin loukkaantuneita, huonosti kohdeltuja ja eläköityneitä temppelinorsuja varten, mutta sittemmin norsuja on alettu parittaa keskenään. Järjestöt kritisoivat sitä, ettei pelastettuja elefantteja päästetä vapaaksi niiden tervehdyttyä ja että vankeudessa eläviä elefantteja paritetaan eikä myöskään niiden jälkeläisiä päästetä vapauteen. Nyt Pinnawelassa elää maailman suurin ei-vapaa elefanttilauma ja sen läheisyyteen suunnitellaan eläintarhaa, jonne tietysti monet elefanteista päätyvät. Pinnawela on ilmeisesti suunnilleen kaikkien turistien must-see -listalla. Olis ollut kiva nähdä norsuja, joo, mutta ei tuolla tavalla. Pinnawelan sijaan mentiin puutarhaan ja oltiin tyytyväisiä ratkaisuun.

Keskustassa ehdittiin vielä syödä Chicken ja Fish Devilled (eli perkuleesti chiliä seassa) lisukkeineen. Siitä lähdettiiin bussiasemalle, jossa kerrottiin, ettei olekaan suoraa linjaa lentoasemalle. No samantien tuli suora paikallisbussi vastaan (kävi aikamoinen hillo, koska niitä menee vain 2 päivässä). Just S oli vannonut, ettei jaksa enää paikallisbusseja vaan pitää olla ilmastoitu minibussi, jotka on edes pikkaisen parempi. Mutta siihen ängettiin ja tilaa oli juuri 2 paikkaa, kun vähän raivattiin. Jossain kohtaa bussissa oli niin järjetön määrä väkeä, ettei oikein voi edes kuvailla. Mä istuin käytäväpaikalla ja muhun nojasi 2 tyyppiä ja kolmet eri kädet oli ottamassa tukea sekä mun että etummaisen niskatuesta. S puristui seinän viereen. Meillä kuitenkin luksusta, kun saatiin istua ja lisäksi pari paikallista neuvoi missä jäädään pois. Olisi ollut pimeällä ihan mahdoton tietää, missä ollaan kun alkoi olla pimeä ja vain toisesta ikkunasta näki ulos kun käytävä niin täynnä jengiä.

Nähtiin matkalla muuten juuri Pinnawelan lähistöllä norsu, jota kuljetettiin kettinki kaulassa jonkinlaisen kuorma-auton lavalla. Ei ollut sekään kovin siisti norsukohtaaminen.

Sri Lankan hinnat kyllä hämää. Tänään taas kerran syötiin loistoruoat juomineen yhteensä alle 5e. Tai mentiin 3h30min bussilla Kandystä lentokentälle 1,60 e yhteensä. Yövytty ollaan halvimmillaan 10 eurolla. Nähtävyyksissä onkin eri meno ja esim puutarha maksoi tänään 7e sisään per henkilö. Jotenkin ihan suhteetonta tää kaikki hinnoittelu. Sigiriyan temppeleille maksoi 33USD ja paikallisilta ei tietty mitään.

Nyt sitten odotellaan koneeseen pääsyä gatella. Aika pitkä päivä takana ja kone lähtee vasta 00.40, ja koska vain 3h45min lento, niin tulee aika naftit yöunet. Toivottavasti saadaan huone heti aamulla Singaporessa.

Ylihuomenna nähdään muuten Perthin frendien toinen puolisko, jonka mun vanha duunikaveri oli määrännyt venyttämään työmatkaa Singaporessa, jotta saa tuliaisiksi tarkoitetut ja meidän laukussa jo pari viikkoa matkanneet salmiakit ja lakut 8) Aivan loistavaa!

19.7.

Kone lähti 00.40 paikallista aikaa ja sitä ennen käytiin Cathayn toimistossa kertomassa öljyläikistä S:n vaatteissa ja rinkassa. Jospa vakuutus korvaisi, lentoyhtiöltä on turha odottaa mitään... Lento oli tosiaan niin epäkristilliseen aikaan, ettei pystytty nukkumaan käytännössä yhtään. Sri Lanka oli saanut meidät unelmoimaan sängystä, jonka päätyyn J:n jalat ei koko ajan kolise, tyynystä joka ei satu päähän ja ötökkävapaasta huoneesta, joten oli päätetty törsätä hotelliin, jonka piti olla jotain neljän ja viiden tähden välillä. Respassa oli joku harjoittelija, joka oli ihan kujalla, eikä saatu vielä huonetta. No just kun oli ehditty käydä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet gymillä, saatiin sittenkin huone. Ei jumaliste, safe ei toiminut, kaukosäädin paskana, ilmastointi piti kauheaa meteliä ja suihkusta ei tullut kuin kylmää vettä. Kylppäri oli melkein yhtä pieni kuin kotona. Ihan paska hotelli... No, tyynyt sentään oli taivaalliset. Nukuttiin joku 3h ja sitten mun vanhemmat tuli kamoineen paikalle. Pakattiin heti niiden matkalaukut täyteen meidän teetä ja mausteita, joita oli hamstrattu viimeiseksi vielä lentokentän Lähtivät illalla kohti kotia ja tungettiin niiden mukaan varmaan toistakymmentä kiloa tavaraa.

Mentiin johonkin luksustavaratalon food courtiin syömään ihan älyttömän hyviä mättöjä. Kierreltiin lähinnä Orchard roadin aluetta, koska ajateltiin, että siellä olis pesuloita. No olihan siellä, mut yks paita olis maksanut vissiin kolme euroa, joten kanniskeltiin pyykkejä koko päivä turhaan. Illalla olikin sitten pyykkimaraton kylppärissä ja vaatteita ripusteltiin mm. verhoihin ja lamppujen varjostimiin... Seuraavana päivänä kyllä hävetti päästää siivoojat huoneeseen. Oli kiva päivä kierrellä ja kuulla vanhempien reissusta, jolla olivat Singaporen lisäksi käyneet Malesiassa Tiomanin saarella ja Kuala Lumpurissa. Oli ollut kiva reissu heilläkin. Mun vanhemmat lähti sitten jotain klo 21.00 kentälle. Mua ei nukuttanut jostain syystä yhtään kun S hyytyi, joten kävin tsekkaamassa hotellin baarin. Jotain ihan käsittämätöntä karaokemenoa ja tulinkin sit aika nopeasti takaisin nukkumaan.

20.7.

Aamulla lähdettiin ihan todenteolla shoppailemaan, mutta aika laihaksi jäi saldo. S sai yhden paidan eikä enempää. Yritettiin nähdä frendipariskunnan toinen osapuoli, jotta olis voitu antaa ne salmiakit, mut aikataulu meni niin tiukaksi, ettei ehditty vaikka oltiin jo samalla kadulla. Tilanne päättyi siihen, että mä heilun lakut kädessä kadun reunassa bongaamassa sen taksia. Missattiin kuitenkin ja nyt ne tuliaiset menee Bunakenin sukelluskeskuksen suomalaisomistajille. Ekana päivänä kannettiin likaisia pyykkejä ympäri kaupunkia ja toisena sitten kaikenlaisia karkkeja. Ei mitään järkeä! Ollaan yritetty bongata wifiä tästä kaupungista, mutta TODELLA HARVASSA paikassa sellainen löytyy. Maailman paras asiakaspalvelija ION shopping mallista ohjasi meidät alakerran Burger Kingiin, jossa yhden sundaen voimalla päästiin varaamaan majoitus Ubudista Balilta. Ihme säätöä kaupungissa, jossa luulisi pesuloita ja wifiä olevan kaikkialla.

21.7.

Mentiin nukkumaan ihan liian myöhään ja aamulla oli tosi vaikea nousta, kun piti lähteä Art Science museoon Marina Bayhin. Pakattiin kamat ja lähdettiin kävelemään paahtavaan kuumuuteen kohti museota. Mulla pakki jostain syystä sekaisin ja se lisäsi jännityskerrointa koko aamupäiväksi. Ei ehditty museoon sisään, mutta muuten tuli ekaa kertaa kierreltyä Marina Bayn luksusalueella. No ei kyllä säväyttänyt.. (S:n mielestä oli kyllä aika onnistunutta wow-arkkitehtuuria.) Parasta tarjontaa oli meneillään olevan Singapore Food Festivalin setit Marina Sandsin food courtissa. Aamupalaksi tulista nauta-nuudeliwokkia, osterimunakasta ja makeaa kahvia. Ihan pimeän hyvää! Muuten pitäisi kai olla ihan sikana enemmän massia, jos sieltä alueelta jotain meinaisi saada irti. Ihan tuskahiessä käveltiin takaisin hotellille ja lähdettiin kentälle ja kohti Balia. Lennosta täytyy sanoa, että Qatar Airwaysin (paras lentoyhtiö maailmassa 2010) tarjoilu oli todella ensiluokkaista jopa turistissa. (S:n mielestä vaan pahaa viiniä ja mautonta kanaa ja riisiä.) Leffatarjonta oli mahtava ja penkit/jalkatila loistava. Perkuleen nyrpeätä jengiä tosin checkauksessa ja lennolla. Rahalla saa tajottavaa tavaraa, muttei näköjään asennetta...

Bali
Saavuttiin pikkuisen myöhässä 19.30 kentälle. Oltiin edellisenä päivänä varattu myös kuljetus kentältä ja se tyyppi venaili meitä reilun tunnin nimikyltti kourassa. Immigrationhelvetti oli taas aika ankeaa. Ensin maksamaan on-arrival viisumia ja sitten itse immigration jonoon. Sieltä hakemaan laukkuja ja jonottamaan tulliin. Tää on niin turistirysä, että jotenkin luulisi hoituvan nopeammin. Vedettiin kahden jonon taktiikkaa ja silti tuhraantui tunnin verran.

Kun päästiin Wayanin? kyytiin ja kohti majoitusta, niin alkoi jo helpottaa. Bliss Bungalow, joka hirveässä kiireessä varattiin, on vain alle kuukauden vanha eikä mitään arvosteluja löytynyt mistään. Nyt kovin sesonki päällä ja tosi vaikeaa löytää ennakkoon mitään järkihintaista majoitusta. Netin ulkopuolelta tietty löytyisi, mutta ei jaksettu jättää hakemista iltaan paikan päällä. Yritettiin myös varata vielä jotain SPA-hoitoja Changin kentällä gatella. Kaikki hoidot supesuosittuja täällä ja saatiin nopeasti vahvistus, että kaikki on täynnä.

Tää meidän paikka on ihan superluksusta!! (J alkoi jo kirota, kun pimeässä ajettiin pihaan, että mihin lähiörivitaloon meidät on tuotu, mutta hiljeni aika nopeaan, kun meidät johdatettiin lime-inkivääri-hunajamehulle kivettyä polkua riisipeltojen välistä... Viimeistään siinä vaiheessa, kun meidän huoneen ovi avattiin, molemmilta loksahti suu auki.) Kaikki on ihan älyttömän tyylikkäästi tehty. Meillä on yläkerran huone, jossa iso katossänky ja seinän kokoisista lasiovista pääsee omalle parvekkeelle, josta avautuu näkymät riisipelloille. Istuttiin vielä parvekkeella kuunnellen sammakoiden kurnutusta ja heinäsirkkoja. Hirveä meteli! Aamiainen tuodaan myös parvekkeelle ja sen jälkeen klo 10 mä meen johonkin 75min balinese massageen 12 euron edestä. S:n piti lueskella silloin kirjaa parvekkeella, mutta iski kateus ja tulee kanssa johonkin hässäkkään heti aamusta. Tää on niin upea paikka, että ajateltiin jäädä tänne koko Balin ajaksi ja tehdä täältä päiväretkiä alueella, jossa upeita riisiterasseja, tulivuoria, temppleita jne. Mun on pakko päästä maistamaan jollain yrteillä täytettyä juottopossua, jota on kypsytetty avotulella useita tunteja.
Tää on niin upean tyylikäs paikka (55e/yö), että mentiin molemmat ihan sanattomiksi. Ehkä Sri Lankan jälkeen kaikki puhdas näyttää luksukselta...

---